Itken ensimmäisenä hääpäivänäni :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja morsmaikku vm 2007
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja KolmeKertaa:
Tämmöistä se yhteiselämä on, toisen reaktioita asioihin ei voi ennustaa edes yli 10v liiton perusteella! Miesten kanssa eläminen on eräänlaista masokismia jo sinänsä.

Heh, tää oli hyvä kommentti! :D
Tsemppiä ap:lle, ehkä se päivä siitä kirkastuu!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isä:
Niin ja piti vielä sanomani, että en minäkään suklaata aamupalakseni halua.

ei sitä suklaata ollutkaan pakko syödä mutta ei olis tarvinu olla niin tökerö. P.S se suklaa on jo syöty koko perheen voimin! Eikä vaimokaan enää ole nalkuttava hirviö akka niinkun täällä annettu ymmärtää.
 
No johan on taas kommentit! Älä ap välitä. Ei sen miehen ois siitä suklaasta tarvinu alkaa mariseen, ois voinu vaan sanoa, että syö sen myöhemmin ja kiitos tms. Kyllä miekin oisin vetäny herneet nenään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isä:
Niin ja piti vielä sanomani, että en minäkään suklaata aamupalakseni halua.

Kuin myös.

No mutta voishan sitä silti olla toiselle kiltti ja ystävällinen riippumatta siitä mitä haluaa aamupalaksi. Voishan sitä silti hymyillä ja sanoa että voi kun olet ollut ihana kun muistit hääpäivän. Ottaa ihan kohteliaisuudesta sen voileivän ja palan suklaata kahvikupin kanssa. Ja sit jos haluaa, niin voihan sitä ottaa ihan vapaasti vielä lisääkin leipää.

Mutta tällaiset pienet muistamiset ja teot on tarkoitettu että ne erottaa juhlaa arjesta, ne on toisen huomion- ja rakkaudenosoitus ja niihin pitäisi suhtautua sellaisena ja ottaa ilolla ja kiitollisuudella vastaan, ja miettiä, miten itse voisin ilahduttaa osaltani puolisoa.

Eihän sitä kukaan yleensäkään lahjaa vastaanottaessaan sano että mitäs paskaa tämä on olevinaan mä en tällaista halua vie pois.
 
kysynpä vaan että ettekö te mua haukkuneet koskaan loukkaannu pienestä asiasta vaan aina osaatte järkeillä onko tää nyt tarpeeksi iso asia etä voin loukkaantua. Väsyneenä ja raskaana mieli on välillä mitä on..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Älkää nyt tosissaan väittäkö, että äreys vaan kuuluu jonkun ihmisen käytökseen...
:o

Se on tosi paha tapa ja kannattaa kyllä opetella olemaan ystävällinen toiselle, jos meinaa olla naimisissa kauemmin, kuin vuoden.

Just näin! Ihanan yllätyksen ap teit miehellesi, jos hän ei välitä tuollaisista, olis voinut sen kuitenkin hyvätapaisesti peittää tai ainakin jotenkin kiittää sua huomioinnista ja vaivannäöstä.
 
No justiinsa...

Mä saisin itkee ihan joka päivä, jos mä olettasin, että mis toimin aina justiinsa mun halujen mukaan. Yhdessä ollaan eletty 10½vuotta. Eipä ole mies juuri muistanut merkkipäiviä. Tässä kesällä vietettiin taasen hääpäivää... Eipä tullut mitään valtavaa kukkapuskaa miehen mukana, kun tuli töistä. Mutta enpä aamulla itsekään noussut mitään sydänmuottimakkaroita tekemään.

Noh, olispa vissiin munki pitäny suuttuu ja loukkaantuu sydänjuuriani myöten, kun ei mua lahjonut...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Isä:
Niin ja piti vielä sanomani, että en minäkään suklaata aamupalakseni halua.

Kuin myös.

No mutta voishan sitä silti olla toiselle kiltti ja ystävällinen riippumatta siitä mitä haluaa aamupalaksi. Voishan sitä silti hymyillä ja sanoa että voi kun olet ollut ihana kun muistit hääpäivän. Ottaa ihan kohteliaisuudesta sen voileivän ja palan suklaata kahvikupin kanssa. Ja sit jos haluaa, niin voihan sitä ottaa ihan vapaasti vielä lisääkin leipää.

Mutta tällaiset pienet muistamiset ja teot on tarkoitettu että ne erottaa juhlaa arjesta, ne on toisen huomion- ja rakkaudenosoitus ja niihin pitäisi suhtautua sellaisena ja ottaa ilolla ja kiitollisuudella vastaan, ja miettiä, miten itse voisin ilahduttaa osaltani puolisoa.

Eihän sitä kukaan yleensäkään lahjaa vastaanottaessaan sano että mitäs paskaa tämä on olevinaan mä en tällaista halua vie pois.

