Jätetty

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja R_
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

R_

Vieras
Missä vika, seurustelin hyvän tovin (2v) naisen kanssa, jota rakastan ylikaiken. Huomasin itse, että tein lähes kaikki asiat häntä ajatellen. Tein suhteemme aikana monta kompromissia, jotta hänen olisi parempi olla ja jälkeenpäin ajateltuna kyllä ne minunkin mielestä oli oikeita ratkaisuja. Olin kiltti, huomioonottava...hän sanoi, että olen kaikkea mitä on aina toivonut. Nyt kuitenkin suhteemme loppui kuin seinään, olemme keskustellut meidän erosta muutaman kerran ja hän on paljastanut, että vihasi minua, koska luuli että teen asiat AINA juuri niinkuin hän tahtoo...hänen mukaansa meillä oli paljon ongelmia ( kas kun minä en huomannut )... hänen mielestä olen liian kiltti... Hän sanoi minulle n. 2vko ennen meidän eroa, että haluaisi viettää enemmän aikaa myös minun asunnolla, jos minulla olisi parisänky, jotta voitaisiin nukkua samassa sängyssä lähekkäin. Noh, löysin halvalla hyvän parisängyn ja ostin sen..nyt kuitenkin eron jälkeen, hän sanoi..että ei voi ymmärtää miksi menin ostamaan sen..?! En ymmärrä tätä koko tilannetta. Olen todella hukassa omien ajatusteni kanssa...en osaa kontroloida itseäni yhtään enään...mikä avuksi?!
 
Kerro lyhyesti ja ytimekkäästi, että hän on sinulle tärkeä ja teit asiat siksi että hän olisi onnellinen. Ei tarvitse selitellä, ei jankuttaa, vain todeta. Älä missään tapauksessa roiku naisessa, se ärsyttänee vielä enemmän, jos hän muutenkin kokee, että olisit jotenkin "mielistellyt". Jämäkkyyttä peliin hyvä R_ , ja itsekunnioitusta.

Jos tuo lause ei naista lepytä, ei hän ole oikea nainen sinulle vaikka miten tahtoisit niin uskoa. Jätetyksi tuleminen sattuu, tiedän, mutta yritä vain sinnitellä eron läpi!! Aikanaan se helpottaa, vaikka tämä onkin niin kliseistä sanoa.
 
Oot ollu ilmeisesti ärsyttävä nysvö. Morsian on luultavasti pyytänyt sulta koemielessä selallasiakin asioita joihin olis odottanu kieltävää vastausta. Ei kaikkeen pidä suostua, ainakaan suoriltakäsin - joskus pitää edes neuvotella ensin. Ota tästä opiksesi, ei kukaan jaksa liian kilttiä ihmistä. Sellaset alkaa pitemmän päälle ärsyttää.
 
Laitoin hänelle tosiaan viestin, että välitän ja että tein kaiken, koska halusin hänen olevan onnellinen. Ei ole kuulunut mitään vastausta, sen jälkeen en olekaan ollut häneen yhteydessä. Siis perjantain jälkeen...miten voisin saada hänet takaisin...://
 
Tuolla pelillä et sitä ainakaan takasin saa, sano mun sanoneen.

Joten jätä se jo rauhaan jos haluat ees jonkin näkösissä väleissä pysyä! Se ei halua olla sun kans ja alkaa kuule inhota sua jos et osaa päästää irti.

Tollanen ittensä tyrkyttäminen on raivostuttavaa ja aihettaa vaan sen, että mitä enempi yrität sen vähempi sitä kiinnostaa. Tiedän kokemuksesta.
 
Annanpa saman neuvon, ei saa roikkua väkisin naisessa, mikään ei ole raivostuttavampaa.
Tiedän sen tuoreesta kokemuksestani kun mies ei suostunut uskomaan, että haluan suhteen päättyvän. Lopulta aloin suorastaan inhota häntä kun hän vaan sinnikkäästi pyöri ympärilläni.
Elä omaa elämääsi ja jos naista kiinnostaa hän ottaa varmasti yhteyttä.
 
"Annanpa saman neuvon, ei saa roikkua väkisin naisessa, mikään ei ole raivostuttavampaa."

