Ikäistään kehittyneempi lapsi, miten kasvattaa?

[Mm]

Vähän tulee mieleen sellainen kysymys, että missä mahdatte asua... Tietyillä seuduilla enemmistö lapsista osaa lukea 4v ja soittaa pianoa jo vähän ennen.

Ei se teidän lapsi ehkä niin poikkeuksellinen ole. Jossain ryhmässä olisi ihan massaa. Jos mahdollista, niin soisinkin hänelle sen mahdollisuuden.

Miksi ette halua tukea "paremmuutta"??? Onko teidän mielestänne paha olla parempi? Näillä aiemmin mainitsemillani tietyillä seuduilla enemmistö lapsista tietää jo alla 2v olevansa parempia...

No tämä nyt oli tällaista. Mutta totta silti.

Ei osannut heidän eskariryhmässään lukea kuin kaksi.
Halutaan tukea lasta, ei sitä että "olet parempi kuin muut". Sitä, että suodaan hänelle myös epäonnistumiset mutta iloitaan kun osaa ja taitaa hommat.

Minun korviini tuo kyllä kuulostaa siltä, että teette lapsen taitavuudesta liian ison numeron. Jos ette halua erityisesti tarttua lahjakkuuteen ja alkaa prepata/treenata jonkun sortin mestariksi, niin kohdelkaa sitten herran tähden ihan tavallisesti. Ihan tavallinen lapsihan se on. Ja kyllä täällä tosiaan melkein kaikki osaa lukea eskarin alussa. Meidän esikoinen oppi lukemaan 4v ja menestyy nykyisin erinomaisesti koulussa. Mutta emme me häntä mitenkään sen ihmeellisempänä pidä. Parin vuoden päästä vasta alkaa näkyä, tuleeko hänestä kampaaja vai tutkija, kun lukio alkaa. Ja ihan sama sinänsä. Emme me sitä valintaa tee, vaan hän. Sitä paitsi olemme itsekin olleet erinomaisia koulussa. Meille se on itsestäänselvyys. Kuten monille muillekin. Niin että älkää nyt ainakaan viestittäkö lapsellenne että hän on joku kummajainen.

 

[jaa]

Vähän tulee mieleen sellainen kysymys, että missä mahdatte asua... Tietyillä seuduilla enemmistö lapsista osaa lukea 4v ja soittaa pianoa jo vähän ennen.

Ei se teidän lapsi ehkä niin poikkeuksellinen ole. Jossain ryhmässä olisi ihan massaa. Jos mahdollista, niin soisinkin hänelle sen mahdollisuuden.

Miksi ette halua tukea "paremmuutta"??? Onko teidän mielestänne paha olla parempi? Näillä aiemmin mainitsemillani tietyillä seuduilla enemmistö lapsista tietää jo alla 2v olevansa parempia...

No tämä nyt oli tällaista. Mutta totta silti.

Ei osannut heidän eskariryhmässään lukea kuin kaksi.
Halutaan tukea lasta, ei sitä että "olet parempi kuin muut". Sitä, että suodaan hänelle myös epäonnistumiset mutta iloitaan kun osaa ja taitaa hommat.

Ai jaa. Oman lapsen ryhmässä kaikkilukevat. Moni on lukenut jo monta vuotta. VAikka eihän sillä mitään väliä.

 

[jaa]

Missähän päin asutte? tuskin sitten mikään yliopistokaupunki?

 

[Ultramariini]

Millaisia ovat lapsesi sosiaaliset taidot?

 

[vieras]

Tartteeko varhaisemmin laskemisen ja lukemisen oppinut lapsi jotenkin erityistä kasvatustyyliä? Eikö sillä tyylillä juuri mennä metsään

 

[jaa]

Eiköhän 4v ole sellainen herkkyyskausi, että 90% olisi mahdollisat oppia lukemaan tuossa iässä, kuten muissa maissa opitaankin.

Suomessa osa vanhemmista haluaa mieluummin tukea luovuutta ja mielikuvitusta ja oman keksimistä, luovaa hulluutta, antaa lapsen olla, kuin sitä, etä lapsi alkaa lukea toisten kirjoittamia tekstejä. Jotkut eivät sis halua että lapsi opettelee kirjaimia ennen eskaria tai koulua.

Siksi kai suomessa aika paljon keksintöjä tehdään näin kansainvälisesti.

