Hei te kaikki.
Olen 20-vuotias persoonallisuushäiriöstä kärsivä nuori nainen.
Tänään tuli se päivä, etten enää jaksa.
Neljä vuotts etsitty sopivaa lääkitystä, on niin psykoterapiaa kuin tavallistakin terapiaa kokeiltu, osasto hoitoja unohtamatta.
Nyt olisi viimeinen vuosi opiskeluja edessä, sitten valmistuisin ja menisin töihin.
Mutta entä kun ei jaksa?
Eläimet pyörivät jaloissa ja vain ärsyttävät.
Huudan ja raivoan yksikseni. Itken, nukun vuorokaudessa 2-4h ja muun ajan olen koulussa/töissä. Tai sitten en tee mitään. Makaan lattialla ja katselen kattoon, ei tunteita ei mitään.
Nyt kumppanini on poissa kotoa, en lähtenyt mukaan kun ei ole rahaa millä mennä.
Olemme vain tapelleet viime aikoina.
En vain tunne enää mitään.
Olen koittanut satuttaa itseäni olemalla syömättä, mutta se ei tunne enää missään niinkuin neljä vuotta sitten.
Tänään tein myös raskaustestin, se oli negatiivinen.
Suuri pettymys, sillä olin jo ehtinyt ajatella lasta ja suunnitella tulevaa, tunsin hetken, että asiat on pakko laittaa järjestykseen.
Heräsin viideltä aamulla tekemään testiä (olin mennyt nukkumaan puoli kolme). Tuloksen nähtyäni olo oli tyhjä. Vielä eilen kaikki raskauteen liittyvät tuntemukset olivat selkeät, kaikki hävisi samantien, kun ei toista viivaa tullutkaan.
Mutta, miksi kirjoitan?
Koska uskon puolisoni lukevan tämän löydettyään minut ja tutkiessaan tekemisiäni tietokoneella ennen sieluni katoamista rumasta lihavasta ruumiistani.
Rakastan puolisoani, hän on maailman kaunein vaimo ja ei tee ikinä pahaa.
Hän ei ole ikinä teoillaan onnistunut satuttamaan minua. Minä olen vain heikko.
Olen yrittänyt jaksaa kantaa kaikkea tätä harteillani, mutta nyt tuli se päivä, kun ei enää pysty.
Eläimet on hoidettu ja asunto siivottu, kaapissa on jotain ruokaa ja maanantaina minulle tulee rahat jotka voit käyttää haluamallasi tavalla.
Rakastan sinua nyt ja ikuisesti. Anteeksi.
Rakkaudella, sinun Miso
Olen 20-vuotias persoonallisuushäiriöstä kärsivä nuori nainen.
Tänään tuli se päivä, etten enää jaksa.
Neljä vuotts etsitty sopivaa lääkitystä, on niin psykoterapiaa kuin tavallistakin terapiaa kokeiltu, osasto hoitoja unohtamatta.
Nyt olisi viimeinen vuosi opiskeluja edessä, sitten valmistuisin ja menisin töihin.
Mutta entä kun ei jaksa?
Eläimet pyörivät jaloissa ja vain ärsyttävät.
Huudan ja raivoan yksikseni. Itken, nukun vuorokaudessa 2-4h ja muun ajan olen koulussa/töissä. Tai sitten en tee mitään. Makaan lattialla ja katselen kattoon, ei tunteita ei mitään.
Nyt kumppanini on poissa kotoa, en lähtenyt mukaan kun ei ole rahaa millä mennä.
Olemme vain tapelleet viime aikoina.
En vain tunne enää mitään.
Olen koittanut satuttaa itseäni olemalla syömättä, mutta se ei tunne enää missään niinkuin neljä vuotta sitten.
Tänään tein myös raskaustestin, se oli negatiivinen.
Suuri pettymys, sillä olin jo ehtinyt ajatella lasta ja suunnitella tulevaa, tunsin hetken, että asiat on pakko laittaa järjestykseen.
Heräsin viideltä aamulla tekemään testiä (olin mennyt nukkumaan puoli kolme). Tuloksen nähtyäni olo oli tyhjä. Vielä eilen kaikki raskauteen liittyvät tuntemukset olivat selkeät, kaikki hävisi samantien, kun ei toista viivaa tullutkaan.
Mutta, miksi kirjoitan?
Koska uskon puolisoni lukevan tämän löydettyään minut ja tutkiessaan tekemisiäni tietokoneella ennen sieluni katoamista rumasta lihavasta ruumiistani.
Rakastan puolisoani, hän on maailman kaunein vaimo ja ei tee ikinä pahaa.
Hän ei ole ikinä teoillaan onnistunut satuttamaan minua. Minä olen vain heikko.
Olen yrittänyt jaksaa kantaa kaikkea tätä harteillani, mutta nyt tuli se päivä, kun ei enää pysty.
Eläimet on hoidettu ja asunto siivottu, kaapissa on jotain ruokaa ja maanantaina minulle tulee rahat jotka voit käyttää haluamallasi tavalla.
Rakastan sinua nyt ja ikuisesti. Anteeksi.
Rakkaudella, sinun Miso
