Ikäistään kehittyneempi lapsi, miten kasvattaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja jaa:
Kai 4v on tavallinen ikä oppia lukemaan. Olen ymmärtänyt että näin on lähes kaikissa maissa, joissa lapset aloittavat koulun (leikkikoulu) 3-4v. Ja tämä ilmainen leikkikouluhan on melkein kaikissa länsimaissa paitsi suomessa.

Omat lapseni osasivat kyllä laskea pienillä luvuilla 2-3v.

Esimerkiksi englanninkielisillä kestää lukemaan opettelu keskimäärin noin 2 vuotta (suomenkielisillä noin 3 kk), joten ei sitä lukutaitoa heti opita vaikka koulu alkaisikin 5-vuotiaana. 3-4-vuotiaiden koulut eivät muutenkaan kovin koulumaisia ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jaa:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja jaa:
Missähän päin asutte? tuskin sitten mikään yliopistokaupunki?

On yliopistokaupunki. Miten niin?

Outoa, jos ryhmästä vain kaksi lukee. Suhde on täälläpäin just toisinpäin. 2 ei lue, muut lukevat.

Mielestäsi siis kaikkialla Helsingissäkin pitää olla tuollainen tilanne koska siellä on yliopisto?
 
Alkuperäinen kirjoittaja jaa:
Eiköhän 90% lapsista ellei enemmän osaa lukea kouluun mennessään nykyään?

Joten miksi ap:n lapsi tylsistyisi sen enemmän kuin muutkaan lukevat lapset, eli poikkeus on se joka ei osaa lukea.

Ja lukemaanoppimisikä taas ei ole mitenkään yhteydessä myöhempään koulumenestykseen.

höpönlöpö..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Koulu on oppimista varten ja ekaluokalla on oikeus oppia lukemaan, ei tarvitse osata ennen kuin kouluun tulee. Osa vanhemmista vaan haluaa päteä ja pelkäävät, että jos meidän lapsi ei osaa, niin heidät vanhemmat teilataan tyhmiksi. Antakaa lasten kasvaa ja kehittyä rauhassa.

peesi
 
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Alkuperäinen kirjoittaja jaa:
Eiköhän 90% lapsista ellei enemmän osaa lukea kouluun mennessään nykyään?

Joten miksi ap:n lapsi tylsistyisi sen enemmän kuin muutkaan lukevat lapset, eli poikkeus on se joka ei osaa lukea.

Ja lukemaanoppimisikä taas ei ole mitenkään yhteydessä myöhempään koulumenestykseen.

höpönlöpö..

Peesi
 
Meillä esikoinen oppi lukemaan vasta ekaluokalla koulussa,Häntä ei kirjaimet ja numerot juuri kiinnostaneet - sensijaan rakenteli vaikka mitä majoja,tunsi kasveja ja eläimiä enemmän kuin äitinsä :) ,luisteli tosi taitavasti jne. Eikä tuo jatkossa ongelmia ole aiheuttanut - hyvin pärjää koulussa,muistaa vähällä asiat,mutta ei hänestä kirjatoukkaa saa tekemälläkään! Kuopus taas oppi lukemaan neljävuotiaana ja luki viisikkoja sinä kesänä kun syksyllä meni kouluun. Hän piirteli kirjaimia jo tosi pienenä ja kirjat oli rakkainta mitä olla voi! Pääsi tietty tosi helpolla koulussa pari kolme vuotta,mutta ei tuo ero sitten myöhemmin ole juuri näkynyt. Erilaisia vaan ovat - toinen mennä tohottaa ja viihtyy ulkona,toista sinne saa patistaa kirjojensa ja peliensä keskeltä!
 
Täälläkin yksi alisuoriutuja ja tarina ihan sama kuin monella edeltäjällä! Yritän kovasti muuttaa opiskelutottumuksia, mutta tosiaan laiskuutta on niin pirun hankala poistaa enkä edes tiedä, haluanko sitä poistaa. B)

Sen sijaan ap on fiksusti ruvennut ajattelemaan tätä puolta, ettei lapselle tulisi paineita olla koko ajan hyvä! Mitään järkevää vinkkiä en osaa antaa, mutta aihe kosketti, sillä ystäväpiiristä löytyy yksi juurikin tällainen ihan oikeasti erittäin lahjakas ihminen, lapsenakin sellainen ollut. Ja aikuisena kokee, että vanhemmat tehneet ja tekevät oletuksia lapsensa "parhaudesta". Tämä ystäväni uskoo, että vanhemmat häpeäisivät kaikenlaista alisuorittamista, kaikessa pitää olla hyvä - totuus ei taida olla tämä, mutta jostain juurtunut tällekin ihmiselle matkaan tämä ajatus.

