Ihan kamala tilanne,huomenna olisi aika aborttiin,en ole varma haluanko sitä..;(

[kuupilkku]

Hei,
Minä tein pari vuotta sitten abortin(lääkkeellinen keskeytys).
Silloinen poikakaveri sanoi ettei halua vielä lasta, ja ajattelin etten yksin pärjää lapsen kanssa. Varasin ajat aborttiin. En vielä sairaalaan mennessäkään tiennyt mitä tehdä. Päätin että jos ultrassa kaikki hyvin pidän lapsen sanoi mies mitä hyvänsä. Ultrassa kuitenkin todettiin että alkio oli kuollut joten montaa vaihtoehtoa ei jäänyt. Nyt minulla on 1,5 vuotias tyttö ja olen yksinhuoltaja. Jos lapsi silloin olisi ollut terve ja hengissä en olisi aborttia tehnyt. Minun ja miehen suhde loppui siihen. Myöhemmin kuulin että jos lapsi olisi ollut terve enkä olisi aborttia tehnyt miehelle se olisi ollut ok. Miehesi ei luultavasti tiedä miltä tuntuu OMAA lasta pitää sylissä. Mutta minä en sinuna aborttia tekisi. Kadun vieläkin sitä että sen tein vaikka lapsi oli jo kuollut.
Voimia sinnepäin ja teen niinkuin sydän sanoo.

 

["vieras"]

Kadun vieläkin sitä että sen tein vaikka lapsi oli jo kuollut.QUOTE]

Tarkoittanet kuitenkin että vieläkin tuntuu pahalta tms.?

 

["anonyymi"]

A ja kaupan päälle antasin äijän kuulla kunniansa.

 

[.....]

[QUOTE="jaahas";26662721]Aika ikävä tilanne, mutta mua kummastuttaa tuo äijän lähes yksimielinen teilaaminen. Ukollasi on melkoiset paineet ollut päällä myös. Ethän sä ole yksin tuossa tilanteessa JA se mies oli kanssasi sairaalasssa. Jos se on valmistautunut tiukkaan paikkaan, eli aborttiin ja viime metreillä sä muutatkin suuntaa niin tuo on voinut olla vain kertyneiden paineiden purkautumista.

Toinen asia on se, että miten kaikki voi olla niin varmoja sun jaksamisestasi yksin? Tuohan on nyt ihan täyttä paskaa että ilman muuta jaksat. Kyllä mä sinuna juttelisin miehen kanssa ja kysyisin onko se nyt ihan varma päätöksestään ja tekisin selväksi että sä teet päätöksesi viime kädessä riippumatta miehen mielipiteestä. Sit kysyisin entäs jos et tee aborttia vaikka se mies olisikin eri mieltä? Osallistuisiko mies lapsen elämään. Minusta isättömiä muksuja tässä maailmassa on ihan liikaa. Lopuksi vielä taloudellinen puoli. Onko sulla varaa kolmanteen jos mies ei osallistu lapsen elättämiseen?

Tässäpä mietteitä, toivottavasti löydät itsellesi oikean ratkaisun, oli se mikä tahansa.[/QUOTE]

Olen eri mieltä miehestä, mutta tässä viestissä on paljon hyviä neuvoja sinulle, ap.

Päätös on sinun ja teet sen miehestä riippumatta. Hänellä ei ole oikeutta painostaa sinua. Jos et pysty tekemään aborttia ja uskot sen kanssa jaksavasi, niin pidä lapsi.

Mutta älä kuitenkaan anna tämän "voi vauvaparkaa, pikkuenkelihän on syytön siihen että isänsä on idiootti, anna pienen elää" -kuoron syyllistää sinua mihinkään. Tässä on NIIN monta muuttujaa, eivätkä nämä kirjoittajat täällä tiedä sinun perheestäsi ja elämästäsi mitään. Ylläoleva kirjoittaja puhui tärkeää asiaa jaksamisesta ja taloudellisesta puolesta, ja sinullahan on jo kaksi lasta joiden elämä nlaatu ei saa kärsiä.

(On myös naurettavaa monilta kirjoittajilta sanoa, että 6- ja 8-vuotiaista on apua lapsen kanssa jos sen pidät ilman isää. On todella iso vastuu noin pienelle lapselle ottaa tavallaan pikkusisaruksensa isän paikka, ja epäreilua tehdä heistä jotain lastenhoitoapulaisia. Eiväthän he ole tätä tilannetta valinneet, sen enempää kuin sikiökään. Ja käytännössähän 6-vuotiaasta ei ole vielä MITÄÄN apua. Tähän sitten vielä muita muuttujia, kuinka hankalia lapsia nämä olemassaolevat ovat, onko erityistarpeita, jne.)

