Huhtimammat/ osa 11

[hipsu ja poju]

HUHTImammat
osa 10 22.3. 18:43
1.4. Timangi, 27v, Helsinki,
1.4. Aida, 28v, esikoinen, LKS
4.4. Lilja, 21v, esikoinen, KOKS
6.4. Ipana, 28v, toinen muksu, Kätilöopisto
6.4. Peenu, 26v, esikoinen, Seinäjoen keskussairaala
7.4. Katti, 32v, esikoinen, Hämeenlinna
*8.4. mimmi, 24v, esikoinen, OYS / 7.3. tyttö 2600g, 45 cm
10.4. Anne, 24 v, esikoinen, Seinäjoen keskussairaala
*11.4. hipsu, 28v, esikoinen, Jorvi 7.4. poika 3070 g, 49 cm
13.4. Sasa, 24v, esikoinen, Satakunnan keskussairaala
17.4. Annukka, 31v, esikoinen, KOKS
18.4 Nipsu, 28v, esikoinen, Hyvinkään sairaala
20.4 Cosmic, 23v, esikoinen, PHKS
20.4. Athene, 28v, esikoinen
21.4. Sari, 23v, esikoinen
22.4. satu-täti 27v, 2 lasta, P-KKS
24.4. Molly, 25v, esikoinen, TAYS
26.4. sisko 33 v, toinen, Hyvinkää
26.4. vivi, 37v, neljäs, Jorvi
27.4. aurinko, 28v, esikoinen, OYS
27.4. Tosca, 27v, Vantaa, toinen, Kätilöopisto
28.4. Hannele, 26 v, toinen lapsi, esikoinen 1 v.
*29.4. Miuku, 28v, Esikoiset eli kaksoset, Kätilöopisto/ 7.4 kaksospojat 2200g/46cm ja 2800g/47cm
29.4. Anne, 26v, esikoinen, TAYS
30.4. Mustikka ,25v, toinen
30.4. Minnie, 23v, esikoinen, TAYS
30.4. KK, toinen lapsi, Kokkola

 

[Minnie 37+4]

Paljon onnea Miukulle ja perheelle kaksosista ja samoin Hipsulle perheineen pojasta! Hurjalta kuulosti Miukun raskauden viimeiset päivät, mutta onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin.

Omassa navassa ei ole mitään merkkejä synnytyksen suuntaan, mutta onhan tässä laskettuun aikaankin vielä reilu pari viikkoa. Perässä tullaan

 

[aurinko 38+2]

Lämpöisät onnittelut kaikille vauvauutisia kertoneille!!!

Mukavaa, että huhtikuisten listaankin alkaa tulla jo laskettujen aikojen viereen syntymämerkintöjä

Täällä kaikki ennallaan...malttamattomana odotellaan, että LA lähestyy ja päästään tositoimiin.

 

[hipsu ja poju]

PAAAAALJON onnea Miukulle ja pikku pojille
Hurjan kuulosta oli loppumetrit sullakin, mutta loppu hyvin kaikki hyvin!Koskahan meitä olis sen verran et vois pykätä ketjun toiselle puolelle..Mulla olis jo vaikka mitä asioita joista olis kiva vaihtaa muiden kanssa kommentteja. Muutenki pitää kiittää kaikkia huhtimammoja menneestä raskausajasta, koska oon ainakin kokenut tän ketjun tosi tukena ja positiivisena. Ei oo kukaan turhaa hötkyillyt tai tuominnut toisia. Eli siis tosi asiallista on ollut pisteet sille ja papukaijamerkki

 

[hipsu ja poju]

PAAAAALJON onnea Miukulle ja pikku pojille
Hurjan kuulosta oli loppumetrit sullakin, mutta loppu hyvin kaikki hyvin!Koskahan meitä olis sen verran et vois pykätä ketjun toiselle puolelle..Mulla olis jo vaikka mitä asioita joista olis kiva vaihtaa muiden kanssa kommentteja. Muutenki pitää kiittää kaikkia huhtimammoja menneestä raskausajasta, koska oon ainakin kokenut tän ketjun tosi tukena ja positiivisena. Ei oo kukaan turhaa hötkyillyt tai tuominnut toisia. Eli siis tosi asiallista on ollut pisteet sille ja papukaijamerkki Jatketaan samaa linjaa sit tuolla vauvapuolella.