Aiheesta ehkä hieman sivuun, mutta kuitenkin liittyen ketjussa puhuttuun suomalaisen koulujärjestelmän tasapäistämiseen. Nyt on varmaankin asiat paremmin, mutta kun itse aloitin ensimmäisen luokan, tein koko vuoden matematiikan kirjan tehtävät viikossa ja sain siitä kovat huudot opettajalta, että nyt hän joutuu keksimään mulle jotain uutta tehtävää. Huvittaa näin aikuisena ja kyllä tiedän, mistä nykyinen nuiva suhtautumiseni matemaattisia asioita kohtaan johtuu..
 
Kasvatatte ihan samallalailla kuin muitakin lapsia kasvatetaan. Jotkut lapset oppivat nopeammin, toiset hitaammin, mun mukulani ruuvasi pesukoneen taustapellin auki 1,5-vuotiaana, kun sai käsiinsä ruuvimeisselin mutta oppi lukemaan vasta koulussa. Niitä oppimisia ja eri taitojakin on erilaisia. Normaaleja lapsia vaan kaikki.
"Lapsinerosta" on kyse vasta sitten, kun lapsi ihan pakonomaisesti, pienestä pitäen alkaa haluta ja toteuttaa jotakin tiettyä asiaa. Esimerkiksi jonkun instrumentin soittamista, matematiikan opiskelua, maalaamista. Tällaisia lapsia ei opeteta siihen, vaan pitää hillitä niitten palavaa halua oppia aina lisää, eikä vanhemmatkaan tosiaan tiedä mitä niitten kanssa tekisivät.
 
Mitäs tässä kolmessakymmenessä vuodessa on tapahtunut lapsille kun palstan kommentaattoreiden mukaan 80-90% koulunsa aloittaneesta osaa jo lukea? Silloin kun minä aloitin ekaluokan ei meidän 28 oppilaan luokasta kukaan osannut vielä lukea vaan itsestään selvyys oli, että koulussa vasta opitaan.
 
Aika moni älykkäämpi ihminen kaipaa sitä painetta. Kestokyvyn rajoissa tietenkin, mutta joka tapauksessa.

Omia lapsiani ei ole testattu, mutta heidän äitinään minulla on jokin käsitys heidän kyvyistään. Jokin aika sitten esikoinen lauloi saunassa sitä laulua "Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan..." mutta hän sanoi piimän ja leivän toisessa järjestyksessä. 6v kuopus huomautti virheestä, johon minä sanoin, että paikkojen vaihtaminen ei vaikuta loppuriimiin. Kuopus jatkoi topakasti, että biisikärpäsessä sillä olisi väliä!

Tällaiset keskustelut, lapsen kuunteleminen ja sopivien harjoitusten tarjoaminen kehittävät kaikkia lapsia. Lahjakkaat lapset erottuvat kohtalaisen selkeästi oppimiskyvyillään, uteliaisuudellaan, luovuudellaan jne. muista lapsista.

Minusta ei ole väärin "vaatia" lahjakkaalta lapselta enemmän. Saati sitten mahdollistaa tällaisen lapsen lisäharjoittelu. Esikoinen sai valita, mille kolmannelle luokalle lähtee, hän pääsi useammalle erityispainoitteiselle luokalle pääsykokeiden kautta. Valitsi sitten sen, mikä kiinnosti eniten. Kuopus on pärjännyt hyvin esikoulussa oppien uutta kieltä. Jo ensimmäisen eskariviikon jälkeen hän itse valitsi kirjastosta venäläisiä animaatioita janoten oppia lisää, myös viikonloppuna.

Kamalinta olisi suhtautua lahjakkaaseen samalla lailla kuin muihinkin. Minusta heidän kohdallaan tulisi hälytyskellojen soida aiemmin esim. koetulosten huonontuessa, vaikka tulokset olisivat "tavalliselle" vielä ihan hyviä.

