Isojen 1-3 -vuotiaiden vanhemmat, mitä syötätte lapsillenne?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja OMG
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mietinnän paikka äidille. Jos ei tuon kolmivuotiaan paino ala kehittymään toiseen suuntaan ennen kouluun lähtöä, niin lapsellepa löytyykin koulussa aika monta lempinimeä, jotka ovat vielä pahempia kuin sotanorsu.

Totta kai, koska on tuollaisia vanhempia, jotka käyttävät nimitystä sotanorsu. Minun tyttäreni paras ystävä on luokan lihavin tyttö. Kieltämättä käy sääliksi tyttö, mutta koskaan ei tulisi millään muotoa mieleenkään näyttää, että lihavuus on hänen vikansa. Onneksi omat lapseni eivät vielä ole tajunneet, että lihavista lapsista käytetään lempinimiä, jotka ovat vielä pahempia kuin sotanorsu. Eivät olev vielä sotanorsuakaan käyttäneet.
 
No kyllä kuule tuon kokoinen kolmevuotias tyttö ei ole enää isokokoinen vaan lihava. Äidille sen voi suoraan sanoa, mitä ajattelee, ehkäpä herää pikkuhiljaa katsomaan todellisuutta silmästä silmään.

Lihava on eri asia kuin sotanorsu, eikö vaan? Ja eiköhän se ole terveydenhoitajan ym. ammattilaisten asia esittää arvioita lapsen kasvusta ja painosta, kun on faktoja ja numeroita ja asiantuntemusta tukena. Toisen äidin asia ei ole puuttua toisen lapsen painoon, jos ei ole todella hyvä ystävä ja herkkätunteinen ja ko. lapsen ylipaino jo melkoinen terveysriski.
 
Alkuperäinen kirjoittaja herätys itsellesi;26325440:
Lihava on eri asia kuin sotanorsu, eikö vaan? Ja eiköhän se ole terveydenhoitajan ym. ammattilaisten asia esittää arvioita lapsen kasvusta ja painosta, kun on faktoja ja numeroita ja asiantuntemusta tukena. Toisen äidin asia ei ole puuttua toisen lapsen painoon, jos ei ole todella hyvä ystävä ja herkkätunteinen ja ko. lapsen ylipaino jo melkoinen terveysriski.

Tuo on niin totta. Vain hyvin, hyvin hyvälle ystävälle voisi hienovaraisesti mainita lapsen lihavuudesta, mutta hyvässä ystävyyssuhteessa äiti todennäköisesti ottaisi sen itse puheeksi, jos olisi huolissaan. On myös niitä vanhempia, jotka eivät pidä asiaa negatiivisena tai huolestuttavana.
 
Ihan tavallista kotiruokaa, herkkujakin joskus. 1,5v painaa muistaakseni 11,5kg, pituusesta en tiedä kun neuvola on ensiviikolla mutta pitkä tuo om ainakin tähän asti ollut ja yhä pisimpiä samanikäisistä puistokavereista. Pullukka joka tapauksessa mutta uskon tuosta hoikistuvan vielä. Ja siis ollut aina pullukka, ihan sen 6kk täysimetyksenkin ajan.

Siskonsa oli vielä vuodeniässä "paksu vauva". Pitkä ollut aina, yhä nytkin 6v iässä taitaa kasvaa yläkäyrillä mutta nykyisin jo hoikka, painoa jotain vähän yli 20kg. Taaperovuoden aikana hän jo hoikistui. Samoin kuin pikkusiskonsa oli myös tuon 6kk täysimetyksen ajan todellakin pyöreä tapaus. :D

Esikoinen taas oli päinvastainen tyyppi, aina pieni ja ekat vuodet todella hoikkakin. Nyt parina viimeisenä vuotena on alkanut kerätä massaa. Hälläkään en osaa pituudesta sanoa, 7v ikää ja muutaman sentin 6v siskoaan lyhyempi poika, painoa nyt tasan 20kg. Hoikaksi monet vielä sanovat, itse pidän tällä hetkellä sellaisena normipainoisena/kroppaisena, toivottavasti ei tuosta ainakaan kovin pian ala pyöristyä. Hänellä kun on omat riskinsä ylipainoisuuteen.
 
