imetyksestä

[puolukka]

Heips!

Imetyksestä on käyty paljon keskustelua.
Itse olen ollut h....tin katkera ja pettynyt itseeni koska maitoa ei vaan riitä. Osittain voin ehkä syyttää geenejäni (äidillänikään ei maito riittänyt kuin 3 kk osittaisimetykseen), osittain sinisilmäisyyttäni koska kuvittelin että imettäminen on niin helppoa senkun tissi suuhun vaan. Olen antanut neuvolalle palautetta että perhevalmennuksessa olisi syytä puhua että aina vaan ei maito riitä ja mistä hakea apua tai mitä sellaisessa tilanteessa tulisi tehdä. Meillä perhevalmennuksessa terkkari vaan kehui että maitoa tuli niin paljon että siitä tehtiin pannukakkua kun ei muutakaan keksitty.

Eniten ottaa vaan päähän sairaalan toiminta. Poikani joutui heti synnyttyään toiselle osastolle hoidettavaksi joten ensi imetys jäi. Pääsin katsomaan lastani vasta seuraavana päivänä ja kokeilemaan imettämistä. Osatolla ollessani yritin aina imettää poikaa mutta hän oli jo tottunut niin pulloon ettei suostunut tarttumaan tissiin ilman rintakumia. Kukaan ei tullut neuvomaan että kannattaisi lysää koneella niin maitoa rupeaisi nousemaan. Pääsimme kotiutumaan juuri ennen viikonloppua ja sitten iski paniikki. Sairaalassa poikamme oli saanut luovutettua maitoa enkä millään olisi halunnut antaa korviketta mutta omien tissien tuotanto oli tietysti heikkoa.

No siinä sitten tappelin itku kurkussa rintapumpun kanssa. Sinne ei tullut pisaraakaan vaikka kuinka pumppasi (ei tule edelleenkään kauheasti). Oli pakko antaa vastiketta ja siitä alkoivat ilmavaivat. Poika on nyt 8 vk vanha. Tänä aikana ajatukseni imetyksestä ovat menneet ristiin rastiin. Edelleen haaveilen täysimetyksestä mutta en usko että se on mahdollista. Tämä aiheuttaa hirvittävää stressiä ja masennusta jotaka eivät ainakaan edesauta maidonnousua. Ja yhteiskunnan paineet eivät myöskään helpota oloani. Vain täysimettävät äidit ovat täydellisiä, muuthan altistavat lapsensa jos jonkinmoisille sairauksille tulevaisuudessa.

Tutkin kerran mielenkiinnosta vastikepurkin tuoteselostetta. Purkkiin on kyllä ahdettu jos jonkinlaista tavaraa. Voin ainakin olla varma että poikani saa kaikki tarvittavat vitamiinit ym. vaikka oma ravitsemustasoni ei aina niin hyvä olisikaan.

Pointtini tässä kirjoituksessa oli ettei kenenkään tulisi tuntea paineita imetyksen suhteen. Tulee mitä tulee ja muualta loput. Tärkeintä että lapsi saa ruokansa ja kasvaa. Kaikki me olemme omalle lapsellemme niitä parhaita äitejä, kukapa meistä täydellinen olisi

Terveisin puolukka osittaisimettäjä

 

[mimi]

olet oikeassa, ei kenenkään pitäisi joutua imettämään itku kurkussa ja hirveän paineen alaisena. imetyksen onnistumiselle on tärkeää, että se saadaan alkuun mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen, joten kohdallasi sairaalan toiminta häiritsi tätä prosessia pahasti. Itselläni imetys on sujunut tosi hyvin ja olen ollut siitä onnellinen. mutta ei kenenkään pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä, jos joutuu antamaan korviketta. eri asia sitten jos ei viitsi edes yrittää.

 

[Kati]

Hei!

