Aika ilkeästi ja ajattelemattomasti jotkut täällä arvostelevat ap:n lapsilukumäärää ja perhesuunnittelua, vaikka nuo kommentot ovat kyllä niin tuttuja. Etenkin yhden lapsen (mukavuudenhaluisten) äitien suusta.
Meilläkin on 3 lasta ja aika harvoin päästään mihinkään miehen kanssa kahdestaan, mutta me olemme tämän itse valinneet ja kyllä minä tiesin mihin ryhdyn kun lapsia tein. Vaikka ei sen puoleen, silloin kun on laiskat isovanhemmat (tarkoitan niitä jotka eivä viitsi/jaksa/halua lapsenlapsiaan hoitaa), on ihan sama onko niitä lapsia se 1 vai 3! Itselläni tällaiset vanhemmat, pyytävät kyllä lapsenlapsiaan yökylään ja hoitoon, mutta kun aletaan tarkemmin sopia päivämäärää, niin kappas onkin heillä jos jonkinlaista muuta kissanristiäistä. Ja jos joskus ottavat (n.1-2 kertaa vuodessa) lapsemme muutamaksi tunniksi hoitoonsa, niin valittavat kyllä kuinka raskasta ja rankkaa on ollut juosta pienempien perässä. Ja huom!!! omat lapseni ovat vielä sieltä kilteimmästä ja rauhallisemmasta päästä, ei todellakaan mitään ADHD-lapsia!
Sanoisin, että älä välitä ap, meitä on täällä muitakin samassa jamassa. Mutta lohduttautukaamme sillä ajatuksella, että kohta ne lapset kasvavat ja heidät voi jättää vaikka kavereille yökylään.