Huhtimammat

[kuudes]

1.4. Timangi, 27v, Helsinki,
1.4. Aida, 28v, esikoinen, LKS
4.4. Lilja, 21v, esikoinen, KOKS
5.4. Ipana, 28v, toinen muksu, Kätilöopisto
6.4. Peenu, 26v, esikoinen, Seinäjoen keskussairaala
8.4. mimmi, 24v, esikoinen, OYS
11.4. hipsu, 28v, esikoinen, Jorvi
13.4. Sasa, 24v, esikoinen, Satakunnan keskussairaala
17.4. Annukka, 31v, esikoinen, KOKS
18.4 Nipsu, 28v, esikoinen, Hyvinkään sairaala
20.4 Cosmic, 23v, esikoinen, PHKS
20.4. Athene, 28v, esikoinen
21.4. Sari, 23v, esikoinen
22.4. satu-täti 27v, 2 lasta, P-KKS
24.4. Molly, 25v, esikoinen, TAYS
26.4. vivi, 37v, neljäs, Jorvi
27.4. aurinko, 28v, esikoinen, OYS
27.4. Tosca, 27v, Vantaa, toinen, Kätilöopisto
28.4. Hannele, 26 v, toinen lapsi, esikoinen 1 v.
29.4. Miuku, 28v, Esikoiset eli kaksoset, Kätilöopisto
30.4. Mustikka ,25v, toinen
30.4. Minnie, 23v, esikoinen, TAYS
30.4. KK, toinen lapsi, Kokkola

 

[Minnie]

Laitoin meille uuden ketjun pystyyn. Tää oli viimeisin päivitys listaan, mutta enpä sitten tiedä jos sieltä on joku jossain vaiheessa tippunut vahingossa pois... Päivitetään sitten jos meni väärin

 

[Peenu]

Enpä huomannut tätä ketjua aiemmin päivällä, vaikka yritinkin sitä löytää, koska entisestä tuli 100 viestiä täyteen. Kirjoitin siis tämän päivän neuvolakuulumiset vielä entiseen listaan...

 

[Ipana]

Hei taas kaikki!
Mulla onkin ollu tosi pitkä radio silence, olin kuukauden sairaslomalla supistusten takia. Kotona olis kone myös, mutta en ole kertakaikkiaan jaksanut vääntäytyä koneelle enää iltaisin. Esikoisen kanssa touhutessa sitä väsyy jotenkin

Supistuksia on yhä jonkin verran, mutta ne ei enää ole kipeitä. Massu on pullahtanut ihan viikossa valtavaksi palloksi, nytkin se pönöttää tuossa, noin 3 sormenleveyttä yli navan. Vauvan potkut näkyy jo ulospäin, enää ei voi pitää kaukosäädintä masun päällä, kun se jo kohta lentää lattialle

Harmillisia uutisiakin on joukkomme kohdannut... pahoittelut akiramille!

Tuntuu vähän hölmöltä ""ruikuttaa"" tässä yhteydessä omista jutuista.. mutta vähän? Ukko sai tärkeän opiskelupaikan Kuopiosta, vuoden kestävä koulu alkaa tammikuussa... Eli minä jään YH:ksi aina viikoksi, viikonloput se olis kuitenkin kotona, ja tietty normaalit lomat. Mua keljuttaa tietysti kun olisin halunnut se tulevan synnytykseen niinkuin viimeksikin, nyt se on aika epätodennäköistä. Varsinkin kun tyttö syntyi niin nopeasti, eihän se ehdi Kuopiosta etelään parissa tunnissa. Puhumattakaan siitä että oon tosiaan yksin vastasyntyneen ja 2-vuotiaan kanssa.. mitähän siitäkin tulee? Kämppä pommin jäljiltä, lapset sekaisin ja äiti lopen uupuut univelasta? Apua olisin kyllä kaivannut. Toivotaan että minä ja meidän suhde on riittävän vahvoja...

Tiedän, monet naiset pärjää yksin isommankin lapsilauman kanssa, mutta... en uskalla edes ajatella onko musta siihen. Pakko vaan olla, muuta vaihtoehtoa ei ole.

