isovanhempien tissutus/juominen

[pömpeli]

moi!
Tästä tuleekin pitkä tilitys, koittakaa jaksaa joku lukee..Asia on vaikea ja siksi ja ehkä vain siksi kirjotan tänne kun ei tiedä kelle tai mille taholle asiasta puhuisi tai haluaisi puhua.
Kyse on mun vanhemmista, joille maistuu hyvin viini ja kalja ei sinänsä onneksi väkevät, mutta viiniä menee mun mittapuun mukaan ihan tosi paljon. Just äiti oli meillä viikon ja aivan järkytyin, kun katoin että todellakin tyhjiä viinilaatikoita oli neljä ja sen lisäksi ainakin kolme pulloa! en nyt itsekään lasiin sylje, mutta tuo määrä viikossa ylittää kyllä todellakin kaikki rajat. Tosin minä ja mieskin tässä viikon aikana saatettiin muutama lasi illalla ottaa, mutta silti miten ihmeessä sitä on voinu mennä noin paljon??Mun vanhemmat ei siis oo niin humalassa, että käytös jotenkin esimerkiksi muuttuis tms, mutta luonne ekä muuttuu rennommaksi ja iloisemmaksi. Oikeastaan koskaan en huomaa mitään krapulaakaan aamulla...tosin ehkä se sitten siinä jotenkin häviää, kun sitten taas pitkin pvää tissutellaan.
Omien pienten lasteni kannalta tämä vaivaa mua tosi paljon ( 1,5v ja reilu 3-v)...ja tottakai isovanhemmat haluavat olla heidän elämässään.
Äidille ei voi asiasta sanoa, hän saa tai sais aivan hirveän raivarin. Omasta mielestään juominen on normaalia ja hänellä ei ole ongelmaa. Mun äiti on tosi vahva persoona ja aina ollut kykenemätön ottamaan minkäänlaista kritiikkiä vastaan omasta käytöksestään. Paljon pienemmistäkin asioista on aikasemmin saatu järkyttäviä sotia aikaiseksi..
En tiedä miten pystyisin ottamaan asian puheeksi ilman hirveää sotaa. Eniten tietenkin pelottaa jättää lapsia heille hoitoon, kun ei voi täysin luottaa että ovat hoitokunnossa..vaikka eivät siis varsinaisesti örvellä tms niin ainahan voi sattua jotain ja reaktiokyky ei ole todellakaan terävimmillään jos on ottanut muutamankin lasillisen..
Ja juu, kyllä mua nyt hiukan järkytti tuo määrä, miten paljon sitä viiniä kului vaikka ei hän ihan yksin niitä juonutkaan..meillä yksi laatikko saattaa kestää viikkoja. Terveydentila hänellä on hyvä ja syö tosi terveellisesti yms. Veriarvot ym kunnossa.
Tiedän, että mun pitäis nostaa kissa pöydälle omien lasteni takia, mutta en haluais menettää heitä koska he ovat mulle kuitenkin tosi rakkaita ja oon äidin kanssa tosi läheinen. Tää on vaan asia, josta ei puhuta.

 

[niinpä]

Omilla appivanhemmilla on sama homma. Viiniä menee myös laatikko kaupalla, ja loppuminen ennaltaehkäistään ja varmistetaan etukäteen. Juominen on "eurooppalaista" eli ei siis humalahakuista taikka tavallisesti johda näkyvään muutokseen taikka krapulaan. Mutta en todellakaan tiedä koska anoppikin olisi ollut vikkoakaan ilman viiniä tai kaljaa. Sitä myös tyrkytetään jatkuvasti muille, esim raskaana ollessani piti alussa kieltäytyä useasti, ja lopulta sanoa erittäin suoraan että en aio juoda alkoholia raskauteni aikana eikä se edes harmita minua. Appiukko tarjoaa edelleen punaviiniä ruokapöydässä, ja on todella osaaottavainen kun kieltäydyttyäni muistaa etten voi juoda..

Toki osittain huolestuttaa heidän terveytensä, etenkin kun iän mittaan alkoholin sietokyky heikkenee radikaalisti kehon koostumuksen muuttuessa. Mutta ennemminkin huolestuttaa myöhemmin jättää nyt vielä syntymätöntä lasta hoitoon sinne, jos rouva ei pysy selvinpäin ja esim ajokunnossa. Sehän olisi tavallaan heitteillejättö itseltäni, jos jättäisin pienen lapsen tieten alkoholia kittaavan luokse hoitoon, ja sitten tämä joutuisi autolla viemään lasta päivystykseen kuumeen tms takia, ja selvittäisivät hoitajan tason. Tuon autolla ajokyvyn kannalta ajattelin aikanani lähestyä asiaa. Itsekään en sylje kuppiin, saatan iltaisin ottaa lasllisen esim 3-4 kertaa kk:ssa ja satunnaisesti lasillisen ruokaviiniä taikka pullollisen illanistujaisissa. Tosin nyt on melkein vuosi mennyt isoimmitta juomingeitta ensin lääkityksen ja sitten raskauden vuoksi.

