Jäätäisittekö tässä tapauksessa kodin 19-vuotiaan "armoille"?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kerttu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Onhan se mummullekin raskasta. 5 viikkoa on pitkä aika. Mummu joutuukuitenkin varaamaan pojalle ruokaa,jos tämä vaikka sattuu tulemaan syömään, ja kuulostaa siltä, että poika ei kuitenkaan joka yö edes olisi mummolla, sitäkin mummo joutuu miettimään, että tuleeko vai ei. Ja jos tulee niin kuinka myöhään...
 
Entä jos poika hankkisi oman vuokra-asunnon? Sopisiko se ap:lle? Viisi viikkoa, siinä ehtii tutustua moniin uusiin ja jännitäviin ystäviin, joiden nurkissa asustella. Ehkäpä poika ei enää syksyllä haluakaan palata "kotiinsa" vanhempiensa riesaksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no...:
Onhan se mummullekin raskasta. 5 viikkoa on pitkä aika. Mummu joutuukuitenkin varaamaan pojalle ruokaa,jos tämä vaikka sattuu tulemaan syömään, ja kuulostaa siltä, että poika ei kuitenkaan joka yö edes olisi mummolla, sitäkin mummo joutuu miettimään, että tuleeko vai ei. Ja jos tulee niin kuinka myöhään...

No ei sentään, olemme puhuneet että ostan mummon luo pakastimen täyteen ruokaa, ja käyn kerran heinäkuun puolessa välissä sen uudelleen täyttämässä. Eli mummon ei tarvitse varta vasten pojalle ruokaa tehdä/ostaa. Poika osaa kyllä ruokaa jonkin verran valmistaa.

Ja kotonahan poika viettää tätä nykyä ehkä 3 yötä viikossa, joten mummoa on varoítettu että luultavasti ei saavu paikalle joka ilta. Eli odotella ei tarvitse.
Sellainen sääntö meillä on ollut vielä kotona, että jos yöksi tulee kotiin pitäsi tulla viim. klo 01 aikaan, me muut käymme töissä/koulussa/päiväkodissa, joten on ihan reilua ettei esikoinen herätä lopputaloa keskellä yötä kolistelullaan, siitä siis se sääntö.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Entä jos poika hankkisi oman vuokra-asunnon? Sopisiko se ap:lle? Viisi viikkoa, siinä ehtii tutustua moniin uusiin ja jännitäviin ystäviin, joiden nurkissa asustella. Ehkäpä poika ei enää syksyllä haluakaan palata "kotiinsa" vanhempiensa riesaksi.

Tottakai poika saa hankkia oman vuokra-asunnon jos haluaa, mutta ongelma olisi sitten se että kuka vuokran maksaa? Poika on työtön, ja syksyllä jatkuu koulu. Eli ei tuloja tällä hetkellä.
Vappunahan hän sai potkut työ/oppisopimuspaikastaan, eli kouluun paluu on tässä työtilanteessa ainoa vaihtoehto.
 
Mä en ymmärrä.Aikuinen nuori mies kyseessä ja vanhemmat kohtelee kuin pikkupoikaa.Miksi ei saa tuoda kavereita vanhempien poissaollessa, jos ovat siivosti?
Jos sängyissä on nukuttu ja wc haisee, niin noi on pienet ongelmat.Petivaatteet vaihtoon, wc:n pesu.Ja nuori mieskin voi nuo tehdä.
Mun vanhin poika on 18v ja kyllä tämä talo on hänenkin kotinsa, kunnes muuttaa omilleen ( mitä ilmeisemmin opiskelun ( jäljellä 1v ) ja armeijan jälkeen.

No niin luin vielä lisää ja olihan siellä muutakin tapahtunut :/
 
Yleensäkin mielestäni jos ei a. opiskelupaikkaa b. hae aktiivisesti töitä, niin ei voi antaa täysikäisen asua kotona. Tottakai kotona asuminen rakastaville vanhemmille varmasti helpoin vaihtoehto, mutta jos pojan parasta haluaa, niin tuohon menoon on pantava stoppi. Ja tämä kesäkuvio vaikuttaa juuri sopivalta siihen stopin laittoon!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Maine Coon:
Mä en ymmärrä.Aikuinen nuori mies kyseessä ja vanhemmat kohtelee kuin pikkupoikaa.Miksi ei saa tuoda kavereita vanhempien poissaollessa, jos ovat siivosti?
Jos sängyissä on nukuttu ja wc haisee, niin noi on pienet ongelmat.Petivaatteet vaihtoon, wc:n pesu.Ja nuori mieskin voi nuo tehdä.
Mun vanhin poika on 18v ja kyllä tämä talo on hänenkin kotinsa, kunnes muuttaa omilleen ( mitä ilmeisemmin opiskelun ( jäljellä 1v ) ja armeijan jälkeen.

