Ja taas kotiäitejä ja lastaan kotona hoitavia haukutaan. Työmme on velttoilua nyt!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";26259270]Mulle on tullut mielikuva, että suurin osa työssäkäyvistä äideistä on katkeria ja kateellisia kotiäideille, koska kotonaolevat ovat oikeasti uskaltaneet ja viitsineet laittaa omat lapsensa tärkeysjärjestyksessä ykkösiksi. [/QUOTE]

Lapsen etu on myös se että vanhemmat ovat tyytyväisiä elämäänsä. Varsinkin isomman lapsen ( vaikkka yli 3-v ) ollessa kyseessä asetan omiakin tarpeitani välillä etusijalle. Voin ihan hyvin sanoa lapsille että nyt nukkumaan, koska isi ja äiti haluavat olla kahdelleen. Minusta vanhempien oma ja keskeinen aika on tärkeää ja sitä kannattaa vaalia.

En ole esimerkiksi koskaan laittanut lapsille koulureppuja tai aamupaloja valmiiksi, ihan itse ovat saaneet selviytyä kun on ensin opeteltu miten asiat tehdään.
Moni kokee kotityömääränsä suureksi osaamatta ottaa lapsiakin mukaan- ei koti ole mikään täysihoitola :snotty:
 
a taas kotiäitejä ja lastaan kotona hoitavia haukutaan. Työmme on velttoilua nyt! ""

nIINHÄN SE ON! Itsekin lasten kanssa ollut aikani kotona ja aina töihin välissä. Samat hommat on tehtävä töissäkin ollessa, vähiinä illan tunteina.
Kotiäideillä on koko päivä aikaa hommia tehdä. Kyllä ainakin aina itselläni vilkastui illat, mieli kaikki keretä tehdä ja lastenkin kanssa olla.
Yhdessä söimme ja siinä rupattelimme, ruoat raivattiin yhdessä, ellei lapsilla jotain kiinnostavampaa keskenään. iLTAPALAT YHDESSÄ JA ILTASADUT. hOMMIA RIITTI VIELÄ LAPSIEN NUKKUMAAN MENTYÄKIN. kotona ollessa nukkumaan mennessä oli jo hommat tehty ja oli omaa aikaa.
 
Lapsen etu on myös se että vanhemmat ovat tyytyväisiä elämäänsä. Varsinkin isomman lapsen ( vaikkka yli 3-v ) ollessa kyseessä asetan omiakin tarpeitani välillä etusijalle. Voin ihan hyvin sanoa lapsille että nyt nukkumaan, koska isi ja äiti haluavat olla kahdelleen. Minusta vanhempien oma ja keskeinen aika on tärkeää ja sitä kannattaa vaalia.

En ole esimerkiksi koskaan laittanut lapsille koulureppuja tai aamupaloja valmiiksi, ihan itse ovat saaneet selviytyä kun on ensin opeteltu miten asiat tehdään.
Moni kokee kotityömääränsä suureksi osaamatta ottaa lapsiakin mukaan- ei koti ole mikään täysihoitola :snotty:


Olen kyllä aina lasten kanssa ollut aamupaloilla ja laittanut ne. Myt vasta myöhemmin töihin ja aikaisin mennessä tein aamupalat valmiiksi ja yksiksein söivät:(. Kuopus heräsi aina ennen lähröani ja söi kanssabi aamupalan ja jäi odottamaan kellon soittoa kouluunlähtöön.
 
Jatkoa noihin edellisiin...

En tarkoita vertailla perheitä ja lastenhoidon raskautta, viime kädessä se on jokaiselle sitä miksi sen itse kokee. Itse en ole koskaan halunnutkaan kokea äitiyttä raskaana ja pitänyt tavoitteena jotain marttyyrin kruunun saavuttamista. Jos meillä olisi sukulaisia lähellä ja näin hoitopaikkoja tarjolla niin varmasti niitä ilolla hyödynnettäisiin, nyt joudutaan tyytymään kunnan tarjoamiin palveluihin. Ja kyllä, täällä käytännössä kaikki 6-7v:aat ovat päivähoidossa tai eskarissa, itseasiassa ovat paljon pienemmätkin vaikka äiti/isä olisikin kotona sitä pikkusisarusta hoitamassa. En tunne mitään tarvetta ottaa noita etityislapsia kotihoitoon vain siksi että joku suomalaisäiti ei pääsisi katkerana kettuilemaan siitä kuinka en hoida lapsiani juuri ollenkaan.

