Isyyden tunnustaminen

[yä]

En jaksanut lukea koko ketjua.

Itselläni on 4-vuotais isätön lapsi. Tieädn kuka isä on ja isä itsekin tietää, mutta isätön laps on appereissa.

Kun lapsi oli syntynyt melko pian tuli lastenvalvojalta lappu, jossa pyydettiin isyyden tunnustukseen. Sinne mennessä sanoin etten halua isyyttä selvitettävän ja alstenvalvoja kysyi vain teidänkö kuka isä on tms. johon vastasin tietäväni. Hän sanoi, että on hyvä että joku toinenkin tietäisi isän nimen (joku sukulainen tms), jos vaikka jotain sattuu tulevaisuudessa. Sitten vain kirjoitin nimet paperiin ja kunta maksa elatusmaksut. Eihän noiden kunnan elaraiden saaminen mieltä ylentävää ole, toivottavasti joskus on sellaiset tulot, että ilman niitäkin pärjäisi.

Ne elarit on kuitenkin periaatteessa lapselle, älä kanna huonoa omaatuntoa siitä, että niitä nostelet :hug:

Kiitos, olipa ystävällisesti kirjoitettu.

 

[äitee kans]

Voitpa vaatia elatusapua, jos on isä. Silti ei tarvitse suostua mihinkään tapaamisoikeuksiin, jos nyt jo jätti.

Jätti lapsen äidin. Lapsen synnyttyä miehellä on oikeus tavata lasta vaikka ei ole yhdessä lapsen äidin kanssa.

 

[Katja87]

Tiedän kyllä Tasantarkkaan kuka on isä ja hän ei halua koskaan kuulevansa et on jonku isä.

Tuo tuntuu varsin pahalta lapsen puolesta... Ja minusta isänkin pitää saada tietää, että on isä. Aiotko kertoa lapselle, kuka on hänen isänsä?

Lapsi 0n nyt 3v ja ei vielä silleen ymmärrä kysellä. Aika näyttää miettii noita asioita niin paljon et en tie sit mitä tuleman vielä pitään. Isyysselvityksen voi tehdä ihan milloin vain.

Anteeks kun utelen, mut mitä sinä ite aattelet tilanteesta? Onko vaan hyvä kun ei pidä yhteyttä, vai toivotko että jonakin päivänä vielä muuttaisi mielensä?

:ashamed: Eikö hään sit sanonut mitään kun rullaluistimilla tuli vastaan?
(Mie vaan "pelkään" sitä päivää jos satun törmäämään tuohon pojan bio-isään, että miten se suhtautuu kun yhtäkkiä onkin hänen jälkeläinen (en käytä sanaa hänen lapsi).. siinä nenän edessä. Toivottavasti ei ikinä törmätä :$
Mä en tiiä. Kyse on kuiten 35 vuotiaasta miehestä tuskin muuttaa et jos selvityksen teen ni luultavasti se on paperilla sitten ei muuta.

 

[Katja87]

Tuli ihan hassusti tuo lainaus tuohon väliin.

 

[Charlottis74]

Isyysselvityksen voi tehdä ihan milloin vain.

Voihan sen, mutta fiksuinta se ois tehdä ennenkuin lapsi asiaa tajuaa ja sitä itse alkaa miettimään.
Tai ennenkuin jompikumpi vanhemmista kuolee, sekin on otettava huomioon.

No niin ois juu. Siinä on vain niin paljon muttia ja tressin aihetta et en tie jaksaisinko juuri nyt ainakaan siihen ruveta. 3 vuoden aikana olen kyllä useasti sitä asiaa miettinyt. Tuskimpa edes tämän miehen vanhemmat tietää tästä mitään. Soitin sille pari kertaa ja yritin jotain kysyä ni sano et on menossa töihin ei kerkee nyt ym.

 

[Charlottis74]

Tiedän kyllä Tasantarkkaan kuka on isä ja hän ei halua koskaan kuulevansa et on jonku isä.

Tuo tuntuu varsin pahalta lapsen puolesta... Ja minusta isänkin pitää saada tietää, että on isä. Aiotko kertoa lapselle, kuka on hänen isänsä?

Lapsi 0n nyt 3v ja ei vielä silleen ymmärrä kysellä. Aika näyttää miettii noita asioita niin paljon et en tie sit mitä tuleman vielä pitään. Isyysselvityksen voi tehdä ihan milloin vain.

Anteeks kun utelen, mut mitä sinä ite aattelet tilanteesta? Onko vaan hyvä kun ei pidä yhteyttä, vai toivotko että jonakin päivänä vielä muuttaisi mielensä?

:ashamed: Eikö hään sit sanonut mitään kun rullaluistimilla tuli vastaan?
(Mie vaan "pelkään" sitä päivää jos satun törmäämään tuohon pojan bio-isään, että miten se suhtautuu kun yhtäkkiä onkin hänen jälkeläinen (en käytä sanaa hänen lapsi).. siinä nenän edessä. Toivottavasti ei ikinä törmätä :$
Mä en tiiä. Kyse on kuiten 35 vuotiaasta miehestä tuskin muuttaa et jos selvityksen teen ni luultavasti se on paperilla sitten ei muuta.

Ei se mittään vaikka menikin tonne väliin.