 

[Mansikka]

Hei! Kiva, kun olit Lilja vähän ""kaivannutkin""... Vauvalla kaiken pitäisi olla hyvin, ultrassa siirtyi la 18.4, mutta kahtotaan nyt milloin ""Jussi"" syntyy. Mulla on vaan muuten ollut täällä harmia ja pahaa mieltä, itkuisuutta. Kaikkea ei viitsisi laittaa hormoneiden piikkiin, joten ajattelin asioista käydä juttelemassa. Tuntuu, että ollaan haukattu vähän liian iso pala tortusta, riitaa ja riitaa...vääriä käsityksiä, kääk, seinät kaatuu päälle, eikä rakkaus riitä. Suututtaa myös se ettei me osata olla kiitollisia tästä raskaudesta ja siitä että vauva tod. näk. terve ja raskaus muutenkin sujuu kevyesti. Siellä se raukka yrittää hiljaa odotella. Toivo elää kuitenkin, että asiat muuttuisi vielä iloisiksi. Muutetaan viikon päästä tuohon Helsingin katajanokalle, pääsenpähän sitten helposti liikkumaan ja ""ihmisten ilmoille"". Mä oon muuten ihan lädekasa pullamaha punkero. Painoa tullut 5 kg ja herkut maistuu. Ajattelin alkaa käydä uimassa ja mammajoogassa. X

 

[satu-täti]

Tervehdys taas!

Laitoin viestiä jo tuonne vanhaan ketjuun, mutta lisäämpä sen nyt tännekin...

Rakenneultrassa tuli käytyä, ja nyt olen nieleskellyt pahaa mieltäni.
Vauvalla kaikki ok, koko vastasi viikkoja.
Lääkäri oli erittäin töykeä, hyvä kun päivää suostui sanomaan. Verenpaineestani mainitsi (on ollut vähän koholla kokoajan), yritin selittää, että vasta oli rr-mittari viikon lainassa, ja kotimittaustulokset olleet normaaleja...hän vaaan tykkäs vängätä, että jos ei nyt ala neuvolamittaukset laskemaan, niin sitten pitää lähteä tutkimuksiin ja harkita lääkitystä. Täällä eivät neuvolassa ole olleet huolissaan, kun kotimittaukset eivät ole korkeita. Ultratessa lääkäri mutisi vain itsekseen, eli eipä paljon tietoa vauvasta saatu, ja kaiken päälle alkoi voivottelemaan miten pieni meidän poika oli syntyessään, vaikka olikin täysiaikainen (syntyi rv 38+2 2955g ja 49cm).
Kertakaikkiaan, jäi niin paha mieli, että eipä taida uni ensi yönä tulla, kun saa miettiä, että osaako tässä mitään oikein tehdä :,( Aamulla arvelin neuvolaan soittaa, jos sinne saisin ajan keskustelemaan.

Vähän lohtua toi vaunukaupassa käynti..saatiin varattua meille mieluiset vaunut, ja nyt odotellaan milloin ne päästään hakemaan.

Mutta näin siis meillä...

 

[Aida 23+]

Moi!

Grrrr... noita töykeitä lääkäreitä ym.! Teidän poitsu mitään pieni ole ollut! Itse olen ollut hieman kevyempi, mitta tasan sama ja aivan sopivan kokoiset omppuposket näytti minulla olevan eka joulun (syntynyt syksyllä) tonttukuvassa!

Täälläkin välillä tunteet kiehuu... Välillä sentään jaksaa ja muistaa olla onnellinen. Siihen pitää oikein opetella! Ja tulee mieleen, että eipä kärsi ajatella kaiken olevan hyvin, kohta menee kuitenkin joku pieleen... Pessimismiä huipussaan!

