"Itsetunnon perusta luodaan varhaisessa vauvaiässä, lapsuudessa ja murrosiässä. Ymmärrettävästi emme tuolloin voi hirveästi vaikuttaa siihen, millaiseksi itsetunto kehittyy. Kuitenkin huono itsetunto vaikuttaa kokonaislaatuisesti elämäämme koko loppuikämme. Epäreilua? Ehdottomasti, mutta onneksi itsetuntoa on mahdollista kohentaa myöhemmässäkin elämässä. Ei, se ei ole helppoa ja voi viedä pahimmillaan vuosia, mutta kun vähäinenkin itsetunnon koheneminen parantaa välittömästi elämänlaatua, miksi ei kannattaisi yrittää?
Huono itsetunto on monella tavalla ns. perseestä. Se estää meitä toteuttamasta unelmiamme ("en mä kuitenkaan onnistu" ), iloitsemasta vilpittömästi toisten menestymisestä ("miksi toi onnistuu aina ja mä en koskaan" ), ottamasta kehuja vastaan ("vittuileeks toi?" ) ja uskomasta, että joku voisi ihan oikeasti rakastaa meitä sellaisena kuin olemme ("se on mun kanssa kuitenkin vain säälistä tai masokismista" ). Huono itsetunto painaa ryhdin kumaraan, masentaa ja ahdistaa. Pahimmillaan huono itsetunto saa meidät suhtautumaan epäluuloisesti tai jopa vihamielisesti muihin. Useimpien heikkoitsetuntoisten elämä on jatkuvaa vertailua ("onko tolla pienempi perse / parempi työ / onnellisempi parisuhde / kauniimmat vaatteet" ). Osa heikkoitsetuntoisista kuvittelee mielessään, että kaikilla on asiat paremmin kuin hänellä, mutta joillakin huono itsetunto voi johtaa muiden tekemisen vähättelyyn ("joo, kyllähän se löysi ihanan miehen, mutta en mä usko että se suhde kestää", "no, kyllähän se onnistui laihduttamaan, mutta kyllä se viimeistään jouluna lihoaa takaisin vanhoihin mittoihin" ).
Vaikka emme voi vaikuttaa siihen, millaiseksi itsetuntomme ensimmäisinä elinvuosinamme ja teini-iässä muodostuu, se ei tarkoita sitä, että meidän olisi IHAN PAKKO kärsiä huonosta itsetunnosta koko loppuelämämme ajan.
HUOM! Vaikka uskon valtaosan ihmisistä voivan parantaa itsetuntoaan, on olemassa ihmisiä, joiden masennus tai ahdistus tms. mielenterveysongelmat on ensisijaisesti biologista ja kemiallista. Pidän siksi mahdollisena, että on olemassa ihmisiä, joiden itsetunto-ongelmat johtuvat muustakin kuin kurjasta lapsuudesta -- ts. että joku biologis-kemiallinen tekijä heidän elimistössään vaikeuttaa merkittävässä määrin ( tai jopa kokonaan ) itsensä rakastamista ja itsensä onnelliseksi tuntemista. Tämä on enemmän kuin kurjaa ja toivon tosissani, että lääketiede pystyisi viimeistään tulevaisuudessa helpottamaan heidän elämäänsä. "
http://www.kutri.net/itsetunto.html
Tuolta löytyy paljon juttua itsetunnosta ja minä, jolla on huono itsetunto, voisin melkein oksentaa kun huomaan miten monesta kohtaa löydän itseäni.
Huono itsetunto on monella tavalla ns. perseestä. Se estää meitä toteuttamasta unelmiamme ("en mä kuitenkaan onnistu" ), iloitsemasta vilpittömästi toisten menestymisestä ("miksi toi onnistuu aina ja mä en koskaan" ), ottamasta kehuja vastaan ("vittuileeks toi?" ) ja uskomasta, että joku voisi ihan oikeasti rakastaa meitä sellaisena kuin olemme ("se on mun kanssa kuitenkin vain säälistä tai masokismista" ). Huono itsetunto painaa ryhdin kumaraan, masentaa ja ahdistaa. Pahimmillaan huono itsetunto saa meidät suhtautumaan epäluuloisesti tai jopa vihamielisesti muihin. Useimpien heikkoitsetuntoisten elämä on jatkuvaa vertailua ("onko tolla pienempi perse / parempi työ / onnellisempi parisuhde / kauniimmat vaatteet" ). Osa heikkoitsetuntoisista kuvittelee mielessään, että kaikilla on asiat paremmin kuin hänellä, mutta joillakin huono itsetunto voi johtaa muiden tekemisen vähättelyyn ("joo, kyllähän se löysi ihanan miehen, mutta en mä usko että se suhde kestää", "no, kyllähän se onnistui laihduttamaan, mutta kyllä se viimeistään jouluna lihoaa takaisin vanhoihin mittoihin" ).
Vaikka emme voi vaikuttaa siihen, millaiseksi itsetuntomme ensimmäisinä elinvuosinamme ja teini-iässä muodostuu, se ei tarkoita sitä, että meidän olisi IHAN PAKKO kärsiä huonosta itsetunnosta koko loppuelämämme ajan.
HUOM! Vaikka uskon valtaosan ihmisistä voivan parantaa itsetuntoaan, on olemassa ihmisiä, joiden masennus tai ahdistus tms. mielenterveysongelmat on ensisijaisesti biologista ja kemiallista. Pidän siksi mahdollisena, että on olemassa ihmisiä, joiden itsetunto-ongelmat johtuvat muustakin kuin kurjasta lapsuudesta -- ts. että joku biologis-kemiallinen tekijä heidän elimistössään vaikeuttaa merkittävässä määrin ( tai jopa kokonaan ) itsensä rakastamista ja itsensä onnelliseksi tuntemista. Tämä on enemmän kuin kurjaa ja toivon tosissani, että lääketiede pystyisi viimeistään tulevaisuudessa helpottamaan heidän elämäänsä. "
http://www.kutri.net/itsetunto.html
Tuolta löytyy paljon juttua itsetunnosta ja minä, jolla on huono itsetunto, voisin melkein oksentaa kun huomaan miten monesta kohtaa löydän itseäni.
Korjaan asian 