Mutta on kyllä tosi hankala asia ottaa puheeksi. Mutta tosiaan tuo ajokyky on ehkä hyvä "laillinen" kriteeri. Ja fakta mielestäni on myös tuo että lasta ei saa jättää hoitoon tietoisesti alkoholin vaikutuksen alaiselle, tai voi saada heitteillejätön syytteen.

 

[Alkoholistin tytär]

Mun vanhemmat ei siis oo niin humalassa, että käytös jotenkin esimerkiksi muuttuis

Et huomaa sitä muuttunutta käytöstä, koska se on heidän "normaali" olotilansa. Jos he olisivat selvinpäin, huomaisit, että nyt he ovatkin erilaisia.
Älä jätä hetkeksikään lasta alkoholin vaikutuksen alaisena olevien hoitoon. Miten voisit ikinä antaa itsellesi anteeksi, jos jotain sattuisi ja olit tietoisesti jättänyt lapsen epävarmaan hoitoon?

Ei sinun tarvitse vielä ottaa asiaa puheeksi. Kun asia otetaan puheeksi kyseisten henkilöiden taholta, voit asiallisesti kertoa kantasi. Jos loukkaantuu, niin sitten loukkaantuu. Piste.

Terveisin alkoholistin tytär.

 

[Alkoholistin tytär]

Ja vielä lisäys edelliseen viestiin:

Ajokykyyn vetoaminen ei vielä tee sitä todellista asiaa ratkaistuksi, ja siihen on liian helppoa sanoa, että "No, jos lapsi sairastuu, niin me otetaan sitten taksi, ei lähdetä itse ajamaan. Eli voit ihan hyvin antaa lapsen meille yökylään." Mitä sitten sanot, jos olet vedonnut ajokykyyn?

Kannattaa puhua asioista ihan suoraan niiden oikealla nimellä, niin sitten on pelin säännöt selvät. Voipa tuollainen asia toimia joskus pysäytyksenä, ja motivaationa vaikka raitistumiseen tai juomisen vähentämiseen. Jos aina vaan hyssytellään asioita, ei alkoholisti joudu kohtaamaan tekojensa seurauksia.

 

[nyt selkärankaa!]

Kummat on tärkeämmät, omat vanhemmat vai omat lapset? Lapset haluavat viimeiseen asti uskoa että vanhemmat tekevät oikeita päätöksiä, mutta eiköhän ap:n olisi jo aika katkaista napanuora?

 

[jamba]

Kuulostaa niin tutulta anoppilan touhulta. En muista, että kertaakaan olisi lasissa ollut jotain muuta juomaa esim. ruuan kera kuin viiniä/olutta, jota sitten naukkaillaan ruuan päällekin. Eivät vaikuta koskaan humaltuneilta tms., mutta ehkä olemme tottuneet heihin tuollaisina. Kovasti haluaisivat nyt 10kk lastamme ensin pariksi tunniksi hoitoon ja myöhemmin yökylään. En tiedä miten sanoisin, että en uskalla/halua jättää, kun ei voi luottaa siihen, että edes toinen on 0-linjalla. Nyt annan heidän luulla, että olen liian takertuva äiti... ;/

 

[Niinpä]

Ja vielä lisäys edelliseen viestiin:

Ajokykyyn vetoaminen ei vielä tee sitä todellista asiaa ratkaistuksi, ja siihen on liian helppoa sanoa, että "No, jos lapsi sairastuu, niin me otetaan sitten taksi, ei lähdetä itse ajamaan. Eli voit ihan hyvin antaa lapsen meille yökylään." Mitä sitten sanot, jos olet vedonnut ajokykyyn?

Kannattaa puhua asioista ihan suoraan niiden oikealla nimellä, niin sitten on pelin säännöt selvät. Voipa tuollainen asia toimia joskus pysäytyksenä, ja motivaationa vaikka raitistumiseen tai juomisen vähentämiseen. Jos aina vaan hyssytellään asioita, ei alkoholisti joudu kohtaamaan tekojensa seurauksia.