Mielestäni täysimetystä arvostetaan aivan liikaa. Vauvasta tulee aivan normaali myös ilman imetystä. Minulla itselläni oli henkilökohtaisia syitä siihen etten voinut imettää. Vauva sai aivan alusta saakka maidon pullosta. Hyvin on kasvanut ilman vatsavaivoja ja allergioita. Aina ei vain voi itse päättää sitä, että voiko imettää. Tai ei voi ennustaa jos vauva joutuu heti synnyttyä valvontaosastolla, tärkeintä kuitenkin on se, että vauva saa heti tarvitsemansa avun. Ja nyt itseasiassa olen ollut oikein iloinenkin siitä, että vauva sai pullosta maidon. Yöt ovat olleet helpompia ja vauva on ollut varmasti kylläinen, koska ei ole tunnin välein halunnut ruokaa.

 

[Ania]

Puolukka, nyt stressi hiiteen ja äkkiä. Vaikka täysimettäisit lapsiasi kouluun lähtöön saakka, se ei takaa, että lapsesi välttyisivät sairauksilta tai allergioilta.

Minä olen antanut korviketta kaikille neljälle lapselleni heti alusta saakka kun maitoa on tullut aina naurettavan vähän ja sekin vähä ollut käsittämättömän tiukassa tisseissäni. Ei puhettakaan mistään ""tisseistä suihkusi maitoa, niin että vaatteet olivat märkänä"". Kuopus sai osittain tissimaitoa peräti 3 VIIKKOA ja vielä näkyy mukula olevan hengissä.

Kuopuksella on atooppista ihottumaa lievästi, kolmella vanhemmalla ei minkäänlaista allergiaa eikä kukaan tavallista sairaampia.

En jaksa syyllistyä asiasta, eikä tarvitse sinunkaan. Lapsen kasvatuksessa kun on niin monta muuta paljon tärkeämpää asiaa kuin täysimetyksen onnistuminen.

 

[Minna]

Minulla myös nyt 8 viikkoa vanha poika joka on syntymästään asti saanut korviketta oman maidon lisäksi kun omaa ei tullut tarpeeksi.. Kuukauden ikäisenä loppui imetys kokonaan, syynä siihen että poika alkoi oksentaa kaiken oman maidon ulos ja kun tottui pulloon niin ei enää tissiä huolinut.. Jonkun aikaa pumppasin tuloksena noin 10-20ml.. Nopeasti vähäinen maito väheni ja loppui kokonaan.. Painin itsesyytösten parissa pitkään, mutta kaikki ystävät, vanhemmat ja jopa neuvola kannustivat ja rohkaisivat.. Nyt olen jo sinut asian kanssa ja olen paljon paremmalla mielellä kun ei tartte miettiä maidon riittävyyttä ja pullosta määt kuinka paljon maitoa poika ottaa.. Miehenikin on sanonut että olen paljon vapautuneempi ja vähemmän stressaantunut nykyään.. Tsemppiä kaikille!

 

[Meira]

Ei tosiaan takaa täysimetys sitä, että lapsi säästyisi tulehduksiltä yms. Meillä 8kk imetyksellä edelleen, täysimetyksellä 6kk, ilman korvikkeita. Kuusi kuuria antibioottia, korvatulehduskierre ja muita flunssia.

Silti taas itselle imetys tärkeätä, läheisyyden ja muun takia.

 

[jäitä hattuun hyvä nainen!]

Ymmärrän, että olet lähinnä pettynyt itseesi, kun maito ei riitä, mutta nyt on korkea aika lopettaa moinen itsesäälissä piehtarointi sekä muiden tahojen syyttely. Toisilla maito suihkuaa ongelmaksi asti ja toisilla ei heru tippakaan ja asiat ei muita kadehtimalla muuksi muutu! Pääasia että lapsi saa ruokaa ja voi hyvin, eikö?