Niin mikä on isokokoinen? Meillä poika 1v1kk on muihin ikäsiinsä kavereihin isohko, 77cm pitkä ja painoo 11kg. Poika ei näytä mitenkään lihavalta vaan on joka puolelta yhtä "jänttärä".

Poika syö aamuisin ja iltaisin neljän viljan puuroa (nyt tosin pojalla puuro lakko menossa)
Aina syödään kotiruokaa, silloin kun syödään jotain muuta niin ravintolassa, ja tämäkin melko harvoin. Välipalana hedelmiä ja ruisleipää. Jogurttia syödään myös, mutta näistäkin katson vähän sokeriset. Mehua poika on maistanut, mutta ei tykännyt, enkä meinaa piiitkään aikaan uudestaan tarjota. Karkkia nyt ei vielä pitkään hetkeen tulla maistamaankaan. Täytekakkua on maistettu, mutta siitäkään ei tykännyt. Ainoat makeat mistä poika tykkää on pannari ja letut ja niitä meillä on harvoin. Suolasia epäterveellisiä on maistanut ihan minipalan pitsan reunaa, siinä se. Joten onko ruokavalio meillä sit jotenkin erityisen epäterveellinen, että se tuohon kokoon vaikuttaisi?
 
99%:lla vastaajista on normaalikokoisia lapsia. :)

Tässähän puhuttiin LIHAVISTA lapsista, vaikka ap heitä isokokoisiksi kutsuikin.

Eilen viimeksi näin yhden TODELLA lihavan lapsen. Ikää n.11 vuotta, pituutta alle 150cm ja painoa arviolta 100 kiloa... Meinaakohan vanhemmat sen joulukinkuksi laittaa, vai miksi ovat noin kamalaksi lapsensa lihottaneet?! Kyseisen lapsen vanhemmat on siis normaalikokoisia/hoikkia, mitenköhän tulevat pärjäämään, kun lapsi tulee teini-ikään? :/
 
99%:lla vastaajista on normaalikokoisia lapsia. :)

Tässähän puhuttiin LIHAVISTA lapsista, vaikka ap heitä isokokoisiksi kutsuikin.

Eilen viimeksi näin yhden TODELLA lihavan lapsen. Ikää n.11 vuotta, pituutta alle 150cm ja painoa arviolta 100 kiloa... Meinaakohan vanhemmat sen joulukinkuksi laittaa, vai miksi ovat noin kamalaksi lapsensa lihottaneet?! Kyseisen lapsen vanhemmat on siis normaalikokoisia/hoikkia, mitenköhän tulevat pärjäämään, kun lapsi tulee teini-ikään? :/

Mä en todellakaan ymmärrä miksi pitää puhua noin halventavasti ja ivaavasti toisista ihmisistä. Mitä ajattelit saavuttaa tällä joulukinkku-vertauksellasi? Ylipaino on vakava ongelma ja ainakin lapsi kärsii siitä satavarmasti(kaikki vanhemmat eivät ehkä osaa asettua lapsensa asemaan=kärsi lapsen paino-ongelmista). Mutta siinä olen samaa mieltä, että vanhemmat ovat ne, jotka lapsen ruokkivat ja luovat perustan terveelliselle ruualle ja liikunnalle. Ja näissä aiemmissa viesteissä olemme nähneet ihmisten erot, eli toiset lapset ovat tosi siroja ja hentoja ja toiset rotevia, jopa riippumatta ruokavaliosta. Mutta ylipainoon puutuminen pitää tehdä jotenkin muuten kuin haukkumalla ja ivaamalla.
 
