Ikäistään kehittyneempi lapsi, miten kasvattaa?

[ap]

Lapsi oppi 4-vuotiaana lukemaan ihan täydellisesti, tekstikirjaimia ilman tavuviivoja. Laskemaan oppi samoihin aikoihin. Eskariin mennessä neuvolassa kysyivät, että haluaisiko hän lähteä suoraan kouluun. Emme olleet sitä mieltä, vaan että käy oman ikäistensä kanssa.

On nyt tokaluokkalainen. Koulu sujuu erittäin hyvin, kokeista tulee täysiä pisteitä joka kerta ja muutenkin pärjää hienosti.

Nyt vaan kun alkaa pientä "esimurkkuikää" tulemaan, niin ollaan miehen kanssa alettu miettimään kasvatusta (no ollaan me sitä aiemminkin mietitty). Kun hän on aina tiennyt olevansa hyvä, ja myöskin parempi (näissä kirjallisissa taidoissa), kuin ikäisensä. Miten välttää sitä, ettei hänelle tulisi olo, että häneltä odotetaan paljon? Voiko sitä estää? Me emme häneltä vaadi suorittamista, mutta huomaan että hän itse itseltään tuntuu vaativan paljon, koska tiedostaa että pärjää ja on hyvä.

Huomaan, että meillä on automaattisesti sellainen fiilis, että pärjäähän se. Ja osaahan se. Mutta ei me sitä lapselle kuitenkaan sanota. Kehutaan ja kannustetaan, mutta saako sitäkään tehdä? Ettei me tueta sitä "paremmuutta".

 

[vieras]

Onko 4-vuotiaana lukemaan oppiminen poikkeuksellista? Ei varmasti tavallisin ikä opia, muttei ihan harvinaistakaan.

Varsinaisen asiaan niin totta kai tulee kehua ja kannustaa Hänkin on varmasti hyvä jossain ja jossain huonompi, ihan kuten muutkin lapset.

 

[välkky]

Kehukaa vaan! Ei se lasta pilaa. Ja ohjatkaa harrastuksii, joissa ei mitata ja suoriteta. Esim. kuvataide, partio, sirkuskoulu jne. Siellä voi sitten olla tavallisesti muiden joukossa.

 

[e]

Tottakai pitää kehua ja kannustaa, mutta muitakin juttuja kuin koulusuorituksia, ettei koe että hänen arvonsa määräytyy koulussa suoriutumisen perusteella.
Haastetta pitää kuitenkin löytyä tekemisestä, ettei lapsi turhaudu.

Itsekin opin lukemaan jo 4-vuotiaana ja menin vuotta aikaisemmin kouluun. Mielestäni se oli todella hyvä ratkaisu. Olen muutenkin kehittynyt nopeammin ja olisin varmasti kokenut ikätoverini toivottoman lapsellisiksi. Lisäksi turhauduin vuotta nuorempanakin välillä oman luokkani tehtäviin - menin siis 6-vuotiaana ekaluokalle, ja siihen mennessä olin tietty lueskellut jo pari vuotta ja kirjoittanut myös, joten ekaluokalla tylsistyin. En ole myöhemminkään ikinä kaveerannut itseäni nuorempien tai edes oman ikäisteni kanssa. Olen aina hakeutunut itseäni vanhempien ihmisten seuraan.

 

[jaa]

Kai 4v on tavallinen ikä oppia lukemaan. Olen ymmärtänyt että näin on lähes kaikissa maissa, joissa lapset aloittavat koulun (leikkikoulu) 3-4v. Ja tämä ilmainen leikkikouluhan on melkein kaikissa länsimaissa paitsi suomessa.

Omat lapseni osasivat kyllä laskea pienillä luvuilla 2-3v.

 

[ap]

Onko 4-vuotiaana lukemaan oppiminen poikkeuksellista? Ei varmasti tavallisin ikä opia, muttei ihan harvinaistakaan.

Varsinaisen asiaan niin totta kai tulee kehua ja kannustaa Hänkin on varmasti hyvä jossain ja jossain huonompi, ihan kuten muutkin lapset.