Meille pienokainen järjesti yllärin. Olisin halunnut viime viikon rakenneultrassa tietää, onko tulokas poika vai tyttö. Mutta kappas! Napanuora oli niin sopivasti jalkojen välissä, ettei sieltä paljastunut mitään

Potku tuntuu ja näkyy. Isäkin on onneksi päässyt kokemaan ne! Meilläkin on aika lailla reissaava isä, lähtee todennäköisesti Ruotsiin töihin ja on siellä aina pari viikkoa putkeen. Saas nähdä, miten käy synnytysvalmennusten ja itse synnytyksen! :/ No, toivotaan parasta!

Lämpimin ajatuksin!

 

[Miuku 19+5]

Mäkin olin jo ehtinyt ihmetellä mihin Mansikka on joutunut. Mukavaa, että olet vielä kuvioissa mukana, mutta kurja kuulla, että on muuten vähän siipi maassa. Toivotaan, että asiat oikenee. Onnea uuteen kotiin, muutattekin meidän entisille kotikulmille
Ja samat sanat satu-tädille. Tollasista tökeröistä lääkäreistä jää paha mieli pitkäksi aikaa, been there.

Mulla on huomenna se rakenneultra. Jännittää tosi paljon. Yritän vaan itselleni todistella, että kumpikin vauva on varmasti hengissä, kun sykkeet kuului 2 viikkoa sitten molemmilta ja ois kai tullut jotain vuotoja tms jos joku ois vialla.
Toivottavasti on mukava lääkäri ja jos se vois vaikka puolivahingossa liuvauttaa sukupuolitietoa. Vaikka samapa tuo, kunhan oisivat terveen oloisia ja saman kokoisia.
Voi tätä jatkuvaa huolta, kun pitäisi elää onnellisia aikoja ja nauttia vaan, mutta ei meinaa multa onnistua.

Me saatiin tänään rattaat. Lähettifirman mies soitti ovisummeria heti aamutuimaan ja ihan unenpöpperössä miehen kanssa noustiin niitä vastaanottamaan. Koottiin koko komeus saman tien ja renklattiin niitä ja nyt ne nököttää kasassa keskellä pientä eteistä.
Tuli vaan jotenkin rikollinen olo, kun on rattaat jo ja vielä puolet jäljellä ajasta ja heti tuli tunne, että olikohan nyt huono enne. Ei pitäis ehkä ajatella liikaa

Joku kyseli töissä jaksamisesta. Mulla on kyllä usein ihan tuskaa. Motivaatiota ei ole oikeastaan ollenkaan ja en jaksaisi millään seistä. Tuntuu, että huokailen vaan ja kävely on yhtä raahatumista. Kyykistely ei meinaa onnistua ollenkaan. Onneksi saan käydä istuskelemassa ja lepäilemässä aina kun haluan.

Nyt ei muuta kuin ultrausta jännittelemään loppuillaksi.

 

[Timangi]

Satutädille: Olen minäkin saanut kokea liian tylyä kohtelua hoitoalan väeltä. Meinaan mm. ensimmäisellä neuvolakäynnillä jolloin muutenkin jännitti kaikki uusi=/ Meillä on kaksi kissaa joista toinen sotkee kovasti, pissii esim. vessan lattialle(tosin hiukan parantanut tapojaan) Joten kysyin terkkarilta olisiko mahdollista saada Toksoplasmaasi testi. Ja tähän hän tokaisi: syötkö niiden paskaa...Kyllä luottamus kasvoi roimasti heti alusta alkaen!

 

[up]

nostetaanpa vähän ylemmäs

 

[Anne]

Hei!
Täällä ketjuun uusi odottaja jos vielä mukaan mahtuu! Laskettu aika 29.4.06 ja kovasti esikoista jo odotellaan. Treella asutaan eli TAYSiin sitten kun aika koittaa...
Meilläkin on tänään rakenneultra ja 19+6 eli Miukun kanssa mennään samaa tahtia!

Olo on ""turpea"", kiloja kertynyt noin 8, mistä johtuukin itsetunnon katoaminen ja tunne että olen pelkkää mahaa, peffaa ja reittä! Hyvästitkö heitän koon 36 farkuille ainiaaksi Onneks toi Hippiäinen muistuttaa aina potkuillaan syyn tähän olotilan muutokseen.. Ja kohta nähdään pikkuinen livenä Kerron sitten ultrakuulumiset illalla!