 

[ap]

Minun korviini tuo kyllä kuulostaa siltä, että teette lapsen taitavuudesta liian ison numeron. Jos ette halua erityisesti tarttua lahjakkuuteen ja alkaa prepata/treenata jonkun sortin mestariksi, niin kohdelkaa sitten herran tähden ihan tavallisesti. Ihan tavallinen lapsihan se on. Ja kyllä täällä tosiaan melkein kaikki osaa lukea eskarin alussa. Meidän esikoinen oppi lukemaan 4v ja menestyy nykyisin erinomaisesti koulussa. Mutta emme me häntä mitenkään sen ihmeellisempänä pidä. Parin vuoden päästä vasta alkaa näkyä, tuleeko hänestä kampaaja vai tutkija, kun lukio alkaa. Ja ihan sama sinänsä. Emme me sitä valintaa tee, vaan hän. Sitä paitsi olemme itsekin olleet erinomaisia koulussa. Meille se on itsestäänselvyys. Kuten monille muillekin. Niin että älkää nyt ainakaan viestittäkö lapsellenne että hän on joku kummajainen.

Miten me siitä tehdään numero? Kun kirjoitan ja kyselen täällä? Sitähän täällä kysyinkin, että miten estää sellainen kasvatus, ettei lapselle tule sellainen olo. Ja ihan tavallista kohtelua saa, kuten perheemme muutkin lapset.

Sun viestistäs taas tulee olo, että teidän lapsi on automaattisesti hyvä ja lahjakas kun tekin olette. Yksilö hän on, eikä teidän jatkeenne. Tuon syyttävän sormen voit osoittaa jonnekin muualle, kuin meihin.

 

[ap]

Missähän päin asutte? tuskin sitten mikään yliopistokaupunki?

On yliopistokaupunki. Miten niin?

 

[ap]

Tartteeko varhaisemmin laskemisen ja lukemisen oppinut lapsi jotenkin erityistä kasvatustyyliä? Eikö sillä tyylillä juuri mennä metsään

Voi äly hoi. Kyselenkö jotain erityistä kasvatustyyliä? En. Vaan nimenomaan sitä, että lapselle ei tulisi sellainen olo, että me odotamme häneltä automaattisesti hyvää ja pärjäämistä.

SOsiaaliset taidot on hyvät, on kavereita ja erittäin rohkea uusissakin tilanteissa. Käy kädentaitokerhossa ja nuorisoteatterissa. Liikunta ei ole vahva puoli, kerran viikossa käy jumpassa (pitkin hampain tosin välillä.)

 

[jaa]

Missähän päin asutte? tuskin sitten mikään yliopistokaupunki?

On yliopistokaupunki. Miten niin?

Outoa, jos ryhmästä vain kaksi lukee. Suhde on täälläpäin just toisinpäin. 2 ei lue, muut lukevat.

 

[Mm]

Minun korviini tuo kyllä kuulostaa siltä, että teette lapsen taitavuudesta liian ison numeron. Jos ette halua erityisesti tarttua lahjakkuuteen ja alkaa prepata/treenata jonkun sortin mestariksi, niin kohdelkaa sitten herran tähden ihan tavallisesti. Ihan tavallinen lapsihan se on. Ja kyllä täällä tosiaan melkein kaikki osaa lukea eskarin alussa. Meidän esikoinen oppi lukemaan 4v ja menestyy nykyisin erinomaisesti koulussa. Mutta emme me häntä mitenkään sen ihmeellisempänä pidä. Parin vuoden päästä vasta alkaa näkyä, tuleeko hänestä kampaaja vai tutkija, kun lukio alkaa. Ja ihan sama sinänsä. Emme me sitä valintaa tee, vaan hän. Sitä paitsi olemme itsekin olleet erinomaisia koulussa. Meille se on itsestäänselvyys. Kuten monille muillekin. Niin että älkää nyt ainakaan viestittäkö lapsellenne että hän on joku kummajainen.

Miten me siitä tehdään numero? Kun kirjoitan ja kyselen täällä? Sitähän täällä kysyinkin, että miten estää sellainen kasvatus, ettei lapselle tule sellainen olo. Ja ihan tavallista kohtelua saa, kuten perheemme muutkin lapset.

Sun viestistäs taas tulee olo, että teidän lapsi on automaattisesti hyvä ja lahjakas kun tekin olette. Yksilö hän on, eikä teidän jatkeenne. Tuon syyttävän sormen voit osoittaa jonnekin muualle, kuin meihin.