siinä on niin vaikeaa lukea vaikka koko ketju, kyllä sieltä sinullekin vastaus urkenee. Jauhettu jo aika monta kertaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kerttu:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jos poika on todella nuorisorikollinen ja huligaani ja vastuuton hampuusi, niin et sinä sitä vanhan ihmisen vastuullekaan voi jättää viideksi viikoksi. Vie johonkin laitokseen tai pakota mukaan mökille, ja huolehdi itse jälkikasvustasi. Mitä pahaa se mummo on tehnyt, että hänen kesän voisit pilata laittamalla tuon vandaalin hänen kotiansa sotkemaan?

Nuorisorikollinen? No ei sentään. Eikä edes huligaani. Vastuuton kyllä, eikä kuuntele (enää) minkäälaisia neuvoja, tai ainakaan noudata niitä.
Mummon luo poika ei ole menossa asustelemaan, vaan saa käydä siellä nukkumassa jos tarvis, sekä suihkussa ja syömässä.

Missä poika asuu tuon 5 viikkoa?Autossaanko?
Sanot että mummon luona ei asu.Ainoastaan yöpyä,syödä ja peseytyä voi mummolla.
Itselläni on "saman tyyppinen" täysi-ikäinen poika.
Hänellä on oma kämppä samassa taloyhtiössä missä itse asumme.
Ei tulisi mielenkään ottaa kotimme avaimia häneltä pois.Aina on tervetullut kotiin.
Itsekkin olemme nuorempien sisarten kanssa lähdössä reissuun,ja poika jää kotimieheksi lemmikeistä huolehtimaan.
 
Onneks en olekkaan ainoa jolla hankala kasvatettava, tuohon jäärään kun ei mikään tehoa. Ollaan sanottu että hankkis oman asunnon jottei tarvi elää meidän sääntöjen mukaan , vaan tämä kun on kuulemma täys ikänen ja tekee niinkuin haluaa, hiippailee umpitunnelis yöllä kotio makaa ja haisee seuraavan päivän , ja pummaa vielä tupakka rahaa kaiken kukkuraksi, joo eihän sitä pihallekkaan voi heittää( mä kyllä välillä harkitsen ) ei todellakaan ole kivaa. no jos tuo armeija sais jotain aikaan, on sitä pariviikkoa vielä jäjellä, ei hyvältä näytä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nakku:
Yleensäkin mielestäni jos ei a. opiskelupaikkaa b. hae aktiivisesti töitä, niin ei voi antaa täysikäisen asua kotona. Tottakai kotona asuminen rakastaville vanhemmille varmasti helpoin vaihtoehto, mutta jos pojan parasta haluaa, niin tuohon menoon on pantava stoppi. Ja tämä kesäkuvio vaikuttaa juuri sopivalta siihen stopin laittoon!

Luojan kiitos pojalla jatkuu koulu syksyllä, pääsi takaisin amikseen jatkavana opiskelijana oppisopimuspaikan potkujen jälkeen.
Kesätyöpaikka olisi ollut yhden puhelinsoiton päässä, mutta sitä puhelinsoittoa ei poika saanut koskaan tehdyksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mikä:
Alkuperäinen kirjoittaja Maine Coon:
Mä en ymmärrä.Aikuinen nuori mies kyseessä ja vanhemmat kohtelee kuin pikkupoikaa.Miksi ei saa tuoda kavereita vanhempien poissaollessa, jos ovat siivosti?
Jos sängyissä on nukuttu ja wc haisee, niin noi on pienet ongelmat.Petivaatteet vaihtoon, wc:n pesu.Ja nuori mieskin voi nuo tehdä.
Mun vanhin poika on 18v ja kyllä tämä talo on hänenkin kotinsa, kunnes muuttaa omilleen ( mitä ilmeisemmin opiskelun ( jäljellä 1v ) ja armeijan jälkeen.

siinä on niin vaikeaa lukea vaikka koko ketju, kyllä sieltä sinullekin vastaus urkenee. Jauhettu jo aika monta kertaa.

Juu erittäin vaikeaa :laugh: oma syynsä siihen on etten saanut luetuksi kokonaan, kun lähetin vastauksen.