Niin ja ikää mulla 26.

 

[Peenu]

Itsekin petyin kätilöön, joka rakenneultras meillä. Töykeä ja ei yhtään informaatiota siltä herunut. Nooh, sanoin eilen asiasta neuvolassa ja en kuulemma ollut ensimmäinen, joka viestitti tällaista. Hoitohenkilöstöä on moneen junaan, kuten meitä kaikkia. Mutta kyllä näin, varsinkin esikoista odotellassa, tällainen hoitohenkilöstön käytös saa vain pahan mielen aikaan.

Kaikesta huolimatta voimia ja massujen pyöristymistä kaikille!

 

[Cosmic 21+1]

Kiva, kun vielä tulee uusiakin mukaan!

Mulla oli se rakenneultra eilen ja jännitti kyllä ennen sitä. Mut kaikki meni tosi hyvin, lääkäri oli mukava ja rauhallinen ja kertoi koko ajan, mitä missäkin siinä ultrakuvassa on. Se lääkäri on mun synnytyssairaalassa synnytyslääkärinä, joten toivonpa, että osuis just silloin vuoroon. Ikävä kuulla, että joillakin on ollut niin tyhmiä lääkäreitä!

Mut meidän Kaverilla oli kaikki hyvin, mitat vastas suunnilleen viikkoja. Sukupuolta lääkäri yritti katella, mut Kaverilla oli jalat niin tiukasti ristissä ja napanuorakin siinä edessä, ni ei meinannu paljastua mitään. Mut sit pienen hetken lääkäri näki jalkoväliin vähän paremmin ja poikaa veikkaili. Kyllä mäkin siinä olin jonkin ulokkeen näkevinäni, mut eihän se tietenkään 100%:sen varmaa ole. Oli se vaan ihana nähä tuo vaaveli taas, ku nyt se jo näyttikin vauvalta, ku oli varpaat ja jalat kunnolla näkyvillä ja samoin kädet ja sormet. Jotenki nyt taas tuli paljon todellisemmaksi tämä koko juttu!

Kerroin silloin aiemmin niistä kivuista, mitä mulla on ollut, ni nyt sit lääkäri laittoi mut koko loppuvuodeksi sairaslomalle. Nyt on sit hyvää aikaa valmistella joulua ja 17.12 olevia valmistujaisia!

 

[katti]

Minäkin olisin tulossa mukaan jos vaan mahtuu. Oon pari päivää seurannut sivusta teidän keskusteluita ja ois kiva itsekin välillä osallistua, kun ei lähipiirissä ole muita odottajia joiden kanssa näistä kokemuksista puhuisi.
Tosi kiva kuulla että muilla on ollut samanlaisia tuntemuksia kuin itsellä. Meillä on laskettu aika 7.4, eli viikkoja mulla tulee tänään täyteen 24 jos oikein lasken. Tää on koko asia mulle niin uutta ja outoa kun on esikoinen tulossa. Itse olen 32 v, ja olin jo totutellut ajatukseen että lasta en välttämättä saisikaan.
Ja niitä huonoja ultrakokemuksia on mullakin, kun rakenneultrassakin oli lääkäri joka ei selittänyt yhtään mitään. Lopuksi vaan sanoi että kyllä sieltä kaikki löytyy. Ja itse olin niin tietämätön etten osannut mitään tarkemmin kysyä. Neuvolassa on onneksi aina helppo käydä juttelemassa.
Toivottavasti mukaan vielä mahtuu ja hyvää viikonloppua kaikille.

 

[Athene]

Tosi mukava, kun tulee vielä uusia huhtikuun odottajia mukaan keskusteluun! Tervetuloa vaan joukkoon Anne ja Katti. Tuohon meidän listaan voittekin päivittää tietonne, jos siltä tuntuu, niin nähdään, missä vaiheessa itse kukin on odotuksessaan menossa.

