Isovanhemman kuolema

[surusilmä78]

Mun miehen isä kuoli puolisen vuotta sitten äkillisesti tapaturmaisesti, aluksi tuntui että mieheni selviää siitä yllättävänkin hyvin, nyt olen huomannut että asia ei todellakaan ole niin minusta mieheni on muuttunut todella paljon niin paljon että se vaikuttaa perheeseen. Miehelleni hänen isänsä oli kaikki kaikessa ollut koko ikänsä. Olen kysynyt mieheltäni haluaisiko hän mennä juttelemaan asiasta johonkin ei suostu millään ilveellä... en tiedä enää mitä tekisin nään kun katson miestäni hänen suuren ikävän isäänsä kohtaan. Hän on viime aikoina sulkeutunut itseensä täysin ja elää vain omaa maailmaansa. Meillä on ollut aina avoin ja ihana suhde kaikki on toiminut ja vuosi sitten syntyi ensimmäinen lapsi(poika) meidän pieni silmäterämme joka on ja oli myös papalle tärkeä asia.... mua sattuu sydämeen kun en tiedä miten auttaisin miestäni. Tuntuu tyhmältä sanoa että tiedän miltä hänestä tuntuu koska en oikeasti tiedä. Olis kiva jos joku vastailis ja jos on omakohtaista kokemusta niin miten olette jatkaneet eteenpäin.

 

[Metsänlintu]

Mulla on kokemus...puoli vuotta on tommosen tapahtuman jälkeen lyhyt aika.Uskon että hänen olonsa helpottuu ajan myötä.Tiedän tunteen kun haluaisi toista auttaa,eikä tiedä miten.Mutta älä painosta miestäsi,anna hänen surra suru rauhassa,mutta on hyvä että tarkkailet hänen vointiaan.
Vaikea sanoa muuta,kun en ihmistä tunne...Oma mieheni on toipunut kohtalaisen hyvin ja aikaakin on jo kulunutpari vuotta,mutta selvä on että se vaikuttaa koko perheeseen.Ole läsnä ja tee selväksi että hän voi puhua sinulle,jos asia oikein painaa...En tiedä oliko mitään hyötyä tästä sekavasta kirjotuksesta,mutta toivotan kaikkea hyvää ja voimia koetukseen,se voi vielä kestää... :hug:

 

[taustalla]

Mun isäni sulkeutui myös oman isänsä kuoltua. Näin jälkeen päin ajateltuna osasyy oli varmasti sekin, että hän tajusi oman kuolevaisuutensa ja sen että hänkin tästä vielä lähtee joskus. Pahinta oli varmasti se kuoleman äkillinen tajuaminen.

Miehille se on niin vaikeaa kun ne ei useimmiten osaa siitä puhua, eivät osaa edes pukea ajatuksia sanoiksi niinkuin me naiset ollaan totuttu. Se ei tarkoita, etteikö ne kuitenkaan ymmärtäisi lohduttavaa puhetta. Varmasti sinusta on suuri tuki miehellesi kun osaat kuunnella ja olla kärsivällinen.

 

[simppelisimppa]

Tää ei nyt liity mitenkään asiaan, tai liittyyhän tää, mutta en osaa auttaa mitenkään. Näin unta, että mun mummo kuoli. Hän meinasi kuolla joulukuussa, kun häneltä leikattiin munasarjoista kysta pois tähystämällä, jonka seurauksena jokin verisuoni jäi auki, ja alkoi vuotamaan vatsaonteloon. Hänet leikattiin sen jälkeen kaksi kertaa, ja mummoni makasi teho-osastolla. Mentiin häntä sitten katsomaan. Luonnollisesti itkin hänen vieressään, kun hän sanoi lohdutuksen sanoiksi "Älä enään pelkää, kaikki on hyvin. Minulla on voimaa selvitä rakkaiden lastenlasteni ansiosta. Tahdon elää, ja sen myös teen."

Kuitenkin viimeyönä näin unta että olimme katsomassa mummoani sairaalassa, teho-osastolla. Yhtäkkiä hän sai minut auttamaan itseään, nimittäin viilsin unessa mummoni kaulaan pitkiä ja syviä viiltoja omin kynsin. Se oli järkyttävää, sillä unessa olin ns. jäätynyt tekemään samaa. En pystynyt kirkua, enkä huutaa, en pystynyt liikkua, mutta kuitenkin käteni tekivät viiltoja. Isosiskoni tuli nostamaan minut pois, ja sanoi että meidän pitää lähteä. Sairaalan ovella annoimme ikäänkuin luvan isoäidilleni kuolla, ja sanoimme kaikki yhteen ääneen "Hyvästi." Itkin unessa aivan järjettömästi. En pystynyt hengittämään, vaan itkin. Itkin koko ajan, huusin ja itkin. Menin takaisin huoneeseen, mutta sängyssä oli vain kultaista hilettä ja valkoinen ruusu. Itkin unissani. Kun heräsin koko naamani oli märkä, ja nenäni oli vuotanut. Soitin vielä aamulla mummolleni, ja kysyin vointia. Helpotuksekseni hänen vointinsa oli mainio, ja puheesta kuuli että hän oli iloisella päällä.

Mitäköhän tuollaiset unet mahtavat tarkoittaa? kiitos jo etukäteen !!