Ihan itkettää, kun mulla ei ole ollenkaan omaa aikaa. Mies ei suostu hoitamaan vauvaa.

[Helmi-Kana]

hoitaa lapset ja kotiakin, ihan siinä missä minäkin. Ja meillä on neljä lasta ja isohko koti... Ja näin on ollu aina, aikojen alusta (eli 1996).

 

[OululaisAkka]

:hug:
Onpas tympeä mies sulla

 

[Onneton]

Että kun itse luin tätä ketjua ja omaa aloitustani huomasin, että miehestäni on tässä annettu aivan hirviö-kuva suorastaan... Ja eihän se totta ole. Ihana mies on ja rakastaa lastaan ja minua - ja minäkin rakastan miestä, vaikka välillä ajatukset onkin erossa... Eikä arkemme varmaan ulos päin näytä yhtään kauhealta tai minunkaan osani kovin raskaalta... Mutta vaikka mies rakastaa lasta ja esim. leikkii hänen kanssaan mielellään ja syöttääkin (silloin kun minäkin kotona) niin niihin ikävempiin hommiin saa patistaa... ja se on hirmu raskasta. Ja ehkä tosiaan liian kauan vain tein kaiken itse ja miehelle on tullut sellainen kuva, ettei tarvitsekaan tehdä -tai ehkä kokee ettei osaa. Mutta kyllä minä antaisin miehelle vapaat kädet vauvan hoidossa, jos hän tosiaan ottaisi sitten myös päävastuun. Tekisi hommia laidasta laitaan.

 

[Piika-äiti]

Eikö kennelläkään tosiaan mies tee YHTÄÄN mitään vauvaan liittyvää ilman että käskette?! Vaatimalla vaaditte??

Tekee ja tekee. Laittaa pesuvedet kylpyyn, huolehtii pyykistä, keittää vauvalle juuri nytkin perunaa ja porkkanaa, syöttää useinkin, pukee joskus päälle ja vie pienen ulkoilemaan, pärjää kotona jonkun tunnin vauvan kanssa (imetän ahkerasti vielä, oma olo on muutamassa tunnissa tukala jos vauva ei ole välillä rinnalla). Ainoa mitä ei tunnu oppivan, on turvaistuimen kiinnitys, nauraa jo itselleensäkin kun on niin tumpelo siinä asiassa.

Ja kyllä minä olen huomannut, että kun pari päivää on vauvan kanssa maailmalla (itse olen ollut mm. seminaareissa, koulutuksissa ja erilaisissa kulttuuririennoissa) niin isällä on kova ikävä ja vie vauvan melkein käsistä kun kotiin päästään.

 

[niina]

Että kun itse luin tätä ketjua ja omaa aloitustani huomasin, että miehestäni on tässä annettu aivan hirviö-kuva suorastaan... Ja eihän se totta ole. Ihana mies on ja rakastaa lastaan ja minua - ja minäkin rakastan miestä, vaikka välillä ajatukset onkin erossa... Eikä arkemme varmaan ulos päin näytä yhtään kauhealta tai minunkaan osani kovin raskaalta... Mutta vaikka mies rakastaa lasta ja esim. leikkii hänen kanssaan mielellään ja syöttääkin (silloin kun minäkin kotona) niin niihin ikävempiin hommiin saa patistaa... ja se on hirmu raskasta. Ja ehkä tosiaan liian kauan vain tein kaiken itse ja miehelle on tullut sellainen kuva, ettei tarvitsekaan tehdä -tai ehkä kokee ettei osaa. Mutta kyllä minä antaisin miehelle vapaat kädet vauvan hoidossa, jos hän tosiaan ottaisi sitten myös päävastuun. Tekisi hommia laidasta laitaan.

meillä oli vähän sama tilanne kun vauva pieni mutta mitä isommaksi kasvoi niin sitä enemmän mies oli mukana ja vei ulos vaunuilemaan ym. ja toi on totta mitä sanoit että jos mies on tottunut siihen että teet kaiken ni eihän hän edes voi tehdä mitään.. Mä aina siivoilen kotona ja sit kiroan et ku teen kaikki yksin ja nyt oon ihan jättäny jotain tekemättä niin mies sitten ne tehnyt.
Juurikun lapsella ruoka-aika ni annat hänet miehelle ja sanot et ois ruoka-aika ja meet heti ite suihkuun tai lähet vaikka kauppaan ja mulla ainakin auttaa jos pääsen silloin tällöin yksin esim lenkille tms ni taas jaksaa

voimia sulle!

