Isovanhemmuudesta ja eriarvoisuudesta, ahdistaa

[äiti murheissaan]

Hei!

Mielipiteitä ja neuvojakin kaipaisin. En nyt ihan hirmuisen tarkkaan selitä tilannetta, ettei tutut tunnista ) mutta pääpiirteittäin menee näin: Meillä yksi lapsi, toinen tulossa, lapset ei miehen biologisesti, kuitenkin virallisesti (lapsettomuushoidot ja adoptio siis tässä takana) ihan omia, ja tiettty henkisesti 100% omia kummallekin! Isovanhemmat suhtautu hyvin ja se ei ole ogelma vaan ongelmana miehen isovanhemmat, jotka kohtelivat meidän ekaa lasta siis ihan "oikeana lapsenlapsenlapsena" kunnes miehen sisarus sai ensimmäisen lapsen, joka siis on biologisesti oma.
Tähän asti meidän lapselle puhuttin itsestä mummina ja ukkina, kuvia oli esillä jne. Kun tämä "oikea biologinen" sitten syntyi sukuun, kaikki meidän lapsen kuvat hävisivät esiltä ja nyt tilalla on joka hyllyllä tämän "oikean" lapsenlapsenlapsen kuvia..
Tavallaan ymmärrän että ovat vanhoja ja eivät adoptio ym kuvioita ymmärrä kovinkaan hyvin, mutta tuntuu lapsen puolesta pahalta, samoin kuin tulevan lapsen.. Ja siis tätä "meillä on -yksi- lapsenlapsenlapsi"-juttua puhutaan meidän lapsen kuullen, muuten hänelle ollaan ihan ystävällisiä kyllä.. Meidän lapsi on niin iso että ymmärtää jo kohtelun muuttumisen..
Tästä syystä ei sitten oikein olla käyty eenä kylässä siellä, harvoin vaan ja joka kerta pahoitan mieleni. Toisaalta nämä ovat vanhoja (n 80-v) ihmisiä ja kovasti haluaisivat meitä varmaan tavata. Ja siis miehen sisaruksista mies on ainoa joka asuu samalla paikkakunnalla heidän kanssa.

Mitä tekisitte? Kävisittekö vaikka mieli pahoittuu(ja varmaan myös lapsen mieli ainakin tulevaisuudessa)? Yrittäsittekö puhua(vaikka tuntuu ettei heillä ole ymmärrystä muunlaiselle kuin biologiselle isovanhemmuudelle tai perhesuhteille ylipäänsä)? Niin, ja selvennykseksi:meillä myös mies pahalla mielellä siellä käydessä, ja ei hänkään tämän takia mielellään siellä käy..

 

[Pauna]

Jos ymmärrystä ei puheista huolimatta löytyisi, niin jättäisin ehkä käymättä. Ei ikä ole mikään puolustus varsinkaan kun käyttäytyy miun mielestä todella lapsellisesti. Kaikille ei välttämättä niitä biologisia lapsia suoda.

AP:lle ja perheelle voimia! :hug:

 

[Kotilehmä]

Puhuisin, mutta en alkaisi omaa tai varsinkaan lasten mieltä pahoittamaan sen takia, että jotkut ovat niin ahdasmielisiä. Minun mielestä sulla on varaa tehdä vaatimus, eli samanarvoista kohtelua tai ette käy ollenkaan. Koska kyseessä on minun mielestä kyllä liian räikeä muutos, eihän kaikista lapsista pidä tai tarvitsekaan pitää yhtä paljon, mutta jos syy siihen on verisukulaisuuden puuttuminen, niin en kyllä jaksaisi ymmärtää.

 

[äiti murheissaan]

Kiitos vastauksista! Itsestä on jotenkin tuntunut pahalta ja itsekkäältä ettei haluta käydä, mutta oli tosi hyvä kuulla ettei muidenkaan mielestä ole lasta kohtaan oikein tuollainen käytös! jOtenkin sitä vaan "vanhuuden" takia on yrittänyt sietää..Jos lapsen isovanhemmat(siis miehen tai omat vanhemmat) olis käyttäytyny samoin niin välit olis kyllä katkennu mutta onneksi sellainen ei ole ollut ongelmana. Jotenkin oman pahan mielen ehkä sietäisikin mutta lapsen ei tahtoisi tuollaista sorsimista ja eriarvoisena kohtelua kärsivän..