Itse olin sektiossa ja sain lapsen rinnalle ""vasta"" kolme tuntia syntymän jälkeen. Lapsi oli lastenhuoneessa kolme yötä ja sai lisämaitoa ensin sairaalassa kolme vuorokautta ja sitten vielä kotona korviketta, kun maito nousi vasta viidentenä vuorokautena. Itse ajattelin, että ei lasta voi nälässäkään pitää viittä vuorokautta ja halusin myös itse levätä sektion jälkeen. Kotona pikkuhiljaa on opeteltu imetystä ja tietoa olen hakenut mm. netistä.

Lupasin itselleni jo ennen lapsen syntymä, että imetyksestä ei tule minulle naiseuden mitta vaan katsotaan onnistuuko vai ei. Jotenkin tämä lupaus itselleni on vähentänyt paineita imetyksen onnistumiselta.

Kyllä lapsella on vielä kaikki mahdollisuudet oppia syömään rintaa alun pulloruokinnasta huolimatta. Kaikki lapset eivät myöskään opi syömään rintaa ilman kumia eikä sillä ole mitään tekemistä pulloruokinnan kanssa. Sehän ei mitenkään mitätöi sitä tosiasiaa, että lapsi saa äidinmaitoa.

P.S Vaikka täysimetän, en saa pumpulla PISARAAKAN pumpattua. Ihme vempain...

 

[pmp]

1. lasta osittaisimetin 5 kk ikään asti. Sitten poika lopetti rinnan imemisen täysin!

2. lasta täysimetin 4,5 kk ikään asti ja edelleen 7,5 kk iässä muuta maitoa ei saa kuin tissiä.

Ota näistä selvää... kukin taplaa tyylillään. Itse ole kokenut imettämispaineet toisin, kuIn sinä. Aina joka itkuun selityksenä tuntui olevan se, ettei maito riitä. Edelleenkin ensimmäinen kysymys, mitä mitä sukulaiset kysyvät on, että vieläkö maitoa riittää!! MITÄ HITTOA SE NIILLE KUULUU??

 

[Ulriikka]

Kyllä minuakin jonkin verran painaa se,että oma maito ei riitä. Sitä miettii,että onko tehnyt jotain väärin, imettikö alussa liian harvaan, ottiko korvikkeen käyttöön liian helposti jne.
Poika on kohta 3kk. Osaimetyksellä melkein alusta asti. Nykyisin rintamaito riittää aamun eka syöttöön ja pieniin lohtu ja unipaloihin. Ei valu maito eikä pingota rinnat.

 

[osittain imettävä]

Olen puolukka kanssasi ihan samaa mieltä siitä, että imetysvaikeuksista pitäisi ehdottomasti kertoa valmennuksissa, neuvolassa jne. Aina puhutaan vaan imetysotteesta ja -asennoista, maidonnoususta ja kaalinlehdistä. Entäs me, joilla maito ei yksinkertaisesti riitä? Itselläni oli ihan hurjat syyllisyyden tunteet kun sairaalassa jo valkeni, että on pakko antaa korviketta. Ja edelleen tämä osittaisimetys on vaikea ja herkkä asia.

Olen yrittänyt lohduttautua sillä, että tuskin ne markettien korvikerivistöt ovat siellä yksin minun lastani varten. Kyllä niitä tarvitsee aika moni muukin. Terveydenhoitajan tuntuman mukaan n. 40 prosenttia vauvoista on osittaisimetyksellä. Hurjan yleistä siis, mutta tässä imetyshysteerisessä ilmapiirissä tuo unohdetaan kokonaan.

 

[samassa veneessä..]