En tiedä onko poikkeuksellista. Ikää oli 4v1kk.

Eikä kyse ole nimenomaan juuri tuosta älyllisestä osaamisesta, vaan koskee myös lasta joka on lahjakas jossain muussa asiassa. Että kuinka tukea ja kannustaa, mutta kuitenkaan tekemättä sitä niin että "vahingossa" vaatii.

 

[Kowalski]

Kehukaa, tarjotkaa haasteita, opettakaa että epäonnistuakin saa...Ohjatkaa erilaisiin harrastuksiin, urheiluun esimerkiksi.

Minä oon muuten oppinut lukemaan 4-vuotiaana sujuvasti.

 

[nyyh]

varo vaan ettei hänelle tule anoreksia teini-iässä, nuo kiltit tytöt kun ovat sille altttiita. tämä itseltään paljon vaativat tytöt ovat herkkiä ajattelemaan omaa ulkonäköänsä ja siten sairastuvat. mun siskolle kävi niin.

 

[neiti Dina]

Kehukaa, tarjotkaa haasteita, opettakaa että epäonnistuakin saa...Ohjatkaa erilaisiin harrastuksiin, urheiluun esimerkiksi.

Minä oon muuten oppinut lukemaan 4-vuotiaana sujuvasti.

nimenomaan, saa epäonnistua. Siitä ei kukaan suutu, eikä se kaada maailmaa.

Lasta ei saa pitää mitenkään jalustalla, eikä koskaan korostaa sitä että hän ois parempi kuin muut, vaan tasavertainen muiden lasten kanssa.

 

[ap]

Tottakai pitää kehua ja kannustaa, mutta muitakin juttuja kuin koulusuorituksia, ettei koe että hänen arvonsa määräytyy koulussa suoriutumisen perusteella.
Haastetta pitää kuitenkin löytyä tekemisestä, ettei lapsi turhaudu.

Itsekin opin lukemaan jo 4-vuotiaana ja menin vuotta aikaisemmin kouluun. Mielestäni se oli todella hyvä ratkaisu. Olen muutenkin kehittynyt nopeammin ja olisin varmasti kokenut ikätoverini toivottoman lapsellisiksi. Lisäksi turhauduin vuotta nuorempanakin välillä oman luokkani tehtäviin - menin siis 6-vuotiaana ekaluokalle, ja siihen mennessä olin tietty lueskellut jo pari vuotta ja kirjoittanut myös, joten ekaluokalla tylsistyin. En ole myöhemminkään ikinä kaveerannut itseäni nuorempien tai edes oman ikäisteni kanssa. Olen aina hakeutunut itseäni vanhempien ihmisten seuraan.

Meille neuvola/terkkari sanoi, että tuota harppausta voi tehdä myös myöhemmin. Esim. hypätä vaikka nelosluokka välistä tms. Mutta katsotaan sitä sitten myöhemmin.

Tylsistyminen pelotti muakin ennen kouluunlähtöä, että kuinka hän jaksaa ja malttaa olla tunneilla kun opetellaan aakkosia. Mutta heillä on hyvä opettaja, joka osaa hommansa ja antaa lapselle tasoisiaan tehtäviä.

 

[Kowalski]

Tylsistyminen pelotti muakin ennen kouluunlähtöä, että kuinka hän jaksaa ja malttaa olla tunneilla kun opetellaan aakkosia. Mutta heillä on hyvä opettaja, joka osaa hommansa ja antaa lapselle tasoisiaan tehtäviä.

Joka koulussahan se kai on tuollaista nykyään; eri lapsille eri tasoisia tehtäviä kykyjen mukaan. Osaahan puolet ekalle luokalle menevistä jo lukea.

