IRTI ÄITIKULTISTA: superäitiys luo epätasa-arvoa

[Emilyn]

Minua on arvosteltu palstalla suorittajaäidiksi ja sen huomaa myös livenä joittenkin ihmisten asenteista ja käytöksestä. Esim. nyt kun olen kahden (1,5 ja 3,5v) lasten yh, melkein jokainen olettaa arkeni on hirvittävän raskasta yksin. Ja meillä on tyttöjen kanssa ihanan leppoisaa! On hauskaa hyppiä puistossa, rakentaa lumiukkoja ja alkaa vaikka heti aamusta leipomaan, ilman että kyse on minkäänlaisesta suorittamisesta. Joukkoon mahtuisi käytännön puolesta lisääkin lapsia mutta nou hätä, en ole ajatellut niitä ainakaan itse synnyttää

 

[Madicken04]

Minusta tuo oli kaikin tavoin mieletön (sanan joka merkityksessä ) kirjoitus! Hieno ja järkyttävä. Itsekin olen täysimettänyt 6kk kaksi lastani ja kestovaipat oli käytössä aikansa jne. Silti ymmärrän naisen pointin, olen sittemmin miettinyt miten jaksoin ja mikä minut sai suorittamaan äitiyttä. Nyt jälkikäteen osaan ja uskallan sanoa, että osa asioista oli juuri suorittamista.

Kolahti tuo "Täydellisen äitiyden kultti."

No jos äitiys on suorittamista jos imettää pitkään tai kestoilee niin ehdottomasti kannattaa lopettaa imetys ja kestoilu. Samoin jos ei nauti kotona olemisesta niinkannattaisi harkita palaamista töihin... Mutta jos imetys tai kestoilu tai kotona olo ei tunnu uhraukselta niin mikä siitä oikein tekee peikon? Pitäisi olla uskallusta olla sellainen äiti (tai isä ) kuin oikeasti on. Vanhemmuus ei saisi olla kamalaa suorittamista ja just ja just rimanyli selviytymistä.

Ei se mulla silloin ollut suorittamista. Pidin sitä luonnollisena. Nyt jälkikäteen olen kokenut asiat toisin, ja tulkinnut toisin. En osaa selittää.

Jutun pointti olikin, että kaikkien pitäisi voida valita, mutta nyt yhteiskunta luo paineita tiettyyn suuntaan.

Mutta jos kotiäitiys ja imettäminen vaikka sillä hetkellä tuntuvat luonnollisilta jutuilta eikä koe niitä raskaiksi tai suorittamiseksi niin eikö ne sitten ole juuri luonnollisia asioita? Vai pitäisikö äidin siinäkin valita toisin, vastoin sitä omaa halua vain siksi että ehkä myöhemmin jää miettimään miten on jaksanut.

Varmaan vauva/pikkulapsi aika on usealle sellaista mitä jää jälkikäteen miettimään miten tuosta on selvinnyt. Minulla oli esikoisen aknssa helppoa, mutta kun kuopus syntyi pienellä ikäerolla ja oli huomattavasti haastavampi tapaus niin kyllähän siinä hommia oli. Ja monesti jälkikäteen olen miettinyt miten sain kaiken silloin pyöritettyä. Ehkä luonto sitten auttoi tms, mutten muista että olisin silloin pitänyt sitä suorittamisena vaan tein juuri sitä mitä itse halusin. Tottakai välillä väsytti ja silloin ratkaisin asian miettimällä mistä muista jutuista kodinhoidossa alkaisi olla järkeä tinkiä jne.

En osaa kuvitella että olisin silloin toiminut jonkun äitimyytin mukaan, vaan ihan oman vapaan tahtoni.