Isoimmat pointtini olivat kuitenkin seuraavat:

1. En pidä omien lapsien kotona hoitamista verrannollisena palkkatyöhön, silloinkaan kun se sattuu olemaan raskaampaa.

2. Jos kokee sen oman kotiäitiytensä niin raskaaksi että jatkuvasti kadehtii työssäkäyviä näiden kahvi- ja vessatauoista sekä rennosta päivästä kannattaa miettiä mättääkö joku siinä omassa arjessa. Onko lapset erityistarpeisia tai eikö kasvatus ihan pure? Väsyneestä ja katkerasta äidistä ei hyödy kukaan, eli voisiko osan lapsista laittaa virikehoitoon tai olisiko töihinpaluu jo ajankohtaista.
 
Voi elämä ku pitää aina tapella tälläsistä, miks jokainen ei voi olla sellanen kun haluaa ja ajatella niinkun haluaa ja olla arvostettu.
Mä oon kahden pienen lapsen kans (11kk ja 2v) kotona ja en pidä tätä työnä, en todellakaan, musta on ihan helvetin hieno et saan olla kotona ja saan olla vielä vuoden kotona (olisin vähän pitempäänkin jos se olis mahdollista). Toi taas, että mikä on kenestäkin rankkaa ni sehän on ihan ihmisestä itestään, lapsesta ja sit siitä työpaikasta kiinni. Itellä oli sellanen työ, että en sitä kyllä rankkana pitäny, mutta en kyllä pidä kahden lapsen kans kotona olemistakaan rankkana. Silti MUN siis tää koskee vaan mun työtä, töissä oli usein aika lepposta, ehti pitää kyllä kahvitauot ja ruokatauon (ja siellä vessassakin sai käydä rauhassa ;) ) ja lasten kans kotona mä en kyllä oo ehtiny syömään tai kahvittelemaan rauhassa, mut mitä sitte!!!!mä en pääse vessaan rauhassa (harvoin edes sillon kun mies on kotona) mut mitä sitte!!!!ei se mua haittaa, samahan se on istua siellä ovi auki ja ei siellä vessassa sitä aikaa niin kauaa saa kulumaan ;) Ja meillä tosiaan kaikki kotityöt on mun hoidettavissa, koska mies tekee paljon töitä (on yrittäjä) ja tekee siks paljon töitä et mä saan olla lasten kans kotona ja se on IHANAA. En velttoile, enkä ehdi lepäileen päivällä, siis makaileen sohvalla (meillä ei oo esikoinen edes nukkunu päiväunia sen jälkeen kun oli 1,5v), mut edelleen mitä sitten, koska mä nautin tästä enkä mä sitä makoilua vois siellä töissäkään tehdä (vaikka siellä lepposta usein onkin).

Ei tää kotona olo oo työtä, aina ei tietenkään oo helppoo ja niitä vapaa hetkiä tai lepohetkiä päivän aikana ainakaan mulla ei oo (ehkäpä sitten kun lapset vähän vielä kasvaa) mut en mä niitä edes kaipaa. Tää on ehdottomasti parasta mitä voi olla. Musta on hieno olla kotona. Arvostan ihan yhtäpaljon kotona olevia äitejä ja töissä käyviä äitejä ja molemmissa on puolensa ja teki sitten kumpaa vaan niin tuskin se päivä kummassakaan suurimmalla osalla on velttoilua.
 
. En tunne mitään tarvetta ottaa noita etityislapsia kotihoitoon vain siksi että joku suomalaisäiti ei pääsisi katkerana kettuilemaan siitä kuinka en hoida lapsiani juuri ollenkaan.

Oikeasti, voi herranen aika...miksi ihmeessä olisin katkera 3 lapsen kotiäidille jolla on kaikki kehitysvammaisia (??) ja hirveä ulina aina palstalla kun ei saa hoitoapua. Mulla on kuule omanikin koulussa ja hoidossa mutten todellakaan ole niin URPO että kuvittelisin että koska minä hyödynnän päivähoitoa ja saan muutenkin paljon omaa aikaa niin minun tilanteeni olisi verrannollinen siihen että joku toinen ihan oikeasti hoitaa ne muksut 24/7 tai ainakin melkein kotona. Kyllähän tämä tilanne mulle on oikeaa luksusta (käyn toki töissä) ja sitä suuremmalla syyllä en menisi ikinä ivailemaan sille 3 lapsen kotiäidille kotona olon helppoudesta. Se oli pointtini. Huvittaa nämä jotka AINA kuvittelee että heille ollaan katkeria tai kateellisia, olipa tilanne mikä hyvänsä :D
 
ei jukoliste, kun mun lomani alkaa heinäkuun alussa, en siis olekaan lomalla vaan töissä jos kotona lasten kanssa oleminen on työtä :D

Pitääkö mun tehdä sen lastenhoidon lisäksi myös kotityöt vai kuuluuko siihen kotiäidin rankkaan työhön pelkkä lastenhoito ja ukkokulta sitten töistä tullessaan siivoaa.
paljonko saan vaatia mieheltä palkkaa ?
 