On tuo kyllä aikamoinen sotanorsu. Mun tyttö täyttää kohta 5, pituutta 112 cm ja painoa 18,5 kg. Sopusuhtainen tyttö.

Kiitos tästä. Tiedän, että lapsi on lihava ja olen pyytänyt neuvolasta apuja (ollaan mm. käyty ylimääräisissä painokontrolleissa), kun tiedän tilanteen. Mutta tiedätkö mitä: vaikka sun mukaasi lapseni on sotanorsu, niin mitat ovat vielä normaalin rajoissa. Täytyy myöntää, että olet ilkeä ihminen. Haukut, vaikket tiedä taustoista.
 
Niin mikä on isokokoinen? Meillä poika 1v1kk on muihin ikäsiinsä kavereihin isohko, 77cm pitkä ja painoo 11kg. Poika ei näytä mitenkään lihavalta vaan on joka puolelta yhtä "jänttärä".

Poika syö aamuisin ja iltaisin neljän viljan puuroa (nyt tosin pojalla puuro lakko menossa)
Aina syödään kotiruokaa, silloin kun syödään jotain muuta niin ravintolassa, ja tämäkin melko harvoin. Välipalana hedelmiä ja ruisleipää. Jogurttia syödään myös, mutta näistäkin katson vähän sokeriset. Mehua poika on maistanut, mutta ei tykännyt, enkä meinaa piiitkään aikaan uudestaan tarjota. Karkkia nyt ei vielä pitkään hetkeen tulla maistamaankaan. Täytekakkua on maistettu, mutta siitäkään ei tykännyt. Ainoat makeat mistä poika tykkää on pannari ja letut ja niitä meillä on harvoin. Suolasia epäterveellisiä on maistanut ihan minipalan pitsan reunaa, siinä se. Joten onko ruokavalio meillä sit jotenkin erityisen epäterveellinen, että se tuohon kokoon vaikuttaisi?

No mutta 0-painokäyräläinen 1-vuotias 11kg painava oli juuri neuvolassa 85cm pitkä. :) Että onhan hänen painonsa varmaan siellä yhdellä plussalla kuitenkin mentävä pituuteen nähden? Joko kävelee ja touhuaa muuten paljon, sillä se on ainakin meillä tasaantunut viimeistään kun on lähtenyt kunnolla liikkeelle lapsi. Keskimmäinen oli melkoinen matami tuossa 1v kohdalla, 81cm ja 12,5kg mutta se tasaantui itsellään jo 1,5v neuvolaan mennessä kun paino pysyi samassa ja pituutta hujahti hirmusti tuossa ajassa. Ja lähti tosiaan kävelemään siinä 1v2kk kunnolla, sitten juoksemaan. :)
 
Hyvän ystäväni keskimmäinen tytär on pitkä ja tukeva. Ja sen verran tarkkaan tiedän heidän perheen ruokatavat, että ruoan laadusta se EI johdu. Päinvastoin perheessä syödään lähes "askeettisesti" ja kaikki herkut, jopa mehut on täysin pannassa.

Ruoanmäärässä sitten kyllä onkin ongelmia. Ko lapselle on jostain syystä ruoasta tullut sellainen kilpailu. Jos isoveli ottaa neljänen perunan, niin sitten minäkin otan (vaikka kulutus onkin pienempi eikä olisi enää nälkäkään).
 
Mitähän mä syötin tuolle nyt 6 v pojalleni...ihan sitä samaa mitä vähemmän isollekin lapselleni :). Eli kotiruokaa, ravintolaruokaa, joskus herkkujakin.

Poitsu oli jo puolivuotiaana 73 cm pitkä & painoi hieman yli 10 kiloa. Oli siihen mennessä syönyt pelkkää rintamaitoa.

1 v 10 kk iässä mitat oli 95 cm ja 15 kg.