Juu ei sanonu mitään kyl se huomas kyllä. Ollaan tunnettu siis lapsista asti toisemme ja hänen kaksois siskon kanssa joskus kuljinkin.

 

[sama asia minulla]

Isyysselvityksen voi tehdä ihan milloin vain.

Voihan sen, mutta fiksuinta se ois tehdä ennenkuin lapsi asiaa tajuaa ja sitä itse alkaa miettimään.
Tai ennenkuin jompikumpi vanhemmista kuolee, sekin on otettava huomioon.

No niin ois juu. Siinä on vain niin paljon muttia ja tressin aihetta et en tie jaksaisinko juuri nyt ainakaan siihen ruveta. 3 vuoden aikana olen kyllä useasti sitä asiaa miettinyt. Tuskimpa edes tämän miehen vanhemmat tietää tästä mitään. Soitin sille pari kertaa ja yritin jotain kysyä ni sano et on menossa töihin ei kerkee nyt ym.

Tiedätkö, ehkä on vain parasta antaa olla. Se vaatii kärsivällisyyttä tulevaisuudessa, jolloin lapsi itse asian tajuaa, mutta mieluummin ehkä niin, että isä on tuntematon kuin että isä vihaa jo valmiiksi, ei välitä, ei ole kiinnostunut tms.

Minä olen itse kasvattanut yhdessä mieheni kanssa lapsen, jonka biologinen isä mieheni ei ole, mutta hän on lapselle ainoa ja oikea isä, on aina ollutkin. En ole koskaan kertonut lapselleni kuka hänen bio-isänsä on, ja hän on myös nyt aikuisena sanonut, että on siihen todella tyytyväinen. Hänellä on kuitenkin rakastavat vanhemmat, sekä muut läheiset ympärillään. Liikaa sekasortoa elämään, varsinkin kun bio-isä ei missään nimessä halunnut isäksi edes paperilla. Lupasin, ettei hänen tarvitse osallistua meidän elämäämme millään tavalla eikä hänestä isää tehdä edes paperille, ja lupaukseni pitää yhä.

 

[Katja87]

Isyysselvityksen voi tehdä ihan milloin vain.

Voihan sen, mutta fiksuinta se ois tehdä ennenkuin lapsi asiaa tajuaa ja sitä itse alkaa miettimään.
Tai ennenkuin jompikumpi vanhemmista kuolee, sekin on otettava huomioon.

No niin ois juu. Siinä on vain niin paljon muttia ja tressin aihetta et en tie jaksaisinko juuri nyt ainakaan siihen ruveta. 3 vuoden aikana olen kyllä useasti sitä asiaa miettinyt. Tuskimpa edes tämän miehen vanhemmat tietää tästä mitään. Soitin sille pari kertaa ja yritin jotain kysyä ni sano et on menossa töihin ei kerkee nyt ym.

Se mies kuitenkin tietää ite?

 

[Charlottis74]

Voitpa vaatia elatusapua, jos on isä. Silti ei tarvitse suostua mihinkään tapaamisoikeuksiin, jos nyt jo jätti.

Jätti lapsen äidin. Lapsen synnyttyä miehellä on oikeus tavata lasta vaikka ei ole yhdessä lapsen äidin kanssa.

on tapaamisiin oikeus joko valvottuna tai muuten sopien ja sekä elareitten maksamiseenkin. Lapsen vika ei ole vanhempien tyhmyydet!!!?

 

[Charlottis74]

Isyysselvityksen voi tehdä ihan milloin vain.

Voihan sen, mutta fiksuinta se ois tehdä ennenkuin lapsi asiaa tajuaa ja sitä itse alkaa miettimään.
Tai ennenkuin jompikumpi vanhemmista kuolee, sekin on otettava huomioon.

No niin ois juu. Siinä on vain niin paljon muttia ja tressin aihetta et en tie jaksaisinko juuri nyt ainakaan siihen ruveta. 3 vuoden aikana olen kyllä useasti sitä asiaa miettinyt. Tuskimpa edes tämän miehen vanhemmat tietää tästä mitään. Soitin sille pari kertaa ja yritin jotain kysyä ni sano et on menossa töihin ei kerkee nyt ym.

Se mies kuitenkin tietää ite?

Juu tietää.

 

[Katja87]

Isyysselvityksen voi tehdä ihan milloin vain.

Voihan sen, mutta fiksuinta se ois tehdä ennenkuin lapsi asiaa tajuaa ja sitä itse alkaa miettimään.
Tai ennenkuin jompikumpi vanhemmista kuolee, sekin on otettava huomioon.

No niin ois juu. Siinä on vain niin paljon muttia ja tressin aihetta et en tie jaksaisinko juuri nyt ainakaan siihen ruveta. 3 vuoden aikana olen kyllä useasti sitä asiaa miettinyt. Tuskimpa edes tämän miehen vanhemmat tietää tästä mitään. Soitin sille pari kertaa ja yritin jotain kysyä ni sano et on menossa töihin ei kerkee nyt ym.

Tiedätkö, ehkä on vain parasta antaa olla. Se vaatii kärsivällisyyttä tulevaisuudessa, jolloin lapsi itse asian tajuaa, mutta mieluummin ehkä niin, että isä on tuntematon kuin että isä vihaa jo valmiiksi, ei välitä, ei ole kiinnostunut tms.

