V
viereas
Vieras
Mies harrastaa mielestäni ihan ok määrän noita ns. tavallisia harrastuksia esim. sählyä. Mutta sitten on noita lautapelijuttuja ja niihin menee 3-4 kertaa vuodessa koko viikonloppu ja todella monia päiviä tai puolikkaita päiviä (eli viikonlopuista kyse tietysti silloin) niin että on siis aamusta ehtooseen pois. Lisäksi saattaa arki-iltoina pelata pari peliä ja melkein joka ilta pelaa netin välityksellä kavereidensa kanssa. Ja usein ne on sellaisia pelejä, että kestää 1-2h niin ettei voi edes nousta koneelta tekemään jotain parin minuutin hommaa. ON siis kiinni siinä ettei tule katkosta pelaamiseen.
Lisäksi käy ralleissa hyvin hyvin satunnaisetsi, mutta joka kesä jyväskylän ajot ottaa viisi päivää ja minä olen sen koko ajan lasten kanssa yksin kotona.
Mies hokee, että hän ei ole estänyt minua harrastamasta vaan että toivookin että minä menisin. Mutta eihän mulle jää edes voimia, vaikka joskus joku aika olisikin. Rahaakaan minulla ei ole erityisesti eli se mitä teen niin pitäisi olla ilmaista oikeastaan.
Ja koska minä muka voisin olla tuollaisia öitä pois? Jo pelkästään hyvin satunnaisest (kerran kaksi vuodessa) baarikeikat on raskaita, koska en minä aamulla kuitenkaan saa nukkua rauhassa.
Nytkin olin itse kipeä ja lapset kipeinä ja parisen viikkoa meni sisätiloissa. Ja silloin kun minä sairastan niin en minä mitään makoilemaan pysty, koska lapset pitää hoitaa (olen kotiäiti) ja parantuminenkin ottaa aina oman aikansa jo sen takia, että ei voi tosiaan levätä.
Mitään tukiverkkoa ei ole.
Ja mies sanoo, että rutisen turhasta.
Vesijumppaan olisin halunnut mennä, mutta se osui samalle illalla miehen sählyn kanssa joten se siitä. Jooga kiinnosti myös, mutta en raaski maksaa melkein 50e siitä ja ryhmäkin tuli täyteen.
Ehkä minä sitten rutisen turhasta ja miesten vain pitää saada juosta noissa ja olla öitä pois ja että tuo on ihan normi määrä mitä mieheni on pois.
Lisäksi käy ralleissa hyvin hyvin satunnaisetsi, mutta joka kesä jyväskylän ajot ottaa viisi päivää ja minä olen sen koko ajan lasten kanssa yksin kotona.
Mies hokee, että hän ei ole estänyt minua harrastamasta vaan että toivookin että minä menisin. Mutta eihän mulle jää edes voimia, vaikka joskus joku aika olisikin. Rahaakaan minulla ei ole erityisesti eli se mitä teen niin pitäisi olla ilmaista oikeastaan.
Ja koska minä muka voisin olla tuollaisia öitä pois? Jo pelkästään hyvin satunnaisest (kerran kaksi vuodessa) baarikeikat on raskaita, koska en minä aamulla kuitenkaan saa nukkua rauhassa.
Nytkin olin itse kipeä ja lapset kipeinä ja parisen viikkoa meni sisätiloissa. Ja silloin kun minä sairastan niin en minä mitään makoilemaan pysty, koska lapset pitää hoitaa (olen kotiäiti) ja parantuminenkin ottaa aina oman aikansa jo sen takia, että ei voi tosiaan levätä.
Mitään tukiverkkoa ei ole.
Ja mies sanoo, että rutisen turhasta.
Vesijumppaan olisin halunnut mennä, mutta se osui samalle illalla miehen sählyn kanssa joten se siitä. Jooga kiinnosti myös, mutta en raaski maksaa melkein 50e siitä ja ryhmäkin tuli täyteen.
Ehkä minä sitten rutisen turhasta ja miesten vain pitää saada juosta noissa ja olla öitä pois ja että tuo on ihan normi määrä mitä mieheni on pois.