 

[masis]

Hieno kirjoitus. Itse synnytyksen jälkeisen masennuksen kokeneena voin yhtyä ajatukseen tuosta painolastista joka äidille luodaa. Ruuat pitäisi jaksaa tehdä itse, vaipat pestä ja kaikenhuipuksi nukkua samassa sängyssä levottoman lapsen kanssa. Näin olisit hyvä äiti. Mutta mitäs sitten kun et jaksakaan? Hiekkalaatikolla on pakko kierrellä ja kaarrella asioita ettei saa leimaa otsaansa. Se on hyvä sanoa äitien jotka jaksavat..Mutta voisko olla niinkin että minä en ole siellä hiekkalaatikolla se ainoa joka kiertää asioita ja valehtelee?

Ja mitä tuohon kotonahoitamiseen tulee niin Suomessahan tuo maaginen 3-vuoden ikäpaalu perustuu vain ja ainostaa siihen että valtio meillä tukee siihen asti kotihoitoa. En ole löytänyt yhtään tutkimusta jossa olisi selvitetty juuri tuon iän olevan se kun lapsi on valmis hoitoon (joidenkin mielestä aikaisintaan). Kukaan ei puhu lasten erillaisuudesta, eri luonteista...Ja ennen kaikkea kukaan ei puhu äidin jaksamisesta. Kyllä äidilläkin edelleen kai ihmisarvo on vaikka onkin jakaantunut? Ilman että hän itsekäs on. Mä uskon niin siihen että kun jokainen voi perheessä aidon oikeasti hyvin, taataan se paras kasvualusta lapselle. Ja näitä tapojahan elää on niin monta kuin on perhettä. Se mikä sopii meille ei sovi välttämättä naapurille. Miksi perhe tai äiti ei siis saisi päättää oman perheensä tilanteen mukaan

Jos itse olisin tiennyt että äitiys on tälläinen suorituslaji jossa jokainen kehuu kilpaa itseään äitinä (sekös sit itsekästä onkin), en tiedä olisinko lähtenyt tähän. Rakastan yli kaiken lapsiani ja he ovat maailman keskipiste - mieheni rinnalla- Mutta tää maailma on jotenkin sairas, äitiys ei todellakaan enää ole luonnollista vaan siitä yritetään tehdä luonnollista keinotekoisin keinoin.

Voisin kirjoittaa tästä vaikka ja kuinka

 

[Lilii lisänimetön]

Madicken, puhuin vain omasta puolestani, minulle imetys ja muu oli luonnollista. Mutta iso osa äideistä suorittaa, masentuu ja kokee paineita. Siitä kirjoitellaan täälläkin usein.

 

[Emilyn]

"Äitikultti"? Miestä en ole pois sulkenut parisuhteesta imettämisistä ja perhepedeistä huolimatta. Se, että täyttää vauvan tarpeet luonnollisin tavoin, ei mitenkään pois sulje miestä perheestä. Onhan toki äitejä, jotka unohtavat miehen lapsen jälkeen mutta nähdäkseni se tapahtuu jos on tapahtuakseen, imettipä tai nukkui perhepedissä tai ei.

Oli kyse isyydestä. Ei parisuhteesta.

Ja paineita eivät luo äidit itse itselleen, vaan yhteiskunta. Kuten muissakin asioissa.

En isyydestäkään. Se on ihmisen omasta katsomisesta pitkälti kiinni, minkä kokee paineina. Synnytys, imetys, kestovaipat jne - näistä en ole koskaan huomannut mitään ympäristön paineita. Sen olen huomannut, että todella moni äiti niistä paineita ottaa ja se paineiden luominen lähtee heistä itsestään.

 

[Lilii lisänimetön]

Oli kyse isyydestä. Ei parisuhteesta.

Ja paineita eivät luo äidit itse itselleen, vaan yhteiskunta. Kuten muissakin asioissa.

En isyydestäkään. Se on ihmisen omasta katsomisesta pitkälti kiinni, minkä kokee paineina. Synnytys, imetys, kestovaipat jne - näistä en ole koskaan huomannut mitään ympäristön paineita. Sen olen huomannut, että todella moni äiti niistä paineita ottaa ja se paineiden luominen lähtee heistä itsestään.

Tästä olen eri mietlä. Siinä kai koko tämän jutun pointti.