Minä olen itse kasvattanut yhdessä mieheni kanssa lapsen, jonka biologinen isä mieheni ei ole, mutta hän on lapselle ainoa ja oikea isä, on aina ollutkin. En ole koskaan kertonut lapselleni kuka hänen bio-isänsä on, ja hän on myös nyt aikuisena sanonut, että on siihen todella tyytyväinen. Hänellä on kuitenkin rakastavat vanhemmat, sekä muut läheiset ympärillään. Liikaa sekasortoa elämään, varsinkin kun bio-isä ei missään nimessä halunnut isäksi edes paperilla. Lupasin, ettei hänen tarvitse osallistua meidän elämäämme millään tavalla eikä hänestä isää tehdä edes paperille, ja lupaukseni pitää yhä.

No tämmönen tilanne on periaatteessa meidänkin pojalla.. Ja mie kun oon naimisissa miun miehen kanssa (poika siis sai alkunsa kun oltiin muutettu miun aviomiehen kanssa erilleen, ja meillä oli avioeron harkinta-aika. Palattiin sit kuitenkin miehen kans takaisin yhteen. Kaikki osapuolet on tietoisia asiasta.) Mut tuo mies pitää kyllä ihan omana meidän poikaa.
Ja sit se bio-isä soitti kerran tuossa vähän aikaa sitten, kyseli miten meillä menee. Mie iskin luurin korvaan, kun menin vähän paniikkiin :|

Se pojan bio-isä ei pystyis ees alulle laittamaan mitään isyydenselvityksiä niin kuin normaalitilanteessa, koska me ollaan mun miehen kans naimisssa, ja meidän poika on avioliiton sisällä syntynyt lapsi, vaikkei mies ei se bio-isä olekaan.
En mie kuitenkaan usko, että se bio-isä haluiskaan nimeään papereille, saati mitään muutakaan. Se ainakin teki asian selväksi silloin kun tulin raskaaksi, ettei haluu ikinä olla lapselle isä. Kuitenkin sit soitti :|
Sorry sekava selitys, tää on mulle vähän hankala aihe

 

[Charlottis74]

Isyysselvityksen voi tehdä ihan milloin vain.

Voihan sen, mutta fiksuinta se ois tehdä ennenkuin lapsi asiaa tajuaa ja sitä itse alkaa miettimään.
Tai ennenkuin jompikumpi vanhemmista kuolee, sekin on otettava huomioon.

No niin ois juu. Siinä on vain niin paljon muttia ja tressin aihetta et en tie jaksaisinko juuri nyt ainakaan siihen ruveta. 3 vuoden aikana olen kyllä useasti sitä asiaa miettinyt. Tuskimpa edes tämän miehen vanhemmat tietää tästä mitään. Soitin sille pari kertaa ja yritin jotain kysyä ni sano et on menossa töihin ei kerkee nyt ym.

Tiedätkö, ehkä on vain parasta antaa olla. Se vaatii kärsivällisyyttä tulevaisuudessa, jolloin lapsi itse asian tajuaa, mutta mieluummin ehkä niin, että isä on tuntematon kuin että isä vihaa jo valmiiksi, ei välitä, ei ole kiinnostunut tms.

Minä olen itse kasvattanut yhdessä mieheni kanssa lapsen, jonka biologinen isä mieheni ei ole, mutta hän on lapselle ainoa ja oikea isä, on aina ollutkin. En ole koskaan kertonut lapselleni kuka hänen bio-isänsä on, ja hän on myös nyt aikuisena sanonut, että on siihen todella tyytyväinen. Hänellä on kuitenkin rakastavat vanhemmat, sekä muut läheiset ympärillään. Liikaa sekasortoa elämään, varsinkin kun bio-isä ei missään nimessä halunnut isäksi edes paperilla. Lupasin, ettei hänen tarvitse osallistua meidän elämäämme millään tavalla eikä hänestä isää tehdä edes paperille, ja lupaukseni pitää yhä.

No tämmönen tilanne on periaatteessa meidänkin pojalla.. Ja mie kun oon naimisissa miun miehen kanssa (poika siis sai alkunsa kun oltiin muutettu miun aviomiehen kanssa erilleen, ja meillä oli avioeron harkinta-aika. Palattiin sit kuitenkin miehen kans takaisin yhteen. Kaikki osapuolet on tietoisia asiasta.) Mut tuo mies pitää kyllä ihan omana meidän poikaa.
Ja sit se bio-isä soitti kerran tuossa vähän aikaa sitten, kyseli miten meillä menee. Mie iskin luurin korvaan, kun menin vähän paniikkiin :|

Se pojan bio-isä ei pystyis ees alulle laittamaan mitään isyydenselvityksiä niin kuin normaalitilanteessa, koska me ollaan mun miehen kans naimisssa, ja meidän poika on avioliiton sisällä syntynyt lapsi, vaikkei mies ei se bio-isä olekaan.
En mie kuitenkaan usko, että se bio-isä haluiskaan nimeään papereille, saati mitään muutakaan. Se ainakin teki asian selväksi silloin kun tulin raskaaksi, ettei haluu ikinä olla lapselle isä. Kuitenkin sit soitti :|
Sorry sekava selitys, tää on mulle vähän hankala aihe

no juu onhan se vaikea mut selvittää tuo asia kantsis ainakin jos kerran nyt jo on soittanut. Oisko se mahdotonta sit selvittää se asia mitä se niinku haluu? Haluisko vaan nähdä esim. Vai oisko ollu sit kännissä ja siitä syystä tullu mieleen soitella?

