Minun pitää avautua..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kyynel
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Aaban:
Alkuperäinen kirjoittaja Kyynel:
Alkuperäinen kirjoittaja Aaban:
Hmm. No minusta teet väärin. Et jaksa tuollaista pitemmän päälle itsekään. Mieti niitä asioita, joihin rakastuit miehessäsi... Rupea hoitamaan suhdettanne tosissaan niin ehkä tunteesi tuota toista kohtaan väistyvät.

Voinen sanoa, että tilanteemme on tällä hetekllä päällisin puolin hyvä. Huomioimme toisiamme, teemme asioita yhdessä koko perhe nykyisin.. Mutta se on se minun mieli joak tekee tätä hullun työtä.. Meinaan taas pakahtua kaipuusta ja enkä tarvitsisi kuin muutaman kauniin sanan, kuulla kuinka kuuma päivä toisella olikaan töissä..
Sen verran luonteen lujuutta löytyy, että en käy ottamaan yhetyttä.. Nähdään jos nähdään..

Niin tärkeintä työskentelyä parisuhteen eteen onkin se tunnepuoli eikä se miltä suhde ulospäin näyttää. Huomioiko miehesi sinua tarpeeksi ja keskusteletteko ajatuksistanne/toiveistanne?

Nykyisin kyllä. Mieheni löysi tavallaan itsensä meidän eron aikana.. On kuin toinen mies.. Nyt hän huomioi ja haluaa touhuta yhdessä.. Ennen ei ja se vei minun tunteeni ja jaksamisen, mutta nyt haluan yrittää jo lapsenkin takia.. Ja kun mies lupasi olla hyvä isä ja puoliso ; ( Nyt minä itken taas.. Minun tunteeni kuolivat jokin aika sitten, vaikka hän onkin muuttunut mies niin en minä pysty kääntämään vipua taas ON asentoon ; (
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Hyväksyisitkö vastaavan tilanteen mieheltäsi?

En tietenkään :ashamed: ja minua häiritsee tämä tilanne suuresti kuten saatat huomata.. Auta minua, kerro kuinka pystyn lopettamaan tämän palon :ashamed: joka käy sydämessäni...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kyynel:
Alkuperäinen kirjoittaja Kosmoskukka:
Miltäpä susta tuntuis jos miehes ajattelis samalla lailla? Suunnittelis samanlaista kuin sinä nyt?
En ryhtyis leikkimään tulella..jos nyt näin sanoisin.

Eihän se hyvältä tuntuisi, mutta ei se ajatus saa näitä tunteita kuolemaan.. Kuinka se voisikaan? Kerro minulle, tahdon todella tietää!!


Jos multa tuollaista kysyt...järki käteen ja "jäädytät" tunteesi tuohon toiseen...siis siihen "ulkopuoliseen".
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tää alkaa jo (ikävä kyllä) tuntua provolta. Aikuinen ihminen (?) ja jankkaa tuollaista koko ajan.??? Ei ymmärrä? Mutta ei mun varmaan tarvitsekaan.

Voi kumpa olisikin.. Jankkaan koko ajan? Yritän kertoa tuntemuksistani ja purkaa pahaa oloani, yritän saada apua.. Ja ajatella, aikuinen ihminen.. Kyllä se elämä on vaan niin ihmeellistä, saattaa se sinutkin vielä yllättää..
Ja se, että ei tätä tilannetta ole helppo ymmärtää.. Ei todellakaan, ei tässä ole helppo elääkkään..
 
Olisiko elämäsi sitten ihanaa, jos eroaisit miehestäsi ja rupeaisit olemaan tuon toisen kanssa? Millaista elämänne olisi sitten? Millaista käytännön arki olisi? Olisiko elämäsi sitten ihanaa vai tulisiko tuo sama vastaan taas jonkun toisen kanssa ennen pitkää? Mieti näitä asioita ennen kuin teet päätöksesi. Mutta lapsenkaan takia ei kannata liitossa olla, jollei ole muuten hyvä olla. Puhu miehellesi tuntemuksistasi, älkääkä unohtako parisuhdeneuvontaa/-leirejä ym.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kosmoskukka:
Alkuperäinen kirjoittaja Kyynel:
Alkuperäinen kirjoittaja Kosmoskukka:
Miltäpä susta tuntuis jos miehes ajattelis samalla lailla? Suunnittelis samanlaista kuin sinä nyt?
En ryhtyis leikkimään tulella..jos nyt näin sanoisin.

Eihän se hyvältä tuntuisi, mutta ei se ajatus saa näitä tunteita kuolemaan.. Kuinka se voisikaan? Kerro minulle, tahdon todella tietää!!


Jos multa tuollaista kysyt...järki käteen ja "jäädytät" tunteesi tuohon toiseen...siis siihen "ulkopuoliseen".

Miten minä siinä onnistun?!? Miten pystyn vaan kääntämään tilanteen pois päältä? se on vainonnut niin kauan, pelottaa kuinka kauan se vielä jatkuukaan.. Mutta yritän, lupaan ainakin.
 