Eli olihan siellä ongelmia :/ mutta että avaimet pois 5 viikoksi.Mitä järkeä siinä on?Jos on aiemmin ollut ongelmia ja töppäillyt, niin eikö luottamus palaudu koskaan?

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja kerttu:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jos poika on todella nuorisorikollinen ja huligaani ja vastuuton hampuusi, niin et sinä sitä vanhan ihmisen vastuullekaan voi jättää viideksi viikoksi. Vie johonkin laitokseen tai pakota mukaan mökille, ja huolehdi itse jälkikasvustasi. Mitä pahaa se mummo on tehnyt, että hänen kesän voisit pilata laittamalla tuon vandaalin hänen kotiansa sotkemaan?

Nuorisorikollinen? No ei sentään. Eikä edes huligaani. Vastuuton kyllä, eikä kuuntele (enää) minkäälaisia neuvoja, tai ainakaan noudata niitä.
Mummon luo poika ei ole menossa asustelemaan, vaan saa käydä siellä nukkumassa jos tarvis, sekä suihkussa ja syömässä.

Missä poika asuu tuon 5 viikkoa?Autossaanko?
Sanot että mummon luona ei asu.Ainoastaan yöpyä,syödä ja peseytyä voi mummolla.
Itselläni on "saman tyyppinen" täysi-ikäinen poika.
Hänellä on oma kämppä samassa taloyhtiössä missä itse asumme.
Ei tulisi mielenkään ottaa kotimme avaimia häneltä pois.Aina on tervetullut kotiin.
Itsekkin olemme nuorempien sisarten kanssa lähdössä reissuun,ja poika jää kotimieheksi lemmikeistä huolehtimaan.

No tuon enempää poika ei kotonakaan tällä ketkellä asu, käy kääntymässä, suihkussa, joskus nukkuu, pesee vaatteensa.
Sitten kun olemme poissa alkaa kuhina käydä, meillä majailee kavereita ja liikenne on kova.
No onhan se toki kiva olla kotona kun saa olla ihan miten päin vaan, kukaan ei estä/käske mitään.
Tuohan sinun tialnteeesi kertoo että voit luottaa poikaasi, minä en voi luottaa omaani, ja pelkään kodin puolesta missä kunnossa se on kun takaisin tulemme.
Viisi viikkoa on todella pitkä aika jättää koti tuon pojan vastuulle, jo kaksi päivää riittää ja jännittäää tulla kotiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kerttu:
Kyllä tähän väliin täytyy todeta se että olen tänä päivänä melkein kateellinen vanhemmille joiden lapsille on asiat näinkin hyvin. Meillä on koko viimeinen vuosi ollut ihan yhtä murehtimista, on yritetty auttaa, on suuututtu, on tuettu, on vaikka mitä mutta kun mikään ei auta.
Pojan ihan joka asia on sekaisin, alkaen raha-asioista, kaikki, eikä poika saa mitään hoidettua kuntoon. Oikeasti, ei edes yhtä osaa hoidettua millä saattaisi jokin asia järjestyä.
Tosiaan, sanokaa te paremmat kasvattajat, mitä hemmettiä oikein pitäisi tehdä? Kun mielestämme kaikki on jo tehty!
Eikä tämä kaikki nyt kasvatuksesta voi olla kiinni, poika on n. 18-vuotiaaksi ollut tosi kiltti, fiksu, lempeä, huolehtinut koulunsa ym.
Alamäki alkoi vasta vuosi sitten kun poika tajusi olevansa "aikuinen", ja kai kuvitteli että nyt saa tehdä mitä vain.



Minusta on parempi, että tekevät töllöyksiään nyt kun ovat vielä kotosalla. Oppirahojen maksu on kuitenkin helpompaa kun on katto päänpäällä, ruokaa ja vanhemmat tukemassa.

Jokainen ihminen tässä elämässä tekee virheitä, toiset suurempia ja toiset pienempiä. Nuorena nämä viheet on kuitenkin helpompi kääntää opiksi. Ja ihminenhän tunnetusti oppii omista virheistään parhaiten.

Minusta on ihan järkevää ottaa loman ajaksi avaimet pois, kun pojalla on mummon luona paikka missä voi oleilla.

Meillä myös tuon esikoisen kanssa tuntuu välillä niin toivottamalle. Pieniä töllöyksiään tekee välillä. Koulunsa onneksi hoitaa suht hyvin. Olen siitä onnellinen, että kotona kertoo asiansa suht hyvin, monesti ihan kysymättäkin. Ollaan niin aikuista ja uhoa on, kunnes taas tulee joku mutka matkaan ja sitten ollaan nöyrää poikaa.