 

[pöh]

kone temppuilee tuli kahesti toi..

 

[Minnie]

Kyllähän te jo poksahtaneet voitte tälläkin puolella vaihtaa kokemuksianne vauvan hoidosta jos tuntuu, ettei toisella puolella vielä ole tarpeeksi porukkaa. Minä ainakin mielelläni kuulen kokemuksia, koska onhan se edessä itselläkin ennemmin tai myöhemmin.

 

[Aida ja pikku-prinsessa]

HUHTImammat
osa 10 22.3. 18:43
1.4. Timangi, 27v, Helsinki,
* 1.4. Aida, 28v, esikoinen, LKS / 10.4. tyttö 3550 g, 50 cm
4.4. Lilja, 21v, esikoinen, KOKS
6.4. Ipana, 28v, toinen muksu, Kätilöopisto
6.4. Peenu, 26v, esikoinen, Seinäjoen keskussairaala
7.4. Katti, 32v, esikoinen, Hämeenlinna
*8.4. mimmi, 24v, esikoinen, OYS / 7.3. tyttö 2600g, 45 cm
10.4. Anne, 24 v, esikoinen, Seinäjoen keskussairaala
*11.4. hipsu, 28v, esikoinen, Jorvi 7.4. poika 3070 g, 49 cm
13.4. Sasa, 24v, esikoinen, Satakunnan keskussairaala
17.4. Annukka, 31v, esikoinen, KOKS
18.4 Nipsu, 28v, esikoinen, Hyvinkään sairaala
20.4 Cosmic, 23v, esikoinen, PHKS
20.4. Athene, 28v, esikoinen
21.4. Sari, 23v, esikoinen
22.4. satu-täti 27v, 2 lasta, P-KKS
24.4. Molly, 25v, esikoinen, TAYS
26.4. sisko 33 v, toinen, Hyvinkää
26.4. vivi, 37v, neljäs, Jorvi
27.4. aurinko, 28v, esikoinen, OYS
27.4. Tosca, 27v, Vantaa, toinen, Kätilöopisto
28.4. Hannele, 26 v, toinen lapsi, esikoinen 1 v.
*29.4. Miuku, 28v, Esikoiset eli kaksoset, Kätilöopisto/ 7.4 kaksospojat 2200g/46cm ja 2800g/47cm
29.4. Anne, 26v, esikoinen, TAYS
30.4. Mustikka ,25v, toinen
30.4. Minnie, 23v, esikoinen, TAYS
30.4. KK, toinen lapsi, Kokkola

Vauvauutisia siis täältäkin!
Prinsessa syntyi maanantaina klo 10.49 suht' nopeasti. Tänään päästiin kotiin harjoittelemaan uutta elämää, ensimmäiset unet tuntuvat maistuvan omassa kotikolossa.

Kirjoittelen synnytyksestä sitten myöhemmin

 

[Nonne]

HUHTImammat
osa 10 22.3. 18:43
1.4. Timangi, 27v, Helsinki,
* 1.4. Aida, 28v, esikoinen, LKS / 10.4. tyttö 3550 g, 50 cm
4.4. Lilja, 21v, esikoinen, KOKS
6.4. Ipana, 28v, toinen muksu, Kätilöopisto
6.4. Peenu, 26v, esikoinen, Seinäjoen keskussairaala
7.4. Katti, 32v, esikoinen, Hämeenlinna
*8.4. mimmi, 24v, esikoinen, OYS / 7.3. tyttö 2600g, 45 cm
10.4. Anne, 24 v, esikoinen, Seinäjoen keskussairaala
*11.4. hipsu, 28v, esikoinen, Jorvi 7.4. poika 3070 g, 49 cm
13.4. Sasa, 24v, esikoinen, Satakunnan keskussairaala
17.4. Annukka, 31v, esikoinen, KOKS
*17.4. Nonne, 32v, esikoinen, TAYS / 6.4. poika 2680 g, 48 cm
18.4 Nipsu, 28v, esikoinen, Hyvinkään sairaala
20.4 Cosmic, 23v, esikoinen, PHKS
20.4. Athene, 28v, esikoinen
21.4. Sari, 23v, esikoinen
22.4. satu-täti 27v, 2 lasta, P-KKS
24.4. Molly, 25v, esikoinen, TAYS
26.4. sisko 33 v, toinen, Hyvinkää
26.4. vivi, 37v, neljäs, Jorvi
27.4. aurinko, 28v, esikoinen, OYS
27.4. Tosca, 27v, Vantaa, toinen, Kätilöopisto
28.4. Hannele, 26 v, toinen lapsi, esikoinen 1 v.
*29.4. Miuku, 28v, Esikoiset eli kaksoset, Kätilöopisto/ 7.4 kaksospojat 2200g/46cm ja 2800g/47cm
29.4. Anne, 26v, esikoinen, TAYS
30.4. Mustikka ,25v, toinen
30.4. Minnie, 23v, esikoinen, TAYS
30.4. KK, toinen lapsi, Kokkola