Älä ihmeessä ota paineita tuollaisesta. Suomessa ei taideta monessakaan paikassa tukea äitejä tarpeeksi imetysasioissa. Ei sairaloissa eikä neuvoloissa. Kuitenkin yllättävän onella on ongelmia imetyksessä. Alku kuullosti aika lailla samanlaiselta kuin mulla. Eri osastolla jne.. Kävin siellä imettämässä toista viikkoa joka päivä. Mitään ei tuntunut tulevan ja hoitajat tuntuivat melkein naureskelevan selkäni takana kun yritin vaan sitkeästi imettää, vauvakin söi paljon paremmin pullosta. Halusin kuitenkin yrittää ja opetella pikku hiljaa, vaikka vain antaa vauvan vähän aikaa kerrallaan yrittää, en kuitenkaan tuputtanut. Rintakumin kanssa ja pumppaamalla välillä ja antamalla pullosta sitä pumppaamaani maitoa se sitten pikku hiljaa alkoi sujua, 2½ kuukautisena sain rintakuminkun pois parin viikon harjoittelulla.

Soittelin imetystukipuhelimeen usein ja sainkin hyviä neuvoja. Meinasin jo välillä luovuttaa mutta yhtäkkiä se sitten lähti sujumaan. Rankkaa oli välillä mutta halusin niin vimmatusti imettää. Ajattelin, että rankkaa se on niitä pulloja ja tuttejakin aina pestä ja keittää. Netistäkin löytyy paljon tietoa. Minä ainakin tarvitsin paljon tukea mutta kukaan ei sitä automaattisesti tarjonnut. Piti vaan koettaa olla aktiivinen vaikka väsytti, onneksi läheiset tukivat henkisesti.

Muista koittaa levätä hyvin, aina kun vauvakin. Stressi pois, onnistuu jos onnistuu, oletpahan ainakin yittänyt sitten. Syö hyvin ja juo joka välissä jotain. Itse join aina välillä myös alkoholitonta olutta joka tuntui auttavan maidontuotantoa lisäävästi. Näillä konsteilla voi onnistua tai sitten ei, ei siihen maailma kaadu vaikka voi harmittaakin. Osittaisimetyskin on hyvä asia ja korvikkeellakin saa lapsensa ruokittua mainiosti.

Tsemppiä ja onnea!

 

[loore]

Pakko vastata,ku itselläni oli kans aluksi ongelmia maidon riittämisen kanssa,ja silloin ku mietin, niin tosiaan missään valmennuksessa,ei neuvolan eikä sairaalan, puhuttu mitään että mitäs sitten jos maito ei aluksi riitä,miten saa lisättyä maidon määrää, yms. Ja palaute siitä,millanen valmennus oli,piti antaa heti sen loputtua. No mistä helkkarista mäkään mitään sillo vielä tiesin, en tosin nytkään tiedä, mutta vasta vauvan tultua ja hiukka kasvettua olisin voinu antaa OIKEENLAISTA palautetta valmennuksesta, josta sillon vaan kirjotin, että ihan kiva, hyviä juttuja yms. Loppujen lopuks mistään niistä mistä valmennuksessa puhuttiin ei ollu mitään hyötyä. Eli ihan ilman muuta pitäis neuvolan perhevalmennuksessa ainaki jotenkin sivuta myös mahdollisia ongelmia, joita aika monilleki aluksi tulee ja että mistä löytää apua yms. ja myöskin, vaikka sairaalan henkilökunta oli aivan fantastista, ja siellä oli ihanaa olla, ei siellä neuvottu, ennenkun pyysi, eikä kerrottu mitään että millä sitä maidon määrää saa kasvatettua yms, JOS ongelmia siinä tulee. Onneks on tää netti, tää on ollu kullanarvonen tässä odotus-ja vauva-ajassa, mutta suuri miinus pakko antaa noille valmennuksille ja myös sairaalalle omalta kohalta. Seuraava neuvola ku poika 10kk, eli en taida enää kehdata antaa palautetta perhevalmennuksesta siellä

tulipa sepostus, nää kokemukset siis vaan mun henkilökohtasia, en yleistä mitenkään!!

tsemppiä ap:lle, ja muillekin, ei tosiaan kannata stressata, tuossa osittaisimetyksessä on myöski hyviä puolia ja pääasia on että vauva saa ruokaa,tuli se sitte pullosta korviketta tai tissistä omaa maitoa!!!hyvää talven jatkoa!