 

["madame"]

Olen nyt viikolla 9. Kävin eilen gynen poliklinikalla sairaalassa missä tehtiin tarvittavat tutkimukset ennen varsinaista keskeytystä,mm ultra.
Sikiö näytti voivan ihan hyvin.
Hoitaja sitten toi nenän eteen valmistavan pillerin ja sanoi että nyt kun otat tämän niin se on sitten lopullinen päätös.
Menin ihan paniikkiin enkä pystynyt ottamaan sitä pilleriä. Hoitaja sanoi että tule ke uudestaan kun olet vielä miettinyt.
Syy siis tähän aborttiin se että minulla 2 lasta 6v ja 8v, olen eronnut lasten isästä jo 4 vuotta sitten. Nyt olen tässä tapaillut n puolvuotta erästä miestä ja meillä siis kondomi petti.
Sanoin kyllä tälle miehelle kun tapasimme että en varmaankaan halua lisää lapsia enään. Mutta nyt kävi näin. Mies on 35v. eikä hällä ole lapsia.
Hän ei tätä lasta halua pitää ja suuttui minulle eilen kun lähdimme sieltä klinikalta enkä saanut nieltyä sitä lääkettä.
Mökötti koko automatkan ja alkoi huutamaan että mikä v***u mua vaivaa kun et ottanut sitä pilleriä,eikö tää ollu ihan sovittu asia et näin tehdään,
koitin selittää että sain jonkun paniikkihäiriön,kiitos vaan helvekosti tuesta
Kaiken lisäksi kun tulimme kotiin hän alkoi huutamaan että miks V****ssa minä menin kysymään siltä lääkäriltä onko tää sikiö ihan terve/normaali,että häntä ei ainakaan kiinnosta onko sillä pennulla edes päätä tai käsiä että hän vain olisi toivonut että se olis otettu nopeasti H****tiin
.Olin niin järkyttynyt tästä reagtiosta etten saanut edes sanottua mitään hänelle.
Aloin itkemään vasta illalla kun tajusin kuinka pahasti tuo loukkasi Tänään hän laitto ihan muina miehinä viestin "mitä kuuluu" ja monelta se aika huomenna sinne lekuriin ja ei edes pyytänyt anteeksi sitä että alkoi syyttelemään minua etten kyennyt tekeen sitä.
Olen nyt niin lukossa että en enää tiedä,olen soittanut kaikille ystäville ja vieläkään en ole tehnyt tätä päätöstä. Pelkään että kadun aborttia mutta pelkään myös miten jaksan kolmen lapsen kanssa yksin.
Mitä helvekkoo teen?



vaihtoehdot on
a. Pidän lapsen ja heivaan äijän helvettin¨
b.Teen abortin ja heivaan äijän helvettiin

Siis jos noi on sun vaihtoehdot niin mies helvettiin!


Mutta vaikka
tekisit abortin niin pistä tollanen mies mäkeen!

HÄn kuulsotaa täysin empatiakyvyttömältä, sun tunteistas piittaamattomalta.

Hei mulla oli mies(10v sitten) joka vaati mua tekee abortin tai lähtee tein abortin. Mies petti pari kerta aja jätti sit kuitenkin!

ei kannata tuhlata ajatustakaan tollaselle "miehelle"

 

[Saraldo harmaana]

[QUOTE="vieras";26662776]Miten niin ei ole totta? Etkö tiedä että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä, ja oikeus niihin?[/QUOTE]

No nimenomaan näin, tää oli mun mielipiteeni, kuten sen viestissäkin sanoin. Eli jos tuo tilanne tulisi omalle kohdalle, toimisin ihan takuulla näin. Ja jotta saadaan vielä suurempi järkytys aikaiseksi: mä tekisin sen abortin ihan tässä onnellisessa avioliitossakin, ilman kusipäisiä miehiä, koska mulle ei lisää lapsia tule. Piste.

 

["jeps"]

helppohan se näppikseltään on laittaa voi ihanaa pikku vauva kyllä sä pärjäät lässytystä.
Vaikka minäkin rakastan lapsiani ja aina vahvasti ajattelen että aborttia en tee mutta jos mies tuota taso en kyllä hänen sukuaan jatkaisi.
Pitää myös muistaa omaa ja nykyisten lasten jaksamistakin ajatelle, ei se niin avoista tuo vauva arkikaan ole.

Helppoa ratkaisua ei ole mutta sinuna miettisin kerrankin kuinka sinä itse jaksaisit hoitaa pientä vauvaa tai kuinka henkisesti jaksat jos sen teet, molemmat vaihtoehdot vähän paskoja, valitan.

 

["mamma"]

A ja äijä painukoot kuuseen.Sä pärjäät kyllä

 

[kuupilkku]

"vieras" siis joo tarkoitin. Ja sit et vaikka lapsi olisi ollut hengissä ja olisin abortin tehnyt katuisin sitä vieläkin. Koska jos kaikki olisi ollut ok olisin lapsen pitänyt. Mutta tuossa tilanteessa mun ei periatteessa tarvinnut sitä päätöstä itse tehdä koska ei jäänyt oikein vaihtoehtoja..
kiitos korjauksesta

 

["vieras"]

"vieras" siis joo tarkoitin. Ja sit et vaikka lapsi olisi ollut hengissä ja olisin abortin tehnyt katuisin sitä vieläkin. Koska jos kaikki olisi ollut ok olisin lapsen pitänyt. Mutta tuossa tilanteessa mun ei periatteessa tarvinnut sitä päätöstä itse tehdä koska ei jäänyt oikein vaihtoehtoja..
kiitos korjauksesta

Ymmärrän mitä tarkoitat .