Ja jos kotona lapsen kiinnostus jumiutuu yhteen ainoaan aiheeseen pitkäksikin aikaa, älkää kieltäkö tätä lapselta, vaikka välillä tekisitte jotain muutakin.
 
Kommentoin muutamaan asiaan: työskentelen itse lasten kehityksen "alueella" ja mm. tutkin koulutulokkaita. Kyllä SELVÄSTI ALLE PUOLET kouluun tulevista lapsista osaa lukea ja se on ihan ok, kyllä koulussa ehtii oppimaan. Sekin on kyllä totta, että 4-5-vuotiaana alkaa lukemaan oppimisen herkkyyskausi ja osa lapsista oppii tuolloin lukemaan oman kiinnostuksen ja motivaation pohjalta.

Anorexiasta joku mainitsi. Anorektikot ovat tosiaan usein persoonaltaan perfektionisteja mutta on turhaa pelotella, että lahjakkaasta lapsesta tulisi herkästi anorektikko. Kyllä anoreksian kehittymiseen tarvitaan paljon muuta haurautta... lahjakkuus on kuitenkin ensisijaisesti voimavara.

Olen itse oppinut lukemaan 4-vuotiaana ja koulunkäynti oli minulle ala-asteelta yliopistoon helppoa. Pidin aina koulusta enkä sanottavammin turhautunut, vaikka tehtävät olivat välillä liian helppoja. Mutta tämä on tietenkin persoonakohtaista. Ja toisaalta, turhaan sitä vanhoja muistelee, kun koulunkäynti on nykyään aivan toista.

Oma lapseni oppi myös 4-vuotiaana lukemaan ja on muutenkin monella alueella taitava (osa vastaajista varmaan kohdistaa nyt aggressiota minuun, kun uskallan näin sanoa). Hän on nyt eskarissa, osaa lukea sujuvasti, laskea jonkin verran, on kiinnostunut oppimaan vähän englantia. Hän on hyvin tiedonjanoinen ja onkin lukemalla ja esim. Olipa kerran -sarjoja katsomalla kerännyt jo suuren tietomäärän asioista. Lisäksi on melko liikunnallinen: ui, luistelee, laskettelee. Näen jo nyt hänestä, että hän vaatii itseltään paljon ja ei ole tahtonut sietää pieniä kömmähdyksiä tai epäonnistumisia, reagoi suurilla tunteilla tällaisiin. Olemme siis pyrkineet "kasvatuksessa" panostamaan tähän puoleen: opetellaan suhtautumaan kömmähdyksiin huumorilla ja kevyemmin, positiivinen palaute annetaan pikemminkin kohdistuen lapseen persoonana/kokonaisuutena eikä niinkään suorituksiin ja ihan keskusteltu siitä, miten kaikki ihmiset osaavat eri tavoilla eri asioita ja kaikilla meillä on opeteltavaa. Oman tyttömme kohdalla opeteltavana on esimerkiksi ollut kärsivällisyys, keskittyminen, oman vuoron odottaminen em. asian lisäksi. Toki saa ja pitää iloita myös lapsen hyvistä taidoista ja näyttää tämä lapsellekin mutta positiivinen palaute ei saa liittyä pelkästään näihin suorituksiin. Ja on erityisen tärkeää näyttää, että vaikka lapsi ei aina onnistuisikaan niin äitiä/isää tämä ei harmita yhtään.

Meidän lapsellamme ei ole vielä ollut "harrastuksia" ja haluankin pitää hänen elämänsä mahdollisimman vapaana ajankäytön suhteen. Nyt hän on alkanut vähän osoittaa kiinnostusta harrastuksen aloittamiseen ja varmaan lähdemme joitain kokeilemaan. Mihinkään "kilpailuharrastukseen" en aio häntä ohjata. Luulen hänelle sopivan jonkin itseilmaisua kehittävän lajin: tanssin, kuvataiteen, musiikin. JOS häntä itseään joku näistä kiinnostaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lahjakkaan lapsen äiti myös:
Kommentoin muutamaan asiaan: työskentelen itse lasten kehityksen "alueella" ja mm. tutkin koulutulokkaita. Kyllä SELVÄSTI ALLE PUOLET kouluun tulevista lapsista osaa lukea ja se on ihan ok, kyllä koulussa ehtii oppimaan. Sekin on kyllä totta, että 4-5-vuotiaana alkaa lukemaan oppimisen herkkyyskausi ja osa lapsista oppii tuolloin lukemaan oman kiinnostuksen ja motivaation pohjalta.