 

[vieras]

käskepä katsoa peiliin, sillä se asia mistä sua syyttää pitää kyllä enempi paikkansa sen ittesä kohalla. lapsi on yhtä paljon isän kun äidinkin ja saman verran siitä on vastuuta otettava.

 

[Onneton]

Että kun itse luin tätä ketjua ja omaa aloitustani huomasin, että miehestäni on tässä annettu aivan hirviö-kuva suorastaan... Ja eihän se totta ole. Ihana mies on ja rakastaa lastaan ja minua - ja minäkin rakastan miestä, vaikka välillä ajatukset onkin erossa... Eikä arkemme varmaan ulos päin näytä yhtään kauhealta tai minunkaan osani kovin raskaalta... Mutta vaikka mies rakastaa lasta ja esim. leikkii hänen kanssaan mielellään ja syöttääkin (silloin kun minäkin kotona) niin niihin ikävempiin hommiin saa patistaa... ja se on hirmu raskasta. Ja ehkä tosiaan liian kauan vain tein kaiken itse ja miehelle on tullut sellainen kuva, ettei tarvitsekaan tehdä -tai ehkä kokee ettei osaa. Mutta kyllä minä antaisin miehelle vapaat kädet vauvan hoidossa, jos hän tosiaan ottaisi sitten myös päävastuun. Tekisi hommia laidasta laitaan.

meillä oli vähän sama tilanne kun vauva pieni mutta mitä isommaksi kasvoi niin sitä enemmän mies oli mukana ja vei ulos vaunuilemaan ym. ja toi on totta mitä sanoit että jos mies on tottunut siihen että teet kaiken ni eihän hän edes voi tehdä mitään.. Mä aina siivoilen kotona ja sit kiroan et ku teen kaikki yksin ja nyt oon ihan jättäny jotain tekemättä niin mies sitten ne tehnyt.
Juurikun lapsella ruoka-aika ni annat hänet miehelle ja sanot et ois ruoka-aika ja meet heti ite suihkuun tai lähet vaikka kauppaan ja mulla ainakin auttaa jos pääsen silloin tällöin yksin esim lenkille tms ni taas jaksaa

voimia sulle!

Juu, minunkin mies sanoi, että sitten kun lapsi on vanhempi niin sitten hänkin voi enempi osallistua... Toivottavasti menee niin. Mutta miten kauan sitä saa odottaa?!

 

[niina]

Että kun itse luin tätä ketjua ja omaa aloitustani huomasin, että miehestäni on tässä annettu aivan hirviö-kuva suorastaan... Ja eihän se totta ole. Ihana mies on ja rakastaa lastaan ja minua - ja minäkin rakastan miestä, vaikka välillä ajatukset onkin erossa... Eikä arkemme varmaan ulos päin näytä yhtään kauhealta tai minunkaan osani kovin raskaalta... Mutta vaikka mies rakastaa lasta ja esim. leikkii hänen kanssaan mielellään ja syöttääkin (silloin kun minäkin kotona) niin niihin ikävempiin hommiin saa patistaa... ja se on hirmu raskasta. Ja ehkä tosiaan liian kauan vain tein kaiken itse ja miehelle on tullut sellainen kuva, ettei tarvitsekaan tehdä -tai ehkä kokee ettei osaa. Mutta kyllä minä antaisin miehelle vapaat kädet vauvan hoidossa, jos hän tosiaan ottaisi sitten myös päävastuun. Tekisi hommia laidasta laitaan.

meillä oli vähän sama tilanne kun vauva pieni mutta mitä isommaksi kasvoi niin sitä enemmän mies oli mukana ja vei ulos vaunuilemaan ym. ja toi on totta mitä sanoit että jos mies on tottunut siihen että teet kaiken ni eihän hän edes voi tehdä mitään.. Mä aina siivoilen kotona ja sit kiroan et ku teen kaikki yksin ja nyt oon ihan jättäny jotain tekemättä niin mies sitten ne tehnyt.
Juurikun lapsella ruoka-aika ni annat hänet miehelle ja sanot et ois ruoka-aika ja meet heti ite suihkuun tai lähet vaikka kauppaan ja mulla ainakin auttaa jos pääsen silloin tällöin yksin esim lenkille tms ni taas jaksaa

voimia sulle!

Juu, minunkin mies sanoi, että sitten kun lapsi on vanhempi niin sitten hänkin voi enempi osallistua... Toivottavasti menee niin. Mutta miten kauan sitä saa odottaa?!

