Yleisesti tykkään että ruokaa kannattaa tehdä sen verran reilusti että kaikki saavat vatsansa täyteen ja jää vaikka vähän yli (seuraavan päivän lounasta osalle väestä), mutta ap:n perheen kohdalla tämä ei taida riittää koska miehen syöminen kuulostaa niin ongelmalliselta.
Ihan ensiksi kuuluttaisin toisten huomioimista, siis sen tajuamista ettei itse ole ainoa ruokailija ja vanhempana kuvittelisin että sitä ollaan vastuussa myös lasten ravinnonsaannista. Millainen vanhempi oikeasti syö ruuat lastensa edestä vain siksi että on kiva ahmia? (Siis kun sitä ruokaa on kyllä kaikille reilut annokset mutta joku syö muidenkin ruuat)
Samaan syssyyn menee se ettei ruuasta voi ihan noin vain valita pelkästään sitä mitä mieluiten syö, sillä seurauksella että toiset jäävät ilman. Siis jos vaikka on pihviä, perunaa, kastiketta ja salaattia niin yksi syö kaikki pihvit ja jättää muut osat ruuasta muille. Tietenkään ei ole kaikkea pakko syödä, mutta sitä syömättä jättämistä nyt ei voi korvata noin vain sillä että vie ne "herkut" muilta.
Ruoka on hyvää ja siitä saa nauttia, mutta ei nyt vaan ole järkevää syödä itseään hengiltä. Vähän sama juttu kuin alkoholin kanssa. Siksi se ruokamäärien lisääminen ja lisääminen ei ahmijoilla ole mielekästä sekään.
Ruuassa tulee jossain vaiheessa myös se taloudellinen puoli vastaan. Vaikka kukin saa päättää mitä haluaa syödä, niin harvalla lapsiperheellä on lopulta varaa elää ihan pelkillä herkuilla, jos niitä siis syödään noin järjettömiä määriä. Tuntuu myös väärältä että ap:n kuuluu maksaa puolet perheen ruokamenoista vaikka mies noin syö huomattavasti enemmän mitä ap ja lapset yhteensä. Miltei menisi jo helpommaksi että ap valmistaisi ruuat itselleen ja lapsille ja mies sitten hoitaisi omat ruuanhankintansa ja valmistuksensa.
Myös nuo suuttumiset kuulostaa oudoilta. Jos ostetaan leffaa varten kaksi sipsipussia joista toinen miehelle ja toinen muulle perheelle niin se on miehestä väärin? Tai jos ruokapöydässä sanotaan ettei tyhjentäisi koko kattilaa ennen kuin muutkin ovat saaneet otettua sen mitä haluavat. Ja miten se grillilihan varastaminen kyläpaikassa (tms) nyt menikään. Ei kuulosta ihan normaalilta.
Ihan ensiksi kuuluttaisin toisten huomioimista, siis sen tajuamista ettei itse ole ainoa ruokailija ja vanhempana kuvittelisin että sitä ollaan vastuussa myös lasten ravinnonsaannista. Millainen vanhempi oikeasti syö ruuat lastensa edestä vain siksi että on kiva ahmia? (Siis kun sitä ruokaa on kyllä kaikille reilut annokset mutta joku syö muidenkin ruuat)
Samaan syssyyn menee se ettei ruuasta voi ihan noin vain valita pelkästään sitä mitä mieluiten syö, sillä seurauksella että toiset jäävät ilman. Siis jos vaikka on pihviä, perunaa, kastiketta ja salaattia niin yksi syö kaikki pihvit ja jättää muut osat ruuasta muille. Tietenkään ei ole kaikkea pakko syödä, mutta sitä syömättä jättämistä nyt ei voi korvata noin vain sillä että vie ne "herkut" muilta.
Ruoka on hyvää ja siitä saa nauttia, mutta ei nyt vaan ole järkevää syödä itseään hengiltä. Vähän sama juttu kuin alkoholin kanssa. Siksi se ruokamäärien lisääminen ja lisääminen ei ahmijoilla ole mielekästä sekään.
Ruuassa tulee jossain vaiheessa myös se taloudellinen puoli vastaan. Vaikka kukin saa päättää mitä haluaa syödä, niin harvalla lapsiperheellä on lopulta varaa elää ihan pelkillä herkuilla, jos niitä siis syödään noin järjettömiä määriä. Tuntuu myös väärältä että ap:n kuuluu maksaa puolet perheen ruokamenoista vaikka mies noin syö huomattavasti enemmän mitä ap ja lapset yhteensä. Miltei menisi jo helpommaksi että ap valmistaisi ruuat itselleen ja lapsille ja mies sitten hoitaisi omat ruuanhankintansa ja valmistuksensa.
Myös nuo suuttumiset kuulostaa oudoilta. Jos ostetaan leffaa varten kaksi sipsipussia joista toinen miehelle ja toinen muulle perheelle niin se on miehestä väärin? Tai jos ruokapöydässä sanotaan ettei tyhjentäisi koko kattilaa ennen kuin muutkin ovat saaneet otettua sen mitä haluavat. Ja miten se grillilihan varastaminen kyläpaikassa (tms) nyt menikään. Ei kuulosta ihan normaalilta.