 

[Katja87]

Isyysselvityksen voi tehdä ihan milloin vain.

Voihan sen, mutta fiksuinta se ois tehdä ennenkuin lapsi asiaa tajuaa ja sitä itse alkaa miettimään.
Tai ennenkuin jompikumpi vanhemmista kuolee, sekin on otettava huomioon.

No niin ois juu. Siinä on vain niin paljon muttia ja tressin aihetta et en tie jaksaisinko juuri nyt ainakaan siihen ruveta. 3 vuoden aikana olen kyllä useasti sitä asiaa miettinyt. Tuskimpa edes tämän miehen vanhemmat tietää tästä mitään. Soitin sille pari kertaa ja yritin jotain kysyä ni sano et on menossa töihin ei kerkee nyt ym.

Tiedätkö, ehkä on vain parasta antaa olla. Se vaatii kärsivällisyyttä tulevaisuudessa, jolloin lapsi itse asian tajuaa, mutta mieluummin ehkä niin, että isä on tuntematon kuin että isä vihaa jo valmiiksi, ei välitä, ei ole kiinnostunut tms.

Minä olen itse kasvattanut yhdessä mieheni kanssa lapsen, jonka biologinen isä mieheni ei ole, mutta hän on lapselle ainoa ja oikea isä, on aina ollutkin. En ole koskaan kertonut lapselleni kuka hänen bio-isänsä on, ja hän on myös nyt aikuisena sanonut, että on siihen todella tyytyväinen. Hänellä on kuitenkin rakastavat vanhemmat, sekä muut läheiset ympärillään. Liikaa sekasortoa elämään, varsinkin kun bio-isä ei missään nimessä halunnut isäksi edes paperilla. Lupasin, ettei hänen tarvitse osallistua meidän elämäämme millään tavalla eikä hänestä isää tehdä edes paperille, ja lupaukseni pitää yhä.

No tämmönen tilanne on periaatteessa meidänkin pojalla.. Ja mie kun oon naimisissa miun miehen kanssa (poika siis sai alkunsa kun oltiin muutettu miun aviomiehen kanssa erilleen, ja meillä oli avioeron harkinta-aika. Palattiin sit kuitenkin miehen kans takaisin yhteen. Kaikki osapuolet on tietoisia asiasta.) Mut tuo mies pitää kyllä ihan omana meidän poikaa.
Ja sit se bio-isä soitti kerran tuossa vähän aikaa sitten, kyseli miten meillä menee. Mie iskin luurin korvaan, kun menin vähän paniikkiin :|

Se pojan bio-isä ei pystyis ees alulle laittamaan mitään isyydenselvityksiä niin kuin normaalitilanteessa, koska me ollaan mun miehen kans naimisssa, ja meidän poika on avioliiton sisällä syntynyt lapsi, vaikkei mies ei se bio-isä olekaan.
En mie kuitenkaan usko, että se bio-isä haluiskaan nimeään papereille, saati mitään muutakaan. Se ainakin teki asian selväksi silloin kun tulin raskaaksi, ettei haluu ikinä olla lapselle isä. Kuitenkin sit soitti :|
Sorry sekava selitys, tää on mulle vähän hankala aihe

no juu onhan se vaikea mut selvittää tuo asia kantsis ainakin jos kerran nyt jo on soittanut. Oisko se mahdotonta sit selvittää se asia mitä se niinku haluu? Haluisko vaan nähdä esim. Vai oisko ollu sit kännissä ja siitä syystä tullu mieleen soitella?

Se oli kännissä. Eikä oo sen jälkeen soitellu..siis on tästä jo useampi viikko aikaa.

 

[Charlottis74]

Isyysselvityksen voi tehdä ihan milloin vain.

Voihan sen, mutta fiksuinta se ois tehdä ennenkuin lapsi asiaa tajuaa ja sitä itse alkaa miettimään.
Tai ennenkuin jompikumpi vanhemmista kuolee, sekin on otettava huomioon.

No niin ois juu. Siinä on vain niin paljon muttia ja tressin aihetta et en tie jaksaisinko juuri nyt ainakaan siihen ruveta. 3 vuoden aikana olen kyllä useasti sitä asiaa miettinyt. Tuskimpa edes tämän miehen vanhemmat tietää tästä mitään. Soitin sille pari kertaa ja yritin jotain kysyä ni sano et on menossa töihin ei kerkee nyt ym.

Tiedätkö, ehkä on vain parasta antaa olla. Se vaatii kärsivällisyyttä tulevaisuudessa, jolloin lapsi itse asian tajuaa, mutta mieluummin ehkä niin, että isä on tuntematon kuin että isä vihaa jo valmiiksi, ei välitä, ei ole kiinnostunut tms.