No jaa. On kai niissä geeneissäkin jotain perää. Mutta ei meitä ainakaan ole koskaan hämmästyttänyt se, että lapsi on fiksu. Eikä meille ole koskaan tullut sellainen olo, että hänen kasvattamisensa olisi siksi haastavaa. Itsestään selvää on, että pitää varoa yksipuolistumista jne.

En kyllä osoitellut mitään. Vaikka vähän vaikutit yksinkertaiselta. Sanon sen nyt suoraan, kun itsekin olet noin äksy.

 

[vieras]

Ap ei kannata ottaa näitä joitain vastaajia tosissaan, kun maa missä kirjoitellaan on tämä. Kk vilahtaa heti jos joku luulee muka olevansa jotain tai vieläpä olevansa jotain enemmän kuin joku muu.. huhhuh.

 

[vieras]

Missähän päin asutte? tuskin sitten mikään yliopistokaupunki?

On yliopistokaupunki. Miten niin?

Ehkä nimimerkki "jaa" tarkoittaa sitä, että helposti pikkupaikkakunnilla pienetkin poikkeamat lapsen kehityksessä, suuntaan tai toiseen, saavat kohtuutonta huomiota.

Esim. onnettomista Idols-pyrkyreistä suuri osa on jostain tyyliin Mynämäeltä, jossa he ovat olleet aina niitä parhaita laulajia, mutta sitten jonkun Tampereen mittakaavaassa he olisivat niitä keskivertoja ja tästä tulee pettymyksiä.

 

[venni]

Tosi omituisia vastauksia täällä olet saanut...
Mutta itse ajattelen, että etsikää juuri niitä elämyksellisiä juttuja. Harrastuksissa ei saisi olla mitattavia asioita, ei voittoja. Mielikuvitusta ja kokemuksia... juuri nuo taidejutut, käsityökerhot, kuvataidepajat yms varmaan tukisi sellaista hyvää kehitystä. Näillä koulussa hyvillä saattaa joskus olla huonot ryhmätyötaidot, joten joku porukan juttu voisi olla hyvä... ehkä partio?

 

[Vieras]

Missähän päin asutte? tuskin sitten mikään yliopistokaupunki?

On yliopistokaupunki. Miten niin?

Outoa, jos ryhmästä vain kaksi lukee. Suhde on täälläpäin just toisinpäin. 2 ei lue, muut lukevat.

Peesi

 

[ap]

Ap ei kannata ottaa näitä joitain vastaajia tosissaan, kun maa missä kirjoitellaan on tämä. Kk vilahtaa heti jos joku luulee muka olevansa jotain tai vieläpä olevansa jotain enemmän kuin joku muu.. huhhuh.

Huomasin.

 

[m]

Minustan ap on ihan oikeilla jäljillä sen suhteen että lapsi ei saa alkaa kokea ympäristön painetta (siis vaikkei sellaista oikeasti olekaan) pärjäämiseen. Se raja pärjäämisessä kuitenkin tulee vastaan jossain vaiheessa ja on ihan turha pingottaa ollakseen aina ja joka asiassa hyvä.

 

[vieras]

Ap ei kannata ottaa näitä joitain vastaajia tosissaan, kun maa missä kirjoitellaan on tämä. Kk vilahtaa heti jos joku luulee muka olevansa jotain tai vieläpä olevansa jotain enemmän kuin joku muu.. huhhuh.

Huomasin.

Noilla "opeilla" oli ihan asialliset kommentit (ja varmaan tietämystäkin).

 

[m]

Kehukaa, tarjotkaa haasteita, opettakaa että epäonnistuakin saa...Ohjatkaa erilaisiin harrastuksiin, urheiluun esimerkiksi.

Minä oon muuten oppinut lukemaan 4-vuotiaana sujuvasti.

nimenomaan, saa epäonnistua. Siitä ei kukaan suutu, eikä se kaada maailmaa.

Lasta ei saa pitää mitenkään jalustalla, eikä koskaan korostaa sitä että hän ois parempi kuin muut, vaan tasavertainen muiden lasten kanssa.

Juu. Tämä on tosi tärkeää. Tiedän lapsia, joista on tullut alisuoriutujia myöhemmin, koska ovat jääneet jonkinlaiseen "ylimielisyyskoukkuun" siihen, että "opin kaiken aikaisemmin ja nopeammin kuin muut" ja sitten eivät ole tehneet töitä myöhemmin.

