Ihan oikeesti en jaksa. Kertokaa millä mä saan tolle mun ukolle jostain selkärankaa?

[hei]

En jaksa tota. Kun en niin en. Rakastan, rakastan, mut pirun raskasta se välillä on...

Ongelma on, et toi on tommonen ihmisten miellyttäjä. Siitä ei ole sanomaan kelleen ei, jotta "ne ei vaan turhaan loukkaannu". Argh! :kieh: Ok, joo se soveltaa sitä samaa muhun. Antaa mulle periksi silloinkin, kun en tahtois, että se antaa mulle periksi, vaan pitää sen saatanan mielipiteensä, jos sillä kerran sellainen on.

Mutta eniten vituttaa, jos ollaan suunniteltu joku juttu yhdessä, että kuinka tahdotaan se hoitaa. Siis tarkkaan puhuttu esim. nyt häistä, että tahdotaan niistä meidän näköiset ja pienellä budjetilla. Suunnittelu vaiheessa jo tiedettiin, että jotta tuo onnistuu, on pakko sanoa tiukkaan ei tiettyihin juttuihin ja tiedettiin, että sieltä tulee sukulaisilta sitten motkotusta.

Mutta kuinkas sitten kävikään. Mun puolelle sukua oon sanonut tiukkaan ei ja mies tietää sen. Se tietää, että ne on ihan yhtä loukkaantuneita kuin hänenkin puolensa tulee olemaan, mutta mun puolelle on kyllä ihan ok sanoa ei ja "vaatii" mua vaan pysymään tiukkana.

Mutta joka hiton asia, joka koskee sen puolen sukua, pitää antaa periksi. Kun ne nyt tahtoi kutsua omia lapsiaan, vaikka niitä ei ollut kutsuttu, niin antaa niiden tulla. Ei hän viitsi sanoa, että ei saa tulla, kun ei mahdu, jotta ne ei turhaan loukkaannu ...sama se, että me ei olla koskaan edes nähty niitä lapsia ja että ne ei ole meille varsinaisesti edes sukua, kun on uusioperheestä ja nämä kyseiset lapsetkin ovat jo AIKUISIA, eivät siis mitään taaperoita. Tosin yhden taaperonkin hän on juhliin sallinut, vaikka nimenomaan tahdottiin lapsettomat häät ja itse sanoi suunnitteluvaiheessa, että jos se ei jollekin käy, jääköön sitten pois. Vitutuskerroin on aika korkeella myös siksi, että vieraslista on meillä aika lyhyt ja pysynyt lyhyenä siksi, että pois on jätetty paljon mun sukulaisia (mm. mun kaikki serkut, joiden kanssa olen kuitenkin ollut tekemisissä paljon) ja ystäviä. Hänen puoleltaan tämä homma senkun rönsyilee...


Ja ihan kaikki muutkin.

Mua niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin vituttaa. Mun mielestä olis vähintäänkin kohteliasta, et jos ei tähän mennessä ole sitä mielipidettään saanut sanottua (jos kerran onkin tahtonut täysin päinvastaista, kun on suunniteltu ihan avoimesti), niin pitäköön sen sitten loppuun asti omana tietonaan eikä just ennen häitä ala antaa joka asiassa periksi kaikille muille (mulle se osaa kyllä nyt sit sanoa, et hän ei haluakaan meidän suunnitelmien mukaan). ...ei tunnu olevan mitään merkitystä sillä, mitä minä sitten oisin halunnut tai loukkaannunko minä. Kunhan ei vaan hänen sukulaisensa tai tuttavansa loukkaannu.

Joo. Pienet on murheet, mut kyllä se alkaa ärsyttämään, kun toinen on tommonen vellihousu.

 

[NalleKarhuÄiti]

Häät pitäisi nimen omaan olla sellaiset kuin pari haluaa ei sellaiset mitä suku haluaa.
Itse sorruin tekemään sellaset häät joissa mietin kaiken viimeiseen asti, mitä muut haluaa. No naimisiin päästiin mut esim sovittiin miehen kans ettei oteta viinaa ja vietetään KUNNON hääyö hotellissa kun kerrankin ollaan kahdestaan.
no miehen suku kaappas miehen ja mun piti tehdä tehtäviä et sain miehen takasin.
no tulihan se humalassa kun ne oli pistäny juomaan sen pullollisen salmiakki kossua sillä aikaa.
et se siitä hääyöstä. Toki mies olisi voinut sanoa ei kun tiesi mitä halusin mut suku tiesi myös et halusin alkoholittomat häät.

Tossa asiassa minä keskustelisin jo haluaisinko pitää sukuhäitä ollenkaan.
ei se ole reilua et itse joutuu budjetin takia jättämään omia tärkeitä ihmisiä pois ja toinen kutsuu "tuntemattomia" ihmisiä sinne.

 

[vieras]

Minulla samanlainen mies. Kasvatus ollut sellaista, että vanhemmat määrää kaiken, ja selkäsauna tulee, jos ei usko. Miten miehesi?

 

[hei]

Minulla samanlainen mies. Kasvatus ollut sellaista, että vanhemmat määrää kaiken, ja selkäsauna tulee, jos ei usko. Miten miehesi?

Se on opetettu välttelemään konflikteja. Siis ei siihen, että vanhemmat määrää, vaan siihen, että kaikenlaista konfliktia pitää välttää viimeiseen asti ...ja tämä sit taas tapahtuu joustamalla. Jonkinlainen vanhempien hierarkia tässä painaa kuitenkin, sillä vanhempiensa kohdalla tämä joustaminen taas tapahtuu niin, että mies antaa periksi isälleen, vaikka isänsä on myös samanlainen konfliktien välttäjä. :/

Tietty ihan hyväkin osata antaa periksi, mut joskus ois ihan hyvä pitää se oma pää ja tehdä sen mukaan....

 

[hei]

Häät pitäisi nimen omaan olla sellaiset kuin pari haluaa ei sellaiset mitä suku haluaa.
Itse sorruin tekemään sellaset häät joissa mietin kaiken viimeiseen asti, mitä muut haluaa. No naimisiin päästiin mut esim sovittiin miehen kans ettei oteta viinaa ja vietetään KUNNON hääyö hotellissa kun kerrankin ollaan kahdestaan.
no miehen suku kaappas miehen ja mun piti tehdä tehtäviä et sain miehen takasin.
no tulihan se humalassa kun ne oli pistäny juomaan sen pullollisen salmiakki kossua sillä aikaa.
et se siitä hääyöstä. Toki mies olisi voinut sanoa ei kun tiesi mitä halusin mut suku tiesi myös et halusin alkoholittomat häät.

Tossa asiassa minä keskustelisin jo haluaisinko pitää sukuhäitä ollenkaan.
ei se ole reilua et itse joutuu budjetin takia jättämään omia tärkeitä ihmisiä pois ja toinen kutsuu "tuntemattomia" ihmisiä sinne.

Sehän se tässä vaiheessa on hauskinta, kun nyt on liian myöhäistä enää muuttaa mitään tommosta. Siis mun on liian myöhäistä kutsua enää omia sukulaisiani, joille olen jo tiukkaan sanonut ei jne. ...eniten vituttaa juuri tuo, et NYT se löys sitten jostain sen, et ei hän ois alunperinkään tahtonut näin tiukkaa (ja ihan satavarma olen siitä, että se ukko istui mua pöydässä vastapäätä kun monet kerrat tästä juteltiin ja sanasta sanaan muistan vieläkin, mitä se sanoi. Mut nyt hän ei kuulemma muista, et tästä ois mitään keskusteltu ja ei hän varmastikaan niin ole sanonut... Just.)