 

[pumppaus]

Toi on totta että kaikilla ei tule pumppaamalla juuri mitään mutta imettämällä voi alkaa kyllä herumaan. Voit käydä joku kerta neuvolassa tekemässä syöttöpunnituksen ja katsoa että paljonko vauva on saanut imettyä. Minä tein niin ja yllätyin, vauva oli imenyt ihmeen hyvin ja pumppaamalla en saanut paljoakaan. Ne on ne hormoonit..

Imetys on hyvä asia mutta ei sen kanssa auta panikoida. Se on vaan tosiasia että imetystä ei ohjata tarpeeksi ja kaikilta se ei onnistu, turha siitä on itseään syytellä.

 

[elina]

sairaaloita pitäis kyllä saada painostettua jotenkin imetysmyönteisempään suuntaan. Usein juuri sektiossa vauva joutuu olemaan liian kaun eross äidistä.

 

[Tp]

Hyvä Puolukka!
Tekstisi on kuin omasta elämästäni, varsinkin esikoisen kanssa. Etukäteen sitä oletti tietenkin että imetys onnistuu kuten ""kaikilla muillakin"", mutta eipä sitä maitoa sitten tullutkaan riittävästi ja esikoinenkin keskosena pullovauvaksi päätyi joten lypsin itku silmässä yöt päivät. Vedin myös masennukset päälle siitä ja koin jo sairaalassa ilmapiirin syytteleväksi siitä etten imettänyt vaikka valinta ei ollut omani. Sain täältä netistä hyvää vertaistukea ja todellakin tiedon siitä etten olekaan ainoa asian kanssa painiskeleva. Esikoinen on nyt terve taapero.

Kun aloin odottaa toista lastani, päätin jo silloin että tällä kertaa en ota imetyksestä paineita, kassellaan vaan miten alkaa sujua vai alkaako ollenkaan. Hyvä että psyykkasin siitä itseäni koko raskausajan, sillä vaikka yritinkin imettää niin maitoa tuli niin vähän että korvikkeella oli pakko jatkaa syöttöä. Ja kuinka kävikään, imetyksestä huolimatta maitoni loppui jo 2 viikossa! Ei pisaraakaan heru, ja esikoiselle lypsin useamman kuukauden!
No, hyvinhän tuo pullosta syö ja nukkuu tyytyväisenä yöt yhdellä syötöllä. Eikä tartte vieroittaa rinnasta kovalla tuskalla ja huudolla...

 

[jep]

kyllä kyllä, itse satuin onnistumaan imetyksessä, moukan tuuria? mutta olen sitä mieltä myös että imetysneuvontaan pitäisi panostaa paljon, paljon enemmän jo ennen synnytystä, sairaalassa ja sitten heti synnytysken jälkeen. Siis äitiysneuvolassa, sairaala ja sitten mun mielestä kuuluis vielä sen lasteneneuvona th.kin kysellä/neuvoa imetysken kulkua alussa. Meillä ainut neuvo tuli synnärillä kun tiukkaamalla tiukkasin että onko imuote sinne päinkään oikea, ni sitten vilkastiin...sen jälkeen eikä sitä ennen imetyksestä puhuttu yhtään mitään. 1v paikkeilla kun imetystä lopetin ni th vain ihmetteli miten mulla maito on riittänyt näin pitkään. Huoks.

en sillä aja takaa tuota neuvonna lisäämistä , että siitä pitäis tulla jotain fanaattista ""kaikki imettämään hampaat irvessä"", toisilla se ei onnistu vaikka kuinka kaikki keinot koittaa, toisille taas puolloruokinta on muutoin paras vaihtoehto. Mutta tuolla neuvonnalla voitas auttaa niitä jotka haluais yrittää imettää. kun tosiaan itelläkin oli se luulo että sehän on vain siinä että lykkää tissin suuhun. Mutta todellisuudessa siinä taipalleela ainakin oli aluksi monta karikkoa mitä piti koettaa selvittää.