Helppohan se on neuvoa, kun ei ole itse roikkujana. Minä roikuin sananmukaisesti meihen housunpuntissa, mutta eipä se mitään auttanut.

Roikkumisen voi korvata uusilla asioilla. Menetys kipuilee aikansa ja sitten elämä alkaa taas maistua mukavalle. Näin on minullekin käynyt vaikka enpä olisi sitä millään uskonut.

Tangoon tarvitaan kaksi. Kulunut lause parisuhdeongelmissa.
En välitä paritanssista. Tanssin nykyään kotona yksikseni.

Jätä ap. nainen rauhaan. Liialla lähestymisellä saat hänet huonolle tuulelle.
Ihmisiä tulee ja menee.

Tänä kesänä Novalla soitettiin jatkuvasti K.M:n laulua Ajan läpi yön sun luokseni, en saa unta muuten kuin vierelläsi.

Biisi on hyvä, mutta antaa ajattelemisen aihetta. Minä ainakin olen aina nukkunut hyvin avioeron jälkeen. Tänään istuin bussissa tupakalle haisevan miehen takana.
Tuon lemuajan jälkeen ajattelin, että ihanaa elää ilman savuttavaa Tuhnista.
Ehkä olisin jo tukehtunut astmaan, jos parisuhteemme ei olisi kariutunut.

Onni onnettomuudessa. Jotkut erot ovat vain kaikkien parhaaksi.
 
Itselläni hieman samanlainen tilanne. Tiedän että ed mainitut ohjeet tuntuvat turhilta: jätä nainen, pidä etäisyyttä tms.. älä roiku. Se tuntuu tällä hetkellä riipaisevalta, koska kokoajan vain ajattelee häntä. Aika kuitenkin parantaa aina, vaikkei se nyt tunnukkaan siltä, mutta se parantaa. Uskon, että hetken päästä, kun olet antanut ilmaa ja etäisyyttä, ja ennenkaikkea aikaa omalle itsellesi, nainen ottaa sinuun yhteyttä. Vaikka se tuntuukin väärältä pitää etäisyyttä, se on paras keino tässä tilanteessa. Tsemppiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja N27:
R_, entä jos näyttäisit tämän tekstin jonka kirjoitit aloitukseesi, sille naiselle? Minua se ain akin riipaisi rehellisyydessään...

Älä missää nimessä: nainen ahdistuu hengiltä!! Minuakin ahdistas vaikken ole edes asianosallinen. Parasta antaa sen todellakin mennä kun se kerran haluaa.
 
Vaikka olisi kuinka vaikeata, anna naisen nyt olla rauhassa. Älä ota yhteyttä ja jos hänkään ei ajan kuluessa ota, se kertonee jo rehellisesti jotain tämän naisen ajatuksista ja tunteista Sinua kohtaan.
Kärsivällisyyslajihan tämä odottaminen on, koska me ihmiset tarvitsemme toiset lyhyen ja toiset pidemmän tuumaustauon ihmissuhteessa.
Ala harrastaa jotain itsellesi mieluista asiaa ja ennenkaikkea, kävele/juokse/pyöräile...siis ulkoile. Se selvittää kummasti päätä kun saa miettiä rauhassa asioitaan ja ennenkaikkea saat paremmin nukuttua ulkoilun avulla.
Tiedän kokemuksesta, miten kipeätä tekee olla erossa ihmisestä, jota rakastaa todella paljon. Oliko teridän suhteenne mielestäsi tasa-arvoinen? Jäi mietityttämään kun mainitsit aina yrittäneesi olla mieliksi kumppanillesi ja tehdä niinkuin hän halusi. Ehkä kumppanisi olisi kaivannut kuitenkin keskustelua ja Sinunkin mielipiteitäsi enemmän...tämä nyt on vain arvailua, mutta varmasti ajan kuluessa alkaa "nyppiä" jos aina saa tahtonsa läpi, niin hassulta kuin tämä kuulostaakin.
Voimia Sinulle! Vaikutat tosi upealta tyypiltä ja Sinua varten on varmasti olemassa joku, joka on Sinun arvoisesi!
 
Mitä väliä sillä on, kenen aloitteesta suhde päättyy, kun se kerran päättyy. Ei 'jättäjän' osa ole yleensä yhtään 'jätetyn' osaa helpompi.