 

[Vieras]

Tärkeää varmaankin korostaa sitä, että odotatte lapsen pärjäävän kykyjensä tasolla, eikä alisuoriutuen. Siis niin, että jos joku aine alkaa olemaan hankalampi sitten myöhemmin, se on ok eikä asiasta tehdä numeroa. Eikä esim kysytä, että "mikä tuo miinus tuolla on" kun tuo 10- kokeesta kotiin. Nimimerkillä kokemusta on.. Ei mulle tuosta traumoja jäänyt mutta sellainen tietty paine oli aina olla se fiksu ja pärjäävä. Kannattaa myöskin tietoisesti etsiä lapselle sellaistakin tekemistä, joka olisi aidosti haasteellista. Missä joutuisi menemään kykyjensä ylärajoille ja välillä epäonnistumaankin. Ja että joutuisi opettelemaan, miten opiskella. Nuo on tosi tärkeitä taitoja myöhemmin.

Myöskin joku taideharrastus missä ei olisi samalla tavalla "mitattavana" kuin koulumaailmassa, voisi tukea kasvua hyvin. Opettaa myös arvostamaan muita kuin koulun yhdeydessä painotettuja taitoja.

Omasta kokemuksesta voin sanoa sen verran, että jatko-opintojen ja muun suhteen on tärkeää auttaa lasta (nuorta) miettimään mitä todella haluaa itse tehdä, mistä tykkää. Ettei vain valitsisi sitä haastavinta ja hienoimman kuuloista vaihtoehtoa siksi, kun ns. fiksuimman kuuluu niin tehdä. Tosin teitte niin tai näin, jossain vaiheessa nuori sanoo että teette ihan väärinpäin. Mutta se kuuluu taas siihen ikään. Alisuoriutumista ei kannata kuitenkaan missään nimessä hyväksyä. Lapsi tietää itsekin omaavansa potentiaalia vaikka mihin ja se tuleekin hyödyntää. Ei ole paha asia sanoa ääneen, että toiset ovat toisissa asioissa lahjakkaampia kuin toiset, vaikka se suomen koulumaailmassa vähän tabu onkin.

 

[ap]

varo vaan ettei hänelle tule anoreksia teini-iässä, nuo kiltit tytöt kun ovat sille altttiita. tämä itseltään paljon vaativat tytöt ovat herkkiä ajattelemaan omaa ulkonäköänsä ja siten sairastuvat. mun siskolle kävi niin.

Tämäkin pelottaa. Lapsi on aina ollut hoikka ja painoa on jouduttu tarkkailemaan. Huono syömään ollut aina. :/

 

[jaa]

Eiköhän 90% lapsista ellei enemmän osaa lukea kouluun mennessään nykyään?

Joten miksi ap:n lapsi tylsistyisi sen enemmän kuin muutkaan lukevat lapset, eli poikkeus on se joka ei osaa lukea.

Ja lukemaanoppimisikä taas ei ole mitenkään yhteydessä myöhempään koulumenestykseen.

 

[Mm]

Vähän tulee mieleen sellainen kysymys, että missä mahdatte asua... Tietyillä seuduilla enemmistö lapsista osaa lukea 4v ja soittaa pianoa jo vähän ennen.

Ei se teidän lapsi ehkä niin poikkeuksellinen ole. Jossain ryhmässä olisi ihan massaa. Jos mahdollista, niin soisinkin hänelle sen mahdollisuuden.

Miksi ette halua tukea "paremmuutta"??? Onko teidän mielestänne paha olla parempi? Näillä aiemmin mainitsemillani tietyillä seuduilla enemmistö lapsista tietää jo alla 2v olevansa parempia...

No tämä nyt oli tällaista. Mutta totta silti.

 

[ap]

Tylsistyminen pelotti muakin ennen kouluunlähtöä, että kuinka hän jaksaa ja malttaa olla tunneilla kun opetellaan aakkosia. Mutta heillä on hyvä opettaja, joka osaa hommansa ja antaa lapselle tasoisiaan tehtäviä.

Joka koulussahan se kai on tuollaista nykyään; eri lapsille eri tasoisia tehtäviä kykyjen mukaan. Osaahan puolet ekalle luokalle menevistä jo lukea.

Niin sen pitäis olla. Mutta paljon (ainakin täälläpäin) se jää siihen että pitäis olla, toteutusta ei ole. Mutta onneksi heidän ope on pätevä.

