ilkeitä muistoja mieleen vuosien takaa...

[Pinki]

tyttäreni tuli äsken iloisena eskarista, laittoi repun lattialle, antoi minulle halin ja ilmoitti menevänsä pihalle. muistutin häntä välipalasta klo.14.

ja sillä silmänräpäyksellä, kun ulko-ovi painui kiinni ja tyttöni viiletti portaita alas innoissaan pihalle, muistui mieleeni yksi kotiintuloni... olin ekalla luokalla.

koulupäivän jälkeen jäin kaverini kanssa leikkimään koulunpihalle, vaikka piti mennä suoraan kotiin. tulin 30min myöhässä kotiin ja äiti odotti minua; ratsuraipan kanssa.

sain raipasta samoin tein, kun astuin ovesta sisään. tiesin olevani myöhässä ja äiti tiukkasi iskujen kera missä olin ollut.

olin 7v, en tiennyt miksi pelotti vastata äidille, 'että koulunpihalla leikkimässä, anteeksi' (koulu oli 200m kotoa)

vasta lukuisten iskujen jälkeen uskalsin vastata, kun itkulta pystyin.


ja nyt, vuosien jälkeen nousi suunnaton VIHA. miksi, MIKSI äitini minua löi? tuo kerta ei ollut ainoa. hakkaaminen loppui, kun rupesin lyömään takaisin (15-16v)

en pystyisi ikinä, siis EN IKINÄ, hakkaamaan lapsiani tuolla lailla.... :'(


*anteeksi purkaus*

 

[cothis]

:hug: :hug:

 

[Pastori]

Voi :hug: Vaikea sanoa mittään muuta kuin, että ei sillä oikeutta ole moiseen ollut ikinä, ei kellään

 

[perskyrpänen]

mä olen saanu piiskaa myös. ja sä sait sitä siks että äitis oli huolissaan, toki itekin pieksettynä tiedän että ehkä puhe olis saattanu riittää?? mä esim. en "koskaan" lopettanu housuun kakkimista vaikka siitäkin sain perseelle.. (nykyisin siis ehdin pytylle.. )

sen tietää, että omaan lapseen en niin tule ikinä koskemaan! :heart:

 

[samperi]

Voih :'( :hug:
Tuollaiset nousevat muistot ovat kamalia :hug:

 

[Merili]

Voi ei :hug:

 

[salsai]

:hug:

 

[KoleaQ]

Tuttua on. :hug:

 

[Tallu -]

Tiedän tunteen... sain kerran piiskaa siitä, etten tehnyt läksyjä silloin kun isäni halusi. Se taisi muuten olla ainoa kerta, jolloin hän mua piiskasi. Äiti taisi tehdä sitä useammin. Mutta arvatkaapa kumpi meistä voitti? Minä. Tein läksyt tasan sitten kun halusin. No, ei siitä mitään pahoja traumoja ole jäänyt.

Mutta niin turhaa, niin turhaa. Omiani en ole piiskannut koskaan, enkä piiskaa. Joskus olen tukistanut tai läpsäissyt, mutta siitäkin onneksi pääsin irti.

 

[mä]

Muaki on piiskattu pentuna useaan kertaan. Jännä vaan et ei jääny mitää traumoja tai pahoja muistoja. Halauksia ap:lle!

 

[imperial]

Faija yritti joskus kans olla yhtä vittumainen. Hakkasin sen sit muutaman kerran kostoksi. muistutin menneistä

 

[Äippä]

Musta on niin ihanaa lukea, ettei kaikki sentään siirrä noita vanhanaikasia kasvatusmenetelmiä lapsiinsa!

Mulla tuli aivan vedet silmiin, kun luin tuon sun jutun. Mulla on ekaluokkalainen tytär, joka on heppahullu ja käy tunneilla. Ei vois varmaan kamalampaa rangaistusta olla kuin pieksää tätä lasta ratsuraipalla, tuolla esineellä, joka liittyy niin rakkaaseen harrastukseen. Enkä muutenkaan saata edes ajatella, että löisin tuota pientä ja rakasta ihmisen alkua, ajatuskin saa voimaan pahoin.

Virtuaalihalaus täältäkin sinulle!

 

[Äippä]

Faija yritti joskus kans olla yhtä vittumainen. Hakkasin sen sit muutaman kerran kostoksi. muistutin menneistä

Musta on jotenkin ihanaa (olenko kenties kieroutunut) aina kuulla näitä, että kun lapsi kasvaa isommaksi, se antaa takaisin isälle/äidille. Se on nöyryytys, jonka jokainen lastaan pahoinpidellyt vanhempi ansaitsee.