 

[TilkkuTyttö]

Minusta tuo oli kaikin tavoin mieletön (sanan joka merkityksessä ) kirjoitus! Hieno ja järkyttävä. Itsekin olen täysimettänyt 6kk kaksi lastani ja kestovaipat oli käytössä aikansa jne. Silti ymmärrän naisen pointin, olen sittemmin miettinyt miten jaksoin ja mikä minut sai suorittamaan äitiyttä. Nyt jälkikäteen osaan ja uskallan sanoa, että osa asioista oli juuri suorittamista.

Kolahti tuo "Täydellisen äitiyden kultti."

Kiitos mielenkiintoisen haastattelun esille tuomisesta! Mä tunnen itsessäni kanssa tuota äitiyden suorittamista. Näin sen kaikkein selkeimmin kun muutettiin mieheni kotimaahan esikoisen ollessa varsin pieni, ja huomasin kuinka taakka tipahti harteiltani. Suomessa on menossa jonkinlainen äityiskilpailu, jonka otin paljon vakavemmin juuri siellä omassa kulttuurissani. Täällä olen voinut hengittää vapaammin ja tunnen että voin olla rennompi äiti, koska ympäristön odotukset äitejä ja äityittä kohtaan ovat erilaiset kuin Suomessa. Myöskin tiedän että ulkomaalaiselta ei odoteta niin paljon- ei odoteta että hän täyttää tämän maan äitiyden kaavaa. B)

Minäkin olen imettänyt, kestovaippaillut jne, mutta mulle ne juuri ne jutut tässä äityidessä ovat olleen hyvinkin helppoja ja itsestäänselviä valintoja, taustoistani ja maailmankatsomuksestani johtuen. Ainainen pullanleipominen, lasten täydellinen vaatettaminen hikikarpalot otsalla tai muu vastaava ei ole mulle luonnollista.

Olen todella tyytyväinen siihen, että "pelastuin" tuosta äityiden kuopasta kun pääsin pois Suomesta. Monet ehkä osaavat nostaa itsensä sieltä ylös ilman kulttuurin vaihtoakin, minäkin olisin varmaan aikanani. On helpottavaa nähdä täällä naisia ympärillä jotka ovat äitejä, ja heillä on vaatimuksensa ja tarpeensa ja he osaavat näyttää sen.

 

[Emilyn]

Madicken, puhuin vain omasta puolestani, minulle imetys ja muu oli luonnollista. Mutta iso osa äideistä suorittaa, masentuu ja kokee paineita. Siitä kirjoitellaan täälläkin usein.

Aika moni äitiyden suorittamiseksi kokeva onkin heitä, jotka luovat paineita itselleen imetyksestä jne. He näkevät myös imettävät ja kestovaippailevat suorittavina, kun kokevat itse ne asiat sellaisiksi. Esikoista imetin pitkään, kuopuksen imetyksen jouduin lopettamaan sairastelun ja lääkityksen myötä kun hän oli 4kk. Enkä ottanut asiasta sen enempää paineita, vaikka harmittikin.

 

[Madicken04]

"Äitikultti"? Miestä en ole pois sulkenut parisuhteesta imettämisistä ja perhepedeistä huolimatta. Se, että täyttää vauvan tarpeet luonnollisin tavoin, ei mitenkään pois sulje miestä perheestä. Onhan toki äitejä, jotka unohtavat miehen lapsen jälkeen mutta nähdäkseni se tapahtuu jos on tapahtuakseen, imettipä tai nukkui perhepedissä tai ei.

Oli kyse isyydestä. Ei parisuhteesta.

Ja paineita eivät luo äidit itse itselleen, vaan yhteiskunta. Kuten muissakin asioissa.