 

[neiti Dina]

Tylsistyminen pelotti muakin ennen kouluunlähtöä, että kuinka hän jaksaa ja malttaa olla tunneilla kun opetellaan aakkosia. Mutta heillä on hyvä opettaja, joka osaa hommansa ja antaa lapselle tasoisiaan tehtäviä.

Joka koulussahan se kai on tuollaista nykyään; eri lapsille eri tasoisia tehtäviä kykyjen mukaan. Osaahan puolet ekalle luokalle menevistä jo lukea.

joo, olihan se jo silloin kun minäkin menin ekalle, meistä ne jotka osas jo lukea, sai mennä äikäntunneilla kirjastoon, meillä oli yks ihan huipputason matemaatikko joka teki silloin ekalla jo kolmannen luokan kirjaa jne.

 

[adora]

Eiköhän 90% lapsista ellei enemmän osaa lukea kouluun mennessään nykyään?

Joten miksi ap:n lapsi tylsistyisi sen enemmän kuin muutkaan lukevat lapset, eli poikkeus on se joka ei osaa lukea.

Ja lukemaanoppimisikä taas ei ole mitenkään yhteydessä myöhempään koulumenestykseen.

Aijaa, meiän tytön eskarista 2 osas lukea ennen eskaria ja opettaja sanoi että muutama oppii eskarin aikana lukemaan, ei todellakaan kaikki.

 

[Kowalski]

Tylsistyminen pelotti muakin ennen kouluunlähtöä, että kuinka hän jaksaa ja malttaa olla tunneilla kun opetellaan aakkosia. Mutta heillä on hyvä opettaja, joka osaa hommansa ja antaa lapselle tasoisiaan tehtäviä.

Joka koulussahan se kai on tuollaista nykyään; eri lapsille eri tasoisia tehtäviä kykyjen mukaan. Osaahan puolet ekalle luokalle menevistä jo lukea.

joo, olihan se jo silloin kun minäkin menin ekalle, meistä ne jotka osas jo lukea, sai mennä äikäntunneilla kirjastoon, meillä oli yks ihan huipputason matemaatikko joka teki silloin ekalla jo kolmannen luokan kirjaa jne.

Kun mä menin ekalle, ja olin osannut lukea sujuvasti jo kolmisen vuotta, niin tahkosin samoja aakkosia ja tavuttamisia kuin ne jotka ei osanneet vielä lukea. Jösses oli tylsää. Mutta usein sain auttaa opettajaa tarkistamaan muiden kirjoitusläksyjä - se oli kivaa

 

[Oili]

Eiköhän 90% lapsista ellei enemmän osaa lukea kouluun mennessään nykyään?

Joten miksi ap:n lapsi tylsistyisi sen enemmän kuin muutkaan lukevat lapset, eli poikkeus on se joka ei osaa lukea.

Ja lukemaanoppimisikä taas ei ole mitenkään yhteydessä myöhempään koulumenestykseen.

Aijaa, meiän tytön eskarista 2 osas lukea ennen eskaria ja opettaja sanoi että muutama oppii eskarin aikana lukemaan, ei todellakaan kaikki.

Kyllä Espoossa 80% koulun aloittajista osaa lukea.

 

[ap]

Vähän tulee mieleen sellainen kysymys, että missä mahdatte asua... Tietyillä seuduilla enemmistö lapsista osaa lukea 4v ja soittaa pianoa jo vähän ennen.

Ei se teidän lapsi ehkä niin poikkeuksellinen ole. Jossain ryhmässä olisi ihan massaa. Jos mahdollista, niin soisinkin hänelle sen mahdollisuuden.

Miksi ette halua tukea "paremmuutta"??? Onko teidän mielestänne paha olla parempi? Näillä aiemmin mainitsemillani tietyillä seuduilla enemmistö lapsista tietää jo alla 2v olevansa parempia...

No tämä nyt oli tällaista. Mutta totta silti.