Onpas monella ollut ikäviä kokemuksia ultraajista. Meitä on tosiaankin moneen junaan, mutta luulisi vähän palveluammatin tuollaisella alalla velvoittavan edes asialliseen käytökseen. Itselläni oli onni saada ihan asiallinen ja mukava ultraaja.

Minäkin huomasin tällä viikolla ensimmäisen kerran vauvan liikkeet mahan päältä, aika hauskannäköistä! Nyt vauvan liikkeet ovat alkaneet tuntua enemmän sellaisilta muljahduksilta eikä enää niin selviltä potkuilta. Arvelisin, että nyt tunnen sitten muitakin pyörimisiä, kuin vain potkut, kun niin jännästi muljahtelee.

Athene 21+1

 

[Miuku 19+6]

Tervetuloa mukaan Katti ja Anne!

Rakenneultra takana ja kaikki hyvin! Olin tosi jännittynyt ja valvoin yöllä pari tuntia ja aamulla kättärillä se vasta jännittikin.
Ultran teki lääkäri ja mukana oli lisäksi kaksi muutakin lääkäriä, kätilö ja sairaanhoitajaopiskelija eli porukkaa oli tupa täynnä.

Vauvat on miltei saman kokoiset ja kehitys vastasi viikkoja hyvin - ovat samaa kokoluokkaa kuin yksösetkin yleensä. Istukat on etuseinässä ja vauvat oli kasvotusten toisiinsa, selät mun kylkiin päin. Oli kyllä aika liikkis, kun ne vuorotellen tönäisivät käsillä toisiaan ja toinen vastasi takaisin. Lääkäri sanoi, että kaksoset aloittaa keskenään kanssakäymisen jo rv12. Mutta tosiaan kököttivät jalat ristissä, niin että sukupuolet jäi arvoitukseksi. Itse olin tulkitsevinani, että toinen olisi ollut poika...

Toiselta löytyi aivoista pieni nesterakkula, mutta kun mitään muuta poikkeavaa ei vauvasta löytynyt, niin lääkäri sanoi sen olevan tavallinen sikiöille ja ne katoaa raskauden kuluessa eivätkä aiheuta mitään toiminnallista haittaa. Lääkäri selitti tosi yksityiskohtaisesti kaiken mitä kuvassa näkyi ja vastaili selkeästi kysymyksiin. Jäi kiva tunne käynnistä.

Ja virallisesti mun raskaus luokiteltiin matalamman riskin kaksosraskaudeksi, mikä oli myös huojentavaa. Jatkossa ultrataan neljän viikon välein ja tarkoituksena on tarkkailla, että koko pysyy vauvoilla normaalina.

Niin ja tosiaan töistä oisin jäämässä pois rv24-28 aikoihin eli tammikuun alun- helmikuun alun aikoihin. Ehtiipähän järjestellä kotia kuntoon

Oikein aurinkoista viikonloppua kaikille ja kertoilkaahan uudet lisää itsestänne!

 

[Lisäys]

1.4. Timangi, 27v, Helsinki,
1.4. Aida, 28v, esikoinen, LKS
4.4. Lilja, 21v, esikoinen, KOKS
5.4. Ipana, 28v, toinen muksu, Kätilöopisto
6.4. Peenu, 26v, esikoinen, Seinäjoen keskussairaala
8.4. mimmi, 24v, esikoinen, OYS
11.4. hipsu, 28v, esikoinen, Jorvi
13.4. Sasa, 24v, esikoinen, Satakunnan keskussairaala
17.4. Annukka, 31v, esikoinen, KOKS
18.4 Nipsu, 28v, esikoinen, Hyvinkään sairaala
20.4 Cosmic, 23v, esikoinen, PHKS
20.4. Athene, 28v, esikoinen
21.4. Sari, 23v, esikoinen
22.4. satu-täti 27v, 2 lasta, P-KKS
24.4. Molly, 25v, esikoinen, TAYS
26.4. vivi, 37v, neljäs, Jorvi
27.4. aurinko, 28v, esikoinen, OYS
27.4. Tosca, 27v, Vantaa, toinen, Kätilöopisto
28.4. Hannele, 26 v, toinen lapsi, esikoinen 1 v.
29.4. Miuku, 28v, Esikoiset eli kaksoset, Kätilöopisto
29.4. Anne, 26v, esikoinen, TAYS
30.4. Mustikka ,25v, toinen
30.4. Minnie, 23v, esikoinen, TAYS
30.4. KK, toinen lapsi, Kokkola