En kyllä osaa nähdä nykyistä suuntausta - ainakaan sitä missä itse eletään - äitiyskeskeisenä, vaan ehkä pikemmänkin lapsikeskeisenä. Ja siihen kuuluu oleellisena osana se että lapsella on oikeus myös isään ja tämän kanssa vietettyyn aikaan, ihan yhtälailla kun isällä on oikeus lapseen. Isät ovat aktiivisesti mukana lapsten elämässä alusta asti, hoitavat, kylvettävät ja seurustelevat. Kulkevat mukana vauvauinneissa, avoimissa päiväkodeissa jne milloin vain on mahdollista. Miehet lähtevät yksin lapsen/lasten kanssa reisuun (minkä ajan äiti saa sitten itselleen), jäävät koti-isäksi äidin palattua töihin ja sitä rataa.

 

[ööö]

no on se kumma kun luonnollisesta asiasta tehdään tasa-arvon väline. niin kauan kuin ihminen on osa luontoa, miehet ja naiset eivät ole tasa-arvoisia.

itse saan niin paljon äitiydestä, että en koe menettäväni siinä mitään, kun imetän ja perhepeteilen ja käytän kestoja yms...

 

[Madicken04]

Madicken, puhuin vain omasta puolestani, minulle imetys ja muu oli luonnollista. Mutta iso osa äideistä suorittaa, masentuu ja kokee paineita. Siitä kirjoitellaan täälläkin usein.

Jos se tuntuu niin pahalta että alkaa viedä iloa äitiydestä niin onneksi tosissaan on vaihtoehtoja.

Itse en muista kyllä lähipiirissäni juuri puhuttaneen imetyksen paineista vaikka valtaosa täysimetti sen 6kk ja muuten jatkoi imetystä sinnen vuoden ikään. Joku harva on sanonut tunteneensa siinä paineita ja pahaa oloa, lähinnä siis siksi että heillä homma ei ole toiminut ja ovatkin sitten siirtyneet pullolle. Enkä tuolloinkaan musiat paineiden mitenkään kohdistuneen yhteiskunnasta tai muista imettäjistä, vaan ihan siitä omasta halusta imettää omaa lastaan ja pettymyksen tunteesta kun ei ole siinä onnistunut.

 

[pk]

Madicken, puhuin vain omasta puolestani, minulle imetys ja muu oli luonnollista. Mutta iso osa äideistä suorittaa, masentuu ja kokee paineita. Siitä kirjoitellaan täälläkin usein.

Aika moni äitiyden suorittamiseksi kokeva onkin heitä, jotka luovat paineita itselleen imetyksestä jne. He näkevät myös imettävät ja kestovaippailevat suorittavina, kun kokevat itse ne asiat sellaisiksi. Esikoista imetin pitkään, kuopuksen imetyksen jouduin lopettamaan sairastelun ja lääkityksen myötä kun hän oli 4kk. Enkä ottanut asiasta sen enempää paineita, vaikka harmittikin.

Paineita luo kyllä myös se, että naiset sanovat toisilleen esim. keskustelupalstoilla että "miten joku jaksaa valittaa? äitiyshän on maailman luonnollisin asia! Minulla arki sujuu tosi helposti".

 

[pk]

Se on kyllä ihan totta että kun aina korostetaan äitiyttä, isyys jää piiloon.

 

[pk]

Tuohan on ranskalaisen kirjoittama, Ranskan tilanteesta lähtöisin. Turha täällä Suomessa niin vetää hernettä nokkaan.

 

[illuusia]

Ai että mulla oikein sydäntä riipaisi kohta "Kun Badinter kuulee Suomen kotihoitotilastoista, hän huokaisee.
"Minä olisin tästä huolissani. Mitä jos äiti kuuden kuukauden jälkeen haluaa takaisin töihin ja on saanut tarpeekseen vauvan kanssa olosta vuorokauden ympäri? Onko hänen pakko olla vielä kotona?"

Olihan kirjoitus, ei voi muuta sanoa. :xmas:

 

[Lilii lisänimetön]

Ai että mulla oikein sydäntä riipaisi kohta "Kun Badinter kuulee Suomen kotihoitotilastoista, hän huokaisee.
"Minä olisin tästä huolissani. Mitä jos äiti kuuden kuukauden jälkeen haluaa takaisin töihin ja on saanut tarpeekseen vauvan kanssa olosta vuorokauden ympäri? Onko hänen pakko olla vielä kotona?"