Ei osannut heidän eskariryhmässään lukea kuin kaksi.
Halutaan tukea lasta, ei sitä että "olet parempi kuin muut". Sitä, että suodaan hänelle myös epäonnistumiset mutta iloitaan kun osaa ja taitaa hommat.

 

[Kowalski]

Meille sanottiin eskarivuoden alussa, että 50% lapsista oppii lukemaan eskarivuoden aikana.

Ja koulun vanhempainillassa sanottiin että 50% kouluun tulevista osaa jo lukea, 48% oppii lukemaan ennen joululomaa, ja loput 2% ennen hiihtolomaa. Toki tuo on vain arvio, ei ne mitään tilastokaaviota esittäneet

 

[Pauliina]

Olen opettaja ja ekaksi mieleen tuli tuo mitä pari on jo ehdottanutkin, että ohjaisitte myös sellaisiin puuhiin joissa ei "mitata" tiedollisia taitoja. Kädentaidot, liikunta jne. Jotain, missä elämykset ovat mukavia ja rentoja ja jotain sellaista, mihin ei koulussa törmää. Jokainen lapsi tarvii kasvuunsa myös niitä kokemuksia, että muut selviytyvätkin jostain hommasta itseä paremmin. Olisi myös hyvä, että koulunkin puitteissa lapsi joskus törmäisi johonkin sellaiseen. Itselläni tulee mieleen vuosien takaa eräs tyttö, joka ekoina vuosina tuntui olevan taitava ja nopea kaikessa koulussa. Löytyi kuitenkin yksi heikko kohta: tyttö ei osannut uida ja suorastaan pelkäsi vettä. Itse hiljaa mielessäni kiitin vuotuisia uimaopetusjaksoja, vaikka tytölle varmaan olivatkin kova paikka. Siinä tuli terveellinen muistutus siitä, ettei kaikessa voi olla taituri.

Varmaan lapsenne tulee kamppailemaan juuri tuon kanssa, että miten välttää perfektionismi. Se on sitten hänen polkunsa ja on hyvä, että vanhempina tiedostatte asian.

 

[Ultramariini]

Eiköhän 90% lapsista ellei enemmän osaa lukea kouluun mennessään nykyään?

Joten miksi ap:n lapsi tylsistyisi sen enemmän kuin muutkaan lukevat lapset, eli poikkeus on se joka ei osaa lukea.

Ja lukemaanoppimisikä taas ei ole mitenkään yhteydessä myöhempään koulumenestykseen.

Aijaa, meiän tytön eskarista 2 osas lukea ennen eskaria ja opettaja sanoi että muutama oppii eskarin aikana lukemaan, ei todellakaan kaikki.

Kyllä Espoossa 80% koulun aloittajista osaa lukea.

mistä tälläinen tieto on peräisin?

 

[ope]

Kehukaa, tarjotkaa haasteita, opettakaa että epäonnistuakin saa...Ohjatkaa erilaisiin harrastuksiin, urheiluun esimerkiksi.

Minä oon muuten oppinut lukemaan 4-vuotiaana sujuvasti.

nimenomaan, saa epäonnistua. Siitä ei kukaan suutu, eikä se kaada maailmaa.

Lasta ei saa pitää mitenkään jalustalla, eikä koskaan korostaa sitä että hän ois parempi kuin muut, vaan tasavertainen muiden lasten kanssa.

Juu. Tämä on tosi tärkeää. Tiedän lapsia, joista on tullut alisuoriutujia myöhemmin, koska ovat jääneet jonkinlaiseen "ylimielisyyskoukkuun" siihen, että "opin kaiken aikaisemmin ja nopeammin kuin muut" ja sitten eivät ole tehneet töitä myöhemmin.

Usein on niin, että jos oppii lukemaan aikaisin, on muita edellä ensimmäiset 3 luokkaa, mutta sitten asia tasoittuu.

Joku ehdotti taideharrastusta tai liikuntaharrastusta - siis jotain, jota ei voi helposti numeerisesti arvioida, jotain, missä lapsi ei automaattisesti hyödy esim. lukutaidostaan. Se antaa perspektiiviä.