hyvä mies, mutta ei kiinnosta

[ymmällään.]

Mikä ihme meitä naisia vaivaa? Mulla on tällä hetkellä hyvä mies, kunnollinen, huomioonottava, sosiaalinen, iloinen ja osaa naurattaa mua tosi paljon. Sängyssä hyvä ja osaa näyttää tunteensa. Ulkonäkökään ei ole huono, mutta mutta.. olemme seurustelleet nyt ainoastaan 3 kk ja nyt jo mä olen kyllästynyt tähän mieheen. Hän on liian kaikkea mielestäni. exäni oli juro pohjanmaalainen ja seurustelin hänen kanssaan 4 vuotta, olen kai tottunut tähän jurouteen ja nyt kun tälläinen sosiaalinen tapaus tuli elmääni, ärsyynnyn helposti häneen. Hän on aina innossaan kokeilemassa kaikkea yms. Mitä ihmettä teen? Annanko hänelle vielä mahdollisuuden ja jatkan seurusteluamme, vai heitänkö hänet pois? Ikää meillä on 30-vuotta, joten ei nyt ihan kakruja olla, joten tämäkin painaa tässä.
Tämä mies olisi suoraan sanottuna juuri oikeaa aviomiesainesta,mutta hitto kun tulee näitä ärsyyntymis / kyllästymis -ajatuksia jo näin aikaisin, niin eikö se olekkin huono merkki?

 

[ilimi]

Ei tuommoosta kukkaan jaksa, ainakaan jos on tottunu pohojalaasehe.
Mä ymmärrän täysin sun tuntehes, kyllä se o paaree ku vaa jurottaa, mutta jos siihe välihi tuloo jotaki pientä piristystä, se sitte virkistää kummasti. Mutta liika on liikaa!

 

[ilimi]

Mun piti vielä sannoa notta mun kokkeiluni pohojalta...pohojammaalaane oo niitä parahia ku miehistä o puhe.
Naisista en nii tiijä, myö kyllä juoruullaha aika palijo, mutta huvisa kullaki.

Moon aatellu monesti notta sopisin varmaha nuihi muslimimaihi huntuakaks, ainaki nyt ulukomuoronki perusteella, ja molisi hyvä pitämähä komentoa nuarille sivuvaimoolle.

 

[oikolukija]

Ei oikein ymmärrä? Osaatko kirjoittaa kirjakieltä?

 

[ilimi]

Osaan, olen filosofian maisteri.

 

[hehee]

Osaan, olen filosofian maisteri.

Hah. Päivän paras.


Niin ap, jos vielä vertaat nykyistä uutta tuttavaasi entiseen mieheesi, ehkä sinulla on jäänyt jotain hampaankoloon tai et ole vielä päässyt yli entisestä suhteestasi. Mikä siin' jurossa miehessä muuten niin kiinnostaa? Se harhakäsitys, että kun mies jotain sanoo se tarkoittaa sitä? Ja paskat. Itseäni ei saisi kirveelläkään jonkin möllöttävän, mykän juntin tyttöystäväksi. Puhumattomuus on pelottavaa ja kertoo paljon kyseisen ihmisen käytössä olevasta sanavarastosta (mikä on olematon).

 

[Naikkonennn]

No siltähän se näyttää että...siitä puutuu se Se Jokin. Et nyt välttämättä jurottavaakaan miestä kaipaa, mutta jokin puuttuu vaikka kaikkea ulkoisesti näyttäisi olevankin tuossa paketissa.
Tommosen kolmenkin kkn seurustelun jälkeen kyllä tosian pitäis olla sytyttänyt jos on syttyäkseen...tunnut tietävän sen itsekin.
Toisaalta, voisi tuoltakin pohjalta koittaa alkaa silti rakentamaan jos vain tahtoo. Ei se elämänkumppani tarvitse olla mikää The Love, minä en ainakaan usko sellaiseen, tai sellaisen olevan ainut mahdollinen tapa. Se kenen kanssa vakaasti yhteisymmärryksessä päättää olla, voi olla ihan yhtä onnistunut ja elämänmittainen suhde...ehkä jopa järkevämpikin ratkaisu?

Tekis silti mieli kysyä kuinka kauan aikaa sitten erosit eksästä, kun otat hänet esille tässä? Jossain on sanottu, että eroamisesta voi kestää kaksikin vuotta että balansoituu takaisin "omaksi itsekseen"...

Jos sinusta tuntuu että huijaat itseäsi jäämällä niin...tiedät itsekin vastauksen.

 

[nohelevetti]

eikö niitä miehiä muka sen vertaa ole että löytyisi se joka sytyttää.
Tuota ap-n pariutumista kutsutaan järkiavioliitoksi.
Se riippuu miten käsittää parisuhteen tarkoituksen, ei huono valinta aviomieheksi kunnon mies. Ilman kipinääkin voi elää, kokemusta on, kiinnostun muistakin asioista kuin miehistä joten koen elämäni riittävän mehukkaaksi myös tavallisen miehen kanssa, jopa on sopinut elämä ilman miestäkin.
Mielikuvituksettomat ihmiset etsivät sitä piirrettä usein muista, ja tylsyvät helposti. Kun on tylsä mieli niin pitää olla paljon ulkoista äksöniä ja dramatiikkaa ihmissuhteissa.

