Huhtikuun vauvat 2010

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Säde2010
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Missään tapauksessa en halua "tukkia kenenkään suuta" ;) Itsekin suunniteltuun sektioon aikoinani joutuneena luulen tietäväni aika tarkkaan ne tunteet, joita tuossa kohtaa käy läpi. Varsinkin, kun olen itsekin ihminen joka aina murehtii kaiken mahdollisen (ja mahdottoman) etukäteen. Mutta halusin nyt kuitenkin jakaa positiivisen kokemukseni sektiosta... jos se vaikka helpottaisi jonkun oloa. Itsestäni tuntui aikoinaan, että kaikkialla puhuttiin vain ja ainoastaan niistä sektion riskeistä ja komplikaatioista eikä lainkaan siitä, että kaikki voi onnistuessaan mennä ihan hyvinkin. Mutta toivotaan, että meistä kukaan ei sektioon joudu vaan saamme kaikki kokea onnistuneen alatiesynnytksen!
 
Todellakin jatketaan sitten vauvanhoito-puolella! Esikoistani odottaessani ollut ryhmä jatkaa vieläkin keskustelua ja tapaamisiakin, tosin ei täällä elleissä enää ( oli sellaista ikävää henkilöllisyyden arvuuttelua listan ulkopuoliselta taholta). Eli kannttaa muistaa että muutkin käyvät näitä lueskelemassa.

Itse ajattelen tuosta sektio/synnytysasiasta, että täytyy ottaa vastaan se mitä tulee. Kaikkea ei voi todellakaan ennakoida. Minutkin melkein vietiin hätäsektioon esikoista synnyttäessä, mutta sain sen sitten kakaistua imukupin avulla kuitenkin ulos. Suurin pelko siinä minulla oli kuitenkin miten lapseni kesti sen synnytyksen. Saiko happea tarpeeksi? Ettei tule mitään vaurioita?

Ja olihan se synnytys ihan kamala! Siitä ei pääse mihinkään, eikä se ole minulta unohtunut. Eikä alapääni ole vieläkään entisensä, eikä tulekaan olemaan... Mutta kun ne lapsoset eivät juuri muulla tavalla tule ulos, niin pakkohan tässä on ottaa uusintayritys siellä synnytyssalin puolella ;)

Varmistelin anopilta tuossa vielä, että mitä tarvikkeita on tallella viime vauva-ajasta. Meillä oli tosiaan niin pieni asunto vielä silloin, että en säästellyt juuri mitään. Osa oli anopilla säilossä, osa oli lainassa muualla ja osan anoppi myi kirpputorilla eteenpäin. Eli käytännössä ei tarvitse enää ostaa kuin sinkkivoidetta, vaippoja, liivinsuojia ja turvakaukalo.

Äitiyspakkauksenkin sain viimeviikolla, ja eilen esikoisen kanssa käytiin se läpi. Minä itse pidin väreistä. Olivathan ne aika neurtaaleja, mutta esim. se vihreäraidallinen potkupuku oli tosi kiva. Ihan "mun väri"! Kevyt toppis oli kyllä todella kevyt, mutta anoppi oli ostanut kevyen puvun jo etukäteen, joten ei sitäkään ei tarvitse hankkia.

Vauvan huone vaatii kyllä sisustusta! Se on totaalisesti kesken vielä! Mutta ehkä ne miehen työkalut sieltä ennen synnytystä häviävät jonnekin... Ja kuitenkin vauva tulee todennäköisesti alussa nukkumaan meidän makuuhuoneessa isänsä vanhassa rottinkisängyssä ainakin kesän. Joten eipä silläkään ole mikään kiire.

Itse jo viitä vaille hankkiuduin sairaslomalle kun on ollut jokusen päivää todella runsaita supisteluja ja vihlontaa. Hyvä kun kävelemään pääsee välillä, ja sitten olen vielä ollut töissä koko viikonlopun. Eiköhän tämä kuitenkin ole viimeinen viionlopputyövuoro, iltavuoroja on vielä. Ja samojen perehdytysongelmien kanssa täällä painitaan. Olisi jo kova kiire saada lisää työvoimaa perehtymään, mutta ei vain onnistu. Minäkin heti ensimmäisen ultran jälkeen (ja pomollle vielä aiemmin) kerroin raskaudestani. Joten ei tämä minun äitiyslomalle jäämiseni pitäisi kenellekään tulla yllätyksenä.

Tällaisia mietteitä täällä. Täytyy jatkaa vielä vähän töitä, ja sitten muutamaksi tunniksi nukkumaan kotiin!
 
Hei vaan!

Täällä on 30. raskausviikko pyörähtänyt käyntiin. Ihmeellistä! Kyllä se aika kuitenkin kuluu, vaikka jossain vaiheessa ei tuntunut yhtään siltä :)...

Tosi mukavaa, kun olette ahkerasti kirjoitelleet viime päivinä! Mukava lukea muidenkin kuulumisia - ja kunnon keskustelua - kun mullakin on tapana vaan yleensä tänne omia juttuja kirjoitella.

Mielenkiintoinen tosiaan tuo sektio/alatiesynnytys -asia. Lueskelin just Bebesin sivuilta synnytysjuttuja, ja siellä on tosi hyvin kerrottu synnytyksestä vähän joka kantilta. Erityisen hyvä mun mielestä on huomioida se, että normaali alatiesynnytys voi sujua "luonnollisin keinoin" paremmin kuin lääketieteellisesti avustamalla (http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=89).
Näin jälkeenpäin menneitä kahta synnytystäni vertaillessa muistuu hyvin mieleen, miten toisessa synnytyksessä supistukset olivat pidempiä ja kivuliaampia - ekassa synnytyksessä annettiin kaiken sujua "omalla painollaan", mutta kakkosta synnyttäessä oli käytössä oksitosiinitippa. Tuo oksitosiini kyllä minunkin kokemuksen mukaan tosiaan teki supistuksista paljon voimakkaampia ja pidempiä, ja kalvot piti puhkaista että saatiin sikiön päähän anturi sydänäänien seuraamista varten. Esikoisen syntyessä ainut toimenpide, joka tehtiin, oli välilihan leikkaus... Sain liikkua ja olla vapaammin kuin kakkosen syntyessä, kun ei ollut mitään piuhoja missään roikkumassa :).
Toisaalta...oksitosiinia TARVITTIIN kyllä toisen lapsen syntymän jälkeen istukan "syntymiseen" - esikoisen syntymän jälkeen istukka ei itsestään irronnut, vaan se piti irrottaa nukutuksessa. Mulla kohtu vaan lakkasi supistelemasta saatuaan lapsen ulos.

Nyt kun olen näitä synnytysjuttuja alkanut miettiä, niin tuntuu vaan entistä enemmän siltä, että ei paljon kannata suunnitella omaa synnytystään - kaikkea voi tapahtua. Tietysti voi tietoa etsimällä valmistautua tuleviin tilanteisiin, ja miettiä omia toiveitaan, mutta loppujen lopuksi synnytys on niin monimutkainen tapahtuma, että kaikkeen ei voi kuitenkaan varautua. Tuolla Bebesin sivuilla oli muuten myös valmis synnytystoivelista (http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=110), jota ajattelin itse käyttää apuna, kun mietin mitä kirjoitan saamaani sairaalan esitietolomakkeeseen. ...Mutta tietenkin pääasia on aina, että vauva saadaan mahdollisimman turvallisesti ulos :). Ja toisaalta, että alku vastasyntyneen vauvan kanssa olisi mahdollisimman sujuva.
Itse en kyllä haluaisi sen takia lääkkeellistä kivunlievitystä käyttää omassa synnytyksessäni, että ne vaikuttavat vauvaankin... Toisen lapseni syntymän jälkeen kätilöt oikein ihmettelivät ääneen napanuoraverinäytteen happitasoa - se oli kuulemma harvinaisen hyvä/korkea. Uskoisin, että se yksinkertaisesti ainakin osittain kuitenkin johtui siitä, etten tarvinnut puudutuksia.

Vielä supistuksista: Mulla on molemmat synnytykset alkaneet supistuksilla. Yhtenä tai kahtena yönä n. viikkoa ennen oikeaa synnytyksen alkamista olen saanut esimakua kipeistä supistuksista. Mullakaan ei ole koskaan ollut juurikaan kuukautiskipuja - lähinnä vain jomotusta alavatsalla tai alaselässä niiden alkamispäivänä. Mutta kummasti synnytyssupistukset vaan muistuttavat sitä samaa kipua, eikä siitä oikein voi erehtyä...
Luin tuossa muutamana päivänä vau.fi-sivuston keskustelupalstalta tammikuisten (2010) synnytyskertomuksia, ja huomasin, että monilla supistukset tulivat todella harvaan aluksi... Huomasin, että olen tainnut olla aika "onnekas", koska mulla vain muutama supistus on tullut 10min välein, ja sitten alkaneet heti n.5 minuutin välein tulla säännöllisesti. Niinpä mun ei ole tarvinnut montaa vuorokautta odottaa kohdunsuun kypsymistä, vaan vauvat on syntyneet samana päivänä kuin supistukset ovat alkaneet. Tuntuu hurjalta, että synnytys joissain tapauksissa voi tosiaan kestää monta päivää...varsinkin/silloinkin, jos se täytyy käynnistää.