Kiitos.. näin just. Yritän tehdä sellaisia eleitä miehelleni miten toivoisin hänen myös kohtelevan minua. Pienet yllätyksen sillontällöin on vaan luksusta arkeen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
kysynpä vaan että ettekö te mua haukkuneet koskaan loukkaannu pienestä asiasta vaan aina osaatte järkeillä onko tää nyt tarpeeksi iso asia etä voin loukkaantua. Väsyneenä ja raskaana mieli on välillä mitä on..

No joo. Minun tarkoitukseni ei ainakaan ole ollut haukkua ap:tä. Ennemminkin avata asiaa laajemmalle näkökulmalle.

Mutta raskaanahan naisella on lupa suuttua olemattomista asioista. Niinkuin esim siitä, että mies ei aamupöpperössä osaa asetella sanojaan oikein. Ihminen se mieskin siinä tilanteessa on.

Miksi muuten laitoit suklaata aamupalaksi, jos miehesi ei aamupalaksi suklaata halua?
 
Alkuperäinen kirjoittaja äippänä:
No justiinsa...

Mä saisin itkee ihan joka päivä, jos mä olettasin, että mis toimin aina justiinsa mun halujen mukaan. Yhdessä ollaan eletty 10½vuotta. Eipä ole mies juuri muistanut merkkipäiviä. Tässä kesällä vietettiin taasen hääpäivää... Eipä tullut mitään valtavaa kukkapuskaa miehen mukana, kun tuli töistä. Mutta enpä aamulla itsekään noussut mitään sydänmuottimakkaroita tekemään.

Noh, olispa vissiin munki pitäny suuttuu ja loukkaantuu sydänjuuriani myöten, kun ei mua lahjonut...

No niin. Mutta voitko kuvitella, että jos hän järjestäisi sulle joskus pienen yllätyksen niin vaikkei se ihan 100 % miellyttäisikään, niin alkaisit sättiä ja tiuskia etkä ottaisi sitä vastaan? Et - koska se on veemäisesti tehty.

Varmaan aika harvoja muistetaan ihanasti hääpäivisin kun niin moni tuntuu pitävän tällaista niin naurettavana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äippänä:
No justiinsa...

Mä saisin itkee ihan joka päivä, jos mä olettasin, että mis toimin aina justiinsa mun halujen mukaan. Yhdessä ollaan eletty 10½vuotta. Eipä ole mies juuri muistanut merkkipäiviä. Tässä kesällä vietettiin taasen hääpäivää... Eipä tullut mitään valtavaa kukkapuskaa miehen mukana, kun tuli töistä. Mutta enpä aamulla itsekään noussut mitään sydänmuottimakkaroita tekemään.

Noh, olispa vissiin munki pitäny suuttuu ja loukkaantuu sydänjuuriani myöten, kun ei mua lahjonut...

en suuttunut siitä että mies ei mua lahjonut vaan siitä että ei osannut olla kiitollinen siitä että minä yritin olla huomaavainen.
 
Kyl mä oisin vetänyt herneet nenukkiin tollasesta. Ja mököttäisin varmaan koko päivän. Hitto, jos toinen hyvänhyvyyttään laittaa tollasta ja sit toinen tulee siihen murisemaan ettei oo nälkä. Ois ees esittänyt, että oli ihana ele, jos ei muuten innostunut.
 
Kyllä mäkin olisin loukkaantunut, jos mies ei ois mitenkään noteerannut hänelle tehtyä aamupalaa. Huonoa käytöstä mieheltä, todellakin. Ja vaikka ei edes olis lemppariaamiainen (vaikka nyt taisi ihan ollakin), pitäisi aikuisen ihmisen osata siitä kiittää. Mitäs jos tää olis ollu toisinpäin, mies ois laittanu aamupalan naiselle ja nainen ois ollu, että "evvk". Ei miehiä tarvi aina ymmärtää ja myötäillä, mitä hiton lampaita täällä nyt muka suurin osa naisista on olevinaan. Ihan normaalisti ap reagoit. Älä vaan itse ala pyydellä anteeksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isä:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
kysynpä vaan että ettekö te mua haukkuneet koskaan loukkaannu pienestä asiasta vaan aina osaatte järkeillä onko tää nyt tarpeeksi iso asia etä voin loukkaantua. Väsyneenä ja raskaana mieli on välillä mitä on..

No joo. Minun tarkoitukseni ei ainakaan ole ollut haukkua ap:tä. Ennemminkin avata asiaa laajemmalle näkökulmalle.

Mutta raskaanahan naisella on lupa suuttua olemattomista asioista. Niinkuin esim siitä, että mies ei aamupöpperössä osaa asetella sanojaan oikein. Ihminen se mieskin siinä tilanteessa on.

Miksi muuten laitoit suklaata aamupalaksi, jos miehesi ei aamupalaksi suklaata halua?