[QUOTE="vieras";26260125]Oikeasti, voi herranen aika...miksi ihmeessä olisin katkera 3 lapsen kotiäidille jolla on kaikki kehitysvammaisia (??) ja hirveä ulina aina palstalla kun ei saa hoitoapua. Mulla on kuule omanikin koulussa ja hoidossa mutten todellakaan ole niin URPO että kuvittelisin että koska minä hyödynnän päivähoitoa ja saan muutenkin paljon omaa aikaa niin minun tilanteeni olisi verrannollinen siihen että joku toinen ihan oikeasti hoitaa ne muksut 24/7 tai ainakin melkein kotona. Kyllähän tämä tilanne mulle on oikeaa luksusta (käyn toki töissä) ja sitä suuremmalla syyllä en menisi ikinä ivailemaan sille 3 lapsen kotiäidille kotona olon helppoudesta. Se oli pointtini. Huvittaa nämä jotka AINA kuvittelee että heille ollaan katkeria tai kateellisia, olipa tilanne mikä hyvänsä :D[/QUOTE]

Ja luetunymmärrys oli taas uskomaton... :D

Vissiin turha tuhlata rautalankaa.
 
Ei se työtä olekkaan olla kotona, ja itsekkin olen kokenut olevani etuoikeutettu kun olen saanut olla lasteni kanssa kotona. Mutta toisaalta en kyllä ymmrrä miksi äiti tuomitaan kävi töissä, tai hoitaa lapsiaan kotona. Perheellisiin kohdistetaan kritiikkiä, ja paineita jo ihan riittävästi. Toisaalta taas puhutaan ikärasismista, ja ajatellaan vanhukset hoidettavana taakkana. Onko se tosiaan niin? En nyt puhu mistään eläkeiän nostamisesta, tai toisaalta taas siitä että tämä yhteiskunta pärjäisi ilman verotuloja. Mutta mennäänkö tässä keskustelussa tosiaan eteenpäin, jos räksytetään ja valitaan vain oma puolensa. Itse en ainakaan arvosta yhtään vähempää työssäkäyviä äitejä! Toisaalta en myöskään minä ole mikään hyödytön loinen, vaikka lapseni olen kotona 3-vuotiaaksi halunnut, ja saanut hoitaa. Annan varmasti takaisin vielä edes murto osan siitä. Se että lapsiperheiltä viedään valinnanvapautta pois, ei kyllä minusta ratkaise asioita. Monissa kunnissa hoitopaikkojen vähyys, henkilökunnan vähyys, säästöt, se että joudutaan viemään lapsia pitkiäkin matkoja hoitoon on arkipäivää. En tiedä poistaisiko se vuoden lyhyempi tuki tätä ongelmaa, ja tarttuisivatko kunnat tähä asiaan jos näin kävisi?
 
[QUOTE="vieras";26259537]Niin, miten niitä sitten pitäisi verrata? toinen hoitaa lapsensa itse ja ei saa palkkaa, toinen pistää lapsensa muiden hoidettavaksi, tekee muuta hommaa sillä välin ja saa siitä palkkaa. Ei se silti välttämättä vähennä toisen TYÖmäärää. Voi olla että kotiäiti ei tee kotona mitään lastenhoidon eteen ja töissäkäyvä paahtaa kuin höyryveturi. Tai sitten voi olla että kotiäiti järjestää lapsilleen ohjelmaa ja hoitaa kotia kuin lastenhoitaja/kodinhoitaja konsanaan, ja se töissäoleva vaan lorvailee firman koneella facebookissa.[/QUOTE]

Niin totta. On todella ristiriitaista huudella tasa-arvon nimeen ja samaan hengenvetoon sanoa, ettei kotiäidin tekemä työ ole työtä. Ei se nyt palkkatyötä olekaan, sen me kaikki kyllä ymmärrämme, mutta työtä kumminkin.

Äsken katsoin ulos. Siellä ihan "oikeat" työntekiät siistivät pihaa, leikkasivat oksia puista ja keräsivät ne kärryyn. Itse kotiäitinä vaihdoin vaippoja, keittelin puuroa, siivoilin, leivoin, käytin muksut ulkona jne. (Kyllä, kyllä, tiedän, että myös työssä käyvät tekevät näitä kaikkea, se ei ole listaukseni pointti). Eikö nämä ole molemmat töitä? Miksi minun pitäisi kutsua näitä omia askareitani? Hommiksi? Elämäksi? Vapaa-ajaksi? Lomaksi?...

Nyt nämä ihkaoikeat työntekijät lähtivät arvatenkin lakisääteiselle tauolleen, minä istahdin tähän koneen ääreen. En luettele näitä tekemisiäni todistaakseni ahkeruuttani, vaan yritän ymmärtää sen miten te koette työnteon. Miksi ette arvosta uurastuksianne?