Lähinnä ajattelin sitä kautta ilmentää ja herättää isovanhemmille ajatus siitä, että jos ei ole kykeneväinen ajamaan autoa niin ei ole kykeneväinen hoitamaan lastanikaan, promilleista ja nautituista annoksista viis. Se on joko tai. En tarkoita että olisi promilleraja, vaan kyse on periaatteesta, että aina ei oteta. Sen vuoksi kannatan liikenteeseenkin nollatoleranssia. En niinkään 0-0.5 promillen välisen reaktio yms eron vuoksi vaan periaatteesta ja siksi että tietyt asiat pidettäisiin täysin erossa alkoholista. Enkä ymmärrä että "no ihan vähän voi ottaa", onhan sitä ennenkin. Mutta miniänä on hieman hankalaa ruveta arvostelemaan sinänsä näkyviä ongelmia aiheuttamatonta mutta kuitenkin tiuhaa alkoholin käyttöä. Siinä saa taas "paremman ihmisen" maineen. Tosin siitä viis. Itse kaipaisin lähinnä sitä, että vaikka viini onkin hyvää, niin joskus osattaisiin olla ilman alkoholia mukavasti ja olisi hauskaa. Ja tiedän että esim se ettei meidän lapsen ristiäisissä skoolata ja tarjota viiniä tulee aiheuttamaan kulmakarvojen nostelua. Mutta tämä on tätä elämää.

 

[Lilianni]

Minulla appivanhempien kanssa vastaavaa ongelmaa..

Anoppi on alkoholisti, joka on omia lapsiaankin odottaessa kännännyt kunnolla. Olen tuntenut mieheni 7,5-vuotta ja siinä välissä on ehtinyt tapahtua lukuisia retkahtamisia ryyppäämään. On juonut itsensä sairaalaan lukuisia kertoja ja aivonsa pilalle. Neurologisia vammoja on siis jäänyt ja ne näkyvät puheessa, liikkumisessa ja motoriikassa. Kädet ja jalat pettävät, muisti ei pelaa ja muutenkin anoppi on nykyisellään vain nippa nappa kykenevä huolehtimaan edes itsestään.

Nyt anopista on sitten tullut mummo pari kk sitten ja pian hän mummoutuu toistamiseen, kun meilel tulee myös lapsi. Olen tehnyt anopille selväksi, että hänen terveytensä ei ole sellainen, että hän voisi esim. lapsen vahtina toimia, lasta kantaa tmv. ja hän tietää sen itsekin. Lapsen etu tulee ensin. Olen myös ilmoittanut, että vatsaani ei sitten kosketa, kun en siitä pidä ja että sairaalaan en halua käymään muita kuin mieheni. Suku ja ystävät ovat tervetulleita sitten kylään, kun ollaan kotiuduttu rauhassa.

Tästä on seurannut lukuisten tekstiviestien tulva, joissa anoppi vääntelee sanomisiani, syyllistää, kerjää sääliä jne. "Aiotko sulkea minut pois lapsen elämästä kokonaan", "Sama, etten edes näe sitä lasta", "Mulla on niin rankka menneisyys", "Olet kääntänyt poikani minua vastaan", "Vaikea uskoa, että on poikani tahto tämä", "En kestä jos olet suuttunut minulle." jne.. Samanlaisia viestejä sai myös mieheni sisko lakkaamattomana tulvana ollessaan raskaana, joten tiesin ettei asia etene mihinkään. Tälle ihmiselle ei voi tai vaikuta koittaa puhua faktapohjaisesti järkeä. Siispä yhden ainoan kerran hänelle viestiin vastasin kysymällä, miksi hän vääristelee sanomisiani, mitä hän luulee saavuttavansa moisella turhalla itsesäälissä rypemisellä ja että minulla ei ole aikaa, mielenkiintoa tai energiaa alkaa asiaa jauhamaan. Olen mielipiteeni kerran sanonut ja se saa riittää.

Ei voi tulla ihmiselle yllätyksenä, että terveys menee, kun parikymmentä vuotta rankasti on piikkeinä juonut. Ja miten ihminen voi olla noin itsekäs, ettei osaa asettaa toisen (=lapsenlapsensa) etua oman itsensä halujen edelle?? Syitä terveyden menetykseen, alkoholismiin, masennukseen jne. löytyy monia, niistä yksikään ei tosin katso peilistä takaisin. Ärsyttää suunnattomasti tuollainen uhri-asenne elämään.

Ja ne jäljet joita tämä alkoholisti-äiti on lapsiinsakin jättänyt ovat sellaisia, että niitä en todellakaan halua eteenpäin omille lapselleni siirtää. Jos anoppi ei esim. vastaa puhelimeen, niin ensimmäisenä lapsillensa tulee mieleen, että äiti on kännissä tukehtunut kotona oksennukseensa. Joulun alla ilmapiiri on aina sellainen, että kauhulla odottavat joko taas alkaa putki. Miksi haluaisin siirtää tällaista huolta eteenpäin omille lapsilleni??