Anorexiasta joku mainitsi. Anorektikot ovat tosiaan usein persoonaltaan perfektionisteja mutta on turhaa pelotella, että lahjakkaasta lapsesta tulisi herkästi anorektikko. Kyllä anoreksian kehittymiseen tarvitaan paljon muuta haurautta... lahjakkuus on kuitenkin ensisijaisesti voimavara.

Olen itse oppinut lukemaan 4-vuotiaana ja koulunkäynti oli minulle ala-asteelta yliopistoon helppoa. Pidin aina koulusta enkä sanottavammin turhautunut, vaikka tehtävät olivat välillä liian helppoja. Mutta tämä on tietenkin persoonakohtaista. Ja toisaalta, turhaan sitä vanhoja muistelee, kun koulunkäynti on nykyään aivan toista.

Oma lapseni oppi myös 4-vuotiaana lukemaan ja on muutenkin monella alueella taitava (osa vastaajista varmaan kohdistaa nyt aggressiota minuun, kun uskallan näin sanoa). Hän on nyt eskarissa, osaa lukea sujuvasti, laskea jonkin verran, on kiinnostunut oppimaan vähän englantia. Hän on hyvin tiedonjanoinen ja onkin lukemalla ja esim. Olipa kerran -sarjoja katsomalla kerännyt jo suuren tietomäärän asioista. Lisäksi on melko liikunnallinen: ui, luistelee, laskettelee. Näen jo nyt hänestä, että hän vaatii itseltään paljon ja ei ole tahtonut sietää pieniä kömmähdyksiä tai epäonnistumisia, reagoi suurilla tunteilla tällaisiin. Olemme siis pyrkineet "kasvatuksessa" panostamaan tähän puoleen: opetellaan suhtautumaan kömmähdyksiin huumorilla ja kevyemmin, positiivinen palaute annetaan pikemminkin kohdistuen lapseen persoonana/kokonaisuutena eikä niinkään suorituksiin ja ihan keskusteltu siitä, miten kaikki ihmiset osaavat eri tavoilla eri asioita ja kaikilla meillä on opeteltavaa. Oman tyttömme kohdalla opeteltavana on esimerkiksi ollut kärsivällisyys, keskittyminen, oman vuoron odottaminen em. asian lisäksi. Toki saa ja pitää iloita myös lapsen hyvistä taidoista ja näyttää tämä lapsellekin mutta positiivinen palaute ei saa liittyä pelkästään näihin suorituksiin. Ja on erityisen tärkeää näyttää, että vaikka lapsi ei aina onnistuisikaan niin äitiä/isää tämä ei harmita yhtään.

Meidän lapsellamme ei ole vielä ollut "harrastuksia" ja haluankin pitää hänen elämänsä mahdollisimman vapaana ajankäytön suhteen. Nyt hän on alkanut vähän osoittaa kiinnostusta harrastuksen aloittamiseen ja varmaan lähdemme joitain kokeilemaan. Mihinkään "kilpailuharrastukseen" en aio häntä ohjata. Luulen hänelle sopivan jonkin itseilmaisua kehittävän lajin: tanssin, kuvataiteen, musiikin. JOS häntä itseään joku näistä kiinnostaa.

Miksi?