 

[Madrigal]

kukin itse tietää pärjääkö kolmen lapsen kanssa vai ei.
Minä jäin kolmen lapsen kanssa yksin kolmannen lapsen raskausaikana ja hetkeäkään en pois vaihtaisi.
Oletko ajatellut, että pitäisit lapsen ja jos raskausaikana siltä tuntuu että et jaksa, voisit antaa lapsen adoptioon ?

 

["vieras"]

kukin itse tietää pärjääkö kolmen lapsen kanssa vai ei.
Minä jäin kolmen lapsen kanssa yksin kolmannen lapsen raskausaikana ja hetkeäkään en pois vaihtaisi.
Oletko ajatellut, että pitäisit lapsen ja jos raskausaikana siltä tuntuu että et jaksa, voisit antaa lapsen adoptioon ?

Tätä olen aina ihmetellyt. Onko se teille joillekin oikeasti varteenotettava vaihtoehto antaa oma lapsensa adoptioon. Varsinkin kun vielä on muitakin lapsia, tai muutenkaan. Minulle tuo nimittäin raskauden ja synnytyksen jälkeen näin ns. normaalina ihmisenä olisi täysin mahdotonta. En siis voisi kuvitellakaan että antaisi oman lapseni pois. Alkoholistit, mielenvikaiset ja narkkarit ymmärrän, mutta silloinkin uskon että se valinta olisi edelleen vaikea.

 

["vieras"]

A. Ja tsemppiä!!!!

 

["..."]

Oletko ajatellut, että pitäisit lapsen ja jos raskausaikana siltä tuntuu että et jaksa, voisit antaa lapsen adoptioon ?

Tämä on aina ah niin realistinen vaihtoehto.

Ja tekee henkisesti ah niin hyvää äidille ja lapsellekin?

 

[kuupilkku]

Minäkään en koskaan olisi voinut kuvitella antavani lastani adoptioon. En ikimaailmassa! Sen mitä "vieras" sanoi että jos on narkkari yms. niin silloin. Jos itse olisin alkoholisti tai muuten kykenemätön huolehtimaan lapsesta silloin sitä voisin HARKITA, tottakai jos tiedän että on se mahdollisuus et lapsi jää heitteille.
Mutta onneksi tähän maailmaan mahtuu monen monta mielipidettä asioista Enkä halua tuomita ketään, kaikki tapauskohtaista.

 

["vieras"]

Minäkään en koskaan olisi voinut kuvitella antavani lastani adoptioon. En ikimaailmassa! Sen mitä "vieras" sanoi että jos on narkkari yms. niin silloin. Jos itse olisin alkoholisti tai muuten kykenemätön huolehtimaan lapsesta silloin sitä voisin HARKITA, tottakai jos tiedän että on se mahdollisuus et lapsi jää heitteille.
Mutta onneksi tähän maailmaan mahtuu monen monta mielipidettä asioista Enkä halua tuomita ketään, kaikki tapauskohtaista.

Juu, en missään nimessä tuomitse! Mietin vain, että henki salpautuu pelkästä ajatuksestakin että luopuisi omasta lapsestaan. Uskon tuon olevan jotenkin sisäänkirjoitettua ainakin lähes kaikilla äideillä, joten siksi vaan mietin, että voiko sitä oikeasti todellakin edes ehdottaa yhtenä vaihtoehtona kun tilanteet ovat muuten normaalit. Ymmärrän kyllä että jotkut silti siihen pystyvät, mutta kyllä se joka tapauksessa on erittäin tuskallinen vaihtoehto, lähes kaikille, uskon.

 

["vieras"]

Miehen takia en todellakaan tekisi aborttia, en todellakaan. Jos mies sitä vaatii siinä todella paljastuu mimmonen kusipää onkaan.

 

["vieras"]

Tosiaan miehelle se on hyvästit ihan alta aikayksikön. Kamala törppö, täysin empariakyvytön tollo.

Mieti tarkkaan omaa jaksamistasi vielä yhden vauvan kanssa. Ihan itse teet sen ratkaisun. Onhan se erilaista (varmaan) kasvattaa lapsi ihan yksin. Saattaahan sitä isommat sisarukset ihmetellä, ettei pikkusisaruksella ole isää, mut...kai ne siihen ajatukseen tottuu. Itse en tykkää ajatuksesta isättömästä lapsesta omalta osaltani, mutta jos vahinko sattuisi, niin varmaan pitäisin silti lapsen.

 

["vieras"]

Ap, mihin tulokseen päädyit?

 

[life for dummies]

[QUOTE="vieras";26668557]Ap, mihin tulokseen päädyit?[/QUOTE]

Mitä se sulle kuuluu? Herkkä asia eikä mikään keskustelupalstan rääpimisaihe. Toivottavasti ap sai eväitä päätökseen.