N
Niinuli
Vieras
Hei..
on ollut ihania viestejä ja mukava seurata jo pidemmän aikaa näitä vaavi-keskusteluja, odottajien ajatuksia jne.. Ja nyt sitten vihdoin voin liittyä näihin keskusteluihin ihan virallisesti mukaan - kierukka heitetty nurkkaan ja nyt on sitten jännät paikat josko onnistuisi... Maltilla toki, ei oikein uskalla antaa itselleen edes kauhiasti ajatuksille valtaa kun pelkään että ne vievät täysin mennessään...
Meillä on ollut tämä vaavi keskustelu jo reilun vuoden ihan esillä ja ollaan oltu sitä mieltä että kun kaikki työkuviot on toisen osapuolen puolelta selvät niin sitten... yhdessä ollaan oltu 5v, naimisiin kahden vuoden päästä tai näin on ollut ajatuksena, minä 30 ja mies 31, yhteinen asunto... Oli niin ihana tunne kun avopuolisoni muutama viikko sitten sanoi, että nyt on sellainen tunne että lapsi olisi enemmän kuin tervetullut, kaikki palaset on loksahdellut kohdalleen ja voisimme tarjota pienokaiselle turvatun elämän.. tai vaikka parillekin
Aluksi menin aivan shokkiin.. iski jonkinasteinen paniikki.. kun vaikka olen aina potenut vauvakuumetta, ollut todella paljon tekemisissä pienten vaavien kanssa ja kovasti toivonut pienokaista, niin ensi reaktio oli jotenkin outo; pari päivää meni, että itkeskelin ja ajattelin että pystynkö pitämään huolta, osaanko olla hyvä äiti, mitä jos jotain tapahtuu.. jne jne.. mutta se meni ohitse ja nyt olen leijaillut taivaissa sen jälkeen, yrittänyt vähän jarrutella ajatuksien kanssa, varovasti kurkkinut ja ottanut tietoa... vaikka oikeasti tekisi jo mieli mennä stockkalle hypistelemään kaikkea ja pusutella ja halia kaikkia kun olen niiiiiin onnellinen... toki tiedän että mikään ei ole varmaa ja vastahan kierukka pari päivää sitten poistettiin.. mutta tämä tieto ylipäätänsä että nyt vaavi saa tulla jos on tullakseen... uskomaton tunne. tuntuu että rakastuin mieheenikin taas pikkaisen enemmän.. Meillä on ihana suhde, ollaan edetty hyvinkin maltillisesti kaikessa, 2,5 v kihloissa, toki on ollut isojakin ongelmia joista ollaan selvitty ja suhteemme vahvistunut, ... jotenkin tuntuu ensimmäistä kertaa niin varmalta kaiken suhteen.. olenkohan ihan sekoamassa onnesta... mitään en oikein ymmärrä teidän koodeista ja numeroista mitä näillä keskustelupalstoilla vilisee.. tai jotain, mutta yritän täällä käydä välillä kertoilemassa kuinka asia etenee ja vähän purkamassa "paineita" ja höyryjä kun liikaa vilisee ajatuksia... peukkuja kaikille jotka samassa tilanteessa ja onnea kaikille jo odottaville..
Ihanaa..
on ollut ihania viestejä ja mukava seurata jo pidemmän aikaa näitä vaavi-keskusteluja, odottajien ajatuksia jne.. Ja nyt sitten vihdoin voin liittyä näihin keskusteluihin ihan virallisesti mukaan - kierukka heitetty nurkkaan ja nyt on sitten jännät paikat josko onnistuisi... Maltilla toki, ei oikein uskalla antaa itselleen edes kauhiasti ajatuksille valtaa kun pelkään että ne vievät täysin mennessään...
Meillä on ollut tämä vaavi keskustelu jo reilun vuoden ihan esillä ja ollaan oltu sitä mieltä että kun kaikki työkuviot on toisen osapuolen puolelta selvät niin sitten... yhdessä ollaan oltu 5v, naimisiin kahden vuoden päästä tai näin on ollut ajatuksena, minä 30 ja mies 31, yhteinen asunto... Oli niin ihana tunne kun avopuolisoni muutama viikko sitten sanoi, että nyt on sellainen tunne että lapsi olisi enemmän kuin tervetullut, kaikki palaset on loksahdellut kohdalleen ja voisimme tarjota pienokaiselle turvatun elämän.. tai vaikka parillekin