Eihän tietty sun sitä kannata ikuisuuksia ootella.
Meillä ainakin kun oli joskus kanssa tuollainen keskustelu miehen kanssa niin hän sanoi ihan suoraan että kun vauva niin pieni niin hän ei uskalla ja ei osaa tehdä mitään vauvan kanssa. Ja oli meilläkin noita ero juttuja aikoinaan mielessä kun tuntui että teen kaikki ja oon vaan kotona mutta sekin jo helpottaa jos sulla mahdollisuus mennä johonkin kerhoon tms ni pääset näkemään muita ihmisiä. Tai sitten rohkeasti vaan alat menemään yksin kahville tai jonnekin.
Ja meillä oli eka kerta kun mies otti tytön ja lähti yksin vaunuilemaan kun tyttö oli 11kk
toivottavasti teillä asiat selkenee,yritä vielä puhua jos siitä apua
Tai jos mahdollista niin saisitko vauvan hoitoon mummuille ja lähtisitte kaksin miehen kanssa johonkin? Se voisi kanssa puhdistaa ilmaa

 

[Istafra]

...tai sitten soitat Mannerheimin Lastensuojeluliittoon halutessasi irtiottoa arjesta. Jos olet oikein ilkeä, et puhu miehellesi mitään, ennenkuin hoitaja on jo ovella. Tässä sinulle linkki:

http://www.mll.fi/tukea_ja_apua/lastenhoitoapua/

 

[ärripurri]

Meillä kanssa ollaan välillä vieläkin tukka nuottasilla siitä että mä raadan mielestäni koko ajan yksin ja oon aina mukuloissa kiinni(1v ja 2,5v).Esikon vauva aikana mies oli enemmän vauvan kanssa,työt oli sellasia että sai tehdä oman aikataulun mukaan.Kakkonen oli pitkään tissillä ja muutenkin äiti tarra ollu aina.

Nyt ihan viime aikoina ollaan molemmat tahoillamme ymmärretty että kyllä kaksi pientä riiviötä rasittaa meitä molempia,erilailla vain,yhtä paljon.Mies käy töissä,minä olen kotona.Saman ahaa-elämyksen seurauksena ymmärsin että pitää vaan lähteä yksin,meillä menee niin että mä sanon vaan miehelle että meen kahville,tulen kun tulen ja soittaa jos tulee hätä(eihän niille tule mitään mitä isi ei pystyis hoitaa).Mies kyllä osaa sanoa jos on väsynyt ja ei jaksa,oman vapaa aikansahan se työssä käyväkin tarvitsee.

Lasten hoito on balanssissa,nytkin mies vahtaa esikoista ja minä istua napotan tässä-lärvi näytössä kiinni Kotityöt sen sijaan vielä takkuaa,meillä kun on eri siisteys käsitys...

Toivottavasti saatte asiat kuntoon,arki on kaikille mukavampaa!Hyvää kevättä teille.

 

[siiri]

itke ja sitten juttele miehes kanssa.turhia jaaritella,kun asia ei parane ilman asianomaisen kanssa keskustelua.

 

[joo]

Vauvaryhmiin,perhekahviloihin,vauvajumppaan,muskariin... pääset juttelemaan muutakin kuin vauvakieltä...
Näillä olen itse saanut elitärkeää sosiaalista kodinulkopuolista elämää.Vauva näkee kavereita ja äiti muita äitejä...

ja miehen ei edelleenkään tarvitse hoitaa lasta ? |O

Kyllä se äiti tarivtsee omaa aikaa ja aikuiskontakteja ILMAN LASTA. Ei ne perhekerhot yms aja sitä samaa asiaa. Niissähän joutuu kuitenkin huolehtimaan lapsesta koko ajan, ja esim. minä henk.koht. olen kokenut kerhot jne paljon raskaammiksi kuin kotona olemisen.

Olen Hennan kans samaa mieltä ettei ne kerhot oloa autuaaksi/levänneeksi tee!! Itse olin aina tosi väsy kerhojen jälkeen.Kotiäitinä topakasti kävin vauvan kans harrastamassa kolme kertaa vko.ssa kun kaikki sen tärkeydestä toitotti!!
Mut usein aikas nuivaa/teennnäistä/väkinäistä oli keskustelu mammojen kans:valitettavasti- seuraa todella kaipasin, mut ei sitä todellista vaan väkisin saa väännettyä ja yhtä tukalaa näytti olevan muillekin MUT KU PAKKO HARRASTAA, kerran sanotaan et se auttaa ja sieltä löytyy ystäviä ja lapset sosiaalistuu jne. HUH; ihanaa kun olen nyt töissä ja lapsi tarhassa. MULLE se kerhoilu ei sopinut-ei väkisin voi ystävystyä. Eikä kerhot aivoja ainakaan lepuuta!

