N
neuvoton
Vieras
Taidetaan mekin nyt kuulua siihen vanhempien alimpaan roskakastiin, kun ollaan miehen kanssa kotona ja lapsi on hoidossa. Syy tähän on puhtaasti itsekäs, haluamme olla hetken kahdestaan.
Olemme joku aika sitten muuttaneet uudelle paikkakunnalle töiden toivossa. Itse olen saanut vakipaikan, miehellä pätkiä sillon tällön. Aina kun jompi kumpi on ollut kotona, on lapsikin ollut vapaalla. Meillä ei ole tukiverkkoa täällä, lähimmät ihmiset ovat 500km:n päässä.
Talous oli kaatua, minkä vuoksi tein töitä kellon ympäri, koska oli siihen mahdollisuus. Kotona kävin vain nukkumassa ja hetken leikittämässä lasta. Väsy oli kova. Unohdin miehen tyystin, joka on ollut suurimman osan ajasta ihan kahdestaan lapsen kanssa kotona. Kavereita ei ole vielä löytynyt uudelta paikkakunnalta ja harrastuksiin ei ole ollut nyt mahdollisuutta rahatilanteen ja ajanpuutteen vuoksi. Stressi painoi päälle ja olimme molemmat aika äärimmilleen kiskottuja henkisesti, mikä sitten näkyi kotona kireytenä ja ahdistuksena.
Sitten tilanne laukes totaalisesti ja ero oli astua kuvioihin. Istuttiin ja päätettiin tehdä nyt kaikkemme saadaksemme pitää perheen kasassa ja päästäksemme takaisin siihen onnelliseen arkeen, missä huomioimme jokainen toisemme. Yritys on tuottanut tulosta ja kaikilta on kireys hiukan hellittänyt (rahatilanne alkaa olla suht normaali nyt).
Miehen kanssa meillä ei ole ollut ikuisuuksiin kahdenkeskistä aikaa puhua ihan rauhassa asioista. Nyt tehtiin sitten päätös viedä lapsi hoitoon klo 8-12 väliseksi ajaksi ja olla vain ihan kahdestaan, kuunnella toista ja kertoa omista mietteistään.
Uskon tämän edesauttavan perheen kasassa pitämistä ja kaikkien hyvinvointia. Olisiko kukaan tehnyt tilanteessamme samoin? Vai miten olisitte toimineet asian suhteen? Lapsi on siis 5v.
Olemme joku aika sitten muuttaneet uudelle paikkakunnalle töiden toivossa. Itse olen saanut vakipaikan, miehellä pätkiä sillon tällön. Aina kun jompi kumpi on ollut kotona, on lapsikin ollut vapaalla. Meillä ei ole tukiverkkoa täällä, lähimmät ihmiset ovat 500km:n päässä.
Talous oli kaatua, minkä vuoksi tein töitä kellon ympäri, koska oli siihen mahdollisuus. Kotona kävin vain nukkumassa ja hetken leikittämässä lasta. Väsy oli kova. Unohdin miehen tyystin, joka on ollut suurimman osan ajasta ihan kahdestaan lapsen kanssa kotona. Kavereita ei ole vielä löytynyt uudelta paikkakunnalta ja harrastuksiin ei ole ollut nyt mahdollisuutta rahatilanteen ja ajanpuutteen vuoksi. Stressi painoi päälle ja olimme molemmat aika äärimmilleen kiskottuja henkisesti, mikä sitten näkyi kotona kireytenä ja ahdistuksena.
Sitten tilanne laukes totaalisesti ja ero oli astua kuvioihin. Istuttiin ja päätettiin tehdä nyt kaikkemme saadaksemme pitää perheen kasassa ja päästäksemme takaisin siihen onnelliseen arkeen, missä huomioimme jokainen toisemme. Yritys on tuottanut tulosta ja kaikilta on kireys hiukan hellittänyt (rahatilanne alkaa olla suht normaali nyt).
Miehen kanssa meillä ei ole ollut ikuisuuksiin kahdenkeskistä aikaa puhua ihan rauhassa asioista. Nyt tehtiin sitten päätös viedä lapsi hoitoon klo 8-12 väliseksi ajaksi ja olla vain ihan kahdestaan, kuunnella toista ja kertoa omista mietteistään.
Uskon tämän edesauttavan perheen kasassa pitämistä ja kaikkien hyvinvointia. Olisiko kukaan tehnyt tilanteessamme samoin? Vai miten olisitte toimineet asian suhteen? Lapsi on siis 5v.