Alkuperäinen kirjoittaja amaliia:
Olen niin kyllästynyt mieheeni joka ei muuta tee kuin nalkuttaa joka asiasta.
Meidän suhteessa on kaikki päin helvettiä,on ollut jo pidemmän aikaa.
Jos miestäni masentaa jokin niin hän varmasti tekee siitä niin suuren numeron et ei voi olla huomaamatta asiaa.
Lapsille hän kostaa omaa pahaa oloaan ja tyttäreni kanssa ottaa yhteen päivittäin.
Olen kyllä miettinyt eroa päivittäin,miehellenikin asiasta sanonut..häntä se ei kiinnosta kun taas pitää jostain nalkuttaa.
Lapset tästä kärsivät eniten ja heidän takiaan olen valmis tekemään mitä vain.
Olenko huono ihminen jos jätän mieheni?
Minun isäni on juuri tuollainen, ja voin sanoa että jokapäiväiset tappelut, kiristys, nalkutus ja muutenkin epäolennaisista asioista numeron tekeminen päivittäin ovat vaikuttaneet minuun aikuisenakin ERITTÄIN VOIMAKKALLA TAVALLA.
Ei niinkään se, että isäni olisi paha ihminen, pahoinpitelijä tai muuta vastaavaa.
Mutta kun opiskelut ja työt menee miten menee, paha mieli joka päivä ja paljon vihaa sisällä, niin tulee katsottua ja verrattua niihin ikätovereihin, joiden koko nuoruus ei ole mennyt tapellessa. Heillä on kevyt olo, ei ole kireä naama tai ryppyjä alle 30 -vuotiaana, rento ja avoin asenne elämään ja menestystä.
Parisuhteissakin on tullut epäonnistuttua pahemman kerran, tulee katsottua itsellekin aina sellainen mies joka "täyttää kodin" olemuksellaan, kun ei osaa hengittääkään ilman että joku kertoo miten se tehdään "oikein" ja vihaa äitiä kohtaan että hän ei piitannut minusta sen vertaa että olisi laittanut kurin isälle-.
Toivoin jo lapsena että vanhempani asuisivat eri asunnossa. Olin jotain 10 vuotias kun pyysin että he eroaisivat. en halunnut luopua vanhemmistani, mutta halusin että nalkutus ja kähinät loppuisivat. Isäni oli oikein vittumainen, huomasi heti jos jossain nurkassa on murunen ja herätti keskellä yötä koko perheen kuuntelemaan saarnojaan.
En ole varmasti yhtään asiaa saanut kotonani tehdä loppuun asti, kun jokainen päivä meni isän kanssa riitelyyn. Se tuottaa valtavaa tuskaa ja itsetunto menee kun vieressä on kokoajan aikuinen joka panee halvalla ja pitää pellenään, eikä kuuntele mitään. Puhumattakan niistä päivistä jolloin hän päätti olla humalassa, ja sain tutustua aivan uuteen ihmiseen. Isäni on mallia "vaihtaa persoonallisuutta jokaisen kulauksen myötä"
On sinänsä hyvä että on isä, mutta jotkut miehet eivät kestä arkeaan perheen kanssa, ja tajuavat vasta liian myöhään että olisi pitänyt nauttia sillon kun se perhe olis siinä ja lasten elämä vasta edessä päin. Muta ei.- jokainen päivä pitää tuhlata itsekkäistä syistä, sen takia että saa vähän tuulettaa hermojaan.
Nyt se valittaa minulle, että kun en ole yliopistossa ja lääkäri-juristi kuten sen "naapurin kusipään pennut", että miksi hänen lapsista ei tule mitään kun jonku "velttoperseen" lapsetkin valloittaa maailmaa.
No, ei jaksa keskittyä mihinkään, terapiassa istun ja yritän parhaani. Ne on pieniä asioita loppujen lopuksi millä saa pitkäaikaista vahinkoa aikaan. teen kyllä parhaani ja en muistele isää pahalla joka päivä, mutta se että joutuu niin paljon näkemään vaivaa mielenterveytensä eteen aikuisena, ja yrittämään voittaa vaikeudet jotka ovat tavallaan toisten aiheuttamia, on täysin ilman mun syytäni tapahtunut, ja niin tyhmästä asiasta että "kuka laittoi maitompurkin väärään jääkaappiin" tms. Kaikella on hintansa, ja varsinkin päivittäinen riitely vei aikaa ja yksinkertaisesti väsyttää niin paljon, elämä näyttää joskus siltä että olen aika kyyninen.
Lasten kanssa kannattaa kyllä tehdä ratkaisuja niin kauan kuin vielä kerkeää, se on äkkiä ohi kun lapsi kasvaa niin silloin se on jo tapahtunut , minkä on annettu tapahtua. et saa noita päiviä takaisin koskaan.
Kun jäätte kahdestaan lasten lähsettyä kotoa, voin vannoa että vihaat miestäsi joka pilasi sinulta sen ajan kun lapset olivat nuoria. Sitten ei ole ketään enää, muuta kuin juuri se sama hapan ukko joka vänkäsi sen ajan hukkaan.
Voit ihan hyvin tehdä jotain tuolle asialle, muuttaa vaikka eri paikkaan vaikka et eroaisikaan., koska pelkkä nalkutus voi olla mieheltä sitä ettei hän vain TAJUA elää nykyhetkeä, koska kukaan ei hänelle asiaa valaise. Hän saattaa sen käsittää kun näkee että paskamaisuudellakin on seurauksensa.