 

[juupa juu]

Mulla 4 lasta, jäin leskeksi 2 vuotta sitten. Sen jälkeen en ole viettänyt yhtäkään iltaa saati yötä ilman lapsia, jonkun saan toisinaan hoitoon, mutta kaikkia neljää en koskaan yhtä aikaa. Se on aika vaikeaa käsittää, että ei se ole mitään omaa aikaa, jos neljän lapsen sijasta onkin vain kolme hoidettavana yhden illan.

Toisaalta tiedän, että jos haluaisin, saisin kaupungin kotiapua.

Mutta sitä en tajua, että yhden 7 kk ikäisen lapsen äiti on katkeamispusteessä, kun ei ole omaa aikaa. Ota lapsi mukaasi, yksi kulkee vaikka pään päällä!!Ja tuon ikäinen!! Mitä ihmettä ruikutat??? Yhdeksi illaksi saat lapsesi ihan mihin vaan, kuka tahansa ottaa hyvin syövän, terveen ja nukkuvan 7 kk ikäisen illaksi jos miehesi ei ota.

Älkää tehkö väkisin ongelmia asioista, jotka eivät ongelmia ole nähneetkään.

 

[Tuttu tilanne]

Onko lapsi yhteisesti toivottu? Toivoiko mies lasta kovasti?
Meillä sama tilanne ja lapsi oli vahinko. Mies ei hoida koska ei lasta olisi halunnut ja se minun pitää vain hyväksyä.

 

[Sabira]

No just. Kyllä nyt olisi pitkällisen puhumisen aika. Itse en kyllä alistuisi tuollaiseen kohteluun miehen puolelta. Ja jos ei mies ymmärtäisi niin alkaisin kyllä miettimään, että miksi tuollaista miestä katselisin, kun yksin muutenkin asioiden kanssa olisin niin varmaan alkaisi aikamoiselta riippakiveltä tuo mies tuntumaan...

Olen minä tässä jo eroakin miettinyt, mutta kun lapsi on niin pieni...

Miten se ero sitä omaa aikaa lisää tuo?

Kai se lapsi on välillä isälläänkin (tai niinhän tuo uhkailee, että haluaa tapaamisoikeudet tai yhteishuoltajuuden -tai jopa yksinhuoltajuuden!)

(naurattaa toi suluissa oleva, että haluaa yksinhuoltajuuden...)

 

[toinen entinen onneton]

Heippa ap,
meillä oli ennen juuri tuollaista kuin teillä. Nyt lapsi on 2,5 v. ja voin onnekseni sanoa, että nykyään meillä on osat täysin vaihtunut, eli mies hoitaa lasta enemmän kuin minä. Kauan tätä sain kylläkin odottaa, eikä se mitään kivaa ollut. Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan... toivotan onnea!

 

[Istafra]

Mulla 4 lasta, jäin leskeksi 2 vuotta sitten. Sen jälkeen en ole viettänyt yhtäkään iltaa saati yötä ilman lapsia, jonkun saan toisinaan hoitoon, mutta kaikkia neljää en koskaan yhtä aikaa. Se on aika vaikeaa käsittää, että ei se ole mitään omaa aikaa, jos neljän lapsen sijasta onkin vain kolme hoidettavana yhden illan.

Toisaalta tiedän, että jos haluaisin, saisin kaupungin kotiapua.

Mutta sitä en tajua, että yhden 7 kk ikäisen lapsen äiti on katkeamispusteessä, kun ei ole omaa aikaa. Ota lapsi mukaasi, yksi kulkee vaikka pään päällä!!Ja tuon ikäinen!! Mitä ihmettä ruikutat??? Yhdeksi illaksi saat lapsesi ihan mihin vaan, kuka tahansa ottaa hyvin syövän, terveen ja nukkuvan 7 kk ikäisen illaksi jos miehesi ei ota.

Älkää tehkö väkisin ongelmia asioista, jotka eivät ongelmia ole nähneetkään.

