H
hei
Vieras
En jaksa tota. Kun en niin en. Rakastan, rakastan, mut pirun raskasta se välillä on...
Ongelma on, et toi on tommonen ihmisten miellyttäjä. Siitä ei ole sanomaan kelleen ei, jotta "ne ei vaan turhaan loukkaannu". Argh! :kieh: Ok, joo se soveltaa sitä samaa muhun. Antaa mulle periksi silloinkin, kun en tahtois, että se antaa mulle periksi, vaan pitää sen saatanan mielipiteensä, jos sillä kerran sellainen on.
Mutta eniten vituttaa, jos ollaan suunniteltu joku juttu yhdessä, että kuinka tahdotaan se hoitaa. Siis tarkkaan puhuttu esim. nyt häistä, että tahdotaan niistä meidän näköiset ja pienellä budjetilla. Suunnittelu vaiheessa jo tiedettiin, että jotta tuo onnistuu, on pakko sanoa tiukkaan ei tiettyihin juttuihin ja tiedettiin, että sieltä tulee sukulaisilta sitten motkotusta.
Mutta kuinkas sitten kävikään. Mun puolelle sukua oon sanonut tiukkaan ei ja mies tietää sen. Se tietää, että ne on ihan yhtä loukkaantuneita kuin hänenkin puolensa tulee olemaan, mutta mun puolelle on kyllä ihan ok sanoa ei ja "vaatii" mua vaan pysymään tiukkana.
Mutta joka hiton asia, joka koskee sen puolen sukua, pitää antaa periksi. Kun ne nyt tahtoi kutsua omia lapsiaan, vaikka niitä ei ollut kutsuttu, niin antaa niiden tulla. Ei hän viitsi sanoa, että ei saa tulla, kun ei mahdu, jotta ne ei turhaan loukkaannu ...sama se, että me ei olla koskaan edes nähty niitä lapsia ja että ne ei ole meille varsinaisesti edes sukua, kun on uusioperheestä ja nämä kyseiset lapsetkin ovat jo AIKUISIA, eivät siis mitään taaperoita. Tosin yhden taaperonkin hän on juhliin sallinut, vaikka nimenomaan tahdottiin lapsettomat häät ja itse sanoi suunnitteluvaiheessa, että jos se ei jollekin käy, jääköön sitten pois. Vitutuskerroin on aika korkeella myös siksi, että vieraslista on meillä aika lyhyt ja pysynyt lyhyenä siksi, että pois on jätetty paljon mun sukulaisia (mm. mun kaikki serkut, joiden kanssa olen kuitenkin ollut tekemisissä paljon) ja ystäviä. Hänen puoleltaan tämä homma senkun rönsyilee...
Ja ihan kaikki muutkin.
Mua niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin vituttaa.
Mun mielestä olis vähintäänkin kohteliasta, et jos ei tähän mennessä ole sitä mielipidettään saanut sanottua (jos kerran onkin tahtonut täysin päinvastaista, kun on suunniteltu ihan avoimesti), niin pitäköön sen sitten loppuun asti omana tietonaan eikä just ennen häitä ala antaa joka asiassa periksi kaikille muille (mulle se osaa kyllä nyt sit sanoa, et hän ei haluakaan meidän suunnitelmien mukaan). ...ei tunnu olevan mitään merkitystä sillä, mitä minä sitten oisin halunnut tai loukkaannunko minä. Kunhan ei vaan hänen sukulaisensa tai tuttavansa loukkaannu.
Joo. Pienet on murheet, mut kyllä se alkaa ärsyttämään, kun toinen on tommonen vellihousu.
Ongelma on, et toi on tommonen ihmisten miellyttäjä. Siitä ei ole sanomaan kelleen ei, jotta "ne ei vaan turhaan loukkaannu". Argh! :kieh: Ok, joo se soveltaa sitä samaa muhun. Antaa mulle periksi silloinkin, kun en tahtois, että se antaa mulle periksi, vaan pitää sen saatanan mielipiteensä, jos sillä kerran sellainen on.
Mutta eniten vituttaa, jos ollaan suunniteltu joku juttu yhdessä, että kuinka tahdotaan se hoitaa. Siis tarkkaan puhuttu esim. nyt häistä, että tahdotaan niistä meidän näköiset ja pienellä budjetilla. Suunnittelu vaiheessa jo tiedettiin, että jotta tuo onnistuu, on pakko sanoa tiukkaan ei tiettyihin juttuihin ja tiedettiin, että sieltä tulee sukulaisilta sitten motkotusta.
Mutta kuinkas sitten kävikään. Mun puolelle sukua oon sanonut tiukkaan ei ja mies tietää sen. Se tietää, että ne on ihan yhtä loukkaantuneita kuin hänenkin puolensa tulee olemaan, mutta mun puolelle on kyllä ihan ok sanoa ei ja "vaatii" mua vaan pysymään tiukkana.
Mutta joka hiton asia, joka koskee sen puolen sukua, pitää antaa periksi. Kun ne nyt tahtoi kutsua omia lapsiaan, vaikka niitä ei ollut kutsuttu, niin antaa niiden tulla. Ei hän viitsi sanoa, että ei saa tulla, kun ei mahdu, jotta ne ei turhaan loukkaannu ...sama se, että me ei olla koskaan edes nähty niitä lapsia ja että ne ei ole meille varsinaisesti edes sukua, kun on uusioperheestä ja nämä kyseiset lapsetkin ovat jo AIKUISIA, eivät siis mitään taaperoita. Tosin yhden taaperonkin hän on juhliin sallinut, vaikka nimenomaan tahdottiin lapsettomat häät ja itse sanoi suunnitteluvaiheessa, että jos se ei jollekin käy, jääköön sitten pois. Vitutuskerroin on aika korkeella myös siksi, että vieraslista on meillä aika lyhyt ja pysynyt lyhyenä siksi, että pois on jätetty paljon mun sukulaisia (mm. mun kaikki serkut, joiden kanssa olen kuitenkin ollut tekemisissä paljon) ja ystäviä. Hänen puoleltaan tämä homma senkun rönsyilee...
Ja ihan kaikki muutkin.
Mua niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin vituttaa.
Joo. Pienet on murheet, mut kyllä se alkaa ärsyttämään, kun toinen on tommonen vellihousu.