Hei kaikille!

Kävin teille kirjoittelemassa ensi kertaa, kun olin ""lomilla"" sairaalasta jonne olin joutunut raskausmyrkytyksen takia.

Meillä synnytystä alettiin siis käynnistää ma 3.4. Se ei sitten käynytkään kuin napista painamalla, niin kuin minä luulin että tapahtuisi. Kolme päivää ""kypsyteltiin"" lääkkeillä, joita otettiin kahtena päivänä suun kautta ja kolmantena emättimeen. Neljäntenä päivänä (to 6.4.) käynnistystä jatkettiin synnytyssalissa oksitosiinitipalla. Mentiin saliin puolen päivän aikaan ja illalla seitsemän maissa meille syntyi pikku prinssi, Pampula.

Synnytys oli kivuttomampi, kuin olin kuvitellut. Epiduraali auttoi hyvin, mutta kyllähän se ponnistus silti sattui. Meillä oli kokenut kätilö, joka neuvoi hyvin mitä tehdä ja teki episiotomian oikeaan aikaan niin, etten revennyt.
Jännitystä synnytykseen lisäsi, että napanuora oli lyhyt ja kiertynyt kaulan ympäri. Kaikki kuitenkin päättyi hyvin lapsen osalta kätilön ja lääkärin ripeän toiminnan ansiosta. Minut vielä illalla nukutettiin, että lääkäri sai irrotettua istukkani joka oli niin tiukassa ettei puolentoista tunnin yrityksestä huolimatta lähtenyt normaalisti irtoamaan.

Olimme sitten sairaalassa niin, että pääsimme kotiin 12.4. pikkuisella kun oli hieman opettelua syömisen kanssa. Oli niin uninen kaveri, ettei edes ruoka oikein maittanut. Nyt on kuitenkin ruoka jo maittanut niin että äidillä on tissit kipeänä ja äiti on onnellinen siitä. Suomessa on kyllä vauvojen hoito sairaaloissa ensiluokkaista!

Itsellä istuminen on vielä vähän heikkoa ja tuntuu, että sitä kävelee jotenkin kummasti... Eiköhän se tästä ajan kanssa

Taitaa olla taas ruoka-aika ääntelyistä päätellen, tsemppiä vielä odottaville ja iloista pääsiäistä kaikille!

 

[Molly 38+5]

Onnea Nonne ja muutkin äidit! Kiitos taas rohkaisevasta synnytyskertomuksesta, itsekin olen menossa TAYSiin ja oli kiva kuulla että saitte siellä hyvää hoitoa. Ja että käynnistetty synnytys ei ollutkaan niin paha. TAYSista kun on kuullut niin paljon huonoa(kin). Tosin tuntuu että tämä vaavi ei synny koskaan, aika kulkee nyt todella hitaasti kun laskettu aika lähestyy. Oon ihan kade jo teille joilla synnytys on ohi ja vaavi sylissä....