Eilen oli taas sellainen päivä, että tunteiden vuoristorataa mentiin. En saanut poikaa ensin puhelimella kiinni ja lopulta soitti. Herra oli sitten herännyt putkasta ja rymynnyt jonkun postilaatikonkin kasaan, puhelin tietysti hukassa. Mies aamusta pojan kanssa lähti tuonne kaupunkiin selvittämään sotkuja. Kyllä on nuori herra ollut kuin maansa myynyt ja hämmentynytkin omista tekosistaan. Illan päälle kuultiin sitten vielä, että yksi kaveri (kännissä tietysti) ajanut auton ympäri pahasti. Ei onneksi käynyt pahasti. Kyydissäolijoita ei onneksi ollut, eivät olisi selvinneet hengissä.

Tässä vähän ristiriitaisilla fiiliksillä ollaan. Lopulta parempi, että poika oli putkassa kuin tuossa kyydissä...

Kyllä minä jaksan kuitenkin vielä uskoa, että pojastani mies kasvaa ja vielä hyvä sellainen.

Tiedän monia joilla nuoruus ollut paljonpaljon vaikeampaa ja ihan heistä kunniallisia aikuisia on tullut.


 
Alkuperäinen kirjoittaja Maine Coon:
Alkuperäinen kirjoittaja mikä:
Alkuperäinen kirjoittaja Maine Coon:
Mä en ymmärrä.Aikuinen nuori mies kyseessä ja vanhemmat kohtelee kuin pikkupoikaa.Miksi ei saa tuoda kavereita vanhempien poissaollessa, jos ovat siivosti?
Jos sängyissä on nukuttu ja wc haisee, niin noi on pienet ongelmat.Petivaatteet vaihtoon, wc:n pesu.Ja nuori mieskin voi nuo tehdä.
Mun vanhin poika on 18v ja kyllä tämä talo on hänenkin kotinsa, kunnes muuttaa omilleen ( mitä ilmeisemmin opiskelun ( jäljellä 1v ) ja armeijan jälkeen.

siinä on niin vaikeaa lukea vaikka koko ketju, kyllä sieltä sinullekin vastaus urkenee. Jauhettu jo aika monta kertaa.

Juu erittäin vaikeaa :laugh: oma syynsä siihen on etten saanut luetuksi kokonaan, kun lähetin vastauksen.

Eli olihan siellä ongelmia :/ mutta että avaimet pois 5 viikoksi.Mitä järkeä siinä on?Jos on aiemmin ollut ongelmia ja töppäillyt, niin eikö luottamus palaudu koskaan?

No jos ongelmia on ollut koko viimeisen vuoden, isompia välillä ja pienempiä välillä, niin missä vaiheessa se luottamus ehtisi taas kasvaa?
Ja eikö näillä sääntöjen rikkomuksilla pitäisi olla mitään seurauksia? Sama homma saisi jatkua vaan, pääasia että yhdellä on kivaa ja muu perhe saa peltä kesän ajan kotinsa puolesta.
Eikä tätä poikaa nyt olla susille heittämässä, majapaikka löytyy jos haluaa isoäidin luota, ja mökille poika olisi tervetullut mukaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kerttu:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja kerttu:
Alkuperäinen kirjoittaja clivia:
Omilleen asuun mokoma ja avaimet pois.
Jos ei yksin pärjää ni mukaan äidin ja isin kans ninko muutki lapset.

No kokonaan en ulos heitä, koulu jatkuu vielä vuoden syksyllä ja sen jälkeen alkaa intti.
Siinä alkaa sitten tulla jo raja että saisi alkaa sitä omaa asuntoa etsimään..

Mutta kyllä nyt on niin että avaimet lähtee viideksi viikoksi, tämän päätöksen tein juuri. Pojalla on siis myös mahdollisuus lähteä mukaan mökille, ja tulkoon sinne jos ruoka loppuu ja yösija puuttuu.

No huh mikä äiti olet, ei taida poikasi sua kovin paljoa arvostaa tuon jälkeen.
Sulla on aika katsoa peiliin, olethan itse hänet kasvattanut

Poika saa opetuksen. Se on sitä kasvattamista. Kenen leipää syötä, sen lauluja laulat jne. Kovapäinen teini on voinut olla suloinen ja kiltti lapsi, ihan hyvin kasvatettu ja käyttäytyvä. Nytpähän ainakin oppii, että sääntöjä on noudatettava.