On myös kummallista, kuinka monet miehet kokevat olleensa kaikin tavoin naisilleen mieliksi ja silti nainen ei ole ollut tyytyväinen. Onhan naisia, joita on täysin mahdotonta miellyttää, mutta epämiellyttävin on ehdottomasti kumppani, jolla ei yhtään omaa ajatusta oma-aloitteisesti päässä pyöri.

Jos parisänky täytyy ostaa vasta sitten, kun nainen huomauttaa nukkumajärjestelyistä, on aivan selvää, ettei mies kovin herkällä korvalla ole naistaan kuunnellut tai kovin helposti tajunnut kuinka tympeää on herätä töihin huonosti nukutun yön jälkeen ahtaassa sängyssä.

'Liian kiltti' on liian usein synonyymi aloitekyvyttömälle ja vastuuta kaihtavalle miehelle.

 
Alkuperäinen kirjoittaja been there:
'Liian kiltti' on liian usein synonyymi aloitekyvyttömälle ja vastuuta kaihtavalle miehelle.

Tuo on totta.

Minä olen miehenä itsevarma ja ei minun elämääni kaada olenko naisten suosiossa vai en. Itseasiassa olen vähän kaukainen , mutta kyllä naiset tulevat luokse siitä huolimatta tai sen takia?

 
Hei, onkohan tämä jo liian vanha ketju, eikä kukaan enää vastaa? Elämäni Mies jätti minut eilen puhelimitse. Olisin odottanut häneltä enemmän kyllä. Meiltä loppui seksielämä melkein kokonaan puoli vuotta sitten - hän sanoi syyksi työuupumuksen. Lopulta sanoi, että seksi inhottaa. Ei hänellä ainakaan koko ajan ole ollut ketään toista, en usko hänestä sellaista. Hän meni terapiaan ja sai masennuslääkkeitä, nyt hänellä on paljon parempi olo. Ilmeisesti kaikki kuitenkin johtuu minusta, vaikka en tajua, miksei hän yhtäkkiä halunnut minua enää. Meillä on ollut todella hyvä yhdessä muuten, ja minä olen tiennyt jo kauan, että hänet haluaisin loppuelämäkseni. Eilen hän kuitenkin tyrmäsi kaikki haaveeni. Minulla ei ole ketään, jolle puhua asiasta, koska romahtaisin täysin, jos alkaisin puhumaan. Tuntuu, että suruun voi oikeasti kuolla. Eilen tuska oli niin kamalaa, että oikeasti luulin kuolevani. En tiedä, miten pystyisin elämään ilman häntä. En aio soitella, veisteillä ja roikkua, sanoin jo puhelimessa, mitä minä ajattelen, ja hän tietää, että rakastan häntä. Minulle on elämässäni käynyt monta todella pahaa asiaa. Tuntuu, että tämä oli viimeinen pisara, en jaksaisi elää.
 
En nyt pysy kärryillä.Ap on kaiken takana,onko?Kyllä jätettyjä ja jättäjiä on vaikka muille jakaa.Tekisi mieli perustaa jätettyjen Ry.Itse olen yksi jätetyistä.Ei ole mitenkään mieltäylentävää todeta tulleensa jätetyksi.Kuka siitä toipuu mitenkin.Minulta tsemppiä kaikille jätetyille.Itsestäni en tiedä,olenko toipunut,tuskin.Minusta on tullut eräänlainen irvailija rakkaudelle.Mitä on rakkaus?Pelkkää hölynpölyä.Hetken hurmaa,ja uutta kehiin.Siinä rakkautta lyhyesti.Tässä näette suhtautumiseni moiseen hölynpölyyn.Rakas,Älä viitsi ,YääääKKKK
 
Kiva, että joku edes vastasi... Mä en tiedä, olenko läheisriippuvainen!? Kuka sen tietää? Rakastan häntä, mutta on sen verran itsetuntoa, että en käy kenessäkään epätoivoisesti riippumaan. Mä olen nainen, joten AP ei liity tähän mitenkään. Etsin vain tän linkin, kun halusin "keskustella".
 
Nainen ei ole arvostanut sinua tarpeeksi.SInun täytyy etsiä ihminