I
iloinen aapee
Vieras
Lapsen tulon jälkeen alkoi pikkuhiljaa huonommin, kun ei ollut enää samalla tavalla aikaa hoitaa parisuhdetta kuin aiemmin. Suhteemme huononi pikkuhiljaa kuin huomaamatta.
Yhteinen aika jäi minimiin, ja silloinkin usein teimme omia juttujamme. Kiire, stressi, työt, lapsi, harrastukset, rutiinit, kaikki se oravanpyörä väsytti, kunnes huomasimme olevamme kuin vieraat toisillemme. Lapsi on 2-vuotias. Molemmilla oli paha olo ja tieto että jotain pitää tehdä, muttei tietoa siitä, mitä. Olimme käyneet joskus kahdestaan syömässä tms., mutta nekin illat tuppasivat menemään kinasteluksi.
Eilen minulla oli niin paha olo että päätin ottaa eron puheeksi. Keskustelimme pitkään, ja päätimme erota. Menimme nukkumaan, eri huoneisiin. En saanut unta, oli niin paha mieli ja asiat pyörivät päässä, eron käytännön asiat tms.
Menin vessaan, ja eteisessä törmäsimme, mies oli juuri tulossa sieltä. Kapsahdimme toistemme kaulaan, halasimme toisiamme ja itkimme. Sen jälkeen juttelimme aivan eri kantilta kuin aikaisemmin, ja totesimme että eroajatus tuntuu hirveältä, emme voi luopua toisistamme koska kaikesta huolimatta rakastamme toisiamme.
Sovimme yhdessä mitä kaikkea haluamme suhteessamme parantaa, kuuntelimme toistemme toiveita, päätimme lähteä vielä yhdessä käymään pariterapiassa, saadaksemme käytännön keinoja rakkauden ja läheisyyden vaalimiseen.
Nukahdin miehen kainaloon, emme ole nukkuneet sillä tavalla noin puoleen vuoteen.
En vieläkään tajua miksemme ymmärtäneet ajoissa mihin olemme menossa. Tänä iltana laitamme kihlasormukset takaisin toistemme sormiin, kun ehdimme jo ottaa ne pois.
Olen onnellinen. Muita saman kokeneita?
Yhteinen aika jäi minimiin, ja silloinkin usein teimme omia juttujamme. Kiire, stressi, työt, lapsi, harrastukset, rutiinit, kaikki se oravanpyörä väsytti, kunnes huomasimme olevamme kuin vieraat toisillemme. Lapsi on 2-vuotias. Molemmilla oli paha olo ja tieto että jotain pitää tehdä, muttei tietoa siitä, mitä. Olimme käyneet joskus kahdestaan syömässä tms., mutta nekin illat tuppasivat menemään kinasteluksi.
Eilen minulla oli niin paha olo että päätin ottaa eron puheeksi. Keskustelimme pitkään, ja päätimme erota. Menimme nukkumaan, eri huoneisiin. En saanut unta, oli niin paha mieli ja asiat pyörivät päässä, eron käytännön asiat tms.
Menin vessaan, ja eteisessä törmäsimme, mies oli juuri tulossa sieltä. Kapsahdimme toistemme kaulaan, halasimme toisiamme ja itkimme. Sen jälkeen juttelimme aivan eri kantilta kuin aikaisemmin, ja totesimme että eroajatus tuntuu hirveältä, emme voi luopua toisistamme koska kaikesta huolimatta rakastamme toisiamme.
Sovimme yhdessä mitä kaikkea haluamme suhteessamme parantaa, kuuntelimme toistemme toiveita, päätimme lähteä vielä yhdessä käymään pariterapiassa, saadaksemme käytännön keinoja rakkauden ja läheisyyden vaalimiseen.
Nukahdin miehen kainaloon, emme ole nukkuneet sillä tavalla noin puoleen vuoteen.
En vieläkään tajua miksemme ymmärtäneet ajoissa mihin olemme menossa. Tänä iltana laitamme kihlasormukset takaisin toistemme sormiin, kun ehdimme jo ottaa ne pois.
Olen onnellinen. Muita saman kokeneita?