Tilannetta voi verrata vaikka huumeisiin. Tuntuu varmasti hyvältä ottaa vähän kamaa ja päästä eroon todellisuudesta. Mutta se ei ole oikein. Sinä et toimi nyt oikein..kuljet vain halujesi johdattelemana etkä ajattele ollenkaan todellisuutta. Sitä paloa ei välttämättä voi lopettaa mitenkään..aika tekee sen. Sitäpaitsi: voit rakastua mieheesi uudelleen! :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aaban:
Olisiko elämäsi sitten ihanaa, jos eroaisit miehestäsi ja rupeaisit olemaan tuon toisen kanssa? Millaista elämänne olisi sitten? Millaista käytännön arki olisi? Olisiko elämäsi sitten ihanaa vai tulisiko tuo sama vastaan taas jonkun toisen kanssa ennen pitkää? Mieti näitä asioita ennen kuin teet päätöksesi. Mutta lapsenkaan takia ei kannata liitossa olla, jollei ole muuten hyvä olla. Puhu miehellesi tuntemuksistasi, älkääkä unohtako parisuhdeneuvontaa/-leirejä ym.

Senkin tiedostan niin hyvin.. Minulla on lapsi, siitä ei pääse yli eikä ympäri.. Meidän tilaisuutemme on jo ohitse.. Mutta se, että en voi unohtaa häntä.. Kai se aika parantaa? Kuinka kauaun se oikein vielä vie!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tilannetta voi verrata vaikka huumeisiin. Tuntuu varmasti hyvältä ottaa vähän kamaa ja päästä eroon todellisuudesta. Mutta se ei ole oikein. Sinä et toimi nyt oikein..kuljet vain halujesi johdattelemana etkä ajattele ollenkaan todellisuutta. Sitä paloa ei välttämättä voi lopettaa mitenkään..aika tekee sen. Sitäpaitsi: voit rakastua mieheesi uudelleen! :)

Voi luoja, niin minä haluaisin käyvän, niin kovasti!! Vollotan täällä kohta ääneen.. Toivon sen ajan parantavan, toivon todella sillä en nä emuuta vaihtoehtoa..
Halustakin sen verran, ehkä voinkin olla ystävä vain.. En kaipaa välttämättä mitään seksuaalista, vaan niitä juttu tuokioita ja halauksia, katseita.. Sellaisia ymmärtäviä ja jotka jo itsessään sanoo "hei, sinä olet huippu tyyppi, kaikki järjestyy, usko minua"..
 
Neuvoisin tuossa asiassa sinua niin, että älä ota tuohon ihmiseen mitään yhteyttä, älä suostu tapaamaan häntä. Keskity mieheesi ja lapseesi niin luultavammin ennen pitkää unohdat koko jutun ja lopulta olet onnellinen päätöksestäsi... Mutta viime kädessähän tietenkin päätät itse omat asiasi. Nyt toivotan sinulle hyvää jatkoa, voimia ja onnellisuutta tulevaan elämääsi. :wave:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aaban:
Neuvoisin tuossa asiassa sinua niin, että älä ota tuohon ihmiseen mitään yhteyttä, älä suostu tapaamaan häntä. Keskity mieheesi ja lapseesi niin luultavammin ennen pitkää unohdat koko jutun ja lopulta olet onnellinen päätöksestäsi... Mutta viime kädessähän tietenkin päätät itse omat asiasi. Nyt toivotan sinulle hyvää jatkoa, voimia ja onnellisuutta tulevaan elämääsi. :wave:

Voi Aaban kiitos! Menen tästä lukemaan ihan rauhassa.. Ajatukset saa huilata.. Ehkä en huomenna muistakkaan taas.. Se vaan lähtee niin pienestä, yhdestä murteen sanasesta..
Hyvää yötä ja kiitos kun jaksoit keskustella! Kiitos miljoonasti!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kyynel:
Alkuperäinen kirjoittaja Mietis nyt vähän:
... et onko se kaveri nyt niin rehti, kun toisen oman kanssa vehtaa.

Ja vaikka miten ois lempeet silmät, niin ei nyt niin lempeit kuitenkaan ois, kun arki astuis kuvioihin kinasteluineen päivineen. Usko pois!

Tutkimuksien mukaan oliko se nyt noin 80% rinnakkaissuhteen palosta ja hekumasta perustuu kaipaukseen ja yleiseen räytymiseen. Kun arki ja yhteiselämä astuu kuvioihin, palo katoaa.

Eli järki vain käteen, haet tuolla vain pohjimmiltaan voimakkaita kokemuksia ankeaan arkeesi. Onni on lähelläsi, kun vain olet valmis sen eteen tekemään töitä.

Nyt minä kävin itkemään....

No minä kävin ymmärtämään! Juho-Hra Huu se pyörittää soppaa täällä akkapalstalla ja nauraa rintapieliinsä!

 
mulla vastaava kokemus,ja tää toinen niin komea-ja tumma,ja kaikkea...Sitten kun lopulta saimme toisemme ja lapsenkin niin sanotaanko että karis aika nopeasti se "haavekuva".
Rehellistä peliä..Ja ne elämää suuremmat tunteet kun voi rapista aika nopeasti ja sit kaduttaa
 

Yhteistyössä