Äläs nyt vähättele. Esikoisen kanssa tuntuu asiat rankemmalta, kun kaikki on niin uutta. Toki minulla on lastenhoitoon osallistuva mies ja vasta kaksi lasta, mutta muistan silti hyvin esikoisen aiheuttaman "kulttuurishokkiajan". AP:lla on marttyyrinviitta vasta aluillaan... Minulla alkaa olla jo jonkinlaista viitantynkää päälläni, vaikka kovasti yritän vastaan taistellakin. Tekisi se irtiotto arjesta hyvää sinullekin?

 

[elisa]

Voo kiesus mitä valitusta, ukko kotona etkä saa sitä nahjusta lasta katsomaan? Vika on äiteessäkin, mitäs alistuu vaikka "juttelevat" kun ukkos on huomannut että et VAADI sitä kumminkaan mitään asian hyväksi tekemään.
Olen itse yh ja ei todellakaan ole ollut "omaa aikaa" 10 vuoteen!!! Ei ole ollut sukulaisia hoitamassa tai muita tuttuja, ukosta puhumattakaan. Repikää siitä.
Kyllä sapetta nämä uusavuttomat ihmiset, mitä pitää niitä lapsia tehä jos ne on niin hankalia hoitaa??? Ennen äiti hoiti 12 mukulaa,navetan,kodin ja muut kylän kinkerit samaan aikaan...Pyöräytti saunassa mukulan ja meni pellolle töihin,valittamatta.

 

[meimi]

Pistä mies vauvan kanssa viikonlopuksi kylään anoppilaan tai muualle miehen sukulaisiin. Vaikka sillä verukkeella, että tietää sitten, mitä se yksinhuoltajuus on, mitä vaatii.

Jotenkin tässä tulee kyllä mieleen, että annoitko miehen ensimmäisinä kuukausina hoitaa vauvaa yksin?

 

[ärsytys]

Voo kiesus mitä valitusta, ukko kotona etkä saa sitä nahjusta lasta katsomaan? Vika on äiteessäkin, mitäs alistuu vaikka "juttelevat" kun ukkos on huomannut että et VAADI sitä kumminkaan mitään asian hyväksi tekemään.
Olen itse yh ja ei todellakaan ole ollut "omaa aikaa" 10 vuoteen!!! Ei ole ollut sukulaisia hoitamassa tai muita tuttuja, ukosta puhumattakaan. Repikää siitä.
Kyllä sapetta nämä uusavuttomat ihmiset, mitä pitää niitä lapsia tehä jos ne on niin hankalia hoitaa??? Ennen äiti hoiti 12 mukulaa,navetan,kodin ja muut kylän kinkerit samaan aikaan...Pyöräytti saunassa mukulan ja meni pellolle töihin,valittamatta.

Koetas nyt kiillottaa sitä sädekehääs vielä enemmän...:headwall: Ja turhaan itseäsi yh-tittelillä jalustalle nostat paasaamalla samalla, että mullapa ei ole omaa aikaa ollut 10 vuoteen; itsepä miehesi ja lastesi isän valitsit.

Ja noista entisajoista; silloin oli yhteisöllisyys vähän toista luokkaa kuin nykyään. Kyllä se oli niin, että lapsia hoidettiin yhdessä siinä kyläyhteisössä, ei tiukasti neljän seinän sisällä omissa oloissa niinkuin nykyään. Lisäksi perhe oli käsitteenä paljon laajempi kuin tänä päivänä; silloin oli jopa samassa taloudessa apuna mummit ja vaarit. Ja edelleen, jos lapsia oli se mainitsemasi 12kpl, niin siinä vaiheessa nuo vanhemmat lapset hoitivat jo niitä pienimpiä.

 

[elisa]

Koetas nyt kiillottaa sitä sädekehääs vielä enemmän...:headwall: Ja turhaan itseäsi yh-tittelillä jalustalle nostat paasaamalla samalla, että mullapa ei ole omaa aikaa ollut 10 vuoteen; itsepä miehesi ja lastesi isän valitsit.

Juu mutta enpä ole itkemässä, enkä ole koskaan itkenyt ettei ole omaa aikaa!!! Se oli vain hyvä vertaus heikkohermoiselle ap:lle. Ei todellakaan passaa paneskella jos ei ole valmis vastaamaan seurauksista,tai huolehtisi edes ehkäisystä. Ei tarvitsisi tällä itkeä ja tilittää.
Itse oman tieni valitsin,isää kun en kyennyt valitsemaan=raiskattu. päätökseni kanssa elän valittamatta. Kun ei ole aihetta valittaa,meillä sujuu elämä ihan mallikkaasti.
Se on vain elettävä tämä elämä,ei muu auta.

