Imettävät äidit ja "oma aika" - onko sitä?

[kiinni vauvassa]

Meillä on kuukauden ikäinen vaativa vauva, ja äiti alkaa olla aika poikki. Lapsi tahtoo olla lähinnä äidin sylissä ja tissillä kiinni, öisin herää usein syömään ja illat on hyvin levottomia. Alan olla aikamoisen väsynyt. Tekisi todella hyvää päästä pariksi tunniksi jonnekin yksin, mutten uskalla edes puolta tuntia olla kotoa pois kun lapsi saattaa jo rääkyä naama punaisena.. Ainoa mikä lohduttaa, on rinta. Päivisin toki nukkuu pidemmän aikaa, mutta silloin mies töissä enkä voi käydä missään. Tuntuu myös epävarmalta, kun ei tiedä koska lapsi herää ja tahtoo syömistä.
Miten tässä saisi pikkuhiljaa järkättyä vähän omaa aikaa, ettei tuntuisi niin rankalta? Meillä on käsipumppu ja tuntuu älyttömän rankalta käyttää sitä, maitoa tulee tosi hitaasti sillä vaikka muuten tulee hyvin. Ja kun jatkuvasti imettelee, ei sitä pientä taukoa jaksaisi käyttää pumppailuun.
Oletteko te vauvanne kanssa 24h vuorokaudessa vai miten olette asiat järjestäneet?

 

[äidin aikaa..]

Sitähän se on, pienen vauvan kanssa elo.
Lapselle kehittyy ajan myötä rytmi, niin ruokailun kuin unenkin kanssa (tietysti aina on poikkeuksia), yleensä 2-4 kuukauden iässä. Silloin on helpompi suunnitella jos haluaa käydä itsekseen kaupassa yms.
Oletko käynyt vaunulenkillä? Yleensä vauva viihtyy liikkuvissa vaunuissa ja silloin saa itsekkin hieman muuta ajateltavaa/katseltavaa.
Jos kova hinku on päästä kokemaan omaa aikaa, niin ainahan on korvikkeet joita isä voi antaa vauvalle sillä aikaa.

 

[meillä]

...on myös kuukauden ikäinen vauva ja se on pääasiassa tissillä, mut jos jossain lähen käymään, ni ottaa Nan-maitoa pullostakin. Eli mies voi olla vauvan kanssa kotona illalla,jos mä jossain käyn.
Meillä on kolme muuta lasta myös ja nyt kaikilla flunssa,myös vauvalla,ni rankkaahan tää aika on.Mutta käyn tosiaan yksinään kaupassa tai lenkillä ym. iltasin ja päivälläkin käyn lasten kanssa jossain kylässä tai kaupassa.

Lähde ihmeessä vauvan kanssa liikenteeseen! Vauva vaan vaunuihin ja bussilla tai kävellen jonnekin käymään.Kauppaan,perhekerhoon,kaverin luo kylään tms.

Muistan,että esikoisen kanssa ei uskaltanu lähteä. Pelkäs, et mitä jos se vauva alkaa itkemään ihimisten ilmoilla. Mutta ei hätää. Ettii vaan kaupassa lastenhoitohuoneen ja menee imettämään ja ei se itkeminenkään oo mitään noloa.Kyllä ihmiset ymmärtää,että pieni vauva itkee välillä.
Mä kuljen tosiaan noitten neljänkin kans yksin kaupoissa,nyt ku vauva on noin pieni,että nukahtaa autoon ja nukkuu yleensä kauppareissun ajan kaukalossa.

 

[meillä vielä..]

Unohdin sanoa,että mäkään en saa pumpulla lypsettyä maitoa,mutta käsin lypsämällä saan.Eli kokeile sitä.Et mies voi sit sun omaa lypsettyä maitoa sun poissaollessa juottaa,jos et nannia tai muuta korviketta haluu antaa.