Minä olen itse kasvattanut yhdessä mieheni kanssa lapsen, jonka biologinen isä mieheni ei ole, mutta hän on lapselle ainoa ja oikea isä, on aina ollutkin. En ole koskaan kertonut lapselleni kuka hänen bio-isänsä on, ja hän on myös nyt aikuisena sanonut, että on siihen todella tyytyväinen. Hänellä on kuitenkin rakastavat vanhemmat, sekä muut läheiset ympärillään. Liikaa sekasortoa elämään, varsinkin kun bio-isä ei missään nimessä halunnut isäksi edes paperilla. Lupasin, ettei hänen tarvitse osallistua meidän elämäämme millään tavalla eikä hänestä isää tehdä edes paperille, ja lupaukseni pitää yhä.

No tämmönen tilanne on periaatteessa meidänkin pojalla.. Ja mie kun oon naimisissa miun miehen kanssa (poika siis sai alkunsa kun oltiin muutettu miun aviomiehen kanssa erilleen, ja meillä oli avioeron harkinta-aika. Palattiin sit kuitenkin miehen kans takaisin yhteen. Kaikki osapuolet on tietoisia asiasta.) Mut tuo mies pitää kyllä ihan omana meidän poikaa.
Ja sit se bio-isä soitti kerran tuossa vähän aikaa sitten, kyseli miten meillä menee. Mie iskin luurin korvaan, kun menin vähän paniikkiin :|

Se pojan bio-isä ei pystyis ees alulle laittamaan mitään isyydenselvityksiä niin kuin normaalitilanteessa, koska me ollaan mun miehen kans naimisssa, ja meidän poika on avioliiton sisällä syntynyt lapsi, vaikkei mies ei se bio-isä olekaan.
En mie kuitenkaan usko, että se bio-isä haluiskaan nimeään papereille, saati mitään muutakaan. Se ainakin teki asian selväksi silloin kun tulin raskaaksi, ettei haluu ikinä olla lapselle isä. Kuitenkin sit soitti :|
Sorry sekava selitys, tää on mulle vähän hankala aihe

no juu onhan se vaikea mut selvittää tuo asia kantsis ainakin jos kerran nyt jo on soittanut. Oisko se mahdotonta sit selvittää se asia mitä se niinku haluu? Haluisko vaan nähdä esim. Vai oisko ollu sit kännissä ja siitä syystä tullu mieleen soitella?

Se oli kännissä. Eikä oo sen jälkeen soitellu..siis on tästä jo useampi viikko aikaa.

Ilmeisesti vain jotain pöhnäsiä ajatuksia sitten mutta luultavasti noita voi tulla lisää. Ehkä kannattaa laittaa numero salaiseksi ja vaihtaa jos mahdollista.

 

[Katja87]

Isyysselvityksen voi tehdä ihan milloin vain.

Voihan sen, mutta fiksuinta se ois tehdä ennenkuin lapsi asiaa tajuaa ja sitä itse alkaa miettimään.
Tai ennenkuin jompikumpi vanhemmista kuolee, sekin on otettava huomioon.

No niin ois juu. Siinä on vain niin paljon muttia ja tressin aihetta et en tie jaksaisinko juuri nyt ainakaan siihen ruveta. 3 vuoden aikana olen kyllä useasti sitä asiaa miettinyt. Tuskimpa edes tämän miehen vanhemmat tietää tästä mitään. Soitin sille pari kertaa ja yritin jotain kysyä ni sano et on menossa töihin ei kerkee nyt ym.

Tiedätkö, ehkä on vain parasta antaa olla. Se vaatii kärsivällisyyttä tulevaisuudessa, jolloin lapsi itse asian tajuaa, mutta mieluummin ehkä niin, että isä on tuntematon kuin että isä vihaa jo valmiiksi, ei välitä, ei ole kiinnostunut tms.

Minä olen itse kasvattanut yhdessä mieheni kanssa lapsen, jonka biologinen isä mieheni ei ole, mutta hän on lapselle ainoa ja oikea isä, on aina ollutkin. En ole koskaan kertonut lapselleni kuka hänen bio-isänsä on, ja hän on myös nyt aikuisena sanonut, että on siihen todella tyytyväinen. Hänellä on kuitenkin rakastavat vanhemmat, sekä muut läheiset ympärillään. Liikaa sekasortoa elämään, varsinkin kun bio-isä ei missään nimessä halunnut isäksi edes paperilla. Lupasin, ettei hänen tarvitse osallistua meidän elämäämme millään tavalla eikä hänestä isää tehdä edes paperille, ja lupaukseni pitää yhä.

No tämmönen tilanne on periaatteessa meidänkin pojalla.. Ja mie kun oon naimisissa miun miehen kanssa (poika siis sai alkunsa kun oltiin muutettu miun aviomiehen kanssa erilleen, ja meillä oli avioeron harkinta-aika. Palattiin sit kuitenkin miehen kans takaisin yhteen. Kaikki osapuolet on tietoisia asiasta.) Mut tuo mies pitää kyllä ihan omana meidän poikaa.
Ja sit se bio-isä soitti kerran tuossa vähän aikaa sitten, kyseli miten meillä menee. Mie iskin luurin korvaan, kun menin vähän paniikkiin :|

Se pojan bio-isä ei pystyis ees alulle laittamaan mitään isyydenselvityksiä niin kuin normaalitilanteessa, koska me ollaan mun miehen kans naimisssa, ja meidän poika on avioliiton sisällä syntynyt lapsi, vaikkei mies ei se bio-isä olekaan.
En mie kuitenkaan usko, että se bio-isä haluiskaan nimeään papereille, saati mitään muutakaan. Se ainakin teki asian selväksi silloin kun tulin raskaaksi, ettei haluu ikinä olla lapselle isä. Kuitenkin sit soitti :|
Sorry sekava selitys, tää on mulle vähän hankala aihe

no juu onhan se vaikea mut selvittää tuo asia kantsis ainakin jos kerran nyt jo on soittanut. Oisko se mahdotonta sit selvittää se asia mitä se niinku haluu? Haluisko vaan nähdä esim. Vai oisko ollu sit kännissä ja siitä syystä tullu mieleen soitella?

