Ikävä lapsia :''(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Piupi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

Piupi

Vieras
On aivan valtava ikävä lapsia, aivan tajuton ikävä, en pysty ajatella mitään muuta. Olemme heidän isän kanssa eronneet yli puoli vuotta sitten ja ovat nyt viikon isällään. Näin pitkään en ole lasten kanssa ollut erossa kuin kerran aikaisemmin. Mietin ja ikävöin heitä niin paljon että harkitsen jo eroa nykyisestä tuoreesta kumppanistani ja paluuta entisen kanssa yhteen jotta saisin olla rakkaiden lasteni kanssa ja heidän elämässä tiivisti mukana joka ikinen päivä. (meillä on vaihto yleensä muutaman päivän välein) Ikävöin lapsia, vanhaa kotia, vanhoja naapureita ja ystäviä, perhe-elämää... mutta en kaipaa edelleenkään kahdenkeskisiä hetkiä ex-mieheni kanssa. (ex on pyytänyt minua palaamaan) Hän on kyllä hyvä mies, tunnen häneen rakkautta mutta se on sellaista enemmän sisarrakkauteen verrattavaa.

Mitä ihmettä sitä tekisi?????? On todella paha olla, tuntuisi pahalta jättää uusi mieheni, hänen kanssaan on hyvä olla ja on myös tavannut lapsetkin ja heillä kemia pelaa :) Mutta ikävöin myös vanhaa perhe-elämää, sitä että sain koko ajan olla lasten kanssa. Rakastan ja tarvitsen heitä aivan valtavasti! Sattuu!!!
 
Älä nyt tee mitään hätiköityä. Et vaan ole tottunut olemaan heistä viikkoa erossa. Kun palaatte takaisin normirytmiin tämän yhden viikon jälkeen, niin helpottaa. Tollaisessa tilanteessa ei kannata mitään päätöksiä ruveta tehtailemaan.

Minkä ikäisiä lapsesi ovat?
 
Kiitos teille :)
Lapset ovat 6 ja 4. Olen myös miettinyt että nyt jäitä hattuun, että ikävä lapsiin saa nyt kaikki ajatukseni aivan sekaisin. Varasin itselleni ajan ammatti-ihmisen luo jossa pääsen puhumaan ikävästäni ja muutenkin selvittämään ajatuksiani. En varmaan tältä ikävältäni osaa käsitellä asioita järkevästi ja rehellisesti. Sain kuitenkin ajan vasta ensikuun puolelle. Nyt poljen itseäni pohjamutiin miettien: Kaipaan lapsia ja kaipaan vanhaa kotia, kaipaa sitä että saan peitellä lapset joka ilta nukkumaan, että he saavat tulla viereeni aina kun ovat nähneet pahaa unta tai muutenkin, että saan olla heidän kanssa kun he ovat kipeitä, että voin tulevaisuudessa auttaa läksyissä, että saan huolehtia heistä että kerkeävät kouluun, katsoa että heillä on aina puhtaita vaatteita... rakastaa ja huolehtia heistä... kun lapset ovat isoja, vanhemman tulee antaa lapsille tilaa ja itsenäistyä, mutta näin pienenä tuntuu pahalta etten saa huolehtia heistä 100% vain 50%, rakkaimmistani. Tiedän kyllä, että heillä on hyvä olla myös isänsä kanssa ja hän myös pitää heistä huolta. Mutta tämä ikävä on KAMALAA!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Piupi:
Kiitos teille :)
Lapset ovat 6 ja 4. Olen myös miettinyt että nyt jäitä hattuun, että ikävä lapsiin saa nyt kaikki ajatukseni aivan sekaisin. Varasin itselleni ajan ammatti-ihmisen luo jossa pääsen puhumaan ikävästäni ja muutenkin selvittämään ajatuksiani. En varmaan tältä ikävältäni osaa käsitellä asioita järkevästi ja rehellisesti. Sain kuitenkin ajan vasta ensikuun puolelle. Nyt poljen itseäni pohjamutiin miettien: Kaipaan lapsia ja kaipaan vanhaa kotia, kaipaa sitä että saan peitellä lapset joka ilta nukkumaan, että he saavat tulla viereeni aina kun ovat nähneet pahaa unta tai muutenkin, että saan olla heidän kanssa kun he ovat kipeitä, että voin tulevaisuudessa auttaa läksyissä, että saan huolehtia heistä että kerkeävät kouluun, katsoa että heillä on aina puhtaita vaatteita... rakastaa ja huolehtia heistä... kun lapset ovat isoja, vanhemman tulee antaa lapsille tilaa ja itsenäistyä, mutta näin pienenä tuntuu pahalta etten saa huolehtia heistä 100% vain 50%, rakkaimmistani. Tiedän kyllä, että heillä on hyvä olla myös isänsä kanssa ja hän myös pitää heistä huolta. Mutta tämä ikävä on KAMALAA!

Ole kiitollinen että lasten isä huolehtii lapsista hyvin.Minä elän jokaisen hetken kun lapset ovat isällään,pelossa mitä siellä tapahtuu.Ja annettava on lapset sinne aina vaan.
 