 

[pupukettu]

Meillä on vauva 5 kk, ja aika lailla kotiympyröissähän tää aika on mennyt. Ekan kerran olin pois kotoa illalla kun vauva oli 2 kk, kävin kaverin kanssa syömässä. Vauva oli itkenyt lähes koko ajan... Toisen kerran olin pois kun vauva oli 3 kk, lähes sama juttu. Miehelle rankkaa, siksi en ole enempää pois ollutkaan. Nyt jo ehkä uskaltaisi taas kokeilla, kun vauvalla on hyvä päivärytmi, ja suostuu juomaan pullostakin yleensä hyvin. Päivällä olen kyllä ollut useammankin kerran pois kotoa, käynyt shoppailemassa ja hieronnassa ym. ym. Päivisin meneekin paremmin eikä vauva ole itkenyt isälleen, vaan ovat hyvin viihtyneet ja leikkineet.
Meilläkin oli ekat pari kuukautta tosiaan semmoista huutoa, että ei siinä voinut mihinkään lähteäkään. Kyllä sä sitten vielä ehdit. Mä en vauvankaan kanssa halunnut silloin liikkua kaupungilla ym. koska pelkäsin just että se alkaa huutamaan. Nyt jo päästään hyvin liikkeelle ja vauva viihtyy vaunuissa hereilläkin kunhan näkee sieltä jotain (eli kuomu on alhaalla). Kyllä se siitä!

 

[kohta se loppuu]

Okei, tämä ei välttämättä auta yhtään, mutta ajattele niin päin että kuukausi takana ja kaksi edessä. Kolmen kuukauden ikäisellä vauvalla alkaa olla selkeitä parin tunnin taukoja jolloin pääsee jo hyvin viipottamaan.
Itse olen imettänyt kaksi lasta niin, että annoin ekan kerran korviketta vasta puolivuotiaana. Minulla myös oli ihan tuskaa saada maitoa herumaan pumppaamalla, joten käytännössä hoidin asian niin, että imetin itse. Opettelin imettämään missä vaan, jonka seurauksena pääsin kauppoihin niin, että mies kulki lapsen ja kärryjen kanssa ja mä shoppailin ja sitten kun pikkuisen tuli nälkä niin annoin huikat. Tosin mun shoppailu oli lähinnä siis ruokien ostosta, mutta jotain muuta sekin! =)

Vauvan kanssa on joka tapauksessa ekat kolme kuukautta aika kiinni, mutta se kuuluu siihen touhuun. Ja sitten kun se jo puolivuotiaana alkaa irtaantua ja huomaa ettei enää olekaan niin korvaamaton, niin sitten tulee suorastaan ikävä sitä symbioottista alkuvaihetta.

Ja hei, yksin voi olla kotonakin! Korvasuojat päähän ja hyvä kirja/lehti kainaloon ja suljetun oven taakse, niin mä olen aina välillä iltaisin tehnyt ja saanut ihanan oman rauhan!

 

[nohuh]

Ja hei, yksin voi olla kotonakin! Korvasuojat päähän ja hyvä kirja/lehti kainaloon ja suljetun oven taakse, niin mä olen aina välillä iltaisin tehnyt ja saanut ihanan oman rauhan!

oikeesti?? Voi lapsraukkaa.

 

[ergaergt]

Idiootti. Kai sillä on mies tai joku muu silloin lapsen kanssa.

 

[blondi80]

kuulostaa niin tutulta tuo alkuperäisen teksti Mua helpotti se että aloin joka päivä käymään tiettyyn (klo 11) käymään vaunulenkillä vauvan kanssa. Pikku hiljaa vaavi tottui tuohon rytmiin ja edelleen se rytmittää meidän päivää... Alkuun ei viihtynyt vaunuissa mutta toisto toi vauvalle kai varmuuden että nyt on se hetki päivästä kun nukutaan ja tuo hetki on edelleen meillä se kun minä saan omaa aikaa eli käppäillä ulkona, satoi tai paistoi.

Sellainen vielä alkuperäiselle että vaikka nyt väsyttää niin ei tuo jakso ikuisuuksia kestä. Meillä se on nyt alkanut helpottaa =>vauva pian 3kk.. Voimia! Sekin aikanaan jeesaa kun saa sisäistettyä että tuo vauva on nyt susta riippuvaisempi kuin kestään muusta. Itse en vielä ole "tottunut" siihen mutta pakko luottaa että tähän tottuu. Tää on tätä äitiyttä =)

 

[kohta se loppuu]

Kiitos nimimerkille nohuh, sait kyllä piristettyäni päivääni väärinkäsitykselläsi, nauroin vedet silmissä! Tietenkin (kuten ergaergt) arveli, tarkoitin tilanteita joissa mies vahtii lasta. Meillä vaan on todella surkea äänieristys ja minulla on vaikeuksia keskittyä lukemaan jos kokoajan kuuntelen miehen ja vauvan touhuja. Siksi korvakuulokkeet. Musiikki toki ajaisi saman asian mutta ei ole stereoita makkarissa missä tuppaan lukemaan!
Pointti on se, että kannattaa käyttää mielikuvitusta oman ajan järjestämisen kanssa!