Jeesus opetti anteeksiantoa, mutta jotenkin vanhan testamentin silmä silmästä-periaate sopii näihin tilanteisiin paremmin.... taidanpa tässä muuten avata sateenvarjon kakkakuuron varalta...

 

[se on niin ikävää]

tyttäreni tuli äsken iloisena eskarista, laittoi repun lattialle, antoi minulle halin ja ilmoitti menevänsä pihalle. muistutin häntä välipalasta klo.14.

ja sillä silmänräpäyksellä, kun ulko-ovi painui kiinni ja tyttöni viiletti portaita alas innoissaan pihalle, muistui mieleeni yksi kotiintuloni... olin ekalla luokalla.

koulupäivän jälkeen jäin kaverini kanssa leikkimään koulunpihalle, vaikka piti mennä suoraan kotiin. tulin 30min myöhässä kotiin ja äiti odotti minua; ratsuraipan kanssa.

sain raipasta samoin tein, kun astuin ovesta sisään. tiesin olevani myöhässä ja äiti tiukkasi iskujen kera missä olin ollut.

olin 7v, en tiennyt miksi pelotti vastata äidille, 'että koulunpihalla leikkimässä, anteeksi' (koulu oli 200m kotoa)

vasta lukuisten iskujen jälkeen uskalsin vastata, kun itkulta pystyin.


ja nyt, vuosien jälkeen nousi suunnaton VIHA. miksi, MIKSI äitini minua löi? tuo kerta ei ollut ainoa. hakkaaminen loppui, kun rupesin lyömään takaisin (15-16v)

en pystyisi ikinä, siis EN IKINÄ, hakkaamaan lapsiani tuolla lailla.... :'(


*anteeksi purkaus*

Iltapäivälehdessä olemme kovasti keskustelleet aiheesta ruumiillinen väkivalta lapsiin.
Paljon on vielä nykypäivänä vanhempia jonka sen hyväksyvät ja käyttävät.
Minuas lyötiin kanssa kotona, eikä loppunut edes murrosikään kun en uskaltanut laittaa vastaan.
Niinpä muutin nuorena kotoa ja bvuosia olin päättänyt että omiani en lyö jos lapsia saan.
Muistan aina miettineeni kostoa kunhan aikuiseksi tulen. No, en kostanut koskaan mutta ei llut hyvin läheiset välitkään vaikka poikkesinkin heityä aina katsomassa ja äitini vierellä olin viimeiseen hengenvetoon.
Monille voi raskausaikana tai vauvan kanssa tulla ahdistusta asioista joita ei muistakaan tapahtuneen kun ollut niin pieni mutta ovat alitajunnassa.
Vauvan itku voi ahdistaa ja muuta vastaavaa.
Voimia sinulle ja lapsellesi, älä sinä käytä väkivaltaa niin tyttäresi säästyy moisilta muistoilta.

 

[imperial]

Faija yritti joskus kans olla yhtä vittumainen. Hakkasin sen sit muutaman kerran kostoksi. muistutin menneistä

Musta on jotenkin ihanaa (olenko kenties kieroutunut) aina kuulla näitä, että kun lapsi kasvaa isommaksi, se antaa takaisin isälle/äidille. Se on nöyryytys, jonka jokainen lastaan pahoinpidellyt vanhempi ansaitsee.

Jeesus opetti anteeksiantoa, mutta jotenkin vanhan testamentin silmä silmästä-periaate sopii näihin tilanteisiin paremmin.... taidanpa tässä muuten avata sateenvarjon kakkakuuron varalta...

uskontoon en nyt usko pätkääkään, mut kyl siitä tuli hyvä fiilis, ku sai piestä toisen nyrkillä pesukarhun näköiseks. Sen jälkeen meillä osat muuttu. Faija alko pelkää mua. Vaikka oltiinki tekemisissä joskus. No juoppohan se oli ja onneksi meni mullan alle äskettäin

 

[Kiin]

Faija yritti joskus kans olla yhtä vittumainen. Hakkasin sen sit muutaman kerran kostoksi. muistutin menneistä

Musta on jotenkin ihanaa (olenko kenties kieroutunut) aina kuulla näitä, että kun lapsi kasvaa isommaksi, se antaa takaisin isälle/äidille. Se on nöyryytys, jonka jokainen lastaan pahoinpidellyt vanhempi ansaitsee.

Peesi :ashamed: Mie tosin annoin äidille takasin avarilla jo teini-iässä niin ei ole tarvinnu aikuisena olla tukkanuottasilla. Nykyään meiän äiti onkin ihan eri ihminen, kun sillon miun lapsuudessa hermoheikkona yksinhuoltajana ja myöhemmin masentuneena suurperheenäitinä

 

[KoleaQ]

Millaiset välit teillä on teitä hakanneisiin vanhempiinne (jotkut jo kertoivatkin)?

Mulla on mutsiin tosi viileät välit ja välillä kiehun vieläkin ärsytyksestä, kun muistelen, mitä kaikkea se mulle teki. En kuitenkaan oo vieläkään saanu aikaseks puhua sen kanssa tästä aiheesta...

 

[villiviina]

Voi Pinki :hug: .

Kamalaa tuollanen ja siinäpä sen huomaan että tollaset jää tuonne sydämmen syövereihin :ashamed:

 

[Emilyn]

Tuttua. Mutta itse en ole enää vuosiin miettinyt, miksi. Maailmassa vaan on sairaita ihmisiä. Menneisiin emme voi vaikuttaa, mutta omia lapsiamme voimme rakastaa ja helliä vaikka kuinka paljon :flower:

 

[Kiin]

Millaiset välit teillä on teitä hakanneisiin vanhempiinne (jotkut jo kertoivatkin)?

Mie rakastan äitiäni kaikesta huolimatta ihan hirveästi, enkä voisi kuvitella, että ei oltaisi väleissä. Niinkun jo sanoin, niin äiti on nyt ihan eri ihminen, kun sillon.

 

[Emilyn]

Millaiset välit teillä on teitä hakanneisiin vanhempiinne (jotkut jo kertoivatkin)?

Mulla on mutsiin tosi viileät välit ja välillä kiehun vieläkin ärsytyksestä, kun muistelen, mitä kaikkea se mulle teki. En kuitenkaan oo vieläkään saanu aikaseks puhua sen kanssa tästä aiheesta...

En ole väleissä ollut sen jälkeen kun kotoa pois muutin (yläasteen jälkeen)

 

[perskyrpänen]

Millaiset välit teillä on teitä hakanneisiin vanhempiinne (jotkut jo kertoivatkin)?

hyvät välit. piiskaaminen loppui ehkä toiselle luokalle mennessä, se oli sellaista "kasvattavaa kuritusta". en siis kyllä puollustele äitini tekoja.. muistan edelleen ne kirvelevät verestävät makkarat selässä! |O mutta silloinhan tuo oli vallan laillistakin, piiskata lasta!

 

[minua lyötiin]

Nahkaremmillä joka paikkaan, hiuksista kiinni ja pitkin seiniä. Veljeäni pahemmin.
Henkistä pahoinpitelyä, kunnes lopetin itkemisen, en ole itkenyt lapsuuteni jälkeen.
Äitini koetti kuristaa minut.
Veli sairastui skitsofreniaan ja teki itsemurhan. Minä en kykene ihmissuhteisiin ja en osaa rakastaa.

Mun lapsellani on paljon löyhempää kuin minulla oli. Toivottavasti en koskaan ole samanlainen kuin äitini.

 

[Pinki]

Millaiset välit teillä on teitä hakanneisiin vanhempiinne (jotkut jo kertoivatkin)?

meillä on äidin kanssa nykyään hyvät välit (on tosin välimatkaakin sen 150km) muutama päivä voidaan olla saman katon alla, sit rupeaa kuohumaan. mutta soitellaan kyllä viikoittain jne. ihana mummu hän on

 

[KoleaQ]

Millaiset välit teillä on teitä hakanneisiin vanhempiinne (jotkut jo kertoivatkin)?

hyvät välit. piiskaaminen loppui ehkä toiselle luokalle mennessä, se oli sellaista "kasvattavaa kuritusta". en siis kyllä puollustele äitini tekoja.. muistan edelleen ne kirvelevät verestävät makkarat selässä! |O mutta silloinhan tuo oli vallan laillistakin, piiskata lasta!

Laillista tai ei, lapsen hakkaaminen on sairasta. Vielä sairaampaa se on sillon, kun sitä tehdään purkaakseen oma stressinsä.