Kommentoin muutamaan asiaan: työskentelen itse lasten kehityksen "alueella" ja mm. tutkin koulutulokkaita. Kyllä SELVÄSTI ALLE PUOLET kouluun tulevista lapsista osaa lukea ja se on ihan ok, kyllä koulussa ehtii oppimaan. Sekin on kyllä totta, että 4-5-vuotiaana alkaa lukemaan oppimisen herkkyyskausi ja osa lapsista oppii tuolloin lukemaan oman kiinnostuksen ja motivaation pohjalta.
Anorexiasta joku mainitsi. Anorektikot ovat tosiaan usein persoonaltaan perfektionisteja mutta on turhaa pelotella, että lahjakkaasta lapsesta tulisi herkästi anorektikko. Kyllä anoreksian kehittymiseen tarvitaan paljon muuta haurautta... lahjakkuus on kuitenkin ensisijaisesti voimavara.
Olen itse oppinut lukemaan 4-vuotiaana ja koulunkäynti oli minulle ala-asteelta yliopistoon helppoa. Pidin aina koulusta enkä sanottavammin turhautunut, vaikka tehtävät olivat välillä liian helppoja. Mutta tämä on tietenkin persoonakohtaista. Ja toisaalta, turhaan sitä vanhoja muistelee, kun koulunkäynti on nykyään aivan toista.
Oma lapseni oppi myös 4-vuotiaana lukemaan ja on muutenkin monella alueella taitava (osa vastaajista varmaan kohdistaa nyt aggressiota minuun, kun uskallan näin sanoa). Hän on nyt eskarissa, osaa lukea sujuvasti, laskea jonkin verran, on kiinnostunut oppimaan vähän englantia. Hän on hyvin tiedonjanoinen ja onkin lukemalla ja esim. Olipa kerran -sarjoja katsomalla kerännyt jo suuren tietomäärän asioista. Lisäksi on melko liikunnallinen: ui, luistelee, laskettelee. Näen jo nyt hänestä, että hän vaatii itseltään paljon ja ei ole tahtonut sietää pieniä kömmähdyksiä tai epäonnistumisia, reagoi suurilla tunteilla tällaisiin. Olemme siis pyrkineet "kasvatuksessa" panostamaan tähän puoleen: opetellaan suhtautumaan kömmähdyksiin huumorilla ja kevyemmin, positiivinen palaute annetaan pikemminkin kohdistuen lapseen persoonana/kokonaisuutena eikä niinkään suorituksiin ja ihan keskusteltu siitä, miten kaikki ihmiset osaavat eri tavoilla eri asioita ja kaikilla meillä on opeteltavaa. Oman tyttömme kohdalla opeteltavana on esimerkiksi ollut kärsivällisyys, keskittyminen, oman vuoron odottaminen em. asian lisäksi. Toki saa ja pitää iloita myös lapsen hyvistä taidoista ja näyttää tämä lapsellekin mutta positiivinen palaute ei saa liittyä pelkästään näihin suorituksiin. Ja on erityisen tärkeää näyttää, että vaikka lapsi ei aina onnistuisikaan niin äitiä/isää tämä ei harmita yhtään.
Meidän lapsellamme ei ole vielä ollut "harrastuksia" ja haluankin pitää hänen elämänsä mahdollisimman vapaana ajankäytön suhteen. Nyt hän on alkanut vähän osoittaa kiinnostusta harrastuksen aloittamiseen ja varmaan lähdemme joitain kokeilemaan. Mihinkään "kilpailuharrastukseen" en aio häntä ohjata. Luulen hänelle sopivan jonkin itseilmaisua kehittävän lajin: tanssin, kuvataiteen, musiikin. JOS häntä itseään joku näistä kiinnostaa.
,luisteli tosi taitavasti jne. Eikä tuo jatkossa ongelmia ole aiheuttanut - hyvin pärjää koulussa,muistaa vähällä asiat,mutta ei hänestä kirjatoukkaa saa tekemälläkään! Kuopus taas oppi lukemaan neljävuotiaana ja luki viisikkoja sinä kesänä kun syksyllä meni kouluun. Hän piirteli kirjaimia jo tosi pienenä ja kirjat oli rakkainta mitä olla voi! Pääsi tietty tosi helpolla koulussa pari kolme vuotta,mutta ei tuo ero sitten myöhemmin ole juuri näkynyt. Erilaisia vaan ovat - toinen mennä tohottaa ja viihtyy ulkona,toista sinne saa patistaa kirjojensa ja peliensä keskeltä!