 

[kanelin]

Mulla lapsi on nyt 10 kk:tta. Aluksi ja oikeastaa vieläki sitä on yllättävästi kiinni lapsessa. Pari ensimmäistä kuukautta on pahimmat.
Itse olen täysimettänyt puolivuotiaaksi. Nyt kuitenki opettasin lapsen ihan jo pienestä alkaen vaikka kerran päivässä korvikkeelle, jos et halua pumpata. Meidän pukkumies ei alkanu korvikkeelle eikä pullolle ollenkaan, joten senki vuoksi olin vielä enemmän kotivankina.
Aluksi ei tosiaan pääse oikeastaan mihinkään, jos et halua ottaa lasta mukaan. Suosittelen kans nuita vaunulenkkejä.
Kyllä se siitä ajan kanssa helpottuu.

 

[Owir]

Vaunulenkeillä ja mummolassa meilläkin käytiin. Poju oli ehkä sen kolme kuukautta tisussa melkein koko ajan kiinni, eikä suostunut nukkumaan yksin kuin vartin kerrallaan. Onneksi isä kelpasi yhtä hyvin unikaveriksi kuin äitikin. Meillä hoitui oma aika niin, että kävin perjantaina tekemässä viikko-ostokset itsekseni ja ehkä kerran viikossa kirjastossa. Muuten olin koko ajan vauvelin kanssa. Kummasti riitti sekin vähäninen aika yksinoloa akkujen lataamiseen. Vaikka poika oli tosiaan mahdoton ahmatti, niin jaksoi kyllä olla isän kanssa jopa neljäkin tuntia, kun osan ajasta nukkui ja osan oli kantoliinassa. Terve ja normaalipainoinen lapsi jaksaa kyllä syömättä neljä tuntia, kun on riittävästi viihdykettä pitämässä huudon poissa.

Suosittelen lämpimästi vieressä nukuttamista, jos suinkin vain mahdollista. Nyt kun opetamme lasta omaan sänkyyn ja vähemmälle yötissille, niin huomaa kuinka väsyttävää on nousta sängystä ylös imettämään.

 

[Miksi kotona?]

Miksi pitää nysvätä kotona pienen kanssa, ihan oikeesti?

OK, ekan kanssa oli vaikeata lähteä kun pelkäsi ties mitä. Nyt tokan kanssa on ollut pakko mennä, isommalle on pitänyt ostaa vaatteita yms.
Vauva rattaisiin tai liinaan ja baanalle. Jos nälkä tulee, niin tissi suuhun ja thats it. Yleensä se riittää ja taas voi jatkaa. Ihan pientä voi oikein hyvin syöttää myös kahvilassa, penkillä, nurtsilla tai missä vain. Harso siihen suojaksi ja vaikka imetyspaita päälle.

Ja kannattaa todella yrittää edes sitä päivän rytmitystä, sekin on esikoisen kanssa vaikeampaa kun toisen kanssa. Meidän kakkonen joutui ulkoilemaan heti 3pv iästä alkaen pari tuntia joka aamu. Alussa kyllä huusi ja tissitti aina pudessa, mutta nopeasti rupesi nukkumaan nekin reissut. Esikoisen aikataulut auttoivat paljon kakkosen rytmeihin. Toki termpperamenttikin vaikuttaa!

Ja välillä voi ihan hyvin lähteä kauppaan ja jättää vauvan miehelle. Syöttää ensin ihan täyteen ja menee sitten. Tunnin pärjää jokainen tissitakiainen hyvin ja mieskin arvostaa sen kokemuksen jälkeen äitiä enempi

 

[isille enemmän vastuuta,]

... ja kyllä ne isät varmasti kestää kitinää tunnin pari illassa, jos hänelle se vastuu vain annettaan. Meillä vauva oli alusta asti osittain korvikkeella, joten urheiluharrastukseen pariin pääsin takaisin vauvan ollessa 5 vko vanha. Näin sain hyvin sitä omaa aikaa.

 

[lkjlkjlk]

Niin, kyllä sen isänkin pitää oppia sietämään, että lapsi joskus kitisee. Ei ole hyvä juttu sekään, että äiti syöttää, juottaa, röyhtäyttää ja vaihtaa vaipan, ja SITTEN vasta vauva voidaan antaan "valmiina" isälle Kyllä isä oppii hoitoa siinä missä nainenkin.

 

[Estrella M.]