Se oli kännissä. Eikä oo sen jälkeen soitellu..siis on tästä jo useampi viikko aikaa.

Ilmeisesti vain jotain pöhnäsiä ajatuksia sitten mutta luultavasti noita voi tulla lisää. Ehkä kannattaa laittaa numero salaiseksi ja vaihtaa jos mahdollista.

Mie laitoin sille seuraavana päivänä viestin, että mitä asiaa ois ollu, ja että jos alat kännissä soittelemaan niin vaihdan heti salaisen nron, niin ei se vastannut mitään vaikka se viesti meni kyllä sille perille.

 

[Charlottis74]

Isyysselvityksen voi tehdä ihan milloin vain.

Voihan sen, mutta fiksuinta se ois tehdä ennenkuin lapsi asiaa tajuaa ja sitä itse alkaa miettimään.
Tai ennenkuin jompikumpi vanhemmista kuolee, sekin on otettava huomioon.

No niin ois juu. Siinä on vain niin paljon muttia ja tressin aihetta et en tie jaksaisinko juuri nyt ainakaan siihen ruveta. 3 vuoden aikana olen kyllä useasti sitä asiaa miettinyt. Tuskimpa edes tämän miehen vanhemmat tietää tästä mitään. Soitin sille pari kertaa ja yritin jotain kysyä ni sano et on menossa töihin ei kerkee nyt ym.

Tiedätkö, ehkä on vain parasta antaa olla. Se vaatii kärsivällisyyttä tulevaisuudessa, jolloin lapsi itse asian tajuaa, mutta mieluummin ehkä niin, että isä on tuntematon kuin että isä vihaa jo valmiiksi, ei välitä, ei ole kiinnostunut tms.

Minä olen itse kasvattanut yhdessä mieheni kanssa lapsen, jonka biologinen isä mieheni ei ole, mutta hän on lapselle ainoa ja oikea isä, on aina ollutkin. En ole koskaan kertonut lapselleni kuka hänen bio-isänsä on, ja hän on myös nyt aikuisena sanonut, että on siihen todella tyytyväinen. Hänellä on kuitenkin rakastavat vanhemmat, sekä muut läheiset ympärillään. Liikaa sekasortoa elämään, varsinkin kun bio-isä ei missään nimessä halunnut isäksi edes paperilla. Lupasin, ettei hänen tarvitse osallistua meidän elämäämme millään tavalla eikä hänestä isää tehdä edes paperille, ja lupaukseni pitää yhä.

No tämmönen tilanne on periaatteessa meidänkin pojalla.. Ja mie kun oon naimisissa miun miehen kanssa (poika siis sai alkunsa kun oltiin muutettu miun aviomiehen kanssa erilleen, ja meillä oli avioeron harkinta-aika. Palattiin sit kuitenkin miehen kans takaisin yhteen. Kaikki osapuolet on tietoisia asiasta.) Mut tuo mies pitää kyllä ihan omana meidän poikaa.
Ja sit se bio-isä soitti kerran tuossa vähän aikaa sitten, kyseli miten meillä menee. Mie iskin luurin korvaan, kun menin vähän paniikkiin :|

Se pojan bio-isä ei pystyis ees alulle laittamaan mitään isyydenselvityksiä niin kuin normaalitilanteessa, koska me ollaan mun miehen kans naimisssa, ja meidän poika on avioliiton sisällä syntynyt lapsi, vaikkei mies ei se bio-isä olekaan.
En mie kuitenkaan usko, että se bio-isä haluiskaan nimeään papereille, saati mitään muutakaan. Se ainakin teki asian selväksi silloin kun tulin raskaaksi, ettei haluu ikinä olla lapselle isä. Kuitenkin sit soitti :|
Sorry sekava selitys, tää on mulle vähän hankala aihe

no juu onhan se vaikea mut selvittää tuo asia kantsis ainakin jos kerran nyt jo on soittanut. Oisko se mahdotonta sit selvittää se asia mitä se niinku haluu? Haluisko vaan nähdä esim. Vai oisko ollu sit kännissä ja siitä syystä tullu mieleen soitella?

Se oli kännissä. Eikä oo sen jälkeen soitellu..siis on tästä jo useampi viikko aikaa.

Ilmeisesti vain jotain pöhnäsiä ajatuksia sitten mutta luultavasti noita voi tulla lisää. Ehkä kannattaa laittaa numero salaiseksi ja vaihtaa jos mahdollista.