Ainiin, luin myös "Isä syntymässä"-kirjaa tuossa yhtenä iltana. Siinä on myös aika kattavasti käyty läpi synnytysjuttuja. Suosittelen vaikka tuleville isille sitä, jos saatte kirjan käsiinne :). Siinä on asiaa raskausajasta, kivunlievityksistä, arjesta vauvan kanssa, jne.

Jaahas...nyt mun täytyy mennä. Palataan asiaan! Hyvää viikkoa kaikille!

Terkuin,
Mamu82 (rv 29+2)
 
Meilläkin esikoisen odotukseen liittyvä keskusteluryhmä pyörii edelleen, mutta ellien ulkopuolella. On tosi kivaa ja hyödyllistä kuulla, mitä muut samanikäiset osaa ja mitä ne puuhaa.

Mulla oli tänään neuvola. Paino oli laskenut 100 g!! Tosin viime kerralla taisi olla eri vaaka, joten ehkä se oli syynä. Esikoista odottaessa paino kyllä nousi koko ajan (paitsi silloin kun oli vatsatauti).

Neuvolan täti myös vähän varoitteli sitä, että toisessa synnytyksessä ei välttämättä ehditä antaa epiduraalia, kun avautumisvaihe menee niin nopeasti. Olen joskus kuullut, ettei se epiduraali myöskään tehoa tokassa synnytyksessä yhtä hyvin kuin ekassa. En kyllä haluaisi kärvistellä! Viime synnytyksessä mun mielestä piinallisin vaihe oli se aika ennen epiduraalia. Ponnistusvaihe ei ollut mitenkään kivulias.

Huvittavaa on myös se, että ekassa synnytyksessä pelkäsi menevänsä sairalaan liian aikaisin, ja tokassa pelkää ettei ehdi ajoissa! Pitää varautua siihen, että sännöllisistä supistuksista synnytykseen kuluva aika puolittuu. No, ei kait mulla pitäis hätää olla, kun ekalla kerralla ehdin olla kotona yli 5 tuntia supistusten kourissa ennen kuin lähdettiin sairaalan. (Ja vain viimeiset puoli tuntia olin ihan poissa pelistä, sitä ennen kävin suihkussa, söin aamiaista, luin lehteä jne)
 
Nyt on suurin osa pienistä vauvan vaatteista pestynä ja tänään haettiin kirjahyllyyn jatketta niin saadaan hoitopöydän viereen mukava kaappi jonne voi laittaa vaippoja, harsoja ja muuta kivaa vauvan hoitotavaraa :)

Viikko sitten oli neuvola ja siellä se vauvan sydän hyvin pumppasi, pääsi mies kerrankin mukaan niin sai kuulla sydänääniä. Ainoa harmi oli se että sydänäänet ei kuuluneet kunnon koputuksena kun kohtuni on kuulemma niin syvä, että vauva pääsee hyvin majoittumaan selkärangan lähelle joten äänet ei kuulu niin voimakkaasti, mutta onneksi syke oli 130-140 joten kaikki oli kunnossa. Painoa olin kerryttänyt edellisen laihtumisen jälkeen kilon per viikko :S en tiedä oliko se sitten hyvä vai huono, taitaa nuo makeiset maistua hiukan liikaa..
Puhuimme synnytyksestä kun terveydenhoitaja otti sen puheeksi ja sovimme että keskustelemme peloista vielä lisää kun viikon 32 jälkeen olen käynyt sairaalan kalvosulkeisissa asiasta niin tiedän enemmän ja sitten täydennetään epäkohtia lisää. Mutta on kyllä helpottanut teidän puheet sektiosta ja synnytyksestä ja mies on onneksi tukena koko ajan ja hänelle saan purkaa ajatuksiani.

Onkos teillä mummot ja papat innostuneet ajatuksesta että vauva tulee maailmaan? Meillä tosiaan kun on ensimmäisestä kysymys niin oma äitini on tullut aivan hulluksi, joka kerta kaupasta tai muusta sellaisesta tarttuu jotain vauvaan liittyvää mukaan :) Tänäänkin hän osti kylpyankkoja koska sellaisia pitää jokaisella lapsella olla (hänen mukaansa) :D

Oletteko muuten ilahduttaneet miestänne "isyyspakkauksella"? itse ajattelin nyt ystävänpäivälahjaksi koota sellaisen, mutta jos teille olisi hyviä ideoita mitä kannattaisi laittaa sisälle ottaisin vinkkejä enemmän kuin ilolla vastaan!!

Mutta nyt..... Greyn anatomia kutsuu :)

*taffel* rv 31+2
 
Mä en kyllä vielä ole laittanut mitään valmiiksi vauvalle. Tai no, kyllä meillä pinnasänky (jonne ajattelin aluksi sen äitiyspakkauksen laatikon laittaa) nököttää valmiina makuuhuoneessa, mutta pedattu sitä ei todellakaan vielä ole. Turvakaukalo ja sitteri on ainakin ostamatta… ja mitähän muuta vielä? Pieniä vaatteita kaivelin kyllä jo vähän esiin, mutta pesemättä ja silittämättä ovat kyllä vielä kaikki. Toivottavasti vauveli odottaa kiltisti ainakin hyvin lähelle laskettua aikaa, että ehdin saada edes tärkeimmät tehtyä… :)

Mä en ole miehelle minkäänlaista ”isyyspakkausta” tehnyt, mutta ajatuksena kyllä ihan kiva. Varsinkin näin ystävänpäivään yhdistettynä! Mummot ja papat tuntuvat nyt toisella kierroksella ottavan jo ensimmäistä rauhallisemmin ;) Mutta eivätköhän he silti innolla tulokasta odota!

Mulla oli kans viime viikolla neuvolalääkäri ja paino laskenut kuukaudessa 300g. Eli nyt taisi tasaantua ne ”joulukilot” pois. Saas nähdä miten jatkossa kehittyy tuo painonnousu. Harjoitussupistuksia on välillä aika paljonkin, mutta eivät ne mitään olleet saaneet aikaan. Toistaiseksi siis ainakin jaksaa töissä käydä, nyt kolme viikkoa äitiysslomaan. Pelkopolillakin kävin ja ehkä siitä jotakin apuakin oli…

Toivottavasti et Zarja loukkaantunut kommenteistani. Haluan vielä tarkentaa, että en missään tapauksessa halua vähätellä tilanteesi vaikeutta. Koin todellakin itse aikanaan hirvittävän vaikeana tuon synnytystavan pohdinnan ja valinnan. Ymmärrän, että on sinulle todella isosta asiasta kyse ja haluan lähettää voimia päätöksen tekoon!
 
Ilona-79: Heissan sinulle :)..heti aluksi ilmaisen etten missään nimessä ole loukkaantunut sinun tai kenenkään kommenteista. En vaikka odotusaika pistääkin jotenkin tavallista herkemmäksi tunteet ja mielialat:). Ei mitään hätiä. Ole huoleti Ilona ja nauti palstailusta sekä kaikesta tästä hässäkästä loppumetreillä- niin ja Kiitos lämmin kannustavista sanoistasi. Ystävällistä.¨
On myöskin mukava huomata että ehkä joku tai jotkut pystyvät hieman ymmärtämään ja antamaan"sympatiaakin" esim omaa unettomuuttani kohtaan sekä tähän loppuajan toiseenkin"murheeseen"eli synnytystapaan. Mutta lopulta olen asennoitunut niin että tästä mennään läpi kunnialla..tähän asti on jaksettu ja ei aiota luovuttaa. Kävi miten kävi.

Uniongelma toivottavasti katoaa kun vauvakin on maailmassamme. Ainakin siinä vaiheessa tulee muuta mietittävää:)..

Ilona: vielähän ehdit hyvin laitella vauvalle..ehkä ei kannatakaan liikaa"stressata"kaikkea..sanotaan että kaikki sieltä luonnostaan sitten tulee valmiiksi ja aikanaan. Mukavempi muutenkin laitella asioita kun on se oikea hetki ja olo että nyt sen teen:).
Äippälomilla ehtii kivasti varmasti jos oma toimintakyky on kunnossa ja hyvällä mallilla:).
Tuosta olosta juuri nyt niin kyllä alkaa olla tukalaa..hengenahdistusta on ja närästystä, hermosärkyjä pakaraseuduilla sekä alaselkävaiva aikamoinen. Loppuaika on siis selvästikin kääntynyt konkreettisesti todeksi:).

Isyyspakkaus on kiva idea..itsekin ajatellut että jos voimia taikoisi jostain vielä siihen:).Juu nyt on joulun jälkeen painon kehitys tasoittunut. Huh..