 

[hipsu ja poju]

Olipa kivaa kirjotin hirveen litanian ja sitte naps se vaan hävis, aarg! ONNEA Aida ja Nonne!!Kyllähän meitä alkaa vähitellen jakaantua
Nonnelta piti kysymäni, että sujuiko sun imetys heti hyvin, kun sanoit et sairaalassa oli syömisvaikeuksia? mulla myös pikkunen ei jaksanu imee rintaa ku oli keltanen ja jouduttii antaa pullosta et paino lähtis nousuu. no nyt tilanne on, että herra ei huoli rintaa. Ei suostu imeen. Imee ehkä yhen kaksi kertaa ja päästää irti ja aloittaa kiemuroinnin ja kitinän /huudon..
Pari päivää on nyt ollut tällästä sitä ennen jaksoi ja osasi kyllä imeä rinnasta nyt tuntuu, että on yhtäkkiä totaalisesti unohtanu miten nännistä imetään. Sairaalassa vakuuttivat, ettei pullosta anto tuhoa imetystä ja kun aina tarjoo rintaa niin kohta pullo jää pois. Tuntuu kyllä täysin päinvastaiselle. Poju on valinnut kai pullon Maidon määrästäkää ei voi olla kii ku sitä suunnilleen suihkuaa. Vauvan tarvis vaan vähä imee, mutta ku ei.
Oon jo nyt iha turhautunu tähä taisteluun ja neuvolan terkkaki tulee kotikäynnille vasta tiistaina. En olis ikinä uskonu et imetys voi olla näin vaikeeta. Tärkeintä on et pikku kulta saa tarpeeksi eli siis pakko antaa edelleen pullosta..
noh, jos jollain on vinkkejä niin otetaa vastaan. Voisin imettää vaik päällä seisten jos se auttais.

 

[sama]

Alotin meille tonne vauvan hoitoon uuden ketjun kaikki tervetuloa sinne Ja tietty vai ei olis vielä jakautunutkaan niin saa kirjottaa.En vaan osaa tota listaa siirtää..siirtäiskös joku fiksu?

 

[vierailija...]

Hipsulle:

Ei kannata lannistua sen imetyksen suhteen. Nyt on tärkeintä, että aina yrität antaa sitä rintaa ja sitten lypsät, jos poika ei tissiä huoli, ettei maidon eritys nyt lopu alkumetreille. Varsinkin yöimetyksestä erittyy sitä hormoonia, joka lisää maidoneritystä. Perhevalmennuksessa neuvolantäti sanoi, että kaikki keinot sallittu. Voit kokeilla myös sellaista asentoa, jossa lapsi makaa maassa selällään ja sinä olet hänen päällään kontillaan (eläinten tyyliin). Tässä asennossa vauva saattaa oppia oikean imemisotteen ja siitähän kaikki on kiinni. Ei ehkä kaikkein esteettisin asento, mutta mitäpä sitä ei pienen eteen tekisi... Tsemppiä ja jaksamista!!! Muista myös, ettei ole mikään häpeä, jos imetys ei loppujen lopuksi sujukaan. Kyllä ne vauvat pullollakin kasvavat ja saavat läheisyyttä...

 

[ssa = Aida]

ssa tarkoittaa Aidaa tuolla ylempänä, kun kerroin prinsessan syntyneen 10.4...

Synnytys oli suht' nopea: supistukset alkoi puolilta öin, klo 01 merkattiin alkaneen säännöllisiksi = synnytys käynnistyneeksi ja sairaalassa oltiin 4.30 (auki 4 cm ja synnytys käynnistynyt. Onneksi, sillä toivoin sydämeni pohjasta, ettei kotiin enää lähdettäisi ilman kääröä, koska lasketusta ajasta oli jo 1+1 vkoa yli). Tyttö syntyi klo 10.49

Valmisteluhuoneessa auttoi pitkä kuuma suihku ja selän hieronta. Synnytyssaliin siirryttyä sainkin sitten ilokaasua (koin, että se oli enemmänkin henkinen apu, ei oikein tuntunut missään) ja ruvettiin valmistelemaan epiduraalin laittoa (5 cm auki). Sitten naapurisalissa alkoi tapahtua ja kätilön piti mennä sinne avuksi. Anestesialääkäriäkin piti vielä tuon jälkeen odotella, joten puudutusta ei vielä kuulunut... Supistukset vähän harvenivat, mutta olivat sitäkin kipeämpiä. Vihdoin kätilö tuli ja sanoi, että puudutusta voidaan nyt aleta laittamaan, ensin tutkitaan kuitenkin tilanne. Ja UPS! Olinkin jo 9cm auki (kätilökin oli yllättynyt, koska supistukset olivat harvenneet), joten puudutus piti unohtaa. Sain kankkuun jonkun kipupiikin, mutten ainakaan selvää helpotusta huomannut. Sain jo ruveta luvan ponnistelemaan, jotta vauva laskeutuisi kunnolla alas.

