V
Vaan mietin
Vieras
Kunhan nyt kyselen äiti-ihmisten mielipiteitä aiheesta. Tähän on tulossa jo nyt muutoksia jolle väärin ole uutisia tulkinnut. Mutta mietin että olisiko pienten lasten isillä oikeus vieläkin pidempiin vapaisiin.
Itse kun koen olleeni jotenkin epäoikeutetussa asemassa lapsien ollessa vauvoja/pieniä lapsia. Toki ne ensimmäiset kuukaudet luontevasti "kuuluukin" äideille jo imettämisen vuoksi. Mutta kun vauva kasvaa hieman, pitäisikö isiä todellakin kannustaa vielä enemmän jäämään kotiin? Tai tukea osa-aikaista työtä?
Aika useassa perheessä päädytään äidin kotiin jäämiseen sen vuoksi että hänellä palkka on suhteessa pienempi mieheen nähden. Mutta entä jos isä voisi tehdä tuota ansiosidonnaisella, puhutaan vaikka sinne saakka kun lapsi täyttää 1,5 vuotta.
Tässä nyt vaan raapaisu ajatuksista. Jotenkin vaan soisin miehillekin "ruuhkavuosiin" aikaa olla sen perheen kanssa. Aikaa ottaa hieman rennommin. Vaikka en toki sano että kotona olo pienten lasten kanssa ei työstä käy. Mutta on se kuitenkin erilaista. Voisiko tälläinen jopa lisätä niin suorituskeskeisten miesten hyvinvointia. Kun ihan luvan kanssa ja tuettuna saisivat höllätä. Ja ennen kaikkea nauttia perheestä ja jälkikavusta. Ei olisi aina se sama laulu että miehen kuuluu elättää perhe.
Toki tuo vaatii äidiltä taas hänen panosta osallistua elättämään perhettä. Mutta mikä äitiä todella estäisi työhön menemästä kun isä on kotona? Tällä saataisiin tasavertaistettua naisen ja miehen rooleja työelämässäkin. Kun molemmat sukupuolet on "potenttiaalisia" lisääntyjiä. Uskon että ajan kanssa myös työnantajat tähän tilanteeseen tottuvat. Ehkä joskus jopa päästäisiin pois siitä asetelmasta jossa joku on niin kovin korvaamaton työpaikallaan ettei muka voi puolta vuotta poissa olla.
Yksi vaihtoehto on myös se että molemmilla vanhemmilla tuetaan osa-aikaista työskentelyä. Vahvasti. Molemmat voivat tehdä lyhennettyä työaikaa, kunnon tuella aina vaikka siihen saakka kun lapsi on 3v. Lapsen ei tarvitsisi hoitoon mennä lainkaan, jompi kumpi vanhemmista olisi aina kotona.
Enkä tarkoita etteikö perinteistä malliakin voisi edelleen käyttää. Mutta vaihtoehtoja - huokuttelevampia- tulisi rinnalle. Tiedostan kyllä että on perheitä joissa isästä ei oikeasti ole lapsen hoitajaksi (ei ne missä äiti ei anna mahdollisuutta). Tai isä ei ole lainkaan kuvioissa.
Sanotaan että miehet ei halua jäädä pois töistä. Onkohan noin? Jos oikeasti maailma hieman ympärillä muuttuisi suopeammaksi isän kotona olemista kohtaan?
Itse kun koen olleeni jotenkin epäoikeutetussa asemassa lapsien ollessa vauvoja/pieniä lapsia. Toki ne ensimmäiset kuukaudet luontevasti "kuuluukin" äideille jo imettämisen vuoksi. Mutta kun vauva kasvaa hieman, pitäisikö isiä todellakin kannustaa vielä enemmän jäämään kotiin? Tai tukea osa-aikaista työtä?
Aika useassa perheessä päädytään äidin kotiin jäämiseen sen vuoksi että hänellä palkka on suhteessa pienempi mieheen nähden. Mutta entä jos isä voisi tehdä tuota ansiosidonnaisella, puhutaan vaikka sinne saakka kun lapsi täyttää 1,5 vuotta.
Tässä nyt vaan raapaisu ajatuksista. Jotenkin vaan soisin miehillekin "ruuhkavuosiin" aikaa olla sen perheen kanssa. Aikaa ottaa hieman rennommin. Vaikka en toki sano että kotona olo pienten lasten kanssa ei työstä käy. Mutta on se kuitenkin erilaista. Voisiko tälläinen jopa lisätä niin suorituskeskeisten miesten hyvinvointia. Kun ihan luvan kanssa ja tuettuna saisivat höllätä. Ja ennen kaikkea nauttia perheestä ja jälkikavusta. Ei olisi aina se sama laulu että miehen kuuluu elättää perhe.
Toki tuo vaatii äidiltä taas hänen panosta osallistua elättämään perhettä. Mutta mikä äitiä todella estäisi työhön menemästä kun isä on kotona? Tällä saataisiin tasavertaistettua naisen ja miehen rooleja työelämässäkin. Kun molemmat sukupuolet on "potenttiaalisia" lisääntyjiä. Uskon että ajan kanssa myös työnantajat tähän tilanteeseen tottuvat. Ehkä joskus jopa päästäisiin pois siitä asetelmasta jossa joku on niin kovin korvaamaton työpaikallaan ettei muka voi puolta vuotta poissa olla.
Yksi vaihtoehto on myös se että molemmilla vanhemmilla tuetaan osa-aikaista työskentelyä. Vahvasti. Molemmat voivat tehdä lyhennettyä työaikaa, kunnon tuella aina vaikka siihen saakka kun lapsi on 3v. Lapsen ei tarvitsisi hoitoon mennä lainkaan, jompi kumpi vanhemmista olisi aina kotona.
Enkä tarkoita etteikö perinteistä malliakin voisi edelleen käyttää. Mutta vaihtoehtoja - huokuttelevampia- tulisi rinnalle. Tiedostan kyllä että on perheitä joissa isästä ei oikeasti ole lapsen hoitajaksi (ei ne missä äiti ei anna mahdollisuutta). Tai isä ei ole lainkaan kuvioissa.
Sanotaan että miehet ei halua jäädä pois töistä. Onkohan noin? Jos oikeasti maailma hieman ympärillä muuttuisi suopeammaksi isän kotona olemista kohtaan?