Usein on niin, että jos oppii lukemaan aikaisin, on muita edellä ensimmäiset 3 luokkaa, mutta sitten asia tasoittuu.

Joku ehdotti taideharrastusta tai liikuntaharrastusta - siis jotain, jota ei voi helposti numeerisesti arvioida, jotain, missä lapsi ei automaattisesti hyödy esim. lukutaidostaan. Se antaa perspektiiviä.

Erittäin hyviä pointteja tässä mielipiteessä. Olin itse lapsena ap:n lapsen kaltainen. Peruskoulun "ansiosta" minusta tuli juuri kuvatunlainen alisuoriutuja, sillä opin, ettei läksyjä tms. tarvinnut tehdä, riitti kun kuunteli vain tunnilla puolella korvalla. No, kyllähän sitten lukiossa viimein huomasi, ettei lukematta pärjää, mutta siinä vaiheessa en osannut enää opittuja tapoja muuttaa.

 

[toinen m]

Kehukaa, tarjotkaa haasteita, opettakaa että epäonnistuakin saa...Ohjatkaa erilaisiin harrastuksiin, urheiluun esimerkiksi.

Minä oon muuten oppinut lukemaan 4-vuotiaana sujuvasti.

nimenomaan, saa epäonnistua. Siitä ei kukaan suutu, eikä se kaada maailmaa.

Lasta ei saa pitää mitenkään jalustalla, eikä koskaan korostaa sitä että hän ois parempi kuin muut, vaan tasavertainen muiden lasten kanssa.

Juu. Tämä on tosi tärkeää. Tiedän lapsia, joista on tullut alisuoriutujia myöhemmin, koska ovat jääneet jonkinlaiseen "ylimielisyyskoukkuun" siihen, että "opin kaiken aikaisemmin ja nopeammin kuin muut" ja sitten eivät ole tehneet töitä myöhemmin.

Usein on niin, että jos oppii lukemaan aikaisin, on muita edellä ensimmäiset 3 luokkaa, mutta sitten asia tasoittuu.

Joku ehdotti taideharrastusta tai liikuntaharrastusta - siis jotain, jota ei voi helposti numeerisesti arvioida, jotain, missä lapsi ei automaattisesti hyödy esim. lukutaidostaan. Se antaa perspektiiviä.

Erittäin hyviä pointteja tässä mielipiteessä. Olin itse lapsena ap:n lapsen kaltainen. Peruskoulun "ansiosta" minusta tuli juuri kuvatunlainen alisuoriutuja, sillä opin, ettei läksyjä tms. tarvinnut tehdä, riitti kun kuunteli vain tunnilla puolella korvalla. No, kyllähän sitten lukiossa viimein huomasi, ettei lukematta pärjää, mutta siinä vaiheessa en osannut enää opittuja tapoja muuttaa.

Tai sitten pääsee sinne yliopistoon saakka vähällä lukemisella.. ja sitten se onkin työn takana opetella sitä lukemista ja pänttäämistä. nimim. kokemusta tästä

 

[Mm]

Kehukaa, tarjotkaa haasteita, opettakaa että epäonnistuakin saa...Ohjatkaa erilaisiin harrastuksiin, urheiluun esimerkiksi.

Minä oon muuten oppinut lukemaan 4-vuotiaana sujuvasti.

nimenomaan, saa epäonnistua. Siitä ei kukaan suutu, eikä se kaada maailmaa.

Lasta ei saa pitää mitenkään jalustalla, eikä koskaan korostaa sitä että hän ois parempi kuin muut, vaan tasavertainen muiden lasten kanssa.

Juu. Tämä on tosi tärkeää. Tiedän lapsia, joista on tullut alisuoriutujia myöhemmin, koska ovat jääneet jonkinlaiseen "ylimielisyyskoukkuun" siihen, että "opin kaiken aikaisemmin ja nopeammin kuin muut" ja sitten eivät ole tehneet töitä myöhemmin.

Usein on niin, että jos oppii lukemaan aikaisin, on muita edellä ensimmäiset 3 luokkaa, mutta sitten asia tasoittuu.

Joku ehdotti taideharrastusta tai liikuntaharrastusta - siis jotain, jota ei voi helposti numeerisesti arvioida, jotain, missä lapsi ei automaattisesti hyödy esim. lukutaidostaan. Se antaa perspektiiviä.

