Huoh, mä en oikeen enää tiedä mitä tekisin...

[Nipu]

tuon 6v lapsen kanssa. Kuten olen aikaisemmin kertonut, että meillä on ollut paljon surua kun isäni nukkui pois. Aikaa siitä on kohta kuukausi. Lapsi on oikeastaan siitä asti ollut ihan mahdoton, saa järkkyjä raivareita, ei kuuntele, huutaa ja itkee. Ollaan yritetty miehen kanssa puhua hänelle ja kysellä hänen tunteistaan. Tuloksetta. Vähän aikaa on rauhallista kunnes helvetti on taas irti. Mulla alkaa itsellä olla takki tyhjä. Kuitenkin mullakin on suuri suru ja ikävä ja kaikkea. Mitä mä teen? Pitäiskö mennä neuvolaan juttelemaan vai? Auttakaa nyt hyvät ihmiset.... :'( :'( :'(

 

[Ä-2]

Minä soittaisin esim. perheneuvolaan!

 

[Onnsku]

:'( En oikein osaa mitään neuvoa antaa.. Tosi surullista!
Tuossa iässä on varmasti vaikea käsitellä surua ja se sitten ilmenee tuolla tavalla hänellä. Sen lisäksi, että 6-vuotiaana on "normaaliakin" uhmaa.

Voimia teille suuressa surussa :hug:

 

[Ä-2]

http://www.ouka.fi/sote/lapset_perheet/perheneuvola.htm

 

[Sen pituinen se]

Sitä vartenhan ne neuvolat ovat, että sieltä saa apua kysyä. Ei kannata jäädä odottelemaan jos arki ei pysy kuosissa pitkää aikaan.

 

[Nipu]

Oikeesti tuntuu että ei jaksa! Poika sanoo aina "kohtauksen" jälkeen että tää on vaarin vika! |O
Ollaan muisteltu paljon sellaisia asioita joita hän on vaarin kanssa tehnyt. Aina on ollut vaarin poika..... :heart:

 

[ZäDäM]

Tuossa saattaa olla myös tosi paljon uhmaa seassa. Ja 6 vuotiaan uhma inakin minun mielestäni on ollut selittämätöntä.
Meillä tuo eskarilainen kokeilee rajojaan, kokee olevansa vanhempi ja viisaampi kuin onkaan ja sitten yht'äkkiä onkin pienen pieni. Eiä oikein tahdo sitten hallita itseään ja tunteitaan.

Sinunan ehkä ottaisin yhteyttä perheneuvolaan...

 

[Miä]

Jos tuntuu että et jaksa niin soita ihmeellä neuvolaan :hug: Tuo kuulostaa ihan normaalilta suremiselta, lapsi ei vaan osaa käsitellä sitä niinkuin aikuiset.. Ja tuohon ikään kun kuuluu uhmaa muutenkin..

 

[Heili Karjalasta]

Minulla kuoli syksyllä ystävätär, jolta jäi eskarilainen poika + vauva.. Ja tämän eskarilaisen on hankala ollut käsitellä äitinsä kuolemaa ja on saanut siihen apua. Suosittelen ottamaan yhteyttä perheneuvolaan, sieltä kautta voitte saada apua tilanteeseenne. :wave:

 

[Nipu]

kiitos, soitan huomenna paikalliseen perheneuvolaan. Ei se ota jos ei annakaan...

 

[Mäkin]

ottaisin varmaankin neuvolaan yhteyttä. Sitten yksi hyvä konsti vois olla se, että poika saisi piirtää sen, miltä hänestä tuntuu. Tavallaan niitten piirrosten kautta käydä läpi sitä vaarin kuolemaa. Voimia teille!

 

[Nipu]

Soittelin tänään sinne perheneuvolaan ja lupasivat laittaa sieltä aikaa. Ihan kiva et pääsee juttelemaan ammatti-ihmiselle.
Kiitos kaikille!

 

[Nöf nöf täti]

Hyvä että apua löytyi. Toivottavasti tilanne paranisi. :hug: