ilkeitä muistoja mieleen vuosien takaa...

[Tianna]

Samoista aiheista puhuin itsekin tänään. :/ Lapsuus on yllättävän monille synkkää ja pelottavaa aikaa. Myös minulle se oli pelkkää mustaa piinaa.

 

[KoleaQ]

Onko meitä lisää täällä?

 

[muhvi]

Siis mun sydämeen sattui kun luin ton ap:n jutun :'(

Mä en voi ymmärtää kuin joku voi tehdä jotain tollasta lapselle |O

Voi kun olisin ollut sillon siinä, olisin ottanut sut syliin ja pitänyt tiukasti kiinni että äitis ei olis sua voinut lyödä :hug: :hug: :hug:

 

[vieras]

Mua hakattiin kans. Silti otin ennemmin kunnolla turpaani, kuin kestin jatkuvaa mitätöimistä, aliarvioimista, haukkumista, ivaa, huutoa ja valitusta joka asiasta. Sain selkääni, olin hiljaa ja kohta se oli ohi. Siihen oppi. Siihen vain sopeutui. Sitä kuvitteli, että muillakin on näin.

Aikuisena vasta tajusin, että mua vihattiin. Olin liikaa, riesa, ruma ja tyhmä. Ehjää ihmistä minusta ei enää tule. Arvet jäi. Henkiset arvet on kipeät. Arat vieläkin. Sattuu perkeleesti miettiä koko lapsuutta, aikaa lapsuudenkodissa.