 

[no]

eikö niitä miehiä muka sen vertaa ole että löytyisi se joka sytyttää.
Tuota ap-n pariutumista kutsutaan järkiavioliitoksi.
Se riippuu miten käsittää parisuhteen tarkoituksen, ei huono valinta aviomieheksi kunnon mies. Ilman kipinääkin voi elää, kokemusta on, kiinnostun muistakin asioista kuin miehistä joten koen elämäni riittävän mehukkaaksi myös tavallisen miehen kanssa, jopa on sopinut elämä ilman miestäkin.
Mielikuvituksettomat ihmiset etsivät sitä piirrettä usein muista, ja tylsyvät helposti. Kun on tylsä mieli niin pitää olla paljon ulkoista äksöniä ja dramatiikkaa ihmissuhteissa.

Pitää paikkansa, oman viihtyvyyden takaamiseksi ei puolisoa kannata valjastaa...

 

[ap.]

Erostani on kulunut vasta puoli vuotta, joten aika äkkiä tämän uuden löysin. Alussa oli tosi hauskaa ja säkenöivää, mutta nyt on alkanut tuntua tuolta mitä edellä sanoin.
En tiedä, tänäkin aamuna kun katsoin poikaystävääni/miesystävääni, niin tunsin kumminkin..hmm.. rakkautta? kiintymystä? Kumminkin jotain, mikä sai minut hymyilemään kun toinen nukkui..

 

[voe tokkiinsa]

Vaikeapa täältä käsin on sanoa, missä on vika. Ehkä vika on siinä, että olet henkisesti vielä kiinni vanhassa tai ehkä vika on vain siinä, että hän ei ole sinulle se oikea. Yksi syy voi olla myös siinä, että olette liikaa yhdessä, joten yhdessäolo rupeaa liikaa ärsyttämään.

Jos uusi miehesi on energinen ja innokas, niin et voi muuttaa hänen perusluonteenlaatuaan. Mieti itse, mihin olet valmis sitoutumaan. Et voi vaatia häntä muuttamaan persoonallisuuttaan, mutta kumpaa haluat: jurottajaa vai aktiivista? Yksi vaihtoehto on myös siinä, että itse tajua vetää rajat sille, kuinka paljon jaksat ja kuinka paljon olet valmis myötäilemään miestä. Jos mies on innokas menemään ja harrastamaan, niin sinä voit sanoa hänelle omien jaksamisiesi mukaan rajat.

Omassa suhteessani minä olen kova tyttö harrastamaan ja olen sosiaalisilta suhteiltani ihan eri sfääreissä mieheeni verrattuna. Mies tykkää kotona katsella telkkaa ja lueskella sillä aikaa, kun minä käyn harrastamassa tai tapaamassa kavereita. Kun olemme yhdessä, niin mukavaa meillä on.

 

[no]

Erostani on kulunut vasta puoli vuotta, joten aika äkkiä tämän uuden löysin. Alussa oli tosi hauskaa ja säkenöivää, mutta nyt on alkanut tuntua tuolta mitä edellä sanoin.
En tiedä, tänäkin aamuna kun katsoin poikaystävääni/miesystävääni, niin tunsin kumminkin..hmm.. rakkautta? kiintymystä? Kumminkin jotain, mikä sai minut hymyilemään kun toinen nukkui..

Erosta selviäminen on yksilöllistä. Mutta pelkästään eron käytännön järjestelyt ovat niin raskaita, että ne vievät väkisinkin ajatuksia ikäviin asioihin. Jos ihminen selviäisi erosta huutamalla hurraata ja lähtemällä heti kaiken unohtaen uuteen suhteeseen, niin aika peto hän olisi. olet joka suhteessa väsynyt ja tarvitsisit mahdollisuuden levätä.

 

[nainen 30+]

Jaa a, tunteet ratkaisee, ei auta vaikka mies on hyvä sängyssä tai muutoin passeli. Olet etsimässä elämänkumppania, sitä et löydä kyseisestä miehestä jos olet "kyllästynyt" 3kk jälkeen. Elämkumppanin löytdyttyä, ei kyllästymisen tunne ole todellakaan kuvioissa 3kk jälkeen. Jos puhutaan todellaa monien vuosikymmenien suhteista.

Eri asia on toki haluaako pitkiä suhteita mutta hakee pitkäaikaista kumppania, kyllästyminen 3kk jälkeen tarkoittaa eroa. Miksi ihmeessä jatkaa suhdetta?