Niin kauan kuin me naiset emme arvosta näitä naisvaltaisen alan töitä itse (sisällytän tähän kotiäitiyden), niin turha valittaa siitäkään, että naisen arvo on 80 centtiä miehen eurosta.

Me naiset olemme erilaisia kuin miehet. Me kasvatamme pienokaisia mahassamme. Me synnytämme lapsia. Tämä tuskin muuttuu koskaan miksikään. Tässä emme pääse tasa-arvoiseksi koskaan miesten kanssa. Miehent nyt tuskin koskaan tulevat synnyttämään lapsia.

Minun mielestäni tasa-arvo ei ole myöskään PELKÄSTÄÄN sitä, että naistenkin pitää pystyä käymään töissä ja saada siitä sama korvaus kuin miehet saa. Se aika, kun nainen on pois työmarkkinoilta pitäisi arvostaa samaan kuin, että hän olisi töissä. (En tarkoita tässä yhteydessä mitään euromääräistä lukua, vaan puhun pelkästään arvostuksesta. En ole niin viisas, että pystyisin kertomaan minkä verran omien lasten hoidosta tulisi saada.. Toisen mielestä riittää, että saa mahdollisuuden hoitaa itse lapset, toinen vaatii tästä jopa euroja...)

Jos perhe haluaa suuremman perheen, niin on aikalailla luonnollista, että toisen jää jälkikasuvaan kaitsemaan. Se on perheen kannalta useimmiten järkevämpi ratkaisu ihan perheen jaksamisen kannalta. Tähän yhteyteen liittäen tuo Vartiaisen velttoilusyyttely on pöyristyttävää!

Tasa-arvosta vielä. Miettikää. Jos mies jää pois töistä kaitsemaan lapsiaan, onko se velttoilua? Jos te omin silmin näette miehen tuolla päivittäin työntelemässä esim. kolmea pientä lasta kärryillä leikkipuistoon. tiedätte, että se on perheen yhteinen valinta, näette, että tämä mies hoitaa, huolehtii ja nauttii ajastaan lastensa kanssa. Onko se velttoilua? Minusta ei. Minusta se olisi aivan mahdottoman suloista ja arvostettavaa. Ja näin sen pitäisi olla myös naisten kohdalla!

Kun te kukin tahollanne vöyhkäätte, että kotityöt eivät ole työtä, te vedätte naisen arvoa aina vain alaspäin. Meidän pitäisi jokaisen arvostaa työtä, jota teemme perheemme eteen.

Ja jos joku sanoo, että teen työtä perheen eteen, niin siinä ei ole mitään hävettävää. Täällä alkaa armoton parjaaminen, että herranen aika, ei se ole työtä, en viitsisi työksi sitä nyt kutsua, kun on omien lasten kanssa kotona. Mielestäni on uskomatonta miten negatiivisenä työ-sanaa tällä palstalla pidetään!

Ja jos joku valitsee palkkatyön sijaan kodin askareet ja lastensa hoidon, niin tottakai hänellä jää enempi aikaa tehdä näitä kotitöitä. Luonnollisesti! Sehän se pointti nimen omaan onkin jäädä kotiin. Jäädä kotiin, että arki rullaa paremmin ja perhe on tyytyväisempi.

Pitkä teksti taas tuli naputeltua.. Kiitos kun olette vastailleet. Itseäni kiinnostaa kovasti nämä tasa-arvokeskustelut, kotiäitiyteen liittyvät jutut, mutta myös kiva kuulla mitä mieltä muutkin äidit ovat. Tuohdun aina kovasti, jos joku väheksyy meidän äitien tekemää työtä. Sormeni syyhyävät päästä puolustamaan meitä naisia.

ap
 
  • Tykkää
Reactions: fifiia
[QUOTE="kotiäiti";26255081]Ja oleellistahan olisi ajatella niitä LAPSIA, mutta ei, kaikki vaan jaksaa jauhaa äideistä ja yhteiskunnasta ja rahasta ja plaaplaaplaa, vaikka tätä asiaa pitäisi pohtia LAPSEN hyvinvoinnin kannalta. Ja täytyy olla melko vinksahtanutta elämää, jos lapsi ei hyödy siitä että saa viettää ensimmäiset vuodet äidin hoivissa. Tokikin jokainen SAA mun puolesta viedä lapsensa hoitoon vaikka synnäriltä, mutta en ymmärrä sitä asennetta että lapsen hoitamisessa itse olisi jotain pahaa, ja se juontaisi aina juurensa äidin velttoilusta tms.[/QUOTE]

Asiaa!
 

Yhteistyössä