Olihan kirjoitus, ei voi muuta sanoa. :xmas:

Mitä mieltä olet tuosta lainaamastasi kohdasta?

 

[olava]

Minusta tässä oli pointtina se, että äitiys on muuttunut. Yhteiskunnalta tulee paineita ja ohjeita jatkuvalla syötöllä miten olla se paras äiti. Suorastaan tuputetaan sitä omaa mielipidettä ja kokemusta muille äideille eikä anneta rauhassa tehdä omia johtopäätöksiä, siitä MITKÄ valinnat toimivat omalla kohdalla parhaiten.

Enne oli ennen ja nyt on nyt.... ennen äiti sai olla äiti rauhassa, ilman paineita ja ulkopuolisten vaativia katseita siitä onko äiti täydellinen.
Nykyään paineita tulee jatkuvalla syötöllä, median kautta, normi keskusteluissa, yms.
Stressi iskee, kun ei aina tiedä, että saako menettää hermonsa ja napata sen huutavan muksun kainaloon kesken kauppareissun vai soitetaanko heti lastensuojeluun.

Nykyajan trendi on kilpailuttaa kaikki, myös äitiys. Yhteiskunta ei anna meidän olla vain äitejä ja tehdä virheitä kuten ennen, nykyään sinun pitää olla täydellinen tai muuten olet erilainen.
Tämänlaisen "kultismin" saisi helposti lopetettua jos äidit eivät olisi toisilleen ns. susia. Ei lasta tarvi kilpavarustella uusimmilla vaatteilla ja rattailla, jos niin haluaa tehdä ni elkää katsoko sitä joka niin ei tee niin kieroon!
Ei kaikessa tarvi olla täydellinen ja esineellistetty. Äitiyden on käynyt kuten kaiken, se on esineellistetty...

MIkei äiti saa olla äiti? Yksilöllisyyden tasolla ihmiset ovat alkaneet hyväksyä erilaisuutta, mutta auta armias jos et ole ns. normi kriteereihin soveltuva äiti. Kaikki eivät ole vavhoja ihmisiä, vahvoillekkin tulee heikkoja hetkiä ja tästä juontuu äitien väsymys ja masennus, täydellisyyden tavoittelusta.

p.s. en väitä, että äitiyden ja perhe-elämän vaikeudet ja väsymys johtuvat tästä... koitin vaan tuoda oman mielipiteeni esiin, mitä tällä kirjoituksella omasta mielestäni haettiin.

 

[vieras]

Tää on selkeästi kulttuurisidonnainen ja osin myös sukupolvikysymys. Mä ymmärrän myös sen, että tietyn aikakauden edustajana Badinter on varmasti taistellut naisten oikeuksista ja näkee pehmeät arvot nyt uhkakuvana tasa-arvolle.
60-80-luvulla meilläkin oli paljon radikaalifeminismiä ja kyllä katson, että feministit on naisen aseman parantamisessa paikkansa ansainneet. Mutta tietyllä tapaa on kyllä erittäin väärin nyt hyökätä näin pehmeitä arvoja vastaan. Lapsen asema ja äidin ja lapsen välinen suhde kärsi minusta nimenomaan 60-70-luvulla, kun äitiyslomat olivat erittäin lyhyitä, yhteiskunta vaati naisia työelämään hyvin varhain ja hoisi tietysti lapsetkin muutaman kuukauden iästä. Voisi sanoa, että äitiys oli silloin aliarvostettua, samoin tietysti isyys, joka jää vieläkin äitiyden jalkoihin.
Meillä pohjoismaissa on asiat kuitenkin huomattavasti paremmin kuin Ranskassa, koska isät osallistuvat enemmän lastenhoitoon, pitävät isyyslomaa jne. Samoin tasa-arvo ylipäänsä on meillä pidemmällä kuin Euroopassa keskimäärin. Tämä kaikki siitä huolimatta, että meillä on pitkät äitiys- ja vanhempainlomat, imetetään pidempään, perhepeteily, kantaminen jne. pehmeät asiat ovat yleisempiä jne.
Mielestäni on aivan mahtavaa, että meillä on mahdollisuus valita. Isä voi pitää vanhempainvapaan ja äiti palata aiemmin töihin jos haluaa, tai äiti voi imettää pitkäänkin niin halutessaan, perhevapaiden turvin. Kestovaippailu kertoo mielestäni enemmän ekologisesta ajattelutavasta kuin epätasa-arvosta. Nykyvanhemmat kenties ajattelevat valintojaan globaalimmin ja ekologisemmin kuin Batinderin aikana.