Kuinka paljon lapset ovat sulla normaalisti? Jos lapset ovat isällään vain joka toinen viikonloppu, niin en kyllä sillä perusteella lähtisi eroamaan nykyisestä miehestä ja elämää mullistamaan. Toi ammatti-ihmisen apu kuulostaa ihan hyvältä idealta, jos olet noin riippuvainen lapsistasi :/
 
Lapset ovat meillä 50/50 % eli puoliksi on jaettu aika lasten kanssa. Olen kiitollinen siitä että voin luottaa suurimmaksi osaksi isän arvostelukykyyn lasten suhteen, on oikeasti kamalaa jos joutuu pelkäämään heidän turvallisuuden puolesta. Olen pahoillani puolestasi "viikko", halaus!

Kiitos kannustuksesta. Tiedän että aika menee nopeasti mutta tarvitsee varmasti aikansa että kaikkeen tottuu.

Puoli vuotta olen pärjännyt aivan hyvin tämän ikäväni kanssa kun vaihtovälit ovat olleet lyhyemmät. Nyt kesällä menemme viikon jaksoissa ja tämä tuntuu nyt tekevät tosi tiukkaa. Tämän viikon jälkeen enää 2 tälläistä viikkoa kärsittävänä ja sitten paluu normirytmiin :)

Tiedän, että pitäisi osata nauttia tästä omasta ajasta!!! Nyt yritän skarpata!

Kiitos :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja :(:
Sulla on varmasti ikävä, mutta ei kuulosta lasten kannalta kovin ihanalta hypätä vähän väliä vanhemmalta toiselle.

Tiedän sen, toki ajattelemme ja seuraamme asiaa koko ajan lasten kannalta. Vanhempi lapsi on myös nyt itse kysellyt et miksi ei voisi olla aina vaan pari yötä ja sitten toisella taas pari yötä. Eli on heillä myös ikävä. Lasten hyvinvointi on minulle ja heidän isälleen erittäin tärkeää. Varmasti vuodatuksestani tulikin kuva että ajattelen vain itseäni ja ikävääni, mutta lasten etu on tärkein.
 
Ymmärrän hyvin fiiliksesi. Olen monesti miettinyt tätä viikko-viikko systeemiä että miten ihmeessä sitä pystyy olemaan lapsesta aina viikon erossa. Vaikka saisi sitä kuuluisaa "omaa aikaa".
Yhdellä tutulla on lapset olleet välillä kuukaudenkin isänsä mukana tämän kotimaassa ja sit ääidin ikävää en pysty kuvittelemaan ollenkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Piupi:
Alkuperäinen kirjoittaja :(:
Sulla on varmasti ikävä, mutta ei kuulosta lasten kannalta kovin ihanalta hypätä vähän väliä vanhemmalta toiselle.

Tiedän sen, toki ajattelemme ja seuraamme asiaa koko ajan lasten kannalta. Vanhempi lapsi on myös nyt itse kysellyt et miksi ei voisi olla aina vaan pari yötä ja sitten toisella taas pari yötä. Eli on heillä myös ikävä. Lasten hyvinvointi on minulle ja heidän isälleen erittäin tärkeää. Varmasti vuodatuksestani tulikin kuva että ajattelen vain itseäni ja ikävääni, mutta lasten etu on tärkein.

Siksi mietinkin myös että pitäisikö palata ex:n luo. Lapset saisivat asua yhdessä kodissa. Heidän ei tarvitsi olla koko ajan erossa toisesta vanhemmasta. Olisiko heillä parempi elämä niin kuin kahdessa kodissa. Heitä ei kiusattaisi sen takia että vanhemmat ovat eronneet jne. Haluan, että lapsillani on hyvä olla ja turvallinen elämä.
 
Ikävä lapsiin saa mieleni niin synkäksi että uusi mieheni kokee itsensä kovin turvattomaksi. Hän pelkää suhteemme puolesta joka esiintyy hänessä todella lapsellisena kiukutteluna, tiedän ettei tämä ole hänellekään helppoa :( Tämä kaikki (ikävä & miehen lapsellinen kiukuttelu) saa minut enemmän ja enemmän muistelemaan/kaipaamaan entistä elämääni ja jokapäivästä aikaa lasten kanssa, se oli kuitenkin seesteistä perheen yhdessäoloa jossa ei juurikaan tapeltu. Aikuisten väliltä puuttui kipinä mutta muuten asiat sujuivat ihan ok. Aivan suu auki jäin katsomaan tämän uuden raivokohtausta, en todellakaan ole tottunut tuollaiseen :(
Taitaa olla vielä liian aikaista aloittaa uutta suhdetta, vaikka tämä mies tuntuu hyvältä (jos tota raivaria ei nyt muistella), hän vaan tulee lasten kanssa niin hyvin toimeen että toista samanlaista miestä en varmasti tule ikinä löytämään. Ja on mulla itselläni tietysti myös häntä kohtaan erittäin vahvat tunteet.

Mutta miksi kaipaan entiseen? Onko se vaan tämä ikävä joka tekee temppuja?
 

Yhteistyössä