En yhtään muista, mitkä mahtoi olla 3 v mitat. Mutta aina on sanottu ikäisekseen pitkäksi, kropaltaan sopusuhtaiseksi lapseksi. Iso on, muttei läski. Mun mielestä ne on kaksi eri asiaa; lapsi voi olla ikäisekseen iso eli pitkä ja rotevahko, olematta kuitenkaan lihava (ja moni lihava lapsi on mun mielestä ikäisekseen aika lyhyt).
 
Poika 1-v on 83cm/14kg. Syntyestään lähtien on ollut iso ja ruoka on maistunut. Määrää olen rajoittanut (pohjaton vatsa) ja lisännyt makua, että kylläisyyden tunne syntyy vähemmällä.

Ihan normaalia kotiruokaa meillä syödään. Paljon kasviksia, aamuisin ja iltaisin vaihtelevasti eri puuroja. Nyt on moniviljapuuroa ollut pääsääntöisesti. Pojan kasvu on ollut tasaista ja tervettä, liikkumisen myötä painonnousu ollut pysähdyksissä kolmisen kuukautta, pituutta tulee edelleen reippaassa tahdissa.

Ei kaikkien ihmisten kohdalla voida puhua huonoista ruokailutottumuksista, vaikka lapsi iso olisikin. Se ero taas "isokokoisen" ja "lihavan" välillä on se, että ilkeät ja pinnalliset ihmiset viljelevät tuota jälkimmäistä.
 
Tästäkin ketjusta huomaa sen, miten vieraantuneita me ihmiset aletaan olla siitä, mikä on normaalipainoa... on kaikenmaailman roteva, jäntterä yms. nimitystä sille, kun lapsella oikeasti on ylipainoa/lihavuutta.

Ja puuttua pitäisi jo pienestä lähtien, ei se aineenvaihdunta ja perintötekijät siitä muuksi muutu. Siinä vaiheessa kun 8-vuotias painaa 50-80 kg ollaan jo aika hankalassa tilanteessa vaikuttaa...
 
Se ero taas "isokokoisen" ja "lihavan" välillä on se, että ilkeät ja pinnalliset ihmiset viljelevät tuota jälkimmäistä.
Eli sun mielestä lihavia ihmisiä ei olekaan?

Mun mielestä on. Lihavuus ON iso (kirjaimellisesti :snotty: ) ongelma tässä maassa nykyään, lasten parissa myös.

Isokokoinen taas voi olla pitkä, kookas, tiivistä lihaa, muttei lihava, ts. ei liikaa rasvakudosta.
 
Normikokoinen ei ole SYNONYYMI hoikalle ja pitkälle!!!
Olen tässä tarkkaillut lasten kokojen muuttumista. En nyt todellakaan hauku, enkä arvostele ja tiedän että lapset ja ihmiset yleensä ovat erilaisia ja iän myötä muuttuvat jne.

Tässä vain pari omakohtaista huomiota:

Itselläni on 3 lasta. Normikokoiset, hoikat ja pitkät. Itse me vanhemmat olemme lyhyitä ja pyöreähköjä. Toki elämäntapamuutokset ovat koko ajan käynnissä.
Lapsemme syövät kotiruokaa(pääasiassa), paljon kasvisrasvoja, vihanneksia hedelmiä ja kuituja. Ja ovat siis Ns. hoikkia lapsia.

Sitten nämä samanikäiset kaverilapset (osa, ei siis kaikki). 8 lapsesta 5 on todella isokokoisia. Siis todella, en jaksanut edes nostaa yhtä 3-vuotiasta lasta syliin, painoi 21kg. Tämän lapsen sisarus ei ole koskaan tuon ikäisenä ollut tuon kokoinen. Ko lapsi syö paljon muroja, eineksiä, makeisia, mehuja. Ei juurikaan puuroja, kuituja, hyviä rasvoja yms.terveellistä koska äidin mukaan se ei tykkää niistä.
Nämä kaikki isokokoiset lapset syövät todella epäterveellisesti, ja silti vanhemmat väittävät lastensa olevan vain isokokoisia ja kasvu tasaa kokoeron normaalikokoisiin lapsiin.