Eiköhän nuokin asiat olisi pitänyt opettaa jo ajoissa

Ehkä siltä kovapäiseltä teiniltä on unohtunut ne opetukset? Katsos kun joillekin käy niin, että he siinä teininä ikäänkuin tyhmentyy.


No kas kun en ole omissa teineissä tuota huomannut.

En muuten minäkään huomannut ennen, poika oli "enkeli" n. 18-vuotiaaksi asti, sen jälkeen on ollut elämä aika alamäkeä.
Että älä vielä huokaise.

Olisiko pojallasi vasta nyt tullut ikään kuin murrosikä kapinavaiheineen päälle? kun käytös on tuollaista.
Meillä oli pojan kanssa todella hankalaa 13-16 ikävuoden tienoilla.Kaikenlaisia ikävyyksiä ja hankaluuksia oli ja nyt kun on 18v, niin on kuin eri ihminen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Maine Coon:
Alkuperäinen kirjoittaja kerttu:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja kerttu:
Alkuperäinen kirjoittaja clivia:
Omilleen asuun mokoma ja avaimet pois.
Jos ei yksin pärjää ni mukaan äidin ja isin kans ninko muutki lapset.

No kokonaan en ulos heitä, koulu jatkuu vielä vuoden syksyllä ja sen jälkeen alkaa intti.
Siinä alkaa sitten tulla jo raja että saisi alkaa sitä omaa asuntoa etsimään..

Mutta kyllä nyt on niin että avaimet lähtee viideksi viikoksi, tämän päätöksen tein juuri. Pojalla on siis myös mahdollisuus lähteä mukaan mökille, ja tulkoon sinne jos ruoka loppuu ja yösija puuttuu.

No huh mikä äiti olet, ei taida poikasi sua kovin paljoa arvostaa tuon jälkeen.
Sulla on aika katsoa peiliin, olethan itse hänet kasvattanut

Poika saa opetuksen. Se on sitä kasvattamista. Kenen leipää syötä, sen lauluja laulat jne. Kovapäinen teini on voinut olla suloinen ja kiltti lapsi, ihan hyvin kasvatettu ja käyttäytyvä. Nytpähän ainakin oppii, että sääntöjä on noudatettava.


Eiköhän nuokin asiat olisi pitänyt opettaa jo ajoissa

Ehkä siltä kovapäiseltä teiniltä on unohtunut ne opetukset? Katsos kun joillekin käy niin, että he siinä teininä ikäänkuin tyhmentyy.


No kas kun en ole omissa teineissä tuota huomannut.

En muuten minäkään huomannut ennen, poika oli "enkeli" n. 18-vuotiaaksi asti, sen jälkeen on ollut elämä aika alamäkeä.
Että älä vielä huokaise.

Olisiko pojallasi vasta nyt tullut ikään kuin murrosikä kapinavaiheineen päälle? kun käytös on tuollaista.
Meillä oli pojan kanssa todella hankalaa 13-16 ikävuoden tienoilla.Kaikenlaisia ikävyyksiä ja hankaluuksia oli ja nyt kun on 18v, niin on kuin eri ihminen.

Itseasiassa sanoinkin juuri vähän aikaa sitten kun pojasta ja hänen ongelmistaan puhuttiin että pojan murkku alkoi vasta 18-vuotiaana. Tuota ennen oli oikein mukava poika jonka kanssa ei juuri mitään ongelmia.
Mukava hän toki on vieläkin, mutta tuo vastuuntunnottomuus, hälläväliä-asenne ja sitten kun kaikki on pielessä ei mikään ole hänen oma syynsä.

Joskus olen ihan miettinyt että pitäsiköhän olla huolissaan jo ihan tuon täydellisen asioidenhoitamiskyvyttömyyden puolesta, olisiko pojalla jokin häikkä? Tarkoitan siis jotain ADD-tyyppistä...? En tiedä, alan vain olla niin väsynyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kerttu:
Alkuperäinen kirjoittaja Maine Coon:
Alkuperäinen kirjoittaja kerttu:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja kerttu:
Alkuperäinen kirjoittaja clivia:
Omilleen asuun mokoma ja avaimet pois.
Jos ei yksin pärjää ni mukaan äidin ja isin kans ninko muutki lapset.

No kokonaan en ulos heitä, koulu jatkuu vielä vuoden syksyllä ja sen jälkeen alkaa intti.
Siinä alkaa sitten tulla jo raja että saisi alkaa sitä omaa asuntoa etsimään..

