Minulla oli ihan samanlaisia tuntemuksia ja monet kaverit kertoivat samaa. Tokan lapsen kanssa tilanne oli jo selkeämpi mutta ekan kanssa elämä oli kuin hidastettua filmiä. Olen normaalitilassa nopeatoiminen mutta ekan lapsen syntymän jälkeen muistan elämän olleen kuin hidastettua elokuvaa. Erityisesti on jäänyt mieleen kun istuin laitoksella sängyn reunalla syömässä. Muistan elävästi, miten katselin, kun voileipä lähestyi hiiiitaaaaastiiiiii suutani käteni ohjaamana. Yleensä hotkaisen ruuat anakondatyylillä :-D
Vauvan synnyttyä äiti on mentaalisesti 24/7 hälytysvalmiudessa huolehtimassa pienokaisen kaikinpuolisesta hyvinvoinnista. Tämä on sekä henkisesti että fyysisesti voimakas ja vaativa prosessi. On ihan luonnollista, että vähemmän tärkeät pikkuseikat unohtuvat. Mitä väliä on, onko tiistai vai torstai jos lapsi voi hyvin?
Meillä neuvolan vanhempainvalmennusryhmässä vieraillut psykolgi sanoi, että synnytysen jälkeinen herkistyminen auttaa äitiä kiintymään lapseen. Tämä oli minusta syvästi lohduttava tieto. Laitoin ämpärin alle jotteivat parketit menisi pilalle ja itkin litroittain. Olen edelleen erittäin kiintynyt molempiin lapsiin kuten myös heidän isäänsä.
Riittävästä unen saannista on huolehdittava. Nuku tai vietä ainakin aikaa makuuasennossa päivällä jos lapsi valvottaa kovasti öisin. Pyydä mies, isovanhemmat tai palkkaa lapsenvahti edes yhdeksi yöksi viikossa jos väsyt liikaa. Imettämisestä kouhkataan nykyisin ihan kohtuuttomasti. Vauva pärjää kyllä lypsymaidolla tai korvikkeella niinä öinä, jolloin äiti lataa akkuja.