 

[Soft]

Meilläkin on ollut imetysongelmia koko ajan. Sairaalassa maito ei oikein ruvennut nousemaan rintoihin, yritin kuitenkin koko ajan imettää ja vauvalle annettiin lisämaitoa pullosta. Kotona on annettu koko ajan lisämaitoa, kun oma maito ei riitä. Vauvan imemisote on väärä ja rintoihin on sattunut aivan kamalasti koko ajan. Vauvalle tuli vielä vähän yli viikko sitten sammas ja sitä kautta nänneihin sattui vielä enemmän. Sammas on nyt saatu onneksi pois ja imetys ei satu niin kamalasti. Imuote on edelleen väärä. Imetysotteeseen olen ohjeita saanut neuvolasta, imetystukihenkilöltä ja lukenut niitä itse, kuitenkaan en saa vauvaa imemään oikein. Eli itkun kanssa on imetetty. Varmaan kymmenen kertaa päivässä mietin, että nyt loppuu kyllä koko imetys, mutta silti olen aina yrittänyt ja muutaman kerran on ollut ihan kivuton imetyskertakin. Olen kurkkuani myöten täynnä noita imetysohjeita, kun olen kuullut/lukenut ne jo sataan kertaan ja silti ei onnistu.

Koko ajan olen tuntenut kauheaa syyllisyyden tunnetta tuosta osittaisimetyksestä ja korvikkeen annosta. Tiedän että se syyllisyyden tunteminen on ihan turhaa, mutta minkäs teet. Kaupassakin tuntuu, että ihmiset tuijottaa kun ostetaan korvikkeita näin pienelle vauvalle (vauva nyt melkein 5 viikkoa).

Minäkin luulen, että näitä imetysongelmia on paljon enemmän mitä annetaan ymmärtää. Niistä ei vaan puhuta ääneen.

Ärsyttää muuten se korvikepurkin kyljessä oleva teksi, että äidinmaito on parasta ravintoa vauvalle. Aivan kuin tupakka-askissa lukee, että tupakointi aiheuttaa syöpää.

 

[MFF]

Oletko kokeillut rintakumeja? Jospa nännisi on vain hankalan mallinen lapsen suuhun. Meidän poika ei osaa imeä kuin kumin kanssa. Johtuu matalasta rinnanpäästä.

 

[maitomamma]

Samaa mieltä. Tosiaan ei tämä imetys takaa huoletonta elämää flunssista tai muistakaan vaivoista. Meidän likalla tuntuu olevan alituiseen räkätauti. Että ei se vastustuskyky taida sen parempi tissimaidolla olla...

 

[elinalle]

Miellä sektiovauva oli erossa minusta vajaan tunnin, sillä aikaa kun mua ommeltiin, isä kylvetti ja puki vauvan, niinhän alatiesynnytyksessäkin tehdään. Melko pian vauva tuli isän kanssa heräämöön ja rinnalle

 

[elina]

Hyvä niin.. en toki tarkoittanutkaan joka kerta.. ja joskushan alatiesynnytyksessäkin sattuu viivästyksiä vauvan rinnalle tuonnissa esim. jos joudutaan tikkailemaan leikkaussalissa, tai istukan käsinirrotus tms.. pointtini oli kuitenkin että sairaalassa kätilöiden pitäisi tiedostaa asian tärkeys. Usealla tuttavallani on nimenomaan sektion jälkeen tapahtunut niin että vauva on päässyt rinnalle vasta useiden tuntien päästä. Ja mielestäni sairaalassa (ainakin meillä päin) tarjotaan lapselle liian herkästi korviketta!

 

[Soft]

Rintakumia on kokeiltu, ei auta asiaa ollenkaan.