Imetin 5,5 kk täysimetyksellä ja nyt edelleen osaimetyksellä (vauva nyt 7,5 kk). Jossain 2-3 kk kohdalla alkoi tulla pientä rytminpoikasta eli osasi jo ennakoida, että nyt se varmaan on 3 h syömättä kun just söi jne. Sitä paitsi ei se vauva enää siinä iässä halua koko ajan tissillä olla joten syöttövälit pitenee ihan luonnostaan. Tietysti voi olla jotain tiheän imun kausia väliaikaisesti.

Vauvoille alkaa yleensä tulla myös jotain päiväunirytmiä, jolloin voit saada omaa aikaa kun vauva nukkuu. Meillä on 6 kk asti nukuttu hyvinkin säännöllisesti kahdet n. 1,5 h päikkärit, ja tiedän, että se on mun omaa aikaa. Hoitelen kotia ja siivouksia silloin kun vauva on hereillä, ihan pienenä hän oli kantoliinassa ja laulelin ja juttelin hänelle.

Aloitin oman iltaharrastuksen (kerran viikossa), kun vauva oli 3,5 kk, ja se onnistui hyvin. Olin poissa n. 3 h ja isä nukutti vauvan. Tietysti myös muuten lähdin vaikka välillä tunniksi kävelylle tai kauppaan, taisinpa käydä kerran jossain pikkujouluissakin silloin.

2-3 kk iässä vauva alkoi myös nukahtamaan itsekseen illalla, ja koska menee klo 20 nukkumaan, on iltaisinkin omaa aikaa - siihen asti kun nyt raaskii valvoa... meillä herätään edelleen pari kertaa yössä ja aamulla kuudelta.

Eli usko vaan itseesi ja tulevaisuuteen, varmasti jo kuukauden kuluttua et enää ole niin epävarma vauvan syömisaikojen suhteen ja saat pikkuhiljaa vähän omaa aikaakin silloin tällöin.

 

[Estrella M.]

Siis meillä on 6 kk ETEENPÄIN nukuttu 2 päikkärit, ei siihen asti. Siihen asti päiväunirytmi oli aika epäsäännöllinen.

 

[Miksi kotona?:lle]

Siis jos luit kunnolla ap viestin, niin siinä kyllä todettiin, että vauveli on koko ajan tisussa kiinni. Eihän silloin kauheasti voi vauvan kanssa minnekään lähteä. Ei kaikilla ole "helppoa" vauvaa, joka vaan tyytyväisenä tuhisee pitkähköt imetysvälit.

 

[ed. kirjoittajalle]

No ihan varmasti ei vauva koko aikaa nälän vuoksi ole tississä kiinni eli varmasti voi lähteä vaikka tunniksi jonnekin. Sekin tekee väsyneelle äidille todella hyvää. Varmasti tosiaan tuon ikäisellä on vaan imemisenhalua ja läheisyydenkaipuuta. Eli läheisyyttä voi antaa myös isä. Ja kun vauva tottuu myös siihen, että isältä saa läheisyyttä ihan samanlailla niin se helpottaa jatkossa hurjasti.

 

[miehet mukaan]

Niin, kyllä sen isänkin pitää oppia sietämään, että lapsi joskus kitisee. Ei ole hyvä juttu sekään, että äiti syöttää, juottaa, röyhtäyttää ja vaihtaa vaipan, ja SITTEN vasta vauva voidaan antaan "valmiina" isälle Kyllä isä oppii hoitoa siinä missä nainenkin.

Niin, ja olis hyvä sen isän myös heti alusta asti olla vauvan kanssa aktiivisesti. Jos isä tulee hätiin vasta kun äidillä alkaa pinna katketa, eihän se vauva hetkessä totu uuteen pitelijään (etenkin jos on kovin kiinnittyväinen). Eli kantsii ennakoida näitä siten, että jo laitoksella isäkin vaihtaa vaippaa, pitelee vauvaa jne. jolloin vauva tottuu isän tuoksuun ja kokee hänet "omaksi".
Eihän se tietty täysin tissiä korvaa, mutta jos kömpelö tumpelo isä joutuu yks kaks ensi kertaa vauvan kanssa kahden vasta kun ollaan jo viikkoja oltu lapsiperhe, siinä itkee aika äkkiä molemmat.

 

[Ei pahalla..]