Toivottavasti sun vaimo vaan ei tälläisiä ärsyttäviä arkirutiineista poikkeavia yllätyksiä järjestä sulle. Vaan saat kaivaa ihan samat vurstit itse jääkaapista aamuisin naama rutussa. Ettei mene aamu perseelleen kun joku yrittää tyrkyttää sydänleipiä ja suklaapalan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isä:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
kysynpä vaan että ettekö te mua haukkuneet koskaan loukkaannu pienestä asiasta vaan aina osaatte järkeillä onko tää nyt tarpeeksi iso asia etä voin loukkaantua. Väsyneenä ja raskaana mieli on välillä mitä on..

No joo. Minun tarkoitukseni ei ainakaan ole ollut haukkua ap:tä. Ennemminkin avata asiaa laajemmalle näkökulmalle.

Mutta raskaanahan naisella on lupa suuttua olemattomista asioista. Niinkuin esim siitä, että mies ei aamupöpperössä osaa asetella sanojaan oikein. Ihminen se mieskin siinä tilanteessa on.

Miksi muuten laitoit suklaata aamupalaksi, jos miehesi ei aamupalaksi suklaata halua?

en aikaisemmin halunnut tuota raskautta tuoda esiin koska sitten siinä käy juuri nii nettä luullaan mun laittaneen raskauden piikkiin miten saan käyttäytyä.. Kyllä sille se perkeleen suklaa maistuu uskokaa jo. Oli vaan aamulla pahalla päällä ja mä sain siitä syyttä suotta tuta.
 
Kyl mäkin oisin loukkaantunut, tosin meillä tuskin tuollaista kävisi. Toki vois käydä, mut jos mies huomais, et loukkaantusin niin tasa varmasti tulisi kysymään ja lohduttelemaan.

Mä tosin oisin varmaa se joka ei muistais. Ku mies ny muistaa jokaisen pvän mitä meidä kahde suhteeseen tulee (se ku nähtiin, se ku alettii vakavammin kai seurustelee jne). Ja just nytkin se osti vuosipvänä korvikset miulle, mie en sille mittää. Tosin ite oon sitä muistanu sit noin muutoin ja usein ilman syytäkin =) Kyl se mu mielestä se onnistunut liitto lähtee niistä pienistä arkipäivän asioista ja huomaavaisuudesta toista kohtaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Toivottavasti sun vaimo vaan ei tälläisiä ärsyttäviä arkirutiineista poikkeavia yllätyksiä järjestä sulle. Vaan saat kaivaa ihan samat vurstit itse jääkaapista aamuisin naama rutussa. Ettei mene aamu perseelleen kun joku yrittää tyrkyttää sydänleipiä ja suklaapalan.

Huokaus. Ja sitten ihmetellään miksi mies ei puhu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
älkää nyt viittikö tehä musta syntipukkia.. kait mulla on oikeus loukkaantua asioista eikä aina myötäillä toista vaikka kuinka harmittais.

Ei se sinun vikasi ollut. Odotuksesi olivat ehkä liian korkealla :) Kyllä minä olisin kiittänyt nätisti ja syönyt ainakin leivän. Suklaasta pidän mutta ei se kyllä aamupalaksi käy. Kun normaalisti en ota kuin kahvia aamupalaksi. Toivottavasti miehesi hyvittää asian illalla. Tai sitten käy niin, että olet jo liian väsynyt, jos vuorokausirytmit poikkeavat toisistaan samalla tavalla kuin meillä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isä:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Toivottavasti sun vaimo vaan ei tälläisiä ärsyttäviä arkirutiineista poikkeavia yllätyksiä järjestä sulle. Vaan saat kaivaa ihan samat vurstit itse jääkaapista aamuisin naama rutussa. Ettei mene aamu perseelleen kun joku yrittää tyrkyttää sydänleipiä ja suklaapalan.

Huokaus. Ja sitten ihmetellään miksi mies ei puhu.

Ja sitten ihmetellään ettei se nainen keikukaan illalla seksihörhelöissä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Isä:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Toivottavasti sun vaimo vaan ei tälläisiä ärsyttäviä arkirutiineista poikkeavia yllätyksiä järjestä sulle. Vaan saat kaivaa ihan samat vurstit itse jääkaapista aamuisin naama rutussa. Ettei mene aamu perseelleen kun joku yrittää tyrkyttää sydänleipiä ja suklaapalan.

Huokaus. Ja sitten ihmetellään miksi mies ei puhu.

Ja sitten ihmetellään ettei se nainen keikukaan illalla seksihörhelöissä.

Jeps. Siksi en eläkkään moisessa parisuhteessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 4-kerroksen väkeä:
en lukenut kok ketjua, mutta sen verran pitää puuttua, ettei mullekaan SUKLAALEVY maistuis heti aamutuimaan... vaikka olis kuinka HÄÄPÄIVÄ :xmas:

Miks pitäis maistuakaan? Voi kai sitä kiittää silti kohteliaasti ja sanoa, et syö myöhemmin?
 

Yhteistyössä