 

[ärsytys]

Koetas nyt kiillottaa sitä sädekehääs vielä enemmän...:headwall: Ja turhaan itseäsi yh-tittelillä jalustalle nostat paasaamalla samalla, että mullapa ei ole omaa aikaa ollut 10 vuoteen; itsepä miehesi ja lastesi isän valitsit.

Juu mutta enpä ole itkemässä, enkä ole koskaan itkenyt ettei ole omaa aikaa!!! Se oli vain hyvä vertaus heikkohermoiselle ap:lle. Ei todellakaan passaa paneskella jos ei ole valmis vastaamaan seurauksista,tai huolehtisi edes ehkäisystä. Ei tarvitsisi tällä itkeä ja tilittää.
Itse oman tieni valitsin,isää kun en kyennyt valitsemaan=raiskattu. päätökseni kanssa elän valittamatta. Kun ei ole aihetta valittaa,meillä sujuu elämä ihan mallikkaasti.
Se on vain elettävä tämä elämä,ei muu auta.

Anteeksi lapsen isä -kommenttini, ei tullut ensimmäisenä mieleen tuo tapa raskaaksitulosta puhuttaessa.

Kuitenkin ihmiset ovat erilaisia, siksi minusta on ihan turhaa vähätellä kenenkään tilannetta, vaikka se oma olisi ehkä huonompikin. Ja ap:n tapauksessa kuvioissa on myös isä mukana ja mielestäni pitäisi olla itsestään selvää, että yhdessä elävät (toki eronneetkin) vanhemmat hoitavat kumpikin lastaan. Ei enää eletä kivikaudella, jolloin isä metsästi ja äiti hoiti perheen. Ja toki tämä elämä on meidän kaikkien elettävä, mutta jos on tyytymätön elämässään johonkin asiaan, sille kannattaa tehdä jotain. Ja ap:n tapauksessa on minusta ihan kohtuullista, että hän vaatii miestä osallistumaan omalta osaltaan heidän yhteisen lapsensa hoitamiseen.

 

[miettinen]

Että kun itse luin tätä ketjua ja omaa aloitustani huomasin, että miehestäni on tässä annettu aivan hirviö-kuva suorastaan... Ja eihän se totta ole. Ihana mies on ja rakastaa lastaan ja minua - ja minäkin rakastan miestä, vaikka välillä ajatukset onkin erossa... Eikä arkemme varmaan ulos päin näytä yhtään kauhealta tai minunkaan osani kovin raskaalta... Mutta vaikka mies rakastaa lasta ja esim. leikkii hänen kanssaan mielellään ja syöttääkin (silloin kun minäkin kotona) niin niihin ikävempiin hommiin saa patistaa... ja se on hirmu raskasta. Ja ehkä tosiaan liian kauan vain tein kaiken itse ja miehelle on tullut sellainen kuva, ettei tarvitsekaan tehdä -tai ehkä kokee ettei osaa. Mutta kyllä minä antaisin miehelle vapaat kädet vauvan hoidossa, jos hän tosiaan ottaisi sitten myös päävastuun. Tekisi hommia laidasta laitaan.

Mä en kans tykkää yhtään mistään hirviökuvasta, koska mä rakastan sun lasta ihan oikeesti. Musta sun lapsi on ihq.

 

[Mahza]

Mä olen sitä mieltä, että sun tarvii vaatia miestä osallistumaan enemmän. Ja niinku monet jo on ehdottaneet, anna miehen hoitaa lasta yksin koko päivän, niin se ymmärtää miten raskasta se voi olla.
Meillä ukko oli lomallaan lasten kanssa, ja mä kävin kurssilla, tietty tulin sit illaks kotiinki, mut en kiirettä pitäny. Niiden päivien jälkeen ukko ymmärs hyvin miks aina narisen et haluisin ees joskus tehdä jotain rauhassa yksin. Ja mielellään kotona, ei aina jaksa lähtee shoppaileekaan.
Jaksuja sulle :hug: Kyllä se elämä vielä helpottaa

 

[lunacy sioux]

Mitäs jos sanoisit miehellesi että hän on huono isä, kun ei viitsi eikä halua hoitaa OMAA lastansa?
Samalla voisit kertoa hänen olevan huono puoliso, kun hän ei viitsi ottaa sinua huomioon. Eikä osallistu kotihommiin.

Mulla nousee niskavillat pystyyn kun luen näitä juttuja millaisia miehiä palstalaisilla on