Erittäin hyviä pointteja tässä mielipiteessä. Olin itse lapsena ap:n lapsen kaltainen. Peruskoulun "ansiosta" minusta tuli juuri kuvatunlainen alisuoriutuja, sillä opin, ettei läksyjä tms. tarvinnut tehdä, riitti kun kuunteli vain tunnilla puolella korvalla. No, kyllähän sitten lukiossa viimein huomasi, ettei lukematta pärjää, mutta siinä vaiheessa en osannut enää opittuja tapoja muuttaa.

Varmaan tässä keskustelussa ei nyt ole oikein biorytmit kohdanneet eikä kaikki taida puhua samaa kieltä. Mutta en nyt voi olla vielä sanomatta (sitten lupaan lähteä nukkumaan) että ei noin käy läheskään aina.

Minulla mm. meni niin, että lukiossa tosiaan piti vähän lukea - ja minähän osasin lukea - ei siinä nyt niin vaikeaa ollut tapoja muuttaa. Ylimielisyyteni olen säilyttänyt =) mutta mielettömän hyvin olen pärjännyt ekasta luokasta yliopistoon ja työelämään asti.

Ei se niin mene, että hyvä koulussa ei olisi oikeasti hyvä. Ihan turha Neuvostoliiton aikainen ennakkoluulo.

Antakaa lastenne olla hyviä! Iloitkaa heidän taidoistaan älkääkä aina pelätkö, että kyllä se nyt putoaa ja kyllä siitä nyt tulee ylimielinen ja kyllä se vielä epäonnistuu ja sitten se itkee. Joskus tulee takkiin, mutta kyllä sen kestää - kun on tarpeeksi ylimielinen.

 

[m]

Kehukaa, tarjotkaa haasteita, opettakaa että epäonnistuakin saa...Ohjatkaa erilaisiin harrastuksiin, urheiluun esimerkiksi.

Minä oon muuten oppinut lukemaan 4-vuotiaana sujuvasti.

nimenomaan, saa epäonnistua. Siitä ei kukaan suutu, eikä se kaada maailmaa.

Lasta ei saa pitää mitenkään jalustalla, eikä koskaan korostaa sitä että hän ois parempi kuin muut, vaan tasavertainen muiden lasten kanssa.

Juu. Tämä on tosi tärkeää. Tiedän lapsia, joista on tullut alisuoriutujia myöhemmin, koska ovat jääneet jonkinlaiseen "ylimielisyyskoukkuun" siihen, että "opin kaiken aikaisemmin ja nopeammin kuin muut" ja sitten eivät ole tehneet töitä myöhemmin.

Usein on niin, että jos oppii lukemaan aikaisin, on muita edellä ensimmäiset 3 luokkaa, mutta sitten asia tasoittuu.

Joku ehdotti taideharrastusta tai liikuntaharrastusta - siis jotain, jota ei voi helposti numeerisesti arvioida, jotain, missä lapsi ei automaattisesti hyödy esim. lukutaidostaan. Se antaa perspektiiviä.

Erittäin hyviä pointteja tässä mielipiteessä. Olin itse lapsena ap:n lapsen kaltainen. Peruskoulun "ansiosta" minusta tuli juuri kuvatunlainen alisuoriutuja, sillä opin, ettei läksyjä tms. tarvinnut tehdä, riitti kun kuunteli vain tunnilla puolella korvalla. No, kyllähän sitten lukiossa viimein huomasi, ettei lukematta pärjää, mutta siinä vaiheessa en osannut enää opittuja tapoja muuttaa.

Tai sitten pääsee sinne yliopistoon saakka vähällä lukemisella.. ja sitten se onkin työn takana opetella sitä lukemista ja pänttäämistä. nimim. kokemusta tästä

Juu, niinhän sitä minäkin tein. Sitten kävin vielä oikiksenkin samalla tyylillä, eli noin tuhannesta sivusta per tentti luin about puolet (jos sitäkään) ja rimaa hipoen suoritin ne. Minun kohdallani vasta työelämä opetti tekemään tosissaan töitä.

Niin ja olin tosiaan kotoisin pieneltä paikkakunnalta, eli isommassa kaupungissa olisi voinut löytyä koulutovereista hieman ehemmän haastetta...

 

[Niin.]

