1. Hermostun joskus alle 3-vuotiaalleni ihan kunnolla ja uhkaan heittää jonkun hänen tavaransa roskiin tai perua joulun tms. yhtä aikuista.
2. Luovuin kestovaipoista pienemmän kohdalla, on ihan eri mallinen kuin esikoinen, joten esikoiselta perityt vaipat falskaavat, enkä jaksa miettiä uusia ratkaisuja.
3. Annan joskus esikoisen katsoa Muumeja luvattoman monta jaksoa peräkkäin, jotta saisin itse nettailla tms. hyödyllistä
4. Lopetin kuopuksen yöimetyksen ihan vain oman jaksamiseni takia, lapsi olisi kyllä roikkunut tississä enemmän kuin mielellään.
5. En ole pätkääkään "lapsentahtinen". En ymmärrä sellaista "Amandaelmeri ei suostunut lähtemään, niin me ei päästy kerhoon" tai "Nikojamina heräsi viideltä ja kiukkusi koko aamun" -juttua. Oma kymmenkuiseni heräsi tänä aamuna kuudelta, ja kylmän rauhallisesti nukutin hänet uudestaan. Tunti siinä meni, mutta sori, minä tiedän paremmin kuin lapsi, joka vuosi sitten oli sikiö, riittääkö kahdeksan tunnin yöuni hänen ikäiselleen vai ei. Myös 3-vuotiaan kanssa löytyy "nyt tehdään näin eikä asiasta neuvotella" -vaihde.
6. Olen maailman surkein pitämään kotia järjestyksessä, ja meillä on aina sekaista. Ja aina ennen kuin mihinkään lähdetään, etsitään tavaroita hartaasti.
7. Riitelen miehen kanssa lasten kuullen, enkä jaksa muutenkaan joka asiasta käyttää mitään salakieltä. Lähinnä silloin tavaan kirjain kerrallaan, jos on kyse jostain kivasta, joka ei vielä ole varmaa.
8. En ikinä askartele esikoisen kanssa, paitsi jotain joulukortteja väsättiin nyt. Toki piirretään ja muovaillaan.
9. En yleensäkään noudata mitään "periaatteita" vanhemmuudessa tai ole millään tavalla tiedostava. Menen fiiliksen mukaan. Jos tuntuu, että imetän 24/7 lapsentahtisesti, teen niin, vaikka neuvola sanoisi mitä, ja sitten kun alkaa tuntua, että nyt kakara pois rinnalta roikkumasta, osittaisvieroitan, vaikka se olisi kuinka epälapsentahtista.
10. Sanon joskus hidastelevalle esikoiselle, että minä menen nyt, tule perässä sitten kun ehdit, enkä välttämättä jaksa lirputella korulausein. Äitini kertoi joskus tilanteesta, jossa oli raahannut huutavan pikkuveljeni, kiukuttelevan minut ja kauppakassit 3. kerrokseen. Mielessäni ajattelin, että siinä turvallisessa pienkerrostalossa olisin sanonut isommalle, minulle siis, että älä sitten tule, äidillä ei riitä kädet, tule itse kun olet valmis, ja ainakin vienyt vauvan ja kassit sisään ennen kuin olisin kolmivuotiasta kiukkupersettä lähtenyt kantamaan.
Tossa nyt alkuun.