Itsekkyyttä?

[miamarika]

olenko vain yksinkertaisesti itsekäs kun tiedän, ja olen sen miehellenikin sanonut, että haluan vielä yhden lapsen (meillä on ennestään yksi lapsi, 1,5v). Mieheni sanoi että hän ei jaksa enää vauva-ajan valvomisia ym. mutta itse olen siihen täysin valmis. Rakastan kovasti miestäni ja toki kunnioitan hänen mielipidettään mutta en voi itselleni mitään. Välillä mietin jopa eroa sillä luulen että kannan kaunaa miehelleni loppuiäksi jos hän pitää päänsä eikä meille tule toista lasta.

 

[mini83]

Entäs jos miehesi kantaa kaunaa sinulle kun joutui antamaan periksi?!

 

[mutsikka81]

meillä kävi vähän näin et ku mies ei halunnut kolmatta lasta ja mä vaan intin ja saatiin se alulle nyt kolmas lapsi 1,5.v. ja joka kerta ku on tyyliin sanaharkkaa lasten hoitamisesta tms...niin saan kuulla et sinähän sen halusit yms...joka on tosi loukkaavaa aivan niinku ei lapsi olisi miehenikin...

 

[miamarika]

Kiitti vaan kommenteista. Mini83, olen toisaalta samaa mieltä kanssasi. Niinkin voisi käydä että mies kantaisi kaunaa jos joutuisi antamaan periksi. En kuitenkaan voi itselleni mitään. Rakastan yli kaiken lastani ja miestäni ja minusta tuntuu että rakkautta riittäisi vielä hyvinkin yhdelle lapselle tai vaikka kolmannelle. Ei kait tässä auta muu kuin katsoa päivä kerrallaan eteenpäin ja toivoa että tähän tulisi joku ratkaisu. En vaan tiedä mikä se sitten on?

 

[Mymmelis]

MInusta lasten hommaaminen kahden kauppa. Itsellä ei kävisi mielessäkään painostaa miestä lapsen hankintaan, jos hän ei siihen olisi suostuvainen itse... Suostuttelu on eriasia, samoin asioiden eri puolien näyttäminen...

Turha itskeä myöhemmin..Mutta topisaalta, mihen tyhmyyttää luovuttaa niitä siemennesteitään, jos ei ole valmis kantamaan seurauksia...

niin ja näin... :$

 

[Peppari]

Entäs jos miehesi kantaa kaunaa sinulle kun joutui antamaan periksi?!

Mutta eipä ole sellainen mikään kunnon mies ja isä joka jäisi siitä kaunaa kantamaan että saisi toisen lapsen.
Näihin kun ei ole yksiselitteistä vastausta.

Mutta sen tiedän että mies voi koska tahansa saada lapsen vaikka sitten 60v mutta nainen on biologisen kellon armoilla.

 

[Tuulianne]

Lapsiluku on sellainen asia, joka voi olla vaikea asia päättää suhteessa. Lapsensaamisen vietti on pahimmillaan niin voimakas, että se voi aiheuttaa eripuraa, kaunaa ja katkeruutta suhteessa. Et ole missään tapauksessa itsekäs! Ei siihen voi itse vaikuttaa, jos kertakaikkiaan tuntuu siltä, että haluaa lisää lapsia.

Eikä ole mitään yksiselitteistä ratkaisua siihen mitä tehdä jos puolisot ovat eri mieltä. Minun mieheni esimerkiksi on niin hitaasti syttyvä ja syvästi asioita pohtiva, että mun ainakin täytyy ottaa joka asia puheeksi lukemattomia kertoja ennen kuin päästään eteenpäin. Hän on myös paljon negatiivisempi kuin minä, joten hänen ensi reaktionsa on sanoa joka asiaan ensin ei ja sitten hiljalleen sulatella asiaa ja keskustella lisää. Minä olen impulsiivinen ja nopea käänteissäni, joten paljon olen kärsivällisyyttä saanut harjoitella. Painostusta tai ei, näin meidän on pakko toimia. Ei oltaisi koskaan saatu edes ostettua asuntoa, jos ei siitä olisi ensin aktiivisesti jauhettu iät ja ajat -lapsen saamisesta nyt puhumattakaan!

Anna ehkä ajan kulua hieman ja tee välillä asiallisessa keskusteluyhteydessä selväksi, ettet voi ajatella elämää ilman toista lasta. Sinulla on yhtä suuri oikeus haluta toista lasta kuin on miehelläsinkin olla haluamatta!

 

[Mörri825]

Valvomiset on äkkiää ohi.
YksKaks huomaat, että se vauva juoksentelee jo ympäriinsä ja alkaa puhumaan.
Muutkin känkkäränkkäyöt on ohimeneviä ja valvomiset unohtuu ja jää vain hyvät muistot.., eka hymyt, isi-sanat ja semmoset mieleen.
Puhun ihan kokemuksesta..., koska olen tyttöjeni kanssa kodinhoidolla.
Ollut jo 11 kuukautta.
Elikkä.
Mikä on miehellä ongelma?
Joutuuko/saako olemaan vauvan kaa 24H/7vrk koko ajan.
On miehen kipukynnys ( niinkuin monien muidenkin ) vitun matalalla :'(

 

[miamarika]

on totta että näkökantoja on monia. Haluan vain niin kovasti toista lasta että mietin asiaa joka päivä. Yhtäkään aamua en herää niin etten ajattelisi lapsen hankintaa. Itken kun näen toisia vauvoja, en voi käydä kaverini luona koska hän sai juuri vauvan. En kestä sitä, haavoittaa tällä hetkellä liikaa vaikka olenkin onnellinen hänen puolestaan. Tiedän kuitenkin etten voi pakottaa miestäni hankkimaan toista lasta joten tämä syö minut sisältä. Kysyin vähän aikaa sitten mieheltäni että onko todellakin niin ettemme enää hanki lapsia niin hän totesi ettei tosiaan voi vastata siihen mitään. Sanoin että tukahdun siihen tunteeseen jos tiedän että ei ole mitään mahdollisuutta saada toista lasta. Hän kuulemma ymmärtää tunnettani mutta minun pitäisi vaan kuulemma päästä asian yli, ajan kanssa. Toisaalta tuntuu että mieheni ei halua toista lasta koska se vie hänen aikaansa liikaa. Hän rakastaa kovasti pientä tytärtämme, uskon niin, mutta hänellä on aina ajatukset omissa puuhissaan. Hän haluaa koohottaa ympäriinsä eikä kestä mitään ylimääräistä "ohjelmaa". Mieheni on kylläkin hyvä mies ja minulle rakas mutta en vain tiedä riittääkö se viemään meitä eteenpäin. Olen jotenkin vain niin äärimmäisen katkera tästä sillä minä hoidan pääsääntöisesti yksin lasta kun mieheni on töissä, harrastuksissaan ja muissa puuhissaan. Se ei haittaa minua mutta en ymmärrä hänen kieltäytymistään toisesta lapsesta koska hän on saanut mennä kokoajan jos vain haluaa. En ole rajoittanut hänen menemisiään millään lailla. Miksi siis emme voisi hankkia toista lasta koska se ei muuttaisi hänen liikkumistaan millään lailla eli mietin itsekin missä on perimmäinen syy tähän teemaan "ei lisää lapsia"???!!!