Siinä sitten kärvisteltiin kipeämpiä supistuksia yksi kerrallaan läpi, kätilö kävi aina välillä kysymässä, että ponnistuttaako. Muutamien suppareiden jälkeen painettiin sitten hälytyskelloa ja aloin ponnistaa kyljelläni. Oli vähän outo olo, kun ei tiennyt, että mitä ihmettä tässä pitää tehdä. Muka ponnistaa johonkin suuntaan, vaikka mitään ei tunnu tapahtuvan. Sitten rupesikin tuntumaan erilaista kipua parin ponnistuksen jälkeen ja piti ruveta huutamaan... Kätilö sanoi, että suu kiinni, muuten ponnistuksesta häviää voima ja se oli kyllä totta. Onneksi on ammattitaitoista väkeä ohjaamassa!!

Jossain vaiheessa käännyttiin sitten selälleen, vauva oli ilmeisesti laskeutunut jonkin verran. Kätilö joutui välillä ohjailemaan ponnistuksen suuntaa, mutta sieltä jostain ihmeestä se aina sitten löytyi. Oli välillä vähän surkea olo, kun kätilö vaan kannusti ja kehotti, että viiiiielä ja pidemmälle vaan. Tuntui, etteihän sitä mitenkään jaksa ponnistaa pitkään, mutta jostain ne voimat löytyivät. Sitten alkoi jo sattua tosissaan, kun pää alkoi porautua ulos (niin ainakin luulen). Oli inhottavaa odottaa seuraavaa supistusta, että kannattaisi taas ponnistaa. Sitten helpotti vähän, kun kätilö sanoi, että seuraavalla syntyy. Kerran tosin piti vielä odottaa ja seuraavalla pää tuli ulos, samalla piti välilihaa leikata pariinkin otteeseen ja taas piti kiljua vähän enemmän..! Mutta voi sitä ihanaa autuutta, kun loputkin vauvasta saatiin ulos! Jalat tärräsivät ja olin aivan hengästynyt, mutta sitten sain jo kohta pikku tytön rinnalle ja kaikki paha unohtui Sitten tosin piti vielä painella vähän, että jälkeiset tulivat ulos. Ärsytti odottaa, kun kätilö ompeli leikkaushaavaa ja yhtä repeämishaavaa. Tietysti hän teki vain huolellisesti työnsä, mutta olisin halunnut jo keskittyä ihailemaan uutta tulokasta…

Enpä tiedä, kumpi on parempi; Olla ensisynnyttäjä ja olla tietämätön kaikesta tulevasta ja pelätä sitä, vaiko synnyttää toiseen kertaan ja olla tietoinen mahdollisista tapahtumista. Toki kaikki synnytykset on aina erilaisia, joten koskaan ei voi tietää, miten kaikki menee.

Ei muuta kuin tsemppiä kaikille vielä h-hetkeään odottaville! Ammattitaitoiset ihmiset osaavat tehdä kaikkensa, jotta uusi elämä koittaa =)

Nyt sitten opetellaan kotona uutta elämänrytmiä. Imettäminen sattuu (toinen rinta hellänä…) välillä ja aamuyö on meillä hankalaa aikaa, kun kunnon uni ei meinaa millään tulla. Sitten päivällä nukahdetaan helposti… No, sellaista se aluksi on! Jutellaanpa näistä tosiaan siellä vauvanhoitopuolella enemmän.

Huh, tulipa pitkä kertomus!

 

[sisko 38+4]

hipsu ja poju!

Kokeilepa rintakumia myös, jos se auttaisi imetyksessä. Mulla ainakin esikoinen oli laiska imemään keskosuuden(syntyi 35+1) ja keltaisuuden vuoksi ja jouduimme lypsämään ja pullottelemaan pitkään. ei olisi oikein halunnut imeä rintaa, mutta rintakumin avulla sain rinnasta imemisaikaa pidennettyä, ja sitten kun oli vahvistunut, jätin pullon pois (oisko ollut n 2 kk iässä). Ei olisi halunnut rintaa , mutta tosiaan tuo rintakumi auttoi, imetin ensin ilman kumia ja sit kun oli sitä mieltä että pullo kehiin niin laitoin kumin rintaan (hyvä pullohämäys). kumistakin päästiin eroon pikku hiljaa.
Jotkut sanovat, että tuohon kumiin jää vauva ""koukkuun"", mutta musta rintakumin kanssa imetys on parempi ja helpompi vaihtoehto kuin lypsäminen /korvike -pullottelu.
meillä rintakumi toimi hyvin, kokeile ihmeessä sitä.