Ilona mitä apua sait pelkopolilla..pystytkö kertomaan tarkemmin millaisia asioita siellä käytiin läpi ja mikä helpotti oloosi ehkä eniten?Täällä on jokunen muukin ilmaissut pelkoaan. Tuo on aiheena hyvä täällä. kaipa meistä jokainen jollakin tapaa pelkää tuntematonta tilannetta ja osa taas jo kokemuksella eivät kaipaa sitä H-Hetkeä uudestaan joka kerran jo läpi käyty. Kyllä itselläkin jotain pelkoa on sektiosta. Ei se pieni juttu ole..pitkä toipuminen usein, kivuliasta on muutamat viikot ja lääkehöyryissä yrität hoitaa vauvaa..ja ei saa nostella. Haavatulehdusriskit, vauvan infektio riskit suuremmat ja hengitysongelmat,,sisäiset verenvuotoriskit..trombit ym ym. Hoh loputon lista. Mutta eipä auta mutista. Alatiesynnyttäjät ovat jo samana iltana "hyvissä"voinneissa ja kyvykkäitä vauvaa hoitamaan..Joten hyvät puolensa siinä on todellakin. Kuten muutenkin turvallisempi synnytystapana. Vaikka taival onkin pidempi kunnes vauva ulkomaailmassa. Kivut ovat siis eri kohdissa sektiossa ja eri kohdissa alatiesynnytyksessä. Ja näistä on varmasti mielipiteitä monia. Lopulta oma kokemus on aina niin yksilöllinen.

Meillä on tuo sektio tällä hetkellä ainut mahdollisuus. Siis päätöstä ei tarvitse tehdä koska se istukka on edelleen tuossa edessä. Sektiota emme voi ohittaa. Mutta uusi kontrolli vielä lopussa johon mennessä on mahdollista että se vielä siitä siirtyy..joten on mahdollista että olemme lopulta alatiesynnytystä punnertamassa mekin. Mutta nyt on tämänhetkinen tieto tämä. Eli sinänsä ei ole mietittävää sen synnytystavan suhteen. On tyydyttävä siihen mitä on. Muuten jos sektio on loppuun saakka se mihin joudumme niin en olekaan enää Huhtimamma vaan taidanpa olla Maalismamma:(..mutta ehei en teitä hylkää:). Tästä porukasta siis kai eka joka vauvan kanssa saattaa tepastella. Tiedä sitten..
 
Meillä on miehen puolelta mummo ja pappa varmasti tavallista enemmän innoissaan siksi, että tulossa on pitkästä aikaa tyttö :) Heillä on lapsenlapsina tähän mennessä viisi poikaa ja yksi tyttö, joten harvinaista herkkua tämä on.

Mä varmaan alan käyttämään enemmän aikaa valmisteluihin vasta kuukautta ennen laskettua aikaa (vaikka voihan se vauva syntyä jo silloin...) Ainoa mikä pitäisi saada hyvissä ajoin valmiiksi on esikoisen käyttöohjeet. Haluan laittaa päivärytmin ja rutiinit ihan täsmällisesti ylös, jotta mummo tai muut tietää mitä tehdä. Tosin mies osallistuu vain synnytykseen, joten tuskin se on kauaa poissa kotoa :)

Täytyy myös leipoa ja laittaa ruokaa pakkaseen.

Näin muuten eilen kaverini, joka sain vauvan joulukuussa. Synnytyksestä puhuttaessa se puuskahti, että miksi kukaan ei kertonut, että se sattuu niin paljon! Hyvä siinä oli sitten mumista, että ei sen mun mielestä NIIN paljon sattunut... Ja vaikka sattuukin, niin silti vaan useimmat haluavat alakautta synnyttää. Onhan se oma kokemuksensa.

Zarja, onkohan sulla sama vaiva kuin mulla? Mulla välillä sattuu vasemmalla jalalla astuminen niin ettei kävelystä meinaa tulla mitään. Kipu tuntuu kankussa.

Ja varmaahan on, että joku synnyttää maaliskuussa ja joku toukokuussa, mutta ei sen takia tarvii ryhmää vaihtaa ;)
 
Alessia: Hienoa että suku on innoissaan ja läheiset mukana odotuksen ilossa. Samaa meilläkin,kaikki asuvat vaan liian kaukana valitettavasti. Joten olemme aika "yksinäisiä"tuolta osin. Harmittaakin kovasti että vanhempanikin ovat niin niin kaukana ja kun vauva syntyy eivät pääse näkemään usein. Äippälomilla sitten ajelen varmaan suht tiuhaan jos vain mahdollista muuten.
Valmistelut ovat varmasti jokaisella eri aikoihin. Toinen tykkää jo kauan etukäteen saada kaiken valmiiksi ja toinen taas tekee viime metreillä. Luonnekysymyksiä.Turhaa kai noista on stressiä enempää ottaa. Samoin se että mikä rytmi vauvalla on kun se syntyy, koska vauva takuulla määrittä rytminsä aivan itse koko ensimmäisen vuoden ajan.
Ruokailu on toki tärkeää alusta asti katsoa..ja jo alle puolen vuoden iässä on kellon kanssa tultava toimeen tuon suhteen kun useat alkavat syömään myös muuta rintamaidon lisäksi.

Ystäväni ovat suositelleet että äippälomilla kannattaa leipoa vieraita varten pakkaseen kaikenlaista sekä tehdä ruokaakin. Että kun palaa laitokselta ei tarvitse heti alkaa kokkailemaan ym. Saa keskittyä uuteen tilanteeseen ja vauvaan.

Synnytys tulee olemaan kivuliasta tapahtuipa se miten tahansa. Kivunlievityksistä huolimatta. Mutta silti eri ihmiset kokevat kivun aivan eri tavoin. Yksilöllistä luonnollisesti.

Mulla on alaselkä vasen puoli ihan tuusana..eli jotain tosi kovaa särkyä koko ajan(häntäluun seutu) , etenkin kävellessä. Ja öisin levossa kummassakin pakarassa jotain hermokipua myös. Joka ei rauhoitu ei millään. Vain toki kun nousen ylös mutta alkaa taas uudestaan kun menee nukkumaan. Tosi rasittavaa. Pissalla tulee juostua koko yö noin 5-6 kertaa. Eli tässä sitä ollaan..loppuajan hurmiolliset oireet kaiken päälle. Tyynyjä on sänky täynnä kun yritän tukea asentoa että noita kipuja ei olisi..mikään ei valitettavasti näytä tepsivän.

En ole ryhmää vaihtamassa siksi että synnytän tod.näköisesti maaliskuun lopulla, en tietenkään. Ei siis sillä kommenttini. Ensisynnyttäjillä useinmiten synnytys on aina myöhässä lasketusta..joten olin asennoitunut huhtikuun synnyttäjäksi täysin..ennen tätä terveysshowta. Noh nyt taitaa tulla maaliskuu lapsonen eikä se sen kummempaa ole, kunhan tuumailin. Uskompa että saamme jakaa vielä muitakin jotka synnyttävät ennen laskettua ja taas niitä joilla menee yli. Pääasia että kaikki sujuu hyvin.
 
Ja pitkästä aikaa taas minäkin kirjoittelen.. :)
Tuntuu ettei nykyään kerkeä täällä käymään tai kirjottamaan mitään vaikka olisikin kuinka paljon tahansa kerrottavaa sekä AIKAAKIN sitä tehdä. Eli nyt tosiaan totaalilepo ja supistuksen estolääkitys käynnissä, kohdunsuu pari senttiä jo auki.. Nyt vaan peukkuja pystyyn ja muita sormia ristiin ettei vielä tässä kuussa syntyisi, viikkoja on nyt nimittäin 29+5.. Ja hermoja raastavaa olla vaan, kun niin paljon olisi tekemistä vielä, niinku jo aikasemmin sanoin niin en vielä oo edes vaunuja kerennyt hommaamaan. Yhet on kyllä jo katottuna, mutta saa nyt nähdä. Voi olla että mies joutuu sen sitten jossain vaiheessa hakemaan.. Ja toinen homma on sitten ravintolan kaikki sählingit vakuutusyhtiön kanssa.. Plus vakuutukset vauvalle. Jne jne, kaikkea ei vaan millään kerkeä ja siihen on vaan sopeuduttava. Mies kuitenkin lupasi nyt tällä viikolla hoitaa vauvan huoneen maalaamisen (tietty vaaleenpunasella) ja sitten sängyn ja hoitopöydän tuomisen. Äitiyspakkauksenkin sain vihdoin tänään ja päätökset kelan tuista..Olihan toi pakkaus ihan kiva, ei mitään valittamista..
Sain tässä myös ison yllätyksen mieheltä joka otti ja kosi. Eli kihloissa ollaan ja häitä aletaan sitten vauvan syntymän jälkeen miettimään. Ei nyt varmaan vielä vuoteen mutta jossain vaiheessa kuitenkin..
Kauheesti piti olla taas kirjotettavaa, miten ne kaikki menikin jo ihan ohi? :)
 
Jojo: Lämpimät Onnittelut heti kosimisen johdosta!! Isoja asioita tapahtuu siis samalla ryminällä:)!! Suhteen virallistaminen on ihana lisä tuohon perheen lisäykseen ja tuo turvaa valtavasti. Nykyisin ei välttämättä olla kihloissa kun perhettä perustetaan. Ja Naimisiin mennään sitten kun on sopiva hetki.
Isoissa kaupungeissa saa varata kirkon jo pari kolme vuotta etukäteen. Onkos Jojo tiedossa isompaa juhlaa teillä tämän tapahtuman johdosta vielä ennen vauvan syntymää tms?
Nyt tosiaan kannattaa kyllä ottaa levon kannalta jos jo supistuksia. Estolääkityskin. Toivotaan todella että vauva malttaa vielä kehittyä sillä se olisi todella tärkeää vielä tässäkin kohtaa. Toki on jo hyvä tilanne jos vaikka sattuisi syntymään. Keuhkot ne huolettavat asiantuntijoita vielä aika myöhäksi raskautta. Nyt kannattaa todella ottaa vakavasti tuo supistelu, se on omaa ja vauvasi turvallisuutta! Miten vointi muuten:)?

