O
onneton(aina välillä)
Vieras
Pikkuhiljaa parempaa kohti. Oon nyt 32. viikolla ja pystyn olemaan odotuksestani ja tulevasta pienestä iloinen. Lapsetkin oottaa jo vauvaa.
Ei sun kannata ajatellakaan että ikävä katoaisi yksikaksi. Se katoaa joskus, sitten kun aika on oikea.
Onni on jokaiselle jossain, niin minä uskon. Ei ehkä vielä ensi kesänä eikä ensi vuonna, mutta joskus kuitenkin
Omaa eksääni en ottaisi takaisin, kun oon asiaa pohtinut. Kyllä se veti pohjat meidän koko historialta lähtiessään että soronoo ja tervemenoa.
Toki toivon, että vaikka hän teki mulle paskasti, ei olis lapsilleen paska isä.
Sulla on lapset jotka pitää sut pinnalla ja jotain mitä odottaa joten kädet täynnä hommaa ja muuta ajateltavaa
Välillä toivon ett meilläkin olis ollu lapsia niin olis jotain jonka takia pitäs vaan porskuttaa eteenpäin.Moni vaan sanonu et hyvä kun ei ollu....mut ite vaan toivon välillä et olispa ollut mutta sitten olis pakkokin exää tavata joten ehkä sitten parempi näin.