Missä harhoissa nämä vanhemmat elävät? jos lapsi syö tuollaista ruokaa, ja on todella painava, eikö mikään kello jo soi???


Kyllä munkin lapset saa karkkia joskus, ja herkkuja, mutta vastapainoksi muu ruoka on terveellistä ja liikuntaa paljon.

Missä vika, vanhemmat????

Tämä paatos koskee nyt siis vain niitä, jotka minä tunnen. En yleistä tätä terveesti isokokoisiin lapsiin. (onko sellaisia?)
 
Minusta pienen lapsen painoon ei tulisi puuttua, jos ruokailutottumukset ovat kunnossa, määrät kohtuuden rajoissa, lapsi liikkuu ja kehittyy normaalisti, ja syö terveellisesti. Kaikki sotanorsu -nimitykset ovat täysin asiattomia ja pistävät miettimään millainen aikuinen päästää tuollaista näppikseltään.

Sukulaisellani on sitä vastoin 3-vuotias, 95 cm pitkä ja ainakin 15 kg painava lapsi, joka syö herkkuja valtavia määriä monena päivänä viikossa. Esimerkiksi kylään saattavat tulla lapsen oma keksipaketti mukana, ja tuon paketin lisäksi lapsi syö sitten kaikkea muutakin kahvipöydästä. Joskus ateriatkin näyttävät korvautuvan herkuilla. En ole ottanut asiaa puheeksi, vaikka mietin että ehkä pitäisi. On vaan niin kovin arka aihe...
 
Eli sun mielestä lihavia ihmisiä ei olekaan?

Mun mielestä on. Lihavuus ON iso (kirjaimellisesti :snotty: ) ongelma tässä maassa nykyään, lasten parissa myös.

Isokokoinen taas voi olla pitkä, kookas, tiivistä lihaa, muttei lihava, ts. ei liikaa rasvakudosta.

Viittasin nyt tässä siihen, miten joku sanoi, että vanhemmat eivät omista lapsistaan puhu lihavina. En näe miksi pitäisi? Eikö jokainen puolusta omaansa? Lisäksi sitä tulee sitten helposti lapsen kuullen möläytettyä tuo sana ilmoille ja siinä onkin soma leima otsassa. Onhan näitä, jotka tekevät lapsistaan pullasorsia, mutta eipä se yksi sana sitä asiaa muuksi muuta.

Sana "lihava" on jo itsessään ihan typerä, koska ei siellä kropassa ole ylimäärästä lihaa vaan rasvaa. Rasvakas :D
 
Mutta ylipainoon puutuminen pitää tehdä jotenkin muuten kuin haukkumalla ja ivaamalla.

Juuri näin. Eikä sekään, että lasta kutsutaan lihavaksi, juuri motivoi. Leimaamisen sijaan olisi rakentavampaa miettiä ongelman syitä eikä keksiä uusia nimityksiä... Se on hirveän kiva tulla muistetuksi joulukinkkuna luokkakokouksessa vain siksi, että vanhemmat syötti lapsena pizzaa.
 
Meillä on ihan normaalikokoinen lapsi, mutta itse olin lapsena lihava. Muut peheemme lapset olivat hoikkia/ normaalipainoisia. Äitini sanoi, että minulla vaan oli järjettömän hyvä ruokahalu, eli lihoin ihan perus kotiruoalla. Muita lapsia sai kuulemma huudella ja houkutela ruokapöytään, mutta minä istuin siellä aina jo varttia ennen kun ruoka oli edes valmista. Ei ne pullukat siis välttämättä aina ole millään suklaalla syötettyjä.
 

Yhteistyössä