Siis miksi lapsi ei voi kilpailla? Nämä "kaikki ovat voittajia" -jutut ovat aika hömppää. Tuskin on järkevää suojella aina häviämisiltä. enkä ymmärrä harrastuksilta suojelemista, se voisi olla lapselle myös keino ymmärtää itseään, ihan kuin harrastukset olisivat pahaa, epämiellyttävää kilpailua ja välttämätön paha. Harrastus voimavarana, ei energiasyöppönä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hanne:
Meillä esikoinen oppi lukemaan vasta ekaluokalla koulussa,Häntä ei kirjaimet ja numerot juuri kiinnostaneet - sensijaan rakenteli vaikka mitä majoja,tunsi kasveja ja eläimiä enemmän kuin äitinsä :) ,luisteli tosi taitavasti jne. Eikä tuo jatkossa ongelmia ole aiheuttanut - hyvin pärjää koulussa,muistaa vähällä asiat,mutta ei hänestä kirjatoukkaa saa tekemälläkään! Kuopus taas oppi lukemaan neljävuotiaana ja luki viisikkoja sinä kesänä kun syksyllä meni kouluun. Hän piirteli kirjaimia jo tosi pienenä ja kirjat oli rakkainta mitä olla voi! Pääsi tietty tosi helpolla koulussa pari kolme vuotta,mutta ei tuo ero sitten myöhemmin ole juuri näkynyt. Erilaisia vaan ovat - toinen mennä tohottaa ja viihtyy ulkona,toista sinne saa patistaa kirjojensa ja peliensä keskeltä!

sama juttu. kuopus oppi lukemaan ennen koulua, esikoinen koulussa.

Esikoinen on nyt lukutoukka, kolme ekaa vuotta oli työlästä. Nyt lukunopeus huippua.
On erittäin älykäs, älypelit jne ratkaisee hetkessä.
 
Ei kai lukemaan oppiminen mitenkään korreloi älykkyyden kanssa?
Siis kirjaimia on kai 27? tajuttoman vähän. Jokainen suunnilleeen normaali ihminen oppii lukemaan, se milloin oppii, riipppuu kai kiinnostuksesta. ja varmaa vammaisetkin voivat oppia lukemaan

Jo ihan pienen lapsen muisti on aivan ällistyttävä, lapsi voi muitsaa satoja autoja tai lintulajeja tai mitä tahansa.
Kirjainten oppiminen o naika helppo juttu normaalille lapselle. On ihan normaali oppi sitten 4v lukemaan tai 8v.
Sillä ei voi mitenkään mitata älykkyyttä.
Itse opin myös vasta koulussalukemaan 7-vuotiaana, esikoisena, kun taas 2 vuotta nuorempi sisko oppi samalla kun minä opettelin, siis 5-vuotiaana. Oma koulumenestys oli aina kiitettävää, laudaturin kirjoitin lukiosta ja peruskoulun lopetin koulun parhaalla todistuksella. Siitä huolimatta että lukemaan opettelu vei aikaa. Sen sijaan siskon arvosanat olivat noin kahdeksikkoja.
 
Minulle tulee mieleen, että samalla kun antaa riittävästi haasteita jotta ei tylsistyneenä ala sabotoida koulunkäyntiä tulisi kuitenkin painottaa, että on arvokas epäonnistuessaankin. Itse yrittäisin sanoa, että on arvokas oli sitten älykäs tai ei, osasi tai ei, mutta toki on ylpeä taidoistaan. Ei kai siinä voi kuin kannustaa ja painottaa samalla, että itse ihmisarvo ei ole kiinni suorituksista.
Opiskelutekniikkojen opiskelu on myös tärkeää jotta ei käy niin, että myöhemmin ei siksi pärjää vaikeammissa opinnoissa.
Miehelleni kävi näin. Hän osasi kaiken peruskoulussa ja kyllästyneenä häiriköi. Kun lukion jälkeen oli vaativat jatkoopinnot vuorossa hän huomasi, että ei osannut opiskella.
Taaperomme vaikuttaa älykkäältä ja olen ajatellut olla tarkkana jottei käy kuten isälleen.
 
Lapsineroudesta kommentti. Kyllä useimmiten lapsineroilla on olosuhteet joissa saavat tukea taipumuksilleen ja harjoitusta. Nerokkaita keksintöjä tehneet henkilöt ovat monen tekijän tuloksia. Esimerkiksi Einstein. Tuskinpa hän olisi keksinyt suhteellisuusteorioitaan ja valosähköisenilmiön arvoitusta ellei olisi syntynyt perheeseen jossa opiskelua kannustettiin. Einstein kasvoi ympäristössä jossa sai oppia tieteen uusimpia asioita.
Siis iloitkaa lastenne älykkyydestä, mutta älkää pitäkö lapsia jotka eivät opi lukemaan varhain ja pärjää heti koulussa tyhminä. Lukemaan ei opita jos ei ole siihen mahdollisuutta. Vanhempien arvotkin vaikuttavat paljon.
 

Yhteistyössä