 

[illuusia]

Ai että mulla oikein sydäntä riipaisi kohta "Kun Badinter kuulee Suomen kotihoitotilastoista, hän huokaisee.
"Minä olisin tästä huolissani. Mitä jos äiti kuuden kuukauden jälkeen haluaa takaisin töihin ja on saanut tarpeekseen vauvan kanssa olosta vuorokauden ympäri? Onko hänen pakko olla vielä kotona?"

Olihan kirjoitus, ei voi muuta sanoa. :xmas:

Mitä mieltä olet tuosta lainaamastasi kohdasta?

No tuota en ainakaan huolissani. Huolissani olisin siitä jos äiti todellakin on saanut tarpeekseen vauvasta jo 6kk jälkeen. :/

 

[Lilii lisänimetön]

Hyvä kirjoitus Olava. Hyvä pointti tuo kaiken kilapiluttaminen, myös äitiyden. Samoin ylempänä TilkkuTyttö toi esille hyviä ajatuksia.

Itse olin esikoisen äitinä kamala besserwisser ja tuputin kaikille sitä tietoa ja taitoa, miten imetys on helppoa ja onnistuu kun vaan tekee niin tai näin jne. Olin varmaan kamala, eihän sellainen tue ketään, vaan asettaa vain paineita :|
Onneksi tajusin tekeväni toisille hallaa, ja lopetin tietojeni tuputtamisen totuuksina

 

[Madicken04]

Ai että mulla oikein sydäntä riipaisi kohta "Kun Badinter kuulee Suomen kotihoitotilastoista, hän huokaisee.
"Minä olisin tästä huolissani. Mitä jos äiti kuuden kuukauden jälkeen haluaa takaisin töihin ja on saanut tarpeekseen vauvan kanssa olosta vuorokauden ympäri? Onko hänen pakko olla vielä kotona?"

Olihan kirjoitus, ei voi muuta sanoa. :xmas:

Mitä mieltä olet tuosta lainaamastasi kohdasta?

Vastaan vaikkei minulta kysyttykään. :xmas: Itseänikin huvitti tupo kohta.

En ymmärrä mitä huolkailemista noissa kotihoitotilastoissa oikeasti on. Jos äidit (tai isät) haluavat olla lasten kanssa kotona pidempään niin tuskis se kovin huolestuttavaa on. Eikä käsittääkseni mikään instanssi suomessa pakota äitejä olemaan lapsen kanssa kotona edes tuota 9kk. jos äiti 6kk jälkeen on aivan kypsä kotona olemiseen niin eikös ole ihan mahdollsita vaihtaa niin että isä jää kotiin tai vaihtoehtoisesta palkata kotiin lastenhoitaja? Ei tuo vanhempainvapaa ole käsittääkseni mikään äitien valvollisuus vaan pikemminkin mahdollisuus.