Ollessani ala-asteella luokalla oli matemaattisesti ja kielellisesti todella lahjakas poika. Hän "suoritti" meidän tavallisten kuolevaisten kanssa ala- ja yläasteen mutta suoritti lukion kahdessa vuodessa kirjoittaen 7 ällää. Jonka jälkeen sai valita mihin yliopistoon menee. Hän valitsi Helsingin. Meni matemaattisluonnotieteelliseen ja on suorittanut tutkinnot matematiikassa, fysiikassa ja psykologiassa. Liikunnallinen ei ole ollut koskaan ja nyt taitaa olla yliopiston palveluksessa ja laskee jotakin tähtitieteellistä. Tyytyväinen elämäänsä "yliopiston kammiossa". Vanhemmat tavallisia pulliaisia jotka järjestivät vapaa-ajalla pojalle mielenkiintoista puuhaa matematiikan, äidinkielen ja fysiikan parissa.

 

[m]

Kehukaa, tarjotkaa haasteita, opettakaa että epäonnistuakin saa...Ohjatkaa erilaisiin harrastuksiin, urheiluun esimerkiksi.

Minä oon muuten oppinut lukemaan 4-vuotiaana sujuvasti.

nimenomaan, saa epäonnistua. Siitä ei kukaan suutu, eikä se kaada maailmaa.

Lasta ei saa pitää mitenkään jalustalla, eikä koskaan korostaa sitä että hän ois parempi kuin muut, vaan tasavertainen muiden lasten kanssa.

Juu. Tämä on tosi tärkeää. Tiedän lapsia, joista on tullut alisuoriutujia myöhemmin, koska ovat jääneet jonkinlaiseen "ylimielisyyskoukkuun" siihen, että "opin kaiken aikaisemmin ja nopeammin kuin muut" ja sitten eivät ole tehneet töitä myöhemmin.

Usein on niin, että jos oppii lukemaan aikaisin, on muita edellä ensimmäiset 3 luokkaa, mutta sitten asia tasoittuu.

Joku ehdotti taideharrastusta tai liikuntaharrastusta - siis jotain, jota ei voi helposti numeerisesti arvioida, jotain, missä lapsi ei automaattisesti hyödy esim. lukutaidostaan. Se antaa perspektiiviä.

Erittäin hyviä pointteja tässä mielipiteessä. Olin itse lapsena ap:n lapsen kaltainen. Peruskoulun "ansiosta" minusta tuli juuri kuvatunlainen alisuoriutuja, sillä opin, ettei läksyjä tms. tarvinnut tehdä, riitti kun kuunteli vain tunnilla puolella korvalla. No, kyllähän sitten lukiossa viimein huomasi, ettei lukematta pärjää, mutta siinä vaiheessa en osannut enää opittuja tapoja muuttaa.

Varmaan tässä keskustelussa ei nyt ole oikein biorytmit kohdanneet eikä kaikki taida puhua samaa kieltä. Mutta en nyt voi olla vielä sanomatta (sitten lupaan lähteä nukkumaan) että ei noin käy läheskään aina.

Minulla mm. meni niin, että lukiossa tosiaan piti vähän lukea - ja minähän osasin lukea - ei siinä nyt niin vaikeaa ollut tapoja muuttaa. Ylimielisyyteni olen säilyttänyt =) mutta mielettömän hyvin olen pärjännyt ekasta luokasta yliopistoon ja työelämään asti.

Ei se niin mene, että hyvä koulussa ei olisi oikeasti hyvä. Ihan turha Neuvostoliiton aikainen ennakkoluulo.

Antakaa lastenne olla hyviä! Iloitkaa heidän taidoistaan älkääkä aina pelätkö, että kyllä se nyt putoaa ja kyllä siitä nyt tulee ylimielinen ja kyllä se vielä epäonnistuu ja sitten se itkee. Joskus tulee takkiin, mutta kyllä sen kestää - kun on tarpeeksi ylimielinen.

Minulla alisuoriutuminen ei johtunut ylimielisyydestä, vaan puhtaasta laiskuudesta ja tottumuksesta, että pääsee niin vähällä. Ja laiskuutta, jos mitä on vaikea muuttaa...

 

[vieras]

Koulu on oppimista varten ja ekaluokalla on oikeus oppia lukemaan, ei tarvitse osata ennen kuin kouluun tulee. Osa vanhemmista vaan haluaa päteä ja pelkäävät, että jos meidän lapsi ei osaa, niin heidät vanhemmat teilataan tyhmiksi. Antakaa lasten kasvaa ja kehittyä rauhassa.