Yksi vaihtoehto on myös pienestä mukista(esim yskänlääkepullon pieni mittamuki) hörppyyttäminen.

Ja käy imetystukisivuilla netissä, sieltä saat varmasti lisäää hyviä kokeilunarvoisia vinkkejä.

Juu, tuo imetys ei ole ihan itsestäänselvä asia. aika harvalla olen sen kuullut lähteneen sujumaan ilman alkuvaikeuksia, itse asiassa mieleen ei tule ketään, jolla se olisi sujunut ihan tuosta vain luontaisesti. Siinä on omat kommervenkkinsa, ja itselle ainakin oli yllätys, miten KAMALAN KIVULIASTA se on. Itkin ja imetin 10 viikkoa, kunnes kipu vasta loppui.
Mutta kun homma lopulta sujui, se oli ihanaa ja helppoa ja kyllä kaiken alkuvaivan arvoista.

Tsemppiä.

Itse vielä olen yhtenä pakettina. Olo ok peräsuolikipua lukuunottamatta. eilen kävin kakalla 8 kertaa. Yleensä 5-6 kertaa vuorokaudessa. Vauva painaa suolta kai niin pahasti, että siksi kakattaa suurin piirtein koko ajan.

Verenpaine noussut 10 pykälää. Nyt alapaine pyörii 100-107. Soittelin jo äitipolille, mutta sanoivat että kun voin kotona joka aamu tarkistaa pissan valkuaiset ja mittailla painetta, ja jos ei muita raskausmyrkytysoireita ilmene, niin voin hyvin odotella ensi keskiviikkoon, kunnes on seuraava äitipolikontrollikäynti. Olo mulla tosiaan on ihan hyvä, joten toivotaan että hyvin menee keskiviikkoon saakka.

 

[sisko]

Aidalle ja muille synnyttäneille onnea!

Aida mietit, kumpi on pahempaa, olla tietämätön ja pelätä synnytystä vai pelätä sitä tietäen mitä se on...
Mua ainakin pelottaa nyt enemmän, kun homman on kerran kokenut. Nyt pelko on konkreettisempaa, kuin eka kerralla, jolloin sitä ei osannut ""kohdistaa"" mihinkään tiettyyn juttuun tai vaiheeseen. Enemmän mua öisin mietutyttää tuo synnytys kuin eka kerralla.

Mutta toisaalta, nyt tietää senkin, että ne kivut unohtuvat yllättävänkin nopeasti (palautuakseen taas seuraavan synnytksen lähestyessä mieleen, hih!). Palkinto kivusta ja särystä on NIIIN upea, että muutaman viikon päästä synnytystuskat tuntuvat jo aika kaukaisilta ja vähäpätöisiltä. On se vaan tuo luonto ihmeellinen. Niin kai se täytyy mennäkin.

 

[Susan 39+4]

Ihan ensiksi: ONNITTELUT KAIKILLE JO VAUVAN MAAILMAAN SAATTANEILLE=) Itkua sai taas tuhertaa kertomuksia lukiessa...sekä pelosta että toivosta!

Itseä vaan pelottaa ettei osaa tehdä synnytyksessä mitään oikein, mutta kuinka ensisynnyttäjä voisikaan tietää mitä tehdä. Ja toisaalta kaikkien teidän synnyttäneiden kertomukset on niin erilaisia, ettei todellakaan voi tietää mitä itsellä tuleman pitää. Ehkä se tässä jännittääkin...aluksi kun sitä mietti että synnytys menee jotenkin klassisesti kuten kirjoissa, mutta eipä asia ihan niin olekaan! Ei kai auta kuin jäädä odottelemaan, että tilanne kulkee kohti jotain...tuntematonta!!