 

[Anne]

Moi taas!
Ja terveisiä rakenneultrasta! Jännitys iski odotushuoneessa, muuten en edes asiaa ollut ajatellut..

302 grammaa oli Pikkusella painoa ja rakenteet ookoo. Mutta pieni ryppy tässä meidän pienessä täydellisyydessä on, vasen munuaisallas on hieman laajentunut. Kätilö sanoi että ei syytä huoleen, koska on vain 3,4mm että jos olis yli 7mm niin sitten vasta seurantaan. Ja että näitä tulee silloin tällöin vastaan ja häviää useimmiten jo raskausaikana. Varattiin silti uusi ultra aika tammikuulle ihan meidän mielenrauhan vuoksi ettei turhaa sitä mietitä.
Ihana nainen muutenkin se kätilö, selitti koko ajan mitä näkyy ja jos oltais haluttu tietää sukupuoli niin olis yrittänyt katsoa (mutta ollaan niin ""vanhanaikaisia"" ettei haluta vielä tietää)..

Vähän nyt pitää itkeskellä tässä kun huolettaa kuitenkin. Mun mielialat on vaihdellu niin rajusti muutenkin, joten tällainen vetistely välillä on ihan tuttua täällä

 

[Annukka]

Yritä olla huolehtimatta liikoja, kaikki on varmasti kunnossa, muuten olisi tutkittu niin pian kuin mahdollista. Mulla oli viime viikol rakenneultra ja joudun ens viikolla vielä uudestaan. Kaikki näky muutenkin vähän huonosti verrattuna ekaan kertaan ja sitten ultraaja ei saanut näkyviin kunnolla sydämen väliseinää. Kerran sen näki ja siirtyi pään mittaamiseen, mut sit alkoi epäröimään ja ei taas nähnyt sitä. Arg. Ei saanut vanhempaa kollegaa avuksi, joten ens viikolla uus yritys. Toki huoli kaivaa mieltä, mut panikoimalla en kuitenkaan saa asiaa toiseksi. Onneks mies oli mukana ja voi tarvittaes muistuttaa, et näkihän se sen kerran... Pitää ajatella että se on vain varmistus vielä että kaikki on kunnossa. Ja pahempi olis odottaa loppuun asti epävarmuudessa... Hyvää nimipäivää kaimalle!

 

[Timangi]

Onkos muilla ollut harjoitus supistuksia? Minulla tuli viime viikon lopussa ensimmäisiä kunnollisia supparita. Aluksi en meinannut edes tajuta, että mistäs nyt on kyse. Housuja kiristää entisestään ja välillä tuntuu, kuin happi loppuisi... Mutta silti ollaan onnen kukkuloilla! =)

 

[katti]

1.4. Timangi, 27v, Helsinki,
1.4. Aida, 28v, esikoinen, LKS
4.4. Lilja, 21v, esikoinen, KOKS
5.4. Ipana, 28v, toinen muksu, Kätilöopisto
6.4. Peenu, 26v, esikoinen, Seinäjoen keskussairaala
7.4. Katti, 32v, esikoinen, Hämeenlinna
8.4. mimmi, 24v, esikoinen, OYS
11.4. hipsu, 28v, esikoinen, Jorvi
13.4. Sasa, 24v, esikoinen, Satakunnan keskussairaala
17.4. Annukka, 31v, esikoinen, KOKS
18.4 Nipsu, 28v, esikoinen, Hyvinkään sairaala
20.4 Cosmic, 23v, esikoinen, PHKS
20.4. Athene, 28v, esikoinen
21.4. Sari, 23v, esikoinen
22.4. satu-täti 27v, 2 lasta, P-KKS
24.4. Molly, 25v, esikoinen, TAYS
26.4. vivi, 37v, neljäs, Jorvi
27.4. aurinko, 28v, esikoinen, OYS
27.4. Tosca, 27v, Vantaa, toinen, Kätilöopisto
28.4. Hannele, 26 v, toinen lapsi, esikoinen 1 v.
29.4. Miuku, 28v, Esikoiset eli kaksoset, Kätilöopisto
29.4. Anne, 26v, esikoinen, TAYS
30.4. Mustikka ,25v, toinen
30.4. Minnie, 23v, esikoinen, TAYS
30.4. KK, toinen lapsi, Kokkola