Appiukko (anopin kanssa eronnut aikaa sitten) puolestaan asuu kaksiossa ja polttaa tupakkaa sisällä ympäri kämppää. Itse en tällaisesta pidä ja en ole tämän vuoksi sinne ole lastani hoitoon viemässä. Kylässä voidaan käydä jonkin aikaa, mutta silloinkin kyllä inhottaa.. Tupakanhaju on pinttynyt joka paikkaan ja tarttuu kaikkeen mitä on päällä. En ole mielestäni niuho, mutta arvatkaas onko appi samaa mieltä??

 

[toisaalta]

Vanhemmilla on oikeus juoda viiniä tai olutta niin paljon kuin haluavat. Se on sitten toinen asia haluatteko antaa lapsenne hoitoon vähänkään alkoholia nauttineelle.

Usein elämäntapa, johon erityisesti viini ja tissuttelu liittyy, on meillä uutta ja outoa monelle. Siitä tehdään helposti pahe ja sitä ei haluta hyväksyä, varsinkaan taas anopilta. Eihän se terveellistä ole, mutta nämä 45+ ikäiset ovat oman elämänsä omien lastensa kanssa eläneet ja nautinnoista usein kieltäytyneet. Miksi emme soisi heille sitä "hauskaa", erilaista elämää, nyt kun ovat oman vapautensa saaneet ja velvollisuutensa hoitaneet. Miksi aina jonkun pitää holhota ja kertoa miten saa elää. Kyllä jossain vaiheessa ihmisen täytyy saada elää vapaasti ja nauttien ilman niitä velvoitteita, joita pienten lasten hoitaminen tuo tullessaan.

Eri asia on sitten, jos on kyseessä selvä alkoholisoituminen, joka on jo terveydelle ja ympäristölle selvästi haitaksi. Silloin pitää tarjota hoitoonohjautumista. Mutta näm kaksi asiaa pitää pysyä erillään.

 

[Alkkiksen tytär myös]

Jokainen aikuinen ihminen saa tehdä niin kuin parhaakseen näkee vapaa-ajallaan. Ja jokainen vanhempi sanelee säännöt koskien lapsensa hoitoa.

Olen tylysti ilmoittanut vanhemmilleni (isäni on alkoholisti) että meidän lasten aikana ei korkata. Isäni suuttui minulle tietysti, koska eihän hänellä mitään ongelmaa ole!
Surullinen olen lastemme puolesta että papalle on tärkeämpää juoda kuin olla lapsenlastensa kanssa, mutta en voi sille mitään hänen tärkeysjärjestyksessään viina on aina ensin. Onneksi lapsilla on muitakin isovanhempia


Ja muuten nää tissuttelijat on yksi erittäin suuri ongelmaryhmä (ja kovasti kasvussa oleva), jotka sairastuvat ns. alkoholisairauksiin. Vaikkei olis ikinä ollu humalassa...

 

[jamba]

Vanhemmilla on oikeus juoda viiniä tai olutta niin paljon kuin haluavat. Se on sitten toinen asia haluatteko antaa lapsenne hoitoon vähänkään alkoholia nauttineelle.

Usein elämäntapa, johon erityisesti viini ja tissuttelu liittyy, on meillä uutta ja outoa monelle. Siitä tehdään helposti pahe ja sitä ei haluta hyväksyä, varsinkaan taas anopilta. Eihän se terveellistä ole, mutta nämä 45+ ikäiset ovat oman elämänsä omien lastensa kanssa eläneet ja nautinnoista usein kieltäytyneet. Miksi emme soisi heille sitä "hauskaa", erilaista elämää, nyt kun ovat oman vapautensa saaneet ja velvollisuu
tensa hoitaneet. Miksi aina jonkun pitää holhota ja kertoa miten saa elää. Kyllä jossain vaiheessa ihmisen täytyy saada elää vapaasti ja nauttien ilman niitä velvoitteita, joita pienten lasten hoitaminen tuo tullessaan.

Eri asia on sitten, jos on kyseessä selvä alkoholisoituminen, joka on jo terveydelle ja ympäristölle selvästi haitaksi. Silloin pitää tarjota hoitoonohjautumista. Mutta näm kaksi asiaa pitää pysyä erillään.

Vapaasti saavat käyttää alkoholia, en ole siitä meidän tapauksessa mitään sanonut. Mutta hinkuavat jatkuvasti lastamme hoitoon. Silloin meillä on oikeus/velvollisuus kieltäytyä, kun ei ole vakuutta tissuttelevatko myös lastamme hoitaessaan. Muuten viettäköön vapaasti "uutta nuoruutta", ongelma onkin tämä lapsen hinkuaminen hoitoon...