Mulla ei oo ollut supistuksia juurikaan muutamiin päiviin, mutta vauva liikkuu niin hirmusesti, että vihlonta kohdunsuulla on välillä aivan käsittämätöntä. Ei oikeen pysty istua eikä maata, kun vihlominen alkaa. Ja kohdunsuuhan oli viime viikolla lääkärin mukaan vielä täysin kiinteä ja kiinni, joten en sit tiä saako tuo vihlonta mitään aikaan, kun supistukset kuitenkin on niin vähissä. On tää odottaminen vaan niin tuskasta=( Viime kerralla ei lääkäri eikä neuvolantäti osannut mahan päältä koittamalla edes sanoa miten vauva masussa on. Pää alaspäin kylläkin, mutta ei varmaan ihan siinä asennossa missä pitäis syntyä. Ja liikkeet onkin muutaman päivän sisällä jotenkin muuttunu, etten oikeen tiä mistä suunnasta postkut välillä tulee. Ennen tunsi niin selvästi missä vauvan selkä on ja kuinka se ojentelee jalkojaan vasempaa kylkeä vasten. Mutta nyt liikettä kyllä piisaa, mutta hieman joka puolella. Saa nähdä siis kuinka päin vauva on päättänyt itsensä ahtaa.

Mutta rauhallista loppupääsiäistä kaikille! Toivotaan että kaikilla asiat menee loppujen lopuksi hyvin, eikä suurempia kommelluksia enää mahtuisi näihin loppupäiviin...

 

[Timangi]

Hello! Meille syntyi pikku prinssi 8.4! Tai itseasiassa aika pitkä poikanen Mulla meni aamulla lapsivedet ennen ysiä. Laiokselle päästiin n. 12.30 ja pikaisen tarkistuksen jälkeen suoraan synnytys saliin. Olin erittäin hyvin auki. Epiduraalia annettiin tunnin päästä. Siinä sitten odoteltiin...kätilö sanoi moneen otteeseen että kohta varmaan tapahtuu. Pyysin toisen kerran Epiduraalia koska se oli hihtunut joakahden tunnin sisällä antamisesta. Eivät antaneet uutta satsia, koska koko ajan näytti siltä, että kaveri putkahtaa maailmaan. 19.00 alkoi ponnistusvaihe ja se kesti melkein puolisentosta tuntia, ennen kuin saimme uuden tulokkaan rinnoilleni. Jouduimme käyttämään imukuppiakin. Sekään ei meinannut ensin toimia Onneksi ei ollut happivajautta! keuhkoissa vain hiukan vettä. 9 poika tuli =)) Pääsin heti imettämäänkin =P Melkeen luomuksi meni kivun puolesta, mutta kyllä oli sen arvoista!! Nyt vasta on vähän tasoittunut univaje. Mutta ollaan silti tosi ONNELLISIA. =) Tsemiä kaikille synnytykseen meneville! Ja Onnea muille tuoreille äityleille! Nyt on vast

 

[Timangi]

Pieni lisäys: Lääkäreitäkin tuli pyörimään ympärille pitkittyneen ponnistusvaiheen vuoksi. Eli aikamoinen tohina alapäässä Poitsulla oli pää jotenkin vinossa ja reuna jäänyt tielle. Sen vuoksi hieman koplikaatioita. Mutta minulla oli silti turvallinen ja luottavainen olo koko synnytyksen ajan. =)

 

[Miuku]

Oikein paljon onnea kaikille vauvansa saaneille!!

Meillä pienempi vauva on huono imemään rinnalta. Olen pumppaillut maitoa sille kyllä, mutta pumppaaminen taas saa maidon pakkautumaan rintoihin entistä pahemmin ja ennen kaikkea kivuliaammin eli ollaan lantrattu korviketta sekaan. Pitänee heti tiistaina pyytää jota kuta tuomaan rintakumit, josko ne auttaisivat pikkuista.

Raskausmyrkytyksen vuoksi olen joutunut viimeiset reilut kaksi viikkoa keräämään kaiken pissan (omani siis) kanistereihin ja niistä on sairaalassa ihmetelty kertymän määrää ja proteiinipitoisuutta. Tänään toimitin viimeisen erän toistaiseksi. Vaikka synnytyksestä on jo 9 päivää, niin proteiinit eivät vain laske ja verenpaineet on tosi korkeat. Onneksi en itse tunne mitään oireita. Jouduin lääkityksellekin, en tiedä miten pitkäksi aikaa, mutta munuaiset on olleet sen verran kovilla ton myrkytyksen vuoksi, että saan joka aamu nappaista pillerin. Toivottavasti joskus pääsee eroon niistä..