Hyvää vointia!:)
 
-JoJo: Kuulostaapa hurjalle sun tilanne! Älä stressaa valmisteluista - tärkein mitä vauva tarvitsee synnyttyään on äiti :). Joten hankinnat ehtii kyllä tehdä myöhemminkin! Vaunujakaan ei välttämättä tarvitse pitkään aikaan synnytyksen jälkeen (meillä kuopus nukkui päiväunia ja ulkoili ensimmäiset kuukaudet kantoliinassa). Tsemppiä täyslepoon! Voin kuvitella, että vaikeeta on olla tekemättä mitään, kun olisi paljon tekemistä - ja ainakin itsellä tämä pesänrakennusvimma on ihan hurja...
Ja iloiset onnittelut kihlauksesta!!! :)

Mulla tuli sunnuntaina 30 rv täyteen. Ihanaa ajatella, että "enää 10 viikkoa". Vaikka voihan se tietysti olla 12 viikkoa, mitä pitää vielä jaksaa odottaa... :) Vauva liikkuu nykyään aika paljon, ilmeisesti on vielä tilaa temmeltää. Eilen petasin vauvan kehdon valmiiksi tulevien isosiskojen kanssa... Kun tuli puheeksi, että vauva saattaa nukkua myös äidin vieressä, 2-vuotiaalla meni huuli mutruun, ja hän sanoi, että ei vauva saa nukkua äidin vieressä... Lupasin siis, että kaikki saa vuorollaan nukkua mun vieressä (mieskin ehkä ;)) :). ...Tuo kehto on siis ollut meidän makuuhuoneessa valmiina koko tässä talossa asumisen ajan - lähinnä leluja, ym. on siinä säilytetty - joten nyt vauvaa odottaessa on ollut vaikea pidätellä itseään petaamasta sitä valmiiksi... Laitoin kyllä kunnon "päiväpeiton" kehtoon päällimmäiseksi, ettei petivaatteet ihan pölyynny ennen vauvan syntymää :D.

Alessia* ja Zarja*: Mulla vihloo myös välillä sängystä noustessa oikeaa kankkua, ja tuntuu, että jalka pettää alta. Varmaan samanlaista vaivaa kuin teilläkin... Selkä on muuten ollut ihan kunnossa, mutta selällään en oikein voi maata, kun alkaa oikealta puolelta alaselkää vihloa. Öisin on kyllä välillä aika pyörimistä, kun ei meinaa löytyä sopivaa asentoa... Oletteko muuten kokeilleet tukivyötä tai tukivaatetta? Mä olen huomannut, että Carriwell-tukivaate auttaa ainakin päivisin siten, että selkä jaksaa paremmin eikä supistuksiakaan taida olla yhtä paljon kuin ilman sitä tukivaatetta.

*taffel*: Saitko isyyspakkauksen tehtyä ystävänpäiväksi? Mä tein esikoista odottaessa miehelle isyyspakkauksen. Laitoin sinne mm. tuttipullon (jota meillä ei ole ikinä tarvittu muuta kuin mukina), tutin, pari pientä bodya (toiseen kirjoitin "Isin kulta" ja toiseen "I love daddy"), kipparin piippuja (niitä lakuja...), soittorasia,... En enää muista mitä kaikkea siinä oli. Joka tapauksessa idea oli se, että siinä olisi isin ja vauvan yhteisiä juttuja.

...Mä vietin viime viikolla pari oikein rentoa päivää, kun pääsin yksin reissuun. Kävin ystävän luona Venäjällä. Oli kyllä ihanaa, kun ei tarvinnut yhtään huolehtia lasten (ja miehen) tarpeista, vaan sai vaan olla ja keskittyä itseensä ja ystävän kanssa jutteluun. :) Kahdessa päivässä mulla ei ehtinyt tulla ikävä lapsia - huomaa, että olen aika väsynyt kotiäiti ;)... Tällä viikolla olenkin sitten jaksanut olla kärsivällisempi äiti, ja touhuta lasten kanssa kiireettömästi. Tajusin tuolla reissulla, että oon ollut joissakin asioissa tosi nipottava ja käyttäytynyt ärsyttävästi...välillä on hyvä saada etäisyyttä arkeen niin huomaa tuollaisia asioita. Hyvä näin. Yritän parantaa tapani monessa asiassa, vaikka olenkin aika uupunut...

Tänään silitin vähän vauvan vaatteita. Ja paljon olisi mielessä asioita, joita haluaisin tehdä ennen vauvan syntymää. Täytyy silti olla stressaamatta :). Oikeastaan tärkeämpää kuin mitkään hankinnat - joita ei oikeastaan tarvitse edes tehdä - on varmaankin juuri kiireetön oleminen ja ajanvietto lasten kanssa. Kuitenkin mustasukkaisuutta ja "ajanpuutetta" tulee varmaan jollain tavalla olemaan, kunhan pieni tissitakiainen syntyy... Luulen, että varsinkin tuon 2-vuotiaan äitiin takertuvan uhmaikäisen (kuopuksen) on vaikea ymmärtää sitä, että äiti antaa paljon aikaansa 'uudelle' ihmissuhteelle...

Mulla on neuvolalääkäri torstaina. Kerron sitten kuulumisia sieltä. Paino ainakin on taas noussut, vaikka toivoin, että se ei enää nousisi...mutta olen herkutellut niin paljon, että oma - ja varmaan vauvankin - paino on noussut. Toivottavasti vauva ei loppujen lopuksi kasva "liian isoksi". Pitäisi malttaa rajoittaa herkkujen ahmimista :/. No, katsotaan mitä lääkäri sanoo...

Toivottavasti tää mun teksti ei nyt ollut ihan sekavaa... Tuntuu, että niin paljon asioita on mielessä, että ei pysty kirjoittaa kovin johdonmukaisesti. Varmaan olisi ollut muutakin kommentoitavaa, mutta en nyt muista, mitä...

No, iloista mieltä jokaiselle!!! :)

-Mamu82, rv 30+2
 
Kiitokset onnitteluista. :)
Ihanat ystäväni tekivät pienen yllätyksen eilen ja tulivat käymään tuomisinaan vaatekaapillinen valmiiksi pestyjä ja silitettyjä vaatteita. Lisäks mies oli nyt hommannut meille pesutornin enkä ois koskaan ennen uskonut et olisin innoissani sellasesta, mutta onhan toi kiva. :) Eli nyt oikeestaan on jo kaikki hommattu/tuloillaan kun sängyt sun muut on jo tiedossa. Lisäks kävin tänään kaupassa ostamassa kylpyammeen plus muita tarvittavia juttuja valmiiks (vaipat, liivinsuojukset, kylpyöljy jne jne..) Eli ehkä tässä vielä kerkeää. Tai siis tietenkin kerkeää mutta jos nyt lopettais myös sen stressaamisen.. :)
Mulla on kanssa toi selkäkipu tullut aika inhottavaksi.. Varsinkin jos istuu/makaa pidemmän aikaan niin on tosi vaikea nousta ylös ja kun pääseekin ylös niin aluksi kävely on tosi hankalaa ja sattuu nimenomaan tonne pakara-alaselkäalueelle. Mulla kans on nyt tullut aika paljon painoa tässä näiden "lepoviikkojen" aikana. Mut suurin osa siitä on turvotusta, ainakin niin ne neuvolassa sanoi kun meinasin pyörtyä kun näin vaa'an lukemat. :D
Mulla tuli kanssa nyt tänään 30rv täyteen, enää 10 viikkoa jos tulee täysiaikainen raskaus.. No, jos edes 8 viikkoa vielä pysyttelis masussa vauva niin olisin tyytyväinen. Eipä ole enää Zarja*llakaan pitkä aika synnytykseen mikäli sektioon nyt joudut. Vaikka onhan vielä vissiin mahdollisuus että istukka siitä edestä nyt siirtyisi pois.. Toivotaan parasta. :)
Häistä ei ole nyt niin tietoa vielä, muutamat vaihtoehdot on mielessä, mutta mieluiten menisin naimisiin ulkomailla ja rannalla, mutta niitä kerkeää sitten myöhemmin suunnittelemaan.. Toki varmaan jo ens viikolla oon ihan tylsyyskuoleman partaalla, niin ehkä sitä jo pääsee miettimään niitä häitäkin aikaa tappaakseen.
Mites muuten muilla, ketkä eivät ole naimisissa; kumman sukunimen vauva saa? Ja joko ootte miettinyt/päättänyt etunimen/nimet? Meillä tulee miehen nimi vauvalle ja etunimetkin on jo päätetty puoli vuotta sitten. Tai ensimmäisen nimen "päätin" jo vuosi sitten kun mietin vaan nimiä ja sanoinkin miehelle että jos joskus saadaan lapsi ja se on tyttö niin tämä nimi sitten tulee. :) Kävikin vaan pikkasen nopeammin se vauvan tulo kun olin odottanut. Mutta tokihan se nimikin voi vielä muuttua syntymän jälkeen, jossei se tunnukaan enää sen jälkeen vauvalle sopivalta nimeltä.. No, eiköhän tota nimeäkin kerkeä miettimään. Mulla vaan tulee olemaan nyt niin paljon aikaa yksinään niin kerkeää miettiäkin "turhia" asioita. :D Kirjottelen niistä varmaan tännekin aikalailla.
Mites muilla sen vauvavakuutuksen kanssa, kuinka moni otti sen? Mä unohdin tossa muutama viikko sitten laittaa sen menemään, nyt onkin jo liian myöhäistä kun se piti 3kk ennen laskettua aikaa laittaa..Ja enpä usko että enää sitä olisin saanutkaan näiden supistelujen kanssa. No, toivottavasti kaikki nyt sujuu hyvin ja saa sen lapsivakuutuksen otettua sit kun vauvalla on ikää 2kk.
Hirveesti on nyt tullut luettua kaikkea vauvan pukemisesta, imettämisestä, hoidosta jne.. Kun ainakin mä heräsin siihen todellisuuteen ettei tosiaankaan enää mee kauan kun on jo vauva kotona ja mitäs sitten? Ei yhtään tiedä mitä odottaa, vaikka vauvanhoidossa varmaan ihan äidinvaistolla ja maalaisjärjellä pärjaa aika pitkälle. Mut esim. joitain ihan pieniä yksinkertaisia asioita tulee välillä mieleen ja sitten sitä miettii että miten paljon esim. pitää kesällä vauvalle pukea vaatetta jne.. :)
Liikkeitä mulla tuntuu tosi paljon ja on aktiivinen vauva onneksi.. Tässä tilanteessa kun kokoajan on pieni pelko siitä ennenaikaisesta synnytyksestä ja muutenkin huolettaa vauvan vointi, niin on helpottavaa että liikkeet tuntuu usein ja niissä on jo aika selkeä rytmi.. :)

