T
"terve"
Vieras
Tein ruokaa, laitoin siitä lapsille ja itselle ruoat valmiiksi ja pöytään ja samalla kutsuin kaikki syömään. Mies tuli paikalle, otti itselleen tuplasti isomman ruoka-astian kuin muilla ja lappasi sen täpötäyteen. Ahmi sen sen sit kans niin nopeaan että muut lähinnä kerkes vähän aloittaa syömistä kun tää jo oli lappamassa lisää ruokaa astiaan.
Menin sit itse katsoon et oliko se jättänyt mitään, oisin itse halunnut ottaa vielä lisää, eikä vielä tiennyt haluuko lapset ottaa lisää, mut jäljellä oli sit yksi kauhallinen ruokaa. Tästä sit miehelle sanoin, et vois oikeesti kattoa että muutkin saa sitä ruokaa ennenkun menee lappamaan jättiannoksia lisää, eikä tarviis ahmia sitä ruokaa tolleen kun ei ees oo kiire mihinkään(yleinen syy miksi muka on pakko ahmia). Tästä mies veti herneen nokkaan ja lähti ovet paukkuen. Mitä mieltä?
Muutenkin joka ruoan kans tuntuu miehellä olevan se asenne, et paskat siitä et muut ei välttämättä ees saa yhtään, kunhan se itse vaan saa lapata ittensä ähkyyn. Tästä seuraa sit se, et itsekään en juuri enää pysty nauttimaan mistään ruasta kun tietää et kaikki pitää piilottaa tai jotenkin annostella ja vahtia, et mies ei ahmi kaikkea heti. Tyyliin jos ostaa suklaalevyn ja haluaisin sitä syödä 1-2 palaa päivässä, niin ei taatusti onnistu jos mieskin tietää että mulla on suklaata, se käy ahmimassa sen viimestään yöllä kun nukun. Jos on jotain hyvää ruokaa joku rajallinen määrä(vaikka jotain pihvejä) niin lapset saattaa jäädä nälkäsiks kun mies antaa niille jotkut puolikkaat ja itse vetää kolme, ennenkuin toiset on ees kerennyt syödä niistä paloistaan kolmasosaakaan.
Popkornit ja sipsit ja karkit kans, sellasia kun laittaa pöytään leffailtaa viettäessä niin mies on yleensä tunkenut kourallisia suuhunsa ennenkuin leffa edes alkaa ja ekan vartin aikana on kaikki ahmittu, toiset jää sit ilman ellei ole ottanut kuppia pois miehen edestä tai jotain narissut asiasta. Vituttaa tällanen kyttääminen, tuntuu et koko ajan pitää kytätä ettei mies ahmi kaikkea ruokaa ja sitten se raivoaa kun ruoka maksaa ja paras oli se, kun se itse ostelee joka ikisellä kauppareissulla itselleen jotain(vähintään jäätelö tai suklaapatukka, kerran jäi kans kiinni siitä et oli ostanut 400 g karkkipussin ja vetänyt sen naamaansa matkalla kaupasta kotiin..) ja sitten on pokkaa valittaa että kun ostan lapsille jäätelöitä tai muuta vastaavaa silloin tällöin vaikka oiskin vähän pienemmän budjetin ostosreissu..
Menin sit itse katsoon et oliko se jättänyt mitään, oisin itse halunnut ottaa vielä lisää, eikä vielä tiennyt haluuko lapset ottaa lisää, mut jäljellä oli sit yksi kauhallinen ruokaa. Tästä sit miehelle sanoin, et vois oikeesti kattoa että muutkin saa sitä ruokaa ennenkun menee lappamaan jättiannoksia lisää, eikä tarviis ahmia sitä ruokaa tolleen kun ei ees oo kiire mihinkään(yleinen syy miksi muka on pakko ahmia). Tästä mies veti herneen nokkaan ja lähti ovet paukkuen. Mitä mieltä?
Muutenkin joka ruoan kans tuntuu miehellä olevan se asenne, et paskat siitä et muut ei välttämättä ees saa yhtään, kunhan se itse vaan saa lapata ittensä ähkyyn. Tästä seuraa sit se, et itsekään en juuri enää pysty nauttimaan mistään ruasta kun tietää et kaikki pitää piilottaa tai jotenkin annostella ja vahtia, et mies ei ahmi kaikkea heti. Tyyliin jos ostaa suklaalevyn ja haluaisin sitä syödä 1-2 palaa päivässä, niin ei taatusti onnistu jos mieskin tietää että mulla on suklaata, se käy ahmimassa sen viimestään yöllä kun nukun. Jos on jotain hyvää ruokaa joku rajallinen määrä(vaikka jotain pihvejä) niin lapset saattaa jäädä nälkäsiks kun mies antaa niille jotkut puolikkaat ja itse vetää kolme, ennenkuin toiset on ees kerennyt syödä niistä paloistaan kolmasosaakaan.
Popkornit ja sipsit ja karkit kans, sellasia kun laittaa pöytään leffailtaa viettäessä niin mies on yleensä tunkenut kourallisia suuhunsa ennenkuin leffa edes alkaa ja ekan vartin aikana on kaikki ahmittu, toiset jää sit ilman ellei ole ottanut kuppia pois miehen edestä tai jotain narissut asiasta. Vituttaa tällanen kyttääminen, tuntuu et koko ajan pitää kytätä ettei mies ahmi kaikkea ruokaa ja sitten se raivoaa kun ruoka maksaa ja paras oli se, kun se itse ostelee joka ikisellä kauppareissulla itselleen jotain(vähintään jäätelö tai suklaapatukka, kerran jäi kans kiinni siitä et oli ostanut 400 g karkkipussin ja vetänyt sen naamaansa matkalla kaupasta kotiin..) ja sitten on pokkaa valittaa että kun ostan lapsille jäätelöitä tai muuta vastaavaa silloin tällöin vaikka oiskin vähän pienemmän budjetin ostosreissu..