Vastasyntyneet kaipaavat sitä läheisyyttä ja rintaa lähes 24/7. Ei sitä kestä loputtomiin, antakaa se aika sille pienelle minkä se tarvitsee. Hellikää, lepäilkää, katselkaa toisianne, tutustukaa. Vauva on ollut äidin sisällä 9kk, kehittynyt kuulemaan äidin hengityksen, sydämenlyönnit, tuntemaan äidin äänen ja liikkeen. Kuinka se voisi yhtäkkiä maailmaan syntyessään olla valmis muuhun kuin jatkuvaan läheisyyteen? Ei noin pientä tarvitse alkaa vielä "koulimaan" irti äidistä, vaan ennemmin äidin olisi katsottava peiliin ja mietittävä mikä on tärkeää. Asennemuutos ja vauvan isän tuki mukaan kuvioihin niin jaksaa taas.

Ja ennenkuin kukaan ehtii tuomitsemaan puheitani tietämättömiksi, niin kerrottakoon, että omani on nyt 6kk, ja haikaillen mietin sitä aikaa kun lapsi oli vastasyntynyt ja sille sai antaa kaiken sen läheisyyden minkä se tarvitsi. Nykyään kun kiinnostaa lähinnä kaikki muu kuin äiti ja äidin syli...

 

[I]

Eikö viikonloppuna voisi lähteä päiväsaikaan ulos, jos vauva päivällä nukkuu ja isä on kotona? Ota vain itseäsi niskasta kiinni ja lähde. Se lähteminen saattaa olla vaikeinta Illat olivat ainakin meillä hankalia, kun tyttö saattoi haluta tissiä puolen tunnin välein. Minä lähdin kakkosen kohdalla ekan kerran pois kotoa illalla vasta 8kk iässä. Oli vain niin hankalaa imetysten kannalta ja tyttö ei iltaisin nukahtanut ennen kuin puolilta öin. Saattoi oikeasti huutaa niin kauan kunnes sai tissin suuhun. Ei siinä viitsinyt jättää esikoista ja isää sellaiseen tilanteeseen. Meillä pysyi perherauha paremmin, kun minä joustin. Korviketta ei hyväksynyt eikä pulloa, eikä loppujen lopuksi sitten ollut tarvettakaan. Onneksi imettäminen tytön kanssa onnistui päivisin melkein missä vaan. Jos olis pitänyt mökkihöperöityä, niin olisin kyllä sen korvikkeen ja pullon ottanut käyttöön.

 

[Milla Maqia]

Meillä ei kaksi viimeistä vauvaa koskaan suostuneet ottamaan pullosta maitoa joten ruoka-aikaan piti olla kotona. Eli ekat pari kuukautta sitä oli aika "sidottuna" vauvaan, mutta sitten rytmi muuttui säännöllisemmäksi ja vauvan pystyi jättämään hyvin isin hellään huomaan ja lähteä vaikka ruokakauppaan tai vanhempien lasten kanssa tekemään jotain kivaa "isojen hommaa".
Toki meillä liikuttiin jo vastasyntyneen kanssa ulkona koska isompia lapsia piti "ulkoiluttaa" joka päivä. Ja kyllä se ulkoilu teki äidillekin hyvää! ;D

Mutta totta tuo, että se aika jonka on vauvaan "sidottu" on hyvin lyhyt. Vauvat kasvavat yllättävän nopeasti ja pian sitä huomaa olevansa jo hyvinkin vapaa.

Neuvoksi antaisin ap:lle, että rohkeasti vain vauva isin hoitoon ja käyt vaikka maitoa hakemasta kaupasta. Ei vauva itkuun kuole. Muutenkaan joka inahdukseen ei kannata tarjota tissiä.

 

[rohkeesti]

voimia sulle. Mutta kuukausi on vasta kovin lyhyt matka pienen ihmisen elämässä. Homma helpottaa ihan kuukaudessa parissa, kun vaan sen verran jaksat. Ensimmäisen lapsen kohdalla itekkin muistan painiskelleeni moisen asian kanssa mut ennneku huomasinkaan alkoi rytmiä tulla ja aloin huomata mis välis pääsee karkaamaan lenkille ja kauppaan ym. Meillä ei kummatkaan oo huolinu pulloa ja silti oon päässy meneen ihan hyvin lenkille iltasin, kauppareisuille ym. Toisen kohdalla jo ymmärsi ettei se laps mee rikki vaik heräiski kun vaan on just syöttäny ja sit lähtee saman tien, vaikka laps heräiski pikapikaa ni ei se heti tarvitte maitoo vaikka itkiskin eikä pienestä itkusta mee rikki.

 

[muuten...]

Mä en ole harrastanut mitään "lohtutissittelyä" ollenkaan, ja meillä vauva syökin tosi nopeasti sen minkä tarvitsee eikä huuda tissin perään sitten muuten kuin nälissään.