Hyviä vointeja kaikille! :)
 
Enpä sitten kovin pian palannutkaan taas kirjoittelemaan, paljon on taas tullut tekstiä tänne! Lukemassa olen välillä käynyt, mutta ei ole tullut kirjoiteltua kun on ollut mahdollisuus viettää aikaa miehen kanssa, sairasloma kestikin melkoisen pitkään. Mukavaa on kyllä ollut löysäillä kotona kahdestaan ihan kunnolla, eipä taida enää vähään aikaan sitten ollakaan tuollaista tiedossa. :D

Onnittelut vielä täältäkin Jojolle kihlautumisen johdosta!

Olen taas hereillä ihan kummalliseen aikaan, täällä siis väsyttää taas melkoisen paljon ja tulee nukuttua ihan milloin sattuu. Oikeastaan voisin nukkua melkein koko päivän ja niin melkein välillä teenkin. Saa nähdä mikä on hemoglobiini seuraavassa neuvolassa, vai väsyttääköhän muuten vaan. Muuten vointi on onneksi ollut hyvä, kamalan flunssan ehdin minäkin kyllä tässä välissä sairastaa. Siellä ultrassa ehdittiin myös taas käymään ja kyllähän sieltä tosiaan taas mielenrauhan ainakin hetkeksi sai. Kaikki kuulemma näytti ihan hyvältä ja tyyppi vastasi kooltaan ihan viikkoja, on siis kasvanutkin hyvin kaikesta huolimatta. Pian saan taas alkaa jännäämään seuraavan ultran kuulumisia, tieto ajankohdasta tulee varmaan ihan lähiaikoina.

Voimia kaikenlaisista kivuista kärsiville! Itse olen kyllä tähän mennessä päässyt tosi vähällä, masu on oikein siedettävän kokoinen eikä vielä ainakaan paina tai ole tiellä pahasti. Jostain syystä joskus harvoin on ollut päiviä jolloin tuolla lantiossa tai jossain on joku paikka ollut ihan tosi kipeä, pienikin liikkuminen on silloin todella kivuliasta. Olisi kyllä monin verroin rankempaa tämä odotus jos tuollaisia päiviä olisi useinkin, saati sitten joka päivä.

Täällä on raskausviikkoja nyt 32+ jotain, eipä tosiaan enää pitkä aika jäljellä, kun ainakaan lasketun ajan yli tuskin odotellaan. Melkein kaikki tavarat alkaa jo olla kasassa ja hyvä niin, viime tingassa stressaaminen ei sovi meille.

Jojon kysymykseen nimiasiasta: me ei olla naimisissa ja tuota sukunimiasiaa on mietitty kyllä. Tällä hetkellä tuntuu siltä että haluaisin lapselle oman sukunimeni, jotenkin ajattelen kaikenlaisten lapsen asioiden hoitamisen olevan helpompaa niin, kun minä sellaisia todennäköisemmin varmaan enemmän hoidan. Ollaan kuitenkin ehkä varmaan mahdollisesti menossa sitten joskus naimisiinkin, sitten varmaan miehen nimi kaikille. Mutta eipä varsinaisesti olla tuosta sukunimestä siis mitään päätetty ja etunimistäkään ei vielä mitään tietoa. Melkoisen hankala homma tuntuu meille olevan tuo nimeäminen kyllä, ei koskaan olla mistään samaa mieltä. :D

Ja nyt alkaa ajatus junnaamaan ja kirjoitus takkuilemaan siihen malliin että on taas vaihteeksi mentävä nukkumaan.
 
Hyvää Viikonloppua ensinnäkin joka suuntaan:)! Ehkä ei voi toivottaa kovin unentäyteitä ainakaan näillä viikoill missä jo osa meistä menee:). On varmaan tullut unettomuus tutummaksi toisillekin. Nyt on sitä aikaa kun vessassa saa juosta yötä päivää..noin 5 kertaa yö on aika normia. Olen kyllä juonutkin kohtuullisesti vettä ja jostain syystä appelsiini tuoremehua menee litroittain..Ihme himoja:). Toi mehu on muuten nostanut painoakin aika runsaasti lyhyellä aikaa. Yllättävän paljon kaloreita niissä. Mutta eipä tuota kovaa stressiä tuosta painosta vielä..kerkee sitä taas sitten itsensä hoitaa lapsen ohessa kuntoon:)

Pakko kuulkaa hehkuttaa..nyt on meinaan ne vaunut sitten tulleet. Ovat kyllä käsittämättömän upeat ja ainakin näin alkutuntumalta vaikuttavat tosi hyviltä!! Olen niitä ihaillut ja ihmetellyt ja rintakehän valtaa uskomaton ihana tunne omasta pienestä jonka sinne saa pian nukuttaa kenties. Huom jos aluksi edes pystyy nukkumaan vaunuissa ja toiseksi jos edes viihtyy siellä:).Toivotaan että viihtyy..vaunulenkit kiehtovat kovasti:).
Onko muilla jo vaunut hankittuna ja tullut? On se naiselle niin kohokohta sekin..ensimmäiset vaunut ja ne on vaan tärkeät olla mieleiset..sano mies mitä sano:)


LYDIA: Kyllä, juuri näin,.otetaan vastaan mitä tulee..synnytystapa on mikä on tilanteen mukaan. Ompa helpotus ollut että sait esikoisen ulos kuitenkin ilman sektiota. Saako kysyä oliko mikä"este"hidaste, että meni imukuppisynnytykseksi? Millainen se imukuppisynnytys oli kokemuksena..sen laitto ym?
Itse vaan aika kauhulla sitä imukuppisynnytystä jostain dokumentista katsoin..näytti hurjalta ja tosi kivuliaalta sen laitto..ym!? Mikä onkaan sinun kokemus? Noh sillä ainakin saa vältettyä yleensä vielä sen hätäsektion. Niin on se varmaan ollut ihan järkyttävä kokemus..siinä kyllä alapää on koetuksella. Ja sen kuntoon saaminen voi jo vaatia aikaa eri tavalla imukupin jälkeen. Voi sinua..olet aika sissi kuitenkin ollut ja olet urheasti uutta pian synnyttämässä! Joo eipä niitä vaihtoehtoja oikein ole. Kaikkea sitä pitääkin kestää naisen, oikeasti. Tulipa mieleeni tämä eräs julkkis joka ei itseäni kyllä kiinnosta kummemmin. mutta media tiedottaa ahkerasti--Martina Aitolehti..kai imukuppisynnytys myös ollut.

Äitiyspakkauksella saa ainakin hyvin alkuun vauvan pukemisen. Mukava on laitella sitten omiakin hankintoja. Kumpihan sukupuoli lopulta tulee..hmm..jää iloiseksi yllätykseksi kuitenkin lopulta..ei koskaan tiedä vaikka uä sanoisi mitä:)

Nyt miehen kainaloon ja nauttimaan perjantai iltaa:)..
 
Mamu, mulla onkin jonkinlainen tukivyö, jota en ole vielä käyttänyt, kun en ole tuntenut itseäni vielä niin raihinaiseksi :) Mutta sitä voisi kyllä kokeilla.

Meillä esikoisella on miehen sukunimi. Molempien sukunimet on harvinaisia, joten sinä mielessä olis ollut yhdentekevää kumpi laitetaan. Etunimiasia ei ole edennyt. Pyysin siskolta kopiota hänen tekemästään top 50 -listasta, vaikka he eivät ole vielä itsekään valinneet sitä nimeä omalle tytölleen.