 

[Miuku 20+1]

Mulla on ollut suppareita jo suunnilleen kymmenisen viikkoa. Niitä ilmenee säännöllisen epäsäännöllisesti ja tunnen aina kun ne alkavat, mutta en sitä milloin loppuu, ellen erikseen tarkkaile.
Mulla tuntuu kun alavatsa menee kovaksi ja sen jälkeen seuraa ylävatsa perässä. Vatsa on todella kova ja pienenee puolella, jos käsin kokeilee. Supparit eivät ole kivuliaita, mutta tuntuvat lähinnä ikäviltä. Olen vaivojani valitellut sekä neuvolassa että yksityisellä lääkärillä ja viimeksi ultran yhteydessä perjantaina.
Mulle on sanottu, että kaksosten kanssa supistuksia tulee usein hyvin varhaisessa vaiheessa, koska mahassa käy kaksinkertainen melske. Kun vauvat polkee ja tönii, niin kohtu reagoi. Vaarallista se ei kuitenkaan ole ja muuta ei ole kehotettu tekemään kuin hidastamaan tahtia ja lepäilemään. Sairaslomalle ei ole kuitenkaan pistetty vielä.

Usein aamulla nykyään kun herään, niin vatsa on kokonaan siirtynyt oikealle puolelle ja navan oikealla puolella tuntuu tasainen rummutus. Mitä lie puuhaavat..

 

[up]

upupup

 

[mimmi 23+2]

tulinpa vaan nosteleen meitä.

todella tylsän näköinen päivä tänään. vettä sataa. toivottavasti kaikki lumi ei lähe pois!

tulipa tuossa mieleeni et oliko jollain muullakin sellaisia havaintoja et nänneistä tulee jotain nestettä (esimaitoa...???)? mulla on jo useampi viikko sitten tullu nännin päähän sellasta ja se on sit kuivunu siihen. mutta nyt viikonloppuna sitä nestettä oli tullut niinki paljo et lakanoissa oli tahrat! viime yönä kun heräsin muutaman kerran niin nännit oli ihan märät... mut eikö tuo ole ihan normaalia....?

eilen sain jo hommattua meille pinnasängyn. ja ihan ilmaseks oonkohan vähän ajoissa liikentees... miten muilla? ootteko tehneet minkä verran hankintoja?

 

[satu-täti]

Minulla rinnat ovat vuotaneet enemmän ja vähemmän jo pitemmän aikaa, ja ihan normaaliahan se on =)

Me käytiin viime viikolla vaunut varaamassa, vielä pitää sitteri ja turvakaukalo ostaa. Sänky ja hoitopöytä onkin jo ennestään.
Mies on ostellut vauvalle jonkun verran vaatteita, ja lauantaina toi uuden täyden viikon kunniaksi Marimekon tutin+tuttiketjun, ja tuttipullon *kyllä minulla on ihana mies*

Muuten olo on entisellään, potkut tuntuvat nyt todella voimkkaina...ihanaa, kun voi kokoajan enemmän ja enemmän nauttia olostaan.
Sekin rakenneultran tuoma pahamieli on käsitelty oman th:n kanssa, joten aurinko taas hymyilee.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille...pitää lähteä lasten kanssa lumiukon tekoon =)