Ikuisesti yhdessä vai ei...

[Tumppu]

Marraskuussa menimme kihloihin ja sitä ennen olimme seurustelleet 4 vuotta. Rakastan miestäni ihan todella, hän on huomaavainen ja hyvä mies ja ehkä tulevaisuudessa varmasti myös hyvä isä.

Välillä ahdistaa ja tuntuu, että tässäkö elämäni nyt on... Haluanko todella olla hänen kanssaan koko loppuelämäni? Ei ketään muita enää koskaan? Minulla on paljon sinkkuystäviä, joiden kanssa käyn silloin tällöin ulkona juhlimassa ja joskus huomaan olevani heille hieman kateellinen... He voivat mennä ja tehdä mitä haluavat kenen kanssa haluavat, mutta minä olen varattu. Vientiä varmasti riittäisi. Joskus olen todella miettinyt, voisinko ikinä pettää miestäni. Haluaisin joskus tehdä jotain ihan muuta jonkun ihan muun kanssa, vaikka vain kerran.

Tiedän kuitenkin, että en pystyisi elämään syyllisyyden kanssa ja tunnustuksen jälkeen mies varmasti jättäisi minut, sillä hän ei ymmärrä pettämistä.

Olenko sitoutunut liian nuorena? Mies on minua hieman vanhempi, itse olin 15 kun aloitimme seurustelun, 19 kun menimme kihloihin. Minulla ei juurikaan ole ollut "kokemuksia" ennen häntä.

Joskus vaan haluaisin irtautua ihan kaikesta ja tehdä mitä huvittaa. Kuitenkin rakastan miestäni valtavasti , enkä usko että voisin koskaan jättää häntä.

Muita samoja asioita miettiviä? Mitä mieltä olette tästä tilanteesta?

 

[jaa]

Jos nyt "jo" ajateelet noin niin vaikuttaa kyllä siltä, että jossain vaiheessa sun menojalka alkaa vipattaa ja tekee mieli saada kokemuksia

 

[Kyy]

Mieti todella tarkkaan ennen kuin häät järjestätte! Nuo tunteet ei ole sellaisia, että menevät itsestään ohi. Jos epäilyttää, niin mieluummin kerrot asioista miehellesi ja mietitte yhdessä miten etenette kuin että pettäisit häntä.

 

[:)]

sä olet sairas. jos olet rakastettavan miehen löytänyt, pidä hänestä kiinni tai päästä vapauteen. Joko päätät olla vain hänen tai sitten ihan sinkku. Eniten satutat itseäsi tuolla ja lopulta miestäsi ja mahdollista kolmatta osapuolta tulevaisuudessa. Mä olin 19v, kun menin naimisiin ja yli kolmekymppinen nyt. Hyvä, että pidin hyvästä kiinni. Olisi minullakin vientiä ollut ja niin miehellänikin. Mutta meidän sydämet hakkasi samaan tahtiin, thats the point!!

 

[joo]

mä tapasin mun miehen 5 vuotta sitten ja olin 16. ei kauheesti biletys kiinnosta enkä kauheesti kaipaile sinkkuaikoja. perhettä nyt suunnitellaan. musta on ihanaa kun mulla ja miehellä ei kummallakaan oo koskaan ollu muita ja se tekee meidä suhteesta ainutlaatuisen Mitä niillä sinkuilla on mitä sinulla ei? Saavat paneskella ympäriinsä, sitäkö kaipaat? Jos et niin, luulen että ennemmin ne sinkkukaverit on sulle katelliisia että löysit elämäsi miehen niin aikaisin.

 

[Rieputarallaa]

Tuo, mistä kirjoitat, on juuri sit tahtomista, mistä vihkikaavassakin puhutaan.

Itse tosin tahdon ihan ilman kaavojakin - sillä vaikka ottajia olisi, ja varmasti heidänkin kanssaan hyvän elämän saisin, olen valintani tehnyt.

 

[joo]

ja muistakaa järjestää myös omaa aikaa suhteen ulkopuolella ni ei kyllästy!

 

[mamma]

mieti tarkkaan mitä teet,viimeistääb jos hankitte lapsia niin ajatukset palaavat takaisin.minun mielestäni sinun pitäisi elää ja rillutella kun vielä olet nuori.

 

[rakkaimpani]

joo pidä kiinni ei hyviä miehiä paljoa ole, ja vientiä on meillä ollut minä ja mun miehel. ja on viekin, mutta mitä väliä me rakastetaan toisiamme :heart: :heart:

 

[Aaban]

Ehkä jokaisen ihmisen elämässä on aikoja(kriisejä ), jolloin miettii, että tässäkö tämä nyt oli. Parisuhteeseenkin voi mahtua vuosien mittaan monenlaisia tuntemuksia. Anna ajan kulua ja mieti niitä aikoja, jolloin rakastuit mieheesi...

 

[aika vanha akka]

Ruoho on kyllä aina vihreämpää aidan toisella puolella mutta olet tosiaan aika nuori ja kokematon. Olisiko mahdoton ajatus viettää jonkun aikaa sinkkuelämää - mutta voi olla hankala oikeasti toteuttaa, toinen loukkaantuu jne. Kuitenkin, eräs ystäväni "puhkesi kukkaan" vasta siinä 26v kun vaihtoi miestä. Hän ei ollut kuulemma tiennyt mitään esim. seksistä, romantiikasta. Toisaalta sitä voi pettyä, mulla ainakin eka poikakaveri oli hyvä suutelemaan muun muassa, sen jälkeen meni jokunen vuosi kun kaikki tuntui lehmän henkäykseltä..

 

[Ruusu]

Minulla suhta samallainen tausta, ja nyt yhdessä oltu 9v. Naimisiin mentiin 4v sitten, ja nyt odotan toista muksua. Kaikki on 99% ajasta aivan loistavasti, eli olen hyvin tyytyväinen =D Ajoittain itselläni on aivan samanlaisia ajatuksia, mutta olen pistänyt toiveet ja minulle tärkeät asiat puntariin, ja aina on oma mies ja perhe voittanut kirkkaasti. Avioliiton aikana olen myös kerran rakastunut todella palavasti (myös toinen osapuoli tunsi samoin), mutta tahdonvoimalla siitäkin selvittiin ja tunteet tätä "väärää" miestä kyllä kuolivat ajallaan. Olen siis sitä mieltä että miehesi ei ole sinulle huono valinta yms. vaikka tuollaisia joskus mietitkin!

 

[ap]

Kiitos kannustavista viesteistä! Lisää saa laittaa!