Imukuppisynnytys ei tosiaan tunnu houkuttelevalta, koska siinä joudutaan varmasti vähän myös leikkaamaan välilihaa. Tosin monesti joudutaan leikkaamaan joka tapauksessa. Toivottavasti kukaan ensisynnyttäjä ei lukenut sunnuntain Hesarin juttua synnytystavasta, oli aika pelottavaa luettavaa!

Mulla alkaakin huomenna jo 35. viikko! Eipä uskoisi. Tuntuu ihan hassulta, kun neuvolakäynnit alkavat tihenemään, kun vieläkään ei tunnu, että synnytys on lähellä. Vaikka olenkin aikamoinen norsu. Mutta niin se vaan taas kävi että tähän olotilaan tottuu, eikä osaa edes kaivata sitä aikaa jolloin oli normaalimitoissa :)

Tapasin muuten eilen tuttuni joka katkaisi jalkansa ja joutuu lepäämään suunnilleen saman ajan kuin mulla on synnytykseen asti. Jojollekin voimia loppuajaksi! Kyllä näillä viikoilla lapsella on jo erittäin hyvät mahdollisuudet selvitä, vaikka nyt syntyisi. (Eräs tuttavani synnytti muistaakseni viikolla 26!!)
 
Heips!
En nyt sitten olekaan vielä kirjoitellut neuvolakuulumisia, vaikka neuvola oli jo torstaina. Eipä siellä kovin kummoista tullut esille, mitä nyt aikaa kului paljon enemmän kuin oli "varattu". Mun piti vaan käydä nopsaan (10min) terkkarilla - antamassa pissanäyte ja mittauttamassa verenpaine, hemoglobiini ja paino. Mutta siinä menikin melkein puoli tuntia. Pissassa oli sokeria 3+, ja melkein sain saman tien lähetteen uudestaan sokerirasitustestiin. Terkka mittasi kuitenkin aterian jälkeisen verensokerin (aamupalasta oli tunti aikaa), joka oli ihan ok. Ja mä taas, jälleen kerran yritin vakuuttaa sokerin johtuvan venäläisestä suklaasta, jota olin tasaisesti popsinut edellisen viikon ajan, Venäjän reissun jälkeen :). No, jos seuraavasa neuvolassa on taas sokeria virtsassa, niin sitten ilmeisesti täytyy käydä vielä sokerirasitustestissä (kävin ennen vuodenvaihdetta). Paino oli taas noussut edellisestä kerrasta 700g/viikko... Varmaankin se taas tasaantuu, jos jaksan noudattaa neuvolantädin ohjetta kohtuullisesta herkuttelusta ;). Haluaisin itsekin, ettei paino enää paljon nousisi, mutta - tunnesyöjä kun olen - tulee herkuteltua aika paljon...
Juttelin neuvolassa myös alakuloisuudestani ja heikkohermoisuudestani lasten kanssa...joten pääsen nyt vielä ennen uuden vauvan syntymää juttelemaan muutaman kerran mielenterveyshoitajalle. Uskon, että mieli vähän tasapainoittuu, mikä on tarpeen, että jaksan sitten kolmenkin lapsen kanssa olla "ihmisiksi". Välillä mulla on tosiaan ollut ihan vetämätön olo, eikä mikään ole huvittanut. Ja sitten taas välissä menee muutama päivä paremmin, kun jaksaa skarpata...mutta jonkun verran on mielialat ailahdelleet. Pitäisi ainakin yrittää järjestää itselle enemmän sitä kuuluisaa omaa aikaa, että ehtisi pää välillä nollautua. Tuo Venäjän reissu oli kyllä sen puolesta hyvä "katko" arkeen.
Neuvolalääkäri tutki kohdunsuun ja kaikki oli kunnossa. Kuulemma vähän pehmentynyt - "kiinteän pehmeä" - oli, mutta kuitenkin kiinni ja kohdunkaulaa jäljellä vielä hyvin. Eli kaikki hyvin raskauden osalta. Sf-mittaa ei lääkäri merkannut neuvolakorttiin (enkä huomannut sitä pyytää), kuten ei myöskään vauvan sykettä. Syke oli kuulemma nopea, mikä lääkärin mukaan on merkki hyvinvoivasta lapsesta - kovasti hän kyllä melskasikin dopplerin lähestyessä ;).

Neuloin viime viikolla elämäni ensimmäiset villavaippahousut tulevalle vauvalle. Ihan kivat tuli, ja tekisi mieli neuloa heti toisetkin :)... Neulominen on jotenkin niin rentouttavaa puuhaa. Oletteko muut neuloneet/tehneet itse vauvalle jotain vaatteita tms.? Muistelen, että Zarja* ainakin mainitsi joskus itsetehdyn villapuvun?

Onko teillä muillakin jo kohtu kylkiluihin asti? Mulla tuntuu vauvan peppu välillä todella kovana tuossa kylkikaaren alla...ja alkaa olla vaikea istua tarpeeksi suorassa, ettei se painaisi ikävästi... Taas on muistunut mieleen loppuraskauden petipuuhien "vaikeus". Täytyy taas etsiä uudet asennot, jotka tuntuisi helpolta. Meinaa välillä naurattaa oma kömpelyys, just kun yläkroppa täytyy pitää niin suorassa ja maha on vaan tiellä... :D Vai miten olette muut kokeneet asian? No, ehtiihän tässä keksiä ne sopivimmat asennot vielä ennen vauvan syntymää. Se onkin sitten synnytyksen jälkeen ihmeellistä ja ihanaa, kun voi nukkua ja rakastella missä asennossa tahansa eikä "mikään" ole tiellä ;).

No, taidan jatkaa taas neulomista ja muutenkin vaatteiden korjauspinon pienentämistä...

Hyvää tätä viikkoa ja siedettävää oloa mahojen kanssa!

-Mamu82 (rv31+1)
 
Mamu82: Hyvä että neuvolassa jokaisella käynnillä sokeria virtsasta seurattu. Se on tosi tärkeää! Itselläni ei ole aina katsottu pissatestiä ja muutenkin ne käynnit on tosi pinnallisia ja turhia.Terkka on karu ja burn outissa. Tuntuu tosi turvattomalta käydä tuollaisen luona.Ja etenkin sitten kun vauvakin on syntynyt. Ärsyttävää todella!!Jotenkin hermostuttaa ja stressaa sekin tämän kaiken päälle.

Toivottavasti mamu sun sokeritestit rauhoittuvat ja ettei nyt tulisi raskausajandiabetesta. Toisaalta jos se tulee..se yleensä katoaa vauvan syntymän jälkeen. Olet varmasti tosi huolissasi ymmärtäähän sen. Mainitsit noista mielialan vaihteluista..ja alakuloisuudesta. Ovat varmasti juuri hormonien aiheuttamaakin ja onhan sinulla aika rankkaa kun on jos lapsia joiden kanssa täytyy myös jaksaa. Uskompa että luonnollisesti jaksamista kysytään nyt ja koetellaan. Se on aika selvääkin. Ajattelin vaan sillä että et kantaisi mitään syyllisyyttä jota saattaisit tuntea. Onneksi raskautesi on tainnut kulkea muuten suht normaalilla tapaa. Jokaisen on annettava itsensä olla joskus väsynyt sisältä ja tuntea niin..lapset eivät mene rikki siitä jos äiti on joku päivä paljon vaisumpi ja ei vaan jaksa. Niitä päiviä tulee meille jokaiselle. Joten toivotan sinulle nyt vain kovasti tsemppiä ja että hyväksyt oman tilasi,,senkin että ei aina jaksa ja innosta ja alakuloakin tuntuu. Mitä muuten ajattelet..raskaushan voi laukaista masennustakin..osaatko tulkita voisiko se olla sitä? Voisitko ja haluaisitko puhua siitä neuvolalääkärin kanssa. Nyt kun löytyisi sellaisia asioita joista pitäisit ja voisit tehdä..jos vaikka miehesi katsoisi lapsia ja saisit lisää omaa aikaa..kuten sekin Venäjän reissu. Kerroit sen tehneen niiiiin hyvää:))).. jotain vastaavaa nautintoa nyt kun saisit. Itsestä huolehtia lisää.Hyvä että pääset puhumaan mielenterveyshoitajan kanssa. Jos siitä olisi jotain apuakin.Kerrohan voinnista ja tilanteestasi jos siltä tuntuu. Ehkä jakaminen auttaa tätäkin kautta. kasvot kun eivät paljastu täällä .
Minäkin myönnän että välillä ahdistaa..ensinnäkin tämä ainainen unettomuus..ja väsymys joka lyyhistää koko elimistöä. Vaikuttaa mielialaani niin että hermostuttaa välillä ihan pienetkin asiat joka mulle on uutta. Sitten jotenkin on stressi olo sektiosta, esikoisesta koska tilanne on uusi vaikka niin ihana asia onkin,siitä että tosiaan on tylsiä päiviä niin paljon kun keho on toimimaton..ei kykene liikuntaan, istuminen on hankalaa,,hengitystä ahdistaa,,hermo ja selkäsäryt jne. Keho on iso ja painava ja painoa on tullut n.1kg/vko jo jonkin aikaa. Huomaa että elimistö ei näytä enää siltä kuin ennen. Haluaisi käyttää ostamiaan kauniita vaatteita mutta ei vaan voi ja mahtuuko enää koskaan niihin jne. Kaikkea tällaista sekavaa oloa ja ajatusta.