Mie laitoin sille seuraavana päivänä viestin, että mitä asiaa ois ollu, ja että jos alat kännissä soittelemaan niin vaihdan heti salaisen nron, niin ei se vastannut mitään vaikka se viesti meni kyllä sille perille.

mä vaihtaisin kyllä tossa tilanteessa.

 

[Katja87]

Isyysselvityksen voi tehdä ihan milloin vain.

Voihan sen, mutta fiksuinta se ois tehdä ennenkuin lapsi asiaa tajuaa ja sitä itse alkaa miettimään.
Tai ennenkuin jompikumpi vanhemmista kuolee, sekin on otettava huomioon.

No niin ois juu. Siinä on vain niin paljon muttia ja tressin aihetta et en tie jaksaisinko juuri nyt ainakaan siihen ruveta. 3 vuoden aikana olen kyllä useasti sitä asiaa miettinyt. Tuskimpa edes tämän miehen vanhemmat tietää tästä mitään. Soitin sille pari kertaa ja yritin jotain kysyä ni sano et on menossa töihin ei kerkee nyt ym.

Tiedätkö, ehkä on vain parasta antaa olla. Se vaatii kärsivällisyyttä tulevaisuudessa, jolloin lapsi itse asian tajuaa, mutta mieluummin ehkä niin, että isä on tuntematon kuin että isä vihaa jo valmiiksi, ei välitä, ei ole kiinnostunut tms.

Minä olen itse kasvattanut yhdessä mieheni kanssa lapsen, jonka biologinen isä mieheni ei ole, mutta hän on lapselle ainoa ja oikea isä, on aina ollutkin. En ole koskaan kertonut lapselleni kuka hänen bio-isänsä on, ja hän on myös nyt aikuisena sanonut, että on siihen todella tyytyväinen. Hänellä on kuitenkin rakastavat vanhemmat, sekä muut läheiset ympärillään. Liikaa sekasortoa elämään, varsinkin kun bio-isä ei missään nimessä halunnut isäksi edes paperilla. Lupasin, ettei hänen tarvitse osallistua meidän elämäämme millään tavalla eikä hänestä isää tehdä edes paperille, ja lupaukseni pitää yhä.

No tämmönen tilanne on periaatteessa meidänkin pojalla.. Ja mie kun oon naimisissa miun miehen kanssa (poika siis sai alkunsa kun oltiin muutettu miun aviomiehen kanssa erilleen, ja meillä oli avioeron harkinta-aika. Palattiin sit kuitenkin miehen kans takaisin yhteen. Kaikki osapuolet on tietoisia asiasta.) Mut tuo mies pitää kyllä ihan omana meidän poikaa.
Ja sit se bio-isä soitti kerran tuossa vähän aikaa sitten, kyseli miten meillä menee. Mie iskin luurin korvaan, kun menin vähän paniikkiin :|

Se pojan bio-isä ei pystyis ees alulle laittamaan mitään isyydenselvityksiä niin kuin normaalitilanteessa, koska me ollaan mun miehen kans naimisssa, ja meidän poika on avioliiton sisällä syntynyt lapsi, vaikkei mies ei se bio-isä olekaan.
En mie kuitenkaan usko, että se bio-isä haluiskaan nimeään papereille, saati mitään muutakaan. Se ainakin teki asian selväksi silloin kun tulin raskaaksi, ettei haluu ikinä olla lapselle isä. Kuitenkin sit soitti :|
Sorry sekava selitys, tää on mulle vähän hankala aihe

no juu onhan se vaikea mut selvittää tuo asia kantsis ainakin jos kerran nyt jo on soittanut. Oisko se mahdotonta sit selvittää se asia mitä se niinku haluu? Haluisko vaan nähdä esim. Vai oisko ollu sit kännissä ja siitä syystä tullu mieleen soitella?

Se oli kännissä. Eikä oo sen jälkeen soitellu..siis on tästä jo useampi viikko aikaa.

Ilmeisesti vain jotain pöhnäsiä ajatuksia sitten mutta luultavasti noita voi tulla lisää. Ehkä kannattaa laittaa numero salaiseksi ja vaihtaa jos mahdollista.

Mie laitoin sille seuraavana päivänä viestin, että mitä asiaa ois ollu, ja että jos alat kännissä soittelemaan niin vaihdan heti salaisen nron, niin ei se vastannut mitään vaikka se viesti meni kyllä sille perille.

mä vaihtaisin kyllä tossa tilanteessa.

Mie vaihdan heti, jos vielä tulee puheluita.

 

[mamma]

lukematta koko ketjua (voi siis olla jo tämä näkökanta tullut esiin) ehdottaisin näkökulman muutosta: isyystesti siksi et lapsesi aikanaan perii isänsä, kun hänestä aika jättää. sanot vaan miehellekki ihan hymyssä suin et se on ainoa syy, miks isyys selvitetään. voi olla aika hyvä kosto tollaselle vellihousulle. saa siinä hetken miettiä omaa kuolemaansa.

 

[Charlottis74]

Isyysselvityksen voi tehdä ihan milloin vain.

Voihan sen, mutta fiksuinta se ois tehdä ennenkuin lapsi asiaa tajuaa ja sitä itse alkaa miettimään.
Tai ennenkuin jompikumpi vanhemmista kuolee, sekin on otettava huomioon.

