Onko kenelläkään :wave: ?
..ja miten te jaksatte??
Mä en jaksa. Kuittipoikkirättiväsy olen, niin on mieskin, ja sisaruksetkin on hissukseen jollain tapaa oireilemassa keskimmäisemme olotilasta johtuen. Enkä mä tiiä enää, mitä tehdä vai antaako asian olla. Joka paikasta meille sanotaan sen olevan "vaihe" - varmaan onkin mutta kun se vaihe rupee syömään totaalisesti koko perhettä. Ja sietää vain pitäisi?
Poika on hyvin kasvanut, pituutta tullut viimeisen vuoden aikana hurjasti ja paino - noh, semmonen riukuliinihan se on mutta kuulema ihan normaali. Touhukas, energinen kaveri, alati menossa. Tosin nyt sitten tulee nuita mielettömiä raivareitakin - osin uhmaiästäkin johtuvia mutta varmaan oma osuutensa on myös väsymisellä....
Yöunet on ollu kohta kahden vuoden ajan erittäin rikkonaisia. Heräilee yössä sen miljoona kertaa, ja me saatetaan poika sänkyyn takas sen miljoona kertaa. Nukkuu samassa huoneessa isoveljensä kanssa. Ja nukkuu päikkärit, pakostakin, kun ei jaksa hereillä olla kiitos yöjuoksujen ja aikaisten aamujen...
Nyt sitten esikoisella rupee käämi punoittamaan, kun pikkuveli ei anna nukkua. Ja nuorimmainenkin on rukannut heräämisiään, kiitos 3- vuotiaan pomppimisen...Ei kiva yhtälö ollenkaan.
Kaiken lisäksi syö todella huonosti. Tuurisyöppö eli saattaa viikon aikana ehkä yhtenä päivänä syödä kunnolla, muutoin menee jääkaapin valolla. Voi olla, että syö vain yhden aterian päivässä ja sillä menee koko päivän, miten menee... Lääkärin ja neuvolan kehoituksesta otimme käyttöön Sanasol- valmisteen, tällä viikolla aloitimme... En tiiä, kait sitä vouhottaa huolestuneena taas turhasta...
Eli - "lyhyesti" - onko muita, miten jaksatte ja jos teillä on ollut tällaista, niin miten muutos tullut tilanteeseen? Ajan kanssa?
Pitkä oli sepustus ja varmaan sekavakin, sori....ja kiitos palautteesta ja vinkeistä.
..ja miten te jaksatte??
Mä en jaksa. Kuittipoikkirättiväsy olen, niin on mieskin, ja sisaruksetkin on hissukseen jollain tapaa oireilemassa keskimmäisemme olotilasta johtuen. Enkä mä tiiä enää, mitä tehdä vai antaako asian olla. Joka paikasta meille sanotaan sen olevan "vaihe" - varmaan onkin mutta kun se vaihe rupee syömään totaalisesti koko perhettä. Ja sietää vain pitäisi?
Poika on hyvin kasvanut, pituutta tullut viimeisen vuoden aikana hurjasti ja paino - noh, semmonen riukuliinihan se on mutta kuulema ihan normaali. Touhukas, energinen kaveri, alati menossa. Tosin nyt sitten tulee nuita mielettömiä raivareitakin - osin uhmaiästäkin johtuvia mutta varmaan oma osuutensa on myös väsymisellä....
Yöunet on ollu kohta kahden vuoden ajan erittäin rikkonaisia. Heräilee yössä sen miljoona kertaa, ja me saatetaan poika sänkyyn takas sen miljoona kertaa. Nukkuu samassa huoneessa isoveljensä kanssa. Ja nukkuu päikkärit, pakostakin, kun ei jaksa hereillä olla kiitos yöjuoksujen ja aikaisten aamujen...
Nyt sitten esikoisella rupee käämi punoittamaan, kun pikkuveli ei anna nukkua. Ja nuorimmainenkin on rukannut heräämisiään, kiitos 3- vuotiaan pomppimisen...Ei kiva yhtälö ollenkaan.
Kaiken lisäksi syö todella huonosti. Tuurisyöppö eli saattaa viikon aikana ehkä yhtenä päivänä syödä kunnolla, muutoin menee jääkaapin valolla. Voi olla, että syö vain yhden aterian päivässä ja sillä menee koko päivän, miten menee... Lääkärin ja neuvolan kehoituksesta otimme käyttöön Sanasol- valmisteen, tällä viikolla aloitimme... En tiiä, kait sitä vouhottaa huolestuneena taas turhasta...
Eli - "lyhyesti" - onko muita, miten jaksatte ja jos teillä on ollut tällaista, niin miten muutos tullut tilanteeseen? Ajan kanssa?
Pitkä oli sepustus ja varmaan sekavakin, sori....ja kiitos palautteesta ja vinkeistä.