Seksielämästä kysyit että miten muilla..meillä harvemmassa kyllä itse action nyt tässä loppusuorilla joka toki myös on erilaista kun asennot ja kaikki nyt toista. Itselläni on valtavat halut joka päivä ollut koko raskauden ajan. Rakastelu on tuntunut erilaiselta jotenkin..vaikea kuvata..ja lapsen läsnäolo taitaa hieman vaikuttaa minuunkin jollain tapaa. Ei ole kyllä kuitenkaan mitään ongelmia lakanoiden välissä..mieheni kanssa pystynyt hyvin puhumaan kaikesta. Se on niin iso asia jakaa yhdessä sekin.

Voi kun pystyisikin herkuttelut jättämään..maistuu joka päivä sokeri ja vaikka mikä. Epäterveellistä ruokaa on myös maistunut. Minustakin tuntunut että tunnesyöppöyttä..kaiken tämän raskaan kokemuksen lohdukkeeksi. Ja se on väärin. Minkähän kokoinen lapsi sitten syntyy..

Muuten meidän neuvolassa ei ole kohdunsuuta tutkittu sitten herranaikoihin. Ja omaa neuvolalääkäriäkään en tapaa enää kuulema. Terkka käyntejä on jokunen ennen synnytystä. Oli erikoinen kommentti terkalta kun kerroin että alatiesynnytys ei ole mahdollista. Ihan jotenkin pimeää sakkia tuossa laitoksessa. Ja pitäisi voida luottaa.

Mistä mamu löysit villavaippahousun ohjeen? Muistit oikein..olen neulonut..ja aika paljonkin..saanut ajatuksia sillä tapaa sivuutettua..ja tuota turhautunutta oloa kaiken ongelmavyyhdin keskellä. Jotain tekisi mieli neuloa kun jaksaisi vielä punnertaa sen verran:). Tuliko kivat niistä villahousuista. Kehuneet kovasti että ne ois tosi hyvät. Kestovaippoja olen hommannut jonkun verran. All in one vaippoja on parit, sitten vaippakuori+äitiyspakkauksenvaippahousu yhdistelmät otan aluksi käyttöön niin pitkäksi aikaa kun ne mahtuvat. Jos ne on hyvät. Sitten on lisäimulla joitakin kestoja. Täytyy nyt kokeilla toimiiko ja mikä on lopulta hyvä. all in one on kallein kestoilua, harsoilla olisi halvinta eli hyvä kuorihousu ja sinne harsot..kai. Mutta kyllä noitakin kertakäyttövaippoja olen ajatellut käyttää kestojen ohessa. Mites muut?
Nepparilla kiinnitettäviä mun vaipat..osa..osa teipillä..ne nepparit saattavat olla hieman hankalia mietin.

Huhhuh tulipa tekstiä kovasti..
asiaa näyttäisi riittävän:)..

Toivotan kaikille hyvää vointia, niin hyvää vointia kuin se voi vaan olla. Pitäkää huolta ja nauttikaa myös niitä pieniä arjen iloja..:)..Mamulle tsemppiä perheen kanssa arkiaskareisiin ja jaksamiseen myöskin. Et ole yksin potemassa..monilla on jotakin..mutta mikä ihaninta niin ollaan kevään äitejä ja saamme pian auringon paisteen yllemme ja tehdä vaunulenkkejä ja tutustua ehkäpä jossain vauvapiirissä uusiin ystäviin ja perheisiin. Alkaa uusia ja erilaisia vaiheita itse kullakin..
 
Joo, tosiaan olen ajatellut, että tämä alakuloisuus ja tunteiden ailahtelevaisuus varmaan osittain ainakin johtuu raskaudesta - hormonit kun vaihtelevat... Äidilläni on ollut kai jokaisen (viiden) synnytyksen jälkeen jonkunlaista masennusta, joten voi olla tietysti vähän periytyvääkin (?). Mutta mulla tää on eka kerta. Pitkään mietin, että onko tämä vaan tavallista väsymystä mitä yövalvomiset ja oman ajan puute on saanut aikaan, mutta päätin kuitenkin ottaa neuvolassa puheeksi - netistä lievän masennuksen ja työuupumuksen oireita lukiessani huomasin itsellä olevan useampia niistä. Parempi ottaa tää asia varman päälle, ettei mene pahemmaksi. Haluaisin tietenkin olla tasapainoinen äiti, joka ei turhista hermostu :). ...Neuvolalääkärin kanssa juttelin tosiaan jo silloin samalla neuvolakäynnillä viime viikolla. Muutaman hyvän vinkin häneltä sainkin, kuten kunnon hikilenkkien tekemisen ;).

Zarja*: Huolehdit siitä mahdutko enää vaatteisiisi synnytyksen jälkeen. Mulla esikoisen synnytyksen jälkeen putosi paino raskautta edeltäneeseen muistaakseni 6 viikossa. Imetys varmasti vaikutti asiaan, mutta myös suht terveellinen ruokavalio. Esikoista odottaessa pidin "herkkuhetken" päivän aikana vain klo14 kahvin yhteydessä, ja muuten söin kunnon ruokaa ja paljon salaatteja. Toisen lapsen syntymän jälkeen ei enää ollut niin paljon aikaa syödä säännöllisesti, vaan tuli napsittua vähän väliä herkkupalojakin. Niinpä paino ei toisen synnytyksen jälkeen ehtinyt laskea "alkuperäiseen". Onneksi suht lähelle kuitenkin. Nyt olen päättänyt, että kiinnitän enemmän huomiota siihen, että syön säännöllisesti ja pidän vaikka vain sen yhden herkkuhetken/päivä ;). Kuten olen ennenkin tainnut mainita, niin lasten kanssa tulee kyllä syötyä säännöllisesti, kun heille laitan syötävää 2-3 tunnin välein. "Ongelma" vaan on se, että syön siinä välissäkin sitten kaapista "koko ajan" jotain pientä hyvää - karkkia/pähkinöitä/hedelmiä/jätskiä/... Siitähän se ylimääräinen energia tulee :D. No, jospa kolmen lapsen kanssa ei olisi aikaa sille aterioiden väliselle herkuttelulle! ;)

Villavaippahousut tein tämän ohjeen mukaan: http://www.ullaneule.net/0108/ohjeet_villapopat.html . Lankana en käyttänyt hahtuvaa, vaan ihan Novitan Puro- 100 %villalankaa (Iltanuotio). Jonkun verran piti laskea, kun silmukka- ja kerrosmäärät vaihtuivat langan ja puikkojen myötä... Toinen ohje, joka on varmaan helpompi soveltaa merinovillalangalle, on: http://cicankoukutjapuikot.blogspot.com/search/label/vaippavillahousut. Itse tykkään enemmän käyttää lapsillani merinovillapöksyjä, koska ne on pehmeämpiä. Mutta niissä ei koskteudenkesto taida olla ihan yhtä hyvä kuin hahtuvasta tai vaikka Novita Huopasesta neulotuissa... Meidän tyttöset on olleen sen verran herkkäihoisia, että olen kokenut hahtuvavillahousut aika karheiksi. Merinovillaisia saa kyllä ihania "teollisesti" valmistettujakin (Ruskovilla, Babyidea, ym.), mutta on tuossa itse neulomisessakin kyllä jotain hohtoa! :) Aloitin eilen muuten neulomaan vielä toisia samankokoisia (2-4kk/4-6kg) pöksyjä tuosta samasta Puro-langasta. Toivottavasti ne lanoliinituksen jälkeen toimivat hyvin vaikka harsojen kanssa :).

Kyllä mekin varmasti tullaan käyttämään jonkun verran kertakäyttövaippoja kestojen rinnalla. Etenkin reissussa en koe kovin käteväksi alkaa lainata jonkun pyykkikonetta, että sais vaipat pestyä...ja kuivatus on yksi haaste kans reissussa, vaikka saisikin pestyä. Harsot kyllä toisaalta kuivuvat nopsaan. Ja kuivausrumpuun voi laittaa jotkut vaipat (meillä ei sellaista ainakaan vielä ole). Minä olen tykännyt eniten nepillisistä vaipoista, koska niissä ei ole tarrojen käyristymisen vaaraa (käpristyneet tarrat voi joskus raapia ikävästi vauvan ihoa). Meillä on aika paljon kahdella lapsella olleita nepillisiä CuddleBuns-vaippoja, joista on nyt kyllä valitettavasti osa kuminauhoista mennyt pilalle...Niinpä mulla on tässä vielä tarkoitus ommella niihin uudet kuminauhat tässä ennen vauvan syntymää (jos vaan ehdin :)). Siinäpä sitä on muutamaksi päiväksi hommaa siinäkin :).

Zarja*: Kiitos myötäelämisestä ja tsemppaamisesta! :) Tosiaan kevätaurinko on alkanut jo pilkahdella välillä - tosiaan piristää kivasti. Ja ihanaa on tietysti sekin, ettei vauvaa tarvitse heti pukea ihan kauheesti, kun on kesä - ja lämpökin toivottavasti - edessä :). Meillä tämä onkin ensimmäinen lapsi, joka saa heti kokea kesän...edelliset on syntyneet syksyllä ja talvella. Ihan kiva näin.

Jaksamista! Ja auringon paistetta kevätpäiviin!!! :)

-Mamu82 (rv31+2)
 
Onpas vierähtänyt hirvittävän pitkä aika siitä, kun olen kirjoittanut… Ja nyt olisi niin paljon kommentoitavaa, että en tiedä, mistä aloittaa!