Mulle kertyi raskauden aikana tosiaan yhteensä 34 kg painoa. Oli iloinen ylläri käydä tänään vaa'alla ja huomata, että 20kg on hulahtanut alas tosta noin vaan Paino kyllä jätti jälkensä, nimittäin selkään, joka on tosi kipeä ja tuntuu, että se ois ihan hajalla. Sektion vuoksi mitään ihmeempiä treenejä ei voi vähään aikaan edes harkita, joten saapi nähdä mikä klenkku musta vielä kehkeytyy

 

[hipsu ja poju]

kiitos vinkistä! Kokeilin yöllä ja toimii! Pikkunen innoissaan imi melkee puol hoo ja aamullakin jaksoi kymmenen min oikeen hyvin. Ainakin sai maitoo kun oli suupielet maidossa ja nieli ihan selvästi. Reppanalla onb varmaan nännihämmennys ja nyt luuli imevänsä pulloa.

 

[Minnie 38+1]

Onnea hirmuisesti kaikille vauvan saaneille ja iso kiitos synnytyskertomuksista! Niitä on niin mukava lukea ja toivoa että oma synnytyskin lähtisi käyntiin aikanaan. Musta ainakin huomaa tän ensisynnyttäjän plussapuolen, että ei jännitä kun ei tiedä mitä jännittäis

On mullakin nyt jotain jo tapahtunut, mulla on muutaman kerran tullut sellasia suppareita, jotka vähän jo tuntuukin joltain. Mutta ei siis mitään sen kummempaa vielä. Lääkärin mukaan kohdunkaula on vielä pitkä ja kiinteä.

Miukulle tsemppiä myrkytyksestä selviämiseen. Mutta mahtaa sulla olla aika keventynyt olo, kun painoo on lähtenyt näin lyhyessä ajassa jo noin paljon.

 

[Susan]

Laskettuaika olis sitten huomenna, eikä synnytyksestä tietoakaan. Olenko mä ainoa joka ei ole synnyttänyt tai tällä hetkellä laitoksella, kun tääl on niin hiljaista? *huokaus*

 

[Molly 39+1]

On täällä muitakin turhautuneita Ei jaksais enää millään odottaa. Mulle vielä lääkäri sanoi että luultavasti syntyy ennen laskettua aikaa, ei olis pitänyt kuunnella sitä. Mullakaan ei mitään merkkejä synnytyksestä, olo on tukala eikä jaksa/pysty tekeen muuta kun ihmetteleen täällä kotona. Tänään taas neuvola, katotaan mitä siellä sanovat....Tsemppiä!!!

 

[Mansikka]

Heipparallaa! Täälläkin vielä ollaan ja odotellaan. Mulla periaatteessa tänään la, ultran mukaan. (papereissa lukee edelleen se 21.4) ei kertakaikkiaan mitään tuntemuksia ja vauveli vieläkin yläasennossa. (Tämä ihana närästys!) Mulla ei vieläkään mitään vaivoja ja yöt nukun hyvin, joten en ole niin malttamaton, kuin kuvitella saattaisi. Toki sitä välillä miettii, että koskakohan sitä alkaa tapahtumaan. No, se on se n. max pariviikkoa, kun homman pitäisi olla ohi. Sillä lailla, kun ajattelee niin vähän kieltämättä jännittää. Ihme riitoja on täällä kotirintamalla ollut, vaikka mielestäni en mikään ""raskaushirviö"" ole ollutkaan. Pelottaa, että synnyttämäänkin lähdetään riitaisissa tunnelmissa. Mieskin osaa olla niin jääräpää...niinkuin minäkin. Viime yö meni yksin itkiessä ja nyt kauhea päänsärky ja turvonneet silmät. Voi sitä auvoista arkea mikä kohta koittaakaan... Onnea kaikille vielä ihanista vauvoista! P.S Onkos teistäkin vähän hassua, että terkkari laittaa mut mahdollisesti viimeiselle käynnille ennen synnytystä (ensi torstaina) jollekin sijaiselle, kun purkavat pääsiäisruuhkia? Olisi ollut kiva, että ihminen joka tietää mun asiat ja raskauden kulun, olisi itse mua ""tsempannut"" ja ""evästänyt"" vielä synnytykseen.