 

[no]

Jaa a, tunteet ratkaisee, ei auta vaikka mies on hyvä sängyssä tai muutoin passeli. Olet etsimässä elämänkumppania, sitä et löydä kyseisestä miehestä jos olet "kyllästynyt" 3kk jälkeen. Elämkumppanin löytdyttyä, ei kyllästymisen tunne ole todellakaan kuvioissa 3kk jälkeen. Jos puhutaan todellaa monien vuosikymmenien suhteista.

Eri asia on toki haluaako pitkiä suhteita mutta hakee pitkäaikaista kumppania, kyllästyminen 3kk jälkeen tarkoittaa eroa. Miksi ihmeessä jatkaa suhdetta?

Samaa mieltä.

 

[kääk]

Hei!

Mä kysyisin sulta ihan ensiksi että kuinka paljon aikaa vietätte jo yhdessä? Onko sinulla ollenkaan omaa aikaa? Mä olin tässä ihan hiljattain samassa tilanteessa kuin sinä. Erosin talvella pitkästä avoliitosta (ero oli tosin ollut lähellä jo pari vuotta, joten se ei tullut mitenkään yllätyksenä kummallekkaan) ja löysin uuden miehen jo kolme kk eron jälkeen. Mies tuntui heti alusta siltä oikealta ja elämä hymyili taas. Neljän kk seurustelun jälkeen mua alkoi kuitenkin ahdistamaan ja jollain tasolla myös "kyllästyttämään" (olen aloittanut täällä oman ketjun tästä aiheesta otsikolla Vastarakastunut mutta ahdistunut). Itse mies ei kyllästyttänyt mua, vaan se että olin taas parisuhteessa. No, meidän suhteen pelasti kuitenkin se että mä aloin ottamaan enemmän aikaa itselleni. Teen omia juttujani ja käyn rauhassa läpi entistä suhdettani (mietin mitä siitä olen oppinut ja mitä voin tehdä toisin uudessa suhteessa jne). Nyt uusi suhteeni tuntuu taas oikealta ja kyllästymisestä ei ole enää tietoakaan

Eli pointtini on että uudesta suhteesta ei tarvi heti alusta asti oottaa kaikkea irti. Rauhallisesti eteenpäin vain. Kyllä sekin aika tulee kun muutetaan yhteen tms. (jos on tullakseen) ja silloin keretään "kyllästyttää" toisiaan ihan riittävästi

 

[jawohl]

Hmm... miltä sinusta tuntuu, jos ajattelet, ettet näkisi miesystävääsi enää ikinä (esim. hän muuttaisi maasta tai kuolisi?). Miltä tuntuu, jos ajattelet, että hän jättäisi sinut ja löytäisi uuden naisen? Entä miltä tuntuu ajatus, että itse olisit jonkun muun kanssa/yksin?

Jos tässä mielikuvatestissä sinua ahdistaa ajatus, että menettäisit miesystäväsi, pohdi vielä, ahdistaako se sen takia, että jäisit yksin, vai siksi, ettet halua menettää juuri tätä hienoa ihmistä elämästäsi?

Luulisi, että jos mies merkitsee sinulle jotain ja olet kiintynyt, huomaat, että menettämisen ajatus ahdistaa sinua (jos pystyt siis tilanteen niin elävästi kuvittelemaan). Jos taas ei ahdista, vaan tuntuu melkeinpä vapauttavalta, miettisin kyllä syväluotaavasti yhdessäolon jatkoa. Toisaalta saatat huomata, että juuri tämä mies onkin sinulle tärkeä ja olet häneen aidosti kiintynyt kaikista kyllästymisen tunteista ja mahdollisista aiemman erosi käsittelemättömistä mainingeista huolimatta.

 

[ap.]

kauhean vaikeaa toi Jawohlin ajatusleikki, en tuntenut mitään, en siis yhtään mitään. Tässä on kyllä taka-alalla kaikki muutkin väsymysjutut, olen väsynyt töihin, olen siis mielenterveysalalla. Olen väsynyt oikeastaan kaikkeen, tänä vuona 2 minulle rakasta henkeä kuoli, 1 joutui onnettomuuteen. Työasiat meni päin persettä ja uutta joudun nyt etsimään. yms. yms. Tämän miehen kanssa unohdan hetkeksi nämä, mutta sitten tulee ärsyyntyminen..äh.. vaikeaa tämä elämä

 

[Aikaa, immeinen..]

Aikaa sinä ittelles tarvittet etkä uutta elämänkumppania!!

Poikkase nyt hyvissä ajoin tämä uusi suhde, nyt se käy vielä helposti. Miksi viipyä pitempään, kun nyt jo tökkii?

Käsittele nyt ensiksi kaikki ne asiat, jotka ovat elämässä päällä. Sitten, kun tasapaino on löytynyt, anna uudelle ihmiselle tilaa tulla elämääsi, jos kohdalle sattuu. Kriittisesti vielä silloinkin, sillä nythän ajattelet jo aikuisilla aivoilla sitä, mitä sinä itse elämältä ja kumppanilta haluat.

Älä käytä toista ihmistä kainalosauvana, siinä käy juuri niin kuin nyt on käynyt. Se ei kannattele pitkään.