Mamulle kovasti tsemppiä! Mielialan vaihteluita kyllä havaittavissa täälläkin. Varsinkin valvominen aiheuttaa mulla kyllä tosi helposti alavireisyyttä. Ja viime aikoina olen kyllä ollut erittäin väsynyt. Sen lisäksi, että nukkuminen tämän mahan kanssa ei aina tahdo onnistua, on esikoinenkin taas valvottanut aika tavalla :/ Viime yönä nukkui onneksi koko perhe paremmin kuin aikoihin!

Mä olen kans hamstrannut kestovaippoja jonkin verran. Sisävaippoja ja PUL-kuoria lähinnä näin alkuun. Harsot jäivät viimeksi kokonaan kokeilematta, mutta kyllä mä niitäkin nyt ajattelin kokeilla. Kovasti tekisi vielä mieli hankkia lisää, ihania vaippoja on niin paljon ja monenlaisia! Mutta jospa näillä nyt yrittäisi päästä alkuun ja täydentelisi sitten vauvan synnyttyä ;)

Neuvolassakin kävin ja täytyy kyllä sanoa, että mulla on aivan ihana neuvolantäti verrattuna esim. Zarjan terveydenhoitajaan! Ja kyllä meillä pissa katsotaan ihan jokaisella käynnillä… Sain nyt sitten lähetteen ylimääräiseen ultraan parin viikon päähän. Tarkistellaan vauvan kokoa, asentoa jne. Sf-mitan mukaan vatsan kasvu on viime viikkoina ollut aika vähistä, mutta johtuu luultavasti ihan vain vauvan asennon vaihtumisesta. Mutta tosi kiva kuitenkin päästä ultraan varmistamaan, että vauva voi hyvin!

Herkuttelua tulee munkin aivan liikaa :/ Jotenkin vaan mulla nuo väsymys ja mässääminen liittyvät yhteen. Kun olen väsynyt, tulee herkuteltua paljon normaalia enemmän. Mutta täytyy yrittää ryhdistäytyä ja panostaa terveelliseen ruokaan!


Ilona 33+2
 
Zarjalle piti noista All-In-One -vaipoista kommentoida, että eivät välttämättä toimi ihan pienellä vauvalla. Ainakin meillä tasku- ja AIO-vaipat alkoivat toimia vasta muutaman kuukauden iässä. Ja koska meillä ei ole kuivausrumpua, olen suosinut enemmän taskuvaippoja kuin All-In-One -malleja (mutta saahan niissäkin toki monissa imut vedettyä kuivatuksen ajaksi vaipasta ulos...). Ja varmasti tullaan käyttämään myös kertakäyttövaippoja... Mutta toivoisin kovasti, että kestoiltua tulisi vähintään saman verran kuin esikoisen kanssa.
 
Ilona79: Kiva että terkka sielläkin mieluisa ja yhteistyö on hyvä. Voi että se on niin tärkeä asia. Minun terkka"piikittelee"milloin mistäkin. Olisi kiva teille kertoa mitä aina tulee käynneillä mutta ettei ko henkilö tunnistu niin en viitsi. Annan olla oman onnensa nojassa ne jutut. Mutta toki kyllä ne aina muutaman päivän ajan ärsyttävän olon saa päälle välillä. Ei pitäsi välittää. Sanotaan että toinen nainen on toiselle naiselle susi niin itselleni juuri tämä kohtalo näköjään osunut. Harmi että asiakkaita kohdellaan niin eri tavoin.
Olen itse yrittänyt yhteistyötä ja pitänyt mölyt mahassa vaikka monesti olisi mieli tehnyt jotain sanoa takaisin. Tuntuu että jos vähänkin sanon ett on hyvä päivä tai että en lannistu esim unettomuudesta niin yritetään lannistaa ja saada negatiivinen maku mulle jollakin konstilla käynnin aikana. Ihmeellistä. Naisen kieroutta tms. Kuulostaa ehkä tosi hölmöltä mutta vaikea kuvailla niitä tilanteita. Kyllä sen vaan tajuaa jos vähänkään on täysjärkinen että kohtelussa on jotain"hämärää" outoa.

Kiva täällä on muitakin kestoilijoita..:)..itse olen aika innoissani. Ilona taidat olla jo aika kokenut siinä..mun täytyy lueskella info sivuja että mitä mikäkin vaippa on. En ihan täysin ole niistä selvillä, mutta kokeilen ja opettelen..
Niin se varmaan on hyvä että hankkii nyt jo jotain ja sitten kun vauva on syntynyt niin ostaa lisää ja kokeilee mikä on parhain sitten. Onhan sekin vauva niin yksilöllinen. all in one vaippoja olen hankkinut niin että ne on vähän isommalle..siis 2-3 kk eteenpäin..ja vastasyntyneelle ajattelin käyttää ne äitiyspakkauksen kuorivaippakuviot. Sitten myös kertakäyttövaippoja aina tarpeen mukaan ja vieraisilla ja kahvilaan ym mukaan. On ne siellä niin kätevät taas ne vai mitä.
Jännää kokeilla tuota vaippailua..on sekin kivaa aikaa..vaihtoehtoja on niin älyttömästi vaan kestoissa että ei oikein tiedä mikähän on paras juttu?????

Kyllä noita mielialan vaihteluita jonkin verran on..
Nythän sitä unettomuutta alkaa loppusuorilla olla..vissiin vähän kaikilla. On se aikamoista kikkailua nuo yöt..tyynyillä yrittää tukea masua ja löytää hyvää asentoa että voisi edes levossa vaan olla ja rentoutua. Paino muuten tuntuu jaloissa..taitaa lesti levitä niin että korkokengät entiset ovat osa mennyttä kalua..oijoi:/:).

Huolissani mäkin syömisistä..sokeri maistuu..ja oikeastaan mikä vaan..ja ruokailu on mitä on..pitäisi koittaa jostain löytää sisua josaain vaiheessa..pistä itsensä asioihin tässä syömisessä. imetys kuulema lisää kovasti ruokahalua..joten kuinkahan käykään..
 
Täällä myös neuvolakäynti takana. Painoa oli tullut lisää ja tyttö kääntänyt kylkeä. Itse olen tosi huono tunnistamaan, miten päin se on.

Meillä ei ole kestovaippoja käytetty ja tuskin nytkään aloitetaan. Sen sijaan pitää tilata roskiksen tyhjennys kerran viikossa nykyisen kahden viikon tyhjennysvälin sijaan... Eli lisää jätettä on luvassa kun esikoinenkin käyttää vielä vaippoja.

Ajattelin myös selvittää kuinka iso projekti olisi bideesuihkun lisääminen vessaan. Me poistettiin ne molemista vessoista remontin yhteydessä, kun en ajatellut tarvitsevani. Synnytyksen jälkeen jouduin sitten viisi viikkoa käymään pesulla suihkussa joka vessakäynnin jälkeen. Samaan ei huvittaisi ryhtyä nyt.

Käsien puutuminen öisin on taas pahentunut ja voi olla, että joudun kohta hankkimaan toiseenkin käteen lastan.
 
Tänään on huono päivä, siis erityisen huono päivä.
Kränää miehen kanssa. Harvoin on mutta nyt on. Tosi kurja mieli. Sattuu myöskin vatsaan..taitaa pienikin aistia kaiken..tietenkin:(.
Noh ei tässä hätää ole, mutta paha mieli. Tämähän on normaalia parisuhteen elämää..että joskus käydään tunnustelemassa tunteita toden teolla. Mua pännii nyt pirusti..tää valvominen..yöt menee kävellessä ja tuskaillessa unettomuutta ja noita pirullisia kipuja selässä ja hermoissa jaloissa. Ei ole ruusuilla tanssimista ollut tämä pian täyteen tuleva odotusaika. Mutta ehkäpä sillä kaikella on tarkoituksensa. Opettaa minulle jotain..kovan kautta. Tuntuu että elimistö tekee ihan omiaan..ei tottele mitään ja missään asennossa ei ole hyvä. Kumpa se aurinko tulisi ja kumpa tulisi hyvä olo. Tätä voivotusta kai parempi lähteä tästä työpaikalta kotia potemaan.Kyl se tästä. Stressiä ja kiirettä ja hirveetä väsymystä..Huono päivä kuten sanoin. :(

Alessia: Kesällä ainakin jätteen tiheämpi tyhjennys on tarpeen..tulee niin äkkiä jo kaksinkin se täyteen. Nyt on varmaan meidänkin tehtävä kohta tuo sama juttu. n viikon tyhjennysvälin sijaan... Eli lisää jätettä on luvassa kun esikoinenkin käyttää vielä vaippoja.
Bideesuihku on tarpeen..harmi että joskus sen poistaneet..onhan se työläämpää huomattavasti käydä aina suihkussa asti. Toivottavasti saatte sen helposti lisättyä.
Mikähän kätesi puutumisen syy? Joillakin joku B vitamiinikin voi tehdä tuota..syötkö jotain neuromax vai neurofortekohan se oli ?? Auttaiskohan magnesiun yhtään? Itse syön emgesania..se on ollut tosi hyvä , auttaa vähän hormonitoiminnoissa ja lihasjumeissa ym.
 

Yhteistyössä