Yleiseti ymmärrän tai ainakin yritän ymmärtää erilaisia ihmisiä. Mutta kieltämättä herää ajatus että mikäli äiti sen 6kk jälkeen on niin loputtoman kypsä kotonaoloon että hänen mielenterveytensä oikeasti vaarantuu vielä siitä seuraavasta 3kk pätkästä niin ehkei hänen olisi kuitenkaan pitänyt hankkia lapsia. kuitenkin lasten kanssa voi sattua yhtä ja toista, lapset sairastuvat jne. Voi olla että äiti myöhemminkin joutuu jäämään kotiin (tai sairalaan) pidemmäksikin aikaa lapsensa kanssa ja jos se ajatuksena on noin ylitsepääsemätön niin minusta se on jotenkin huolestuttavaa.

Eli uskoisin kyllä valtaosan äideistä kestävän vielä sen 3kk pätkän (jos siis miehellä ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin eikä hoitajaa löydy) jo sen tiedon turvin että kohta pääsee taas töihin.

muoks. ja kun puhutaan suomesta niin aika monessa perheessä se mies kyllä osallistuu jollain lailla vauvan hoitooin njiin ettei äidin tarvitse olla yksin tämän kanssa kodinseinien sisällä 24/7. jos äiti sanoo tarvitsevansa ehdottomasti hetken omaa aikaa niin eiköhän mies jos toinenkin katso lasta sen aikaa.

 

[TilkkuTyttö]

Hyvä kirjoitus Olava. Hyvä pointti tuo kaiken kilapiluttaminen, myös äitiyden. Samoin ylempänä TilkkuTyttö toi esille hyviä ajatuksia.

Itse olin esikoisen äitinä kamala besserwisser ja tuputin kaikille sitä tietoa ja taitoa, miten imetys on helppoa ja onnistuu kun vaan tekee niin tai näin jne. Olin varmaan kamala, eihän sellainen tue ketään, vaan asettaa vain paineita :|
Onneksi tajusin tekeväni toisille hallaa, ja lopetin tietojeni tuputtamisen totuuksina

Kuulostaa tutulle, mä olen kanssa ollut vastaava, varsin ärsyttävä tapaus. Onneksi olen päässyt siitä edes jotenkuten eroon...

 

[Phoebsi]

Mä en koe äitiyttäni suorittamisena miltään osin, enkä ole ottanut paineita imetyksestä tai muustakaan. Kokeilin kestovaippoja mutta se ei ollut mun juttuni. Imetin aikani ja sitten siirryttiin korvikkeisiin ja kaikki on hyvin. En ostanu vauvalle Reimateccia Ja niin edelleen.

Mutta olen kyllä huomannut suorittamista ympärilläni ja huomannut, että harmittavan usein äitiys nostetaan jalustalle kuin se olisi jokin saavutus ja ainoa asia naisen elämässä, josta olla ylpeä. Se on surullista, jos ei ole mitään muuta kuin äiti. Jos taas ihan rehellisesti haluaa panostaa vain siihen, niin eihän siinä mitään mutta mitäs nainen on sitten kun lapset on lentäneet pesästä ja jäljellä on hiljainen koti?

No, yksi asia minua tässä äitiyskeskustelussa harmittaa ja se on suhtautuminen kotiäiteihin kuin he olisivat laiskoja, lahjattomia yhteiskunnan siivelläeläjiä. Minä olen kotiäiti, aion olla vielä muutaman vuoden enkä koe siitä syyllisyyttä tai alemmuuden tunnetta. Mutta se harmittaa ihan kamalasti kun lukee etten voi olla lahjakas, en luova, en mitään jos hoidan poikani kotona. Miksi tällaisia puheita?

 

[Lilii lisänimetön]

OT: Kiva kun olet taas (melkein) Phoebs. Palaatko Phoebsin tyyliinkin?
On jo vähän näkyvissä terävää kieltä

 

[Phoebsi]

OT: Kiva kun olet taas (melkein) Phoebs. Palaatko Phoebsin tyyliinkin?
On jo vähän näkyvissä terävää kieltä

Poika kasvaa, keskittymiskykyni hiljalleen on palaamassa. Paitsi nytkin teen kahta asiaa yhtä aikaa joten anteeksi etten osaa sen paremmin ottaa osaa aiheeseen.

OT: Miksiköhän se ei antanut mun palata Phoebsiksi?