Mutta kyllä nyt on niin että avaimet lähtee viideksi viikoksi, tämän päätöksen tein juuri. Pojalla on siis myös mahdollisuus lähteä mukaan mökille, ja tulkoon sinne jos ruoka loppuu ja yösija puuttuu.

No huh mikä äiti olet, ei taida poikasi sua kovin paljoa arvostaa tuon jälkeen.
Sulla on aika katsoa peiliin, olethan itse hänet kasvattanut

Poika saa opetuksen. Se on sitä kasvattamista. Kenen leipää syötä, sen lauluja laulat jne. Kovapäinen teini on voinut olla suloinen ja kiltti lapsi, ihan hyvin kasvatettu ja käyttäytyvä. Nytpähän ainakin oppii, että sääntöjä on noudatettava.


Eiköhän nuokin asiat olisi pitänyt opettaa jo ajoissa

Ehkä siltä kovapäiseltä teiniltä on unohtunut ne opetukset? Katsos kun joillekin käy niin, että he siinä teininä ikäänkuin tyhmentyy.


No kas kun en ole omissa teineissä tuota huomannut.

En muuten minäkään huomannut ennen, poika oli "enkeli" n. 18-vuotiaaksi asti, sen jälkeen on ollut elämä aika alamäkeä.
Että älä vielä huokaise.

Olisiko pojallasi vasta nyt tullut ikään kuin murrosikä kapinavaiheineen päälle? kun käytös on tuollaista.
Meillä oli pojan kanssa todella hankalaa 13-16 ikävuoden tienoilla.Kaikenlaisia ikävyyksiä ja hankaluuksia oli ja nyt kun on 18v, niin on kuin eri ihminen.

Itseasiassa sanoinkin juuri vähän aikaa sitten kun pojasta ja hänen ongelmistaan puhuttiin että pojan murkku alkoi vasta 18-vuotiaana. Tuota ennen oli oikein mukava poika jonka kanssa ei juuri mitään ongelmia.
Mukava hän toki on vieläkin, mutta tuo vastuuntunnottomuus, hälläväliä-asenne ja sitten kun kaikki on pielessä ei mikään ole hänen oma syynsä.

Joskus olen ihan miettinyt että pitäsiköhän olla huolissaan jo ihan tuon täydellisen asioidenhoitamiskyvyttömyyden puolesta, olisiko pojalla jokin häikkä? Tarkoitan siis jotain ADD-tyyppistä...? En tiedä, alan vain olla niin väsynyt.

Ymmärrän kyllä :hug: ja olen todella pahoillani, että aluksi luin niin huolimattomasti kirjoituksesi.
Silloin kun meillä oli todella hankalaa, vaikeeta, niin olin jo laittamassa poikaa koulukotiinkin :ashamed: ..... tuntui siltä, että voimat alkaa loppua.
Oli sellaisiakin ikävyyksiä, että oli tekemissä poliisin kanssa.Ajattelin että mahtaako hänestä tulla järkevää aikuista ja mitä vielä ehtii tehdäkään :/
Jälkeenpäin sanoi minulle, että aiheutti hän varmasti paljon huolta ja tuskaa, mutta se tie oli käytävä läpi.Otti murrosikä niin koville.

Mä ajattelisin näin, että pojallenne on nyt tullut kapinavaihe päälle ja myöhäinen murrosikä ja nyt kun on täysikäinen, niin käyttää sitä ikäänsä hyväkseen tekemissään.Jos ymmärrät mitä tarkoitan?Ei kai siinä välttämättä tarvi muuta olla...en tiedä.
 
Kuulostaa hieman samanlaiselta tilanteelta kuin meidän perheessä on ollut. Sekä pikkusiskollani että pikkuveljelläni on ollut isoja ongelmia itsenäistymisen kanssa, nimenomaan täysi-ikäisyyden jälkeen. Etenkin pikkusiskoni on ollut todella hankala. Muutti pois kotoa jo 17-vuotiaana, mutta silti saattoi käydä vanhempieni luona pitämässä bileitä! Tätä tapahtui vielä viime vuonna, jolloin sisko oli jo 22! Lopulta äitini otti avaimet pois, koska mitään muuta keinoa ei ollut. Toki on aina tervetullut vanhempieni luo, kun he ovat paikalla.

