S
surusilmä78
Vieras
Mun miehen isä kuoli puolisen vuotta sitten äkillisesti tapaturmaisesti, aluksi tuntui että mieheni selviää siitä yllättävänkin hyvin, nyt olen huomannut että asia ei todellakaan ole niin minusta mieheni on muuttunut todella paljon niin paljon että se vaikuttaa perheeseen. Miehelleni hänen isänsä oli kaikki kaikessa ollut koko ikänsä. Olen kysynyt mieheltäni haluaisiko hän mennä juttelemaan asiasta johonkin ei suostu millään ilveellä... en tiedä enää mitä tekisin nään kun katson miestäni hänen suuren ikävän isäänsä kohtaan. Hän on viime aikoina sulkeutunut itseensä täysin ja elää vain omaa maailmaansa. Meillä on ollut aina avoin ja ihana suhde kaikki on toiminut ja vuosi sitten syntyi ensimmäinen lapsi(poika) meidän pieni silmäterämme joka on ja oli myös papalle tärkeä asia.... mua sattuu sydämeen kun en tiedä miten auttaisin miestäni. Tuntuu tyhmältä sanoa että tiedän miltä hänestä tuntuu koska en oikeasti tiedä. Olis kiva jos joku vastailis ja jos on omakohtaista kokemusta niin miten olette jatkaneet eteenpäin.