No niin ois juu. Siinä on vain niin paljon muttia ja tressin aihetta et en tie jaksaisinko juuri nyt ainakaan siihen ruveta. 3 vuoden aikana olen kyllä useasti sitä asiaa miettinyt. Tuskimpa edes tämän miehen vanhemmat tietää tästä mitään. Soitin sille pari kertaa ja yritin jotain kysyä ni sano et on menossa töihin ei kerkee nyt ym.

Tiedätkö, ehkä on vain parasta antaa olla. Se vaatii kärsivällisyyttä tulevaisuudessa, jolloin lapsi itse asian tajuaa, mutta mieluummin ehkä niin, että isä on tuntematon kuin että isä vihaa jo valmiiksi, ei välitä, ei ole kiinnostunut tms.

Minä olen itse kasvattanut yhdessä mieheni kanssa lapsen, jonka biologinen isä mieheni ei ole, mutta hän on lapselle ainoa ja oikea isä, on aina ollutkin. En ole koskaan kertonut lapselleni kuka hänen bio-isänsä on, ja hän on myös nyt aikuisena sanonut, että on siihen todella tyytyväinen. Hänellä on kuitenkin rakastavat vanhemmat, sekä muut läheiset ympärillään. Liikaa sekasortoa elämään, varsinkin kun bio-isä ei missään nimessä halunnut isäksi edes paperilla. Lupasin, ettei hänen tarvitse osallistua meidän elämäämme millään tavalla eikä hänestä isää tehdä edes paperille, ja lupaukseni pitää yhä.

No tämmönen tilanne on periaatteessa meidänkin pojalla.. Ja mie kun oon naimisissa miun miehen kanssa (poika siis sai alkunsa kun oltiin muutettu miun aviomiehen kanssa erilleen, ja meillä oli avioeron harkinta-aika. Palattiin sit kuitenkin miehen kans takaisin yhteen. Kaikki osapuolet on tietoisia asiasta.) Mut tuo mies pitää kyllä ihan omana meidän poikaa.
Ja sit se bio-isä soitti kerran tuossa vähän aikaa sitten, kyseli miten meillä menee. Mie iskin luurin korvaan, kun menin vähän paniikkiin :|

Se pojan bio-isä ei pystyis ees alulle laittamaan mitään isyydenselvityksiä niin kuin normaalitilanteessa, koska me ollaan mun miehen kans naimisssa, ja meidän poika on avioliiton sisällä syntynyt lapsi, vaikkei mies ei se bio-isä olekaan.
En mie kuitenkaan usko, että se bio-isä haluiskaan nimeään papereille, saati mitään muutakaan. Se ainakin teki asian selväksi silloin kun tulin raskaaksi, ettei haluu ikinä olla lapselle isä. Kuitenkin sit soitti :|
Sorry sekava selitys, tää on mulle vähän hankala aihe

no juu onhan se vaikea mut selvittää tuo asia kantsis ainakin jos kerran nyt jo on soittanut. Oisko se mahdotonta sit selvittää se asia mitä se niinku haluu? Haluisko vaan nähdä esim. Vai oisko ollu sit kännissä ja siitä syystä tullu mieleen soitella?

Se oli kännissä. Eikä oo sen jälkeen soitellu..siis on tästä jo useampi viikko aikaa.

Ilmeisesti vain jotain pöhnäsiä ajatuksia sitten mutta luultavasti noita voi tulla lisää. Ehkä kannattaa laittaa numero salaiseksi ja vaihtaa jos mahdollista.

Mie laitoin sille seuraavana päivänä viestin, että mitä asiaa ois ollu, ja että jos alat kännissä soittelemaan niin vaihdan heti salaisen nron, niin ei se vastannut mitään vaikka se viesti meni kyllä sille perille.

mä vaihtaisin kyllä tossa tilanteessa.

Mie vaihdan heti, jos vielä tulee puheluita.

Hyvä

 

[Katja87]

Sitäkin mie vaan mietin, että mitä/miten tolle pojalle aikanaan sanon asiasta..? :/

 

[Charlottis74]

Sitäkin mie vaan mietin, että mitä/miten tolle pojalle aikanaan sanon asiasta..? :/

Sama mulla miten tytölle sit aikanaan kun eteen tulee kerron. Mä meen nyt nukkuun mutta laita vaikka yv viestiä.

 

[Katja87]

Sitäkin mie vaan mietin, että mitä/miten tolle pojalle aikanaan sanon asiasta..? :/

Sama mulla miten tytölle sit aikanaan kun eteen tulee kerron. Mä meen nyt nukkuun mutta laita vaikka yv viestiä.

Jep, hyvää yötä. Miekin lähden pian nukkumaan. Laitellaan yv:tä vaikka joku päivä.

 

[Charlottis74]

Sitäkin mie vaan mietin, että mitä/miten tolle pojalle aikanaan sanon asiasta..? :/

Sama mulla miten tytölle sit aikanaan kun eteen tulee kerron. Mä meen nyt nukkuun mutta laita vaikka yv viestiä.

Jep, hyvää yötä. Miekin lähden pian nukkumaan. Laitellaan yv:tä vaikka joku päivä.

ok öitä!

 

[Charlottis74]

Nostan

 

[Charlottis74]

no