Arvostelijoille tiedoksi, aina ei ole kyse pieleen menneessä kasvatuksessa. Minä olen ollut esimerkillinen ja kiltti lapsi (ehkä liiallisuuksiinkin asti). Keskimmäiset sisarukset taas ovat kapinoineet kovasti. Nuorin siskoni on kuten minä, kiltti ja harkitseva. Persoonat ja temperamentit vaikuttavat paljon.
 
Jatkan vielä tuosta elämänhallinnasta. Toiset kypsyvät hitaasti vastuuseen. Pikkuveljelläni alkoi pikkuhiljaa mennä paremmin, ja nyt on ammatillinen loppututkinto takataskussa, on kihloissa, lemmikkejä, työpaikka jne. Ei tietenkään yhdessä yössä tapahtunut tuo muutos, siihen vaikutti mukavan seurustelukumppanin löytyminen, ja sopivan opiskelualan löytäminen. Selvä muutos tapahtui, kun veli hankki koiran. Joutui ottamaan todella vastuuta muustakin kuin itsestään, oli pakko luoda rutiineja päivää ym.

Pikkusiskollani on edelleen ongelmia, rahat ovat jatkuvasti loppu, muuttaa väh. kerran vuodessa, poikaystävät vaihtuvat ja ovat toinen toistaan erikoisempia tapauksia. Opiskelee mieluista alaa kyllä, mutta muuten elämä on aika epäsäännöllistä. Täyttää 24 tänä vuonna.

Ei tämä ole ollut helppoa vanhemmille, eikä myöskään minulla, joka olen sitten saanut kuulla sekä vanhempien että sisarusten valituksia... Tsemppiä ap:lle! Toivottavasti tämä viisi viikkoa sujuu hyvin, ja on pojalle edes jonkinlainen opetus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Maine Coon:
Alkuperäinen kirjoittaja kerttu:
Alkuperäinen kirjoittaja Maine Coon:
Alkuperäinen kirjoittaja kerttu:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja kerttu:
Alkuperäinen kirjoittaja clivia:
Omilleen asuun mokoma ja avaimet pois.
Jos ei yksin pärjää ni mukaan äidin ja isin kans ninko muutki lapset.

No kokonaan en ulos heitä, koulu jatkuu vielä vuoden syksyllä ja sen jälkeen alkaa intti.
Siinä alkaa sitten tulla jo raja että saisi alkaa sitä omaa asuntoa etsimään..

Mutta kyllä nyt on niin että avaimet lähtee viideksi viikoksi, tämän päätöksen tein juuri. Pojalla on siis myös mahdollisuus lähteä mukaan mökille, ja tulkoon sinne jos ruoka loppuu ja yösija puuttuu.

No huh mikä äiti olet, ei taida poikasi sua kovin paljoa arvostaa tuon jälkeen.
Sulla on aika katsoa peiliin, olethan itse hänet kasvattanut

Poika saa opetuksen. Se on sitä kasvattamista. Kenen leipää syötä, sen lauluja laulat jne. Kovapäinen teini on voinut olla suloinen ja kiltti lapsi, ihan hyvin kasvatettu ja käyttäytyvä. Nytpähän ainakin oppii, että sääntöjä on noudatettava.


Eiköhän nuokin asiat olisi pitänyt opettaa jo ajoissa

Ehkä siltä kovapäiseltä teiniltä on unohtunut ne opetukset? Katsos kun joillekin käy niin, että he siinä teininä ikäänkuin tyhmentyy.


No kas kun en ole omissa teineissä tuota huomannut.

En muuten minäkään huomannut ennen, poika oli "enkeli" n. 18-vuotiaaksi asti, sen jälkeen on ollut elämä aika alamäkeä.
Että älä vielä huokaise.

Olisiko pojallasi vasta nyt tullut ikään kuin murrosikä kapinavaiheineen päälle? kun käytös on tuollaista.
Meillä oli pojan kanssa todella hankalaa 13-16 ikävuoden tienoilla.Kaikenlaisia ikävyyksiä ja hankaluuksia oli ja nyt kun on 18v, niin on kuin eri ihminen.

Itseasiassa sanoinkin juuri vähän aikaa sitten kun pojasta ja hänen ongelmistaan puhuttiin että pojan murkku alkoi vasta 18-vuotiaana. Tuota ennen oli oikein mukava poika jonka kanssa ei juuri mitään ongelmia.
Mukava hän toki on vieläkin, mutta tuo vastuuntunnottomuus, hälläväliä-asenne ja sitten kun kaikki on pielessä ei mikään ole hänen oma syynsä.

Joskus olen ihan miettinyt että pitäsiköhän olla huolissaan jo ihan tuon täydellisen asioidenhoitamiskyvyttömyyden puolesta, olisiko pojalla jokin häikkä? Tarkoitan siis jotain ADD-tyyppistä...? En tiedä, alan vain olla niin väsynyt.

Ymmärrän kyllä :hug: ja olen todella pahoillani, että aluksi luin niin huolimattomasti kirjoituksesi.
Silloin kun meillä oli todella hankalaa, vaikeeta, niin olin jo laittamassa poikaa koulukotiinkin :ashamed: ..... tuntui siltä, että voimat alkaa loppua.
Oli sellaisiakin ikävyyksiä, että oli tekemissä poliisin kanssa.Ajattelin että mahtaako hänestä tulla järkevää aikuista ja mitä vielä ehtii tehdäkään :/
Jälkeenpäin sanoi minulle, että aiheutti hän varmasti paljon huolta ja tuskaa, mutta se tie oli käytävä läpi.Otti murrosikä niin koville.

Mä ajattelisin näin, että pojallenne on nyt tullut kapinavaihe päälle ja myöhäinen murrosikä ja nyt kun on täysikäinen, niin käyttää sitä ikäänsä hyväkseen tekemissään.Jos ymmärrät mitä tarkoitan?Ei kai siinä välttämättä tarvi muuta olla...en tiedä.

Täysi-ikäisyys tosiaan taisi olla sellainen etappi pojalle jolloin hän alkoi ajatella saavansa tehdä mitä vain haluaa. Ja koska hän ei todellakaan ole mikään kypsin mahdollinen 19-vuotias alkoi näitä ongelmia kasaantua.

Viime syksynä vielä asiat olivat aika hyvin, hän oli juuri saanut unelma oppisopimuspaikan, sai siis opiskella ammattiin ja tienasi rahaa samaan aikaan.
Tällä hetkellä poika on siis saanut potkut, on rahaton, veloissa, juokin aika paljon, ei ehkä usein mutta silloin kun juo niin on juuri putkakunnossa, viety kerran sairaalaankin kun oli niin kännissä että sai jonkinlaisen kohtauksen. Ja tuollaisessa humalassa on siis myös kotona pyörinyt kavereiden kanssa kun olemme olleet poissa.
Niin kuin aiemmin jo kirjoitin hänen olisi pitänyt soittaa yks puhelu appiukolleni niin kesätyökin olis järjestynyt, mutta ei.
Yksi puhelu puhelinyhtiölle niin ei olisi tarvinnut antaa (isän nimellä liittymä) laskujen mennä perintään, mutta ei.
Yksi puhelu työkkäriin,(ja käynti ) niin olisi saanut kesän ajaksi edes työttömyyskorvausta, ei onnistunut.
Entiseen työpaikkaan piti soittaa ja sopia aika milloin käy palauttamassa työkalut, ei koskaan soittanut joten työpaikka pidätti hänen lomakorvaukset ym. itsellään. Näitä riittäisi loputtomiin.
Kotona poika on muuten ihan iisisti, mutta kun perävalot näkyvät alkaa se kuhina taas. Ja me mietimme ja ihmettelemme mitä kotona oikein tapahtuu..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
19v ja toimitaan kuin pienen lapsen kanssa, huh huh!

No milläs helvatin tavalla tässä nyt toimitaan kuin pienen lapsen kanssa? Sori kielenkäyttöni mutta nyt alkaa jo palaa hihat! Kaikkea kommenttia huonosta äidistä huonoon kasvattajaan saa, mutta kukaan näistä sormen heristelijöistä ei kykene yhtään rakentavaa kommettia antamaan.

Yksi älykäs olet huono/äiti/ihminen ja blaa blaa, sitten kadotaan samaan koloon mistä esiin ryömittiinkin!
Anna nyt sitten vieras tulla, miten toimitaan kuin pienen lapsen kanssa?
Ja miten itse toimisit? Anna neuvoja kun kerran osaat?
 
kirjoitit jossain viestissä et oot jossain välissä lomaa tulossa käymään mummolla, onnistuiskos et sovitte pojan kanssa et saa olla kotona sen pariviikkoa, pyytää vaikka kaks kaveria sinne, ja sit käyt kattomassa onko homma toiminut ja jos ei,niin sit ne avaimet pois..

kirjoitit myös jossain et ei ole ehtinyt osoittaa et osaa myös käyttäytyä, tai siis ei oo ehtinyt osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen, anna mahdollisuus siihen, ehkä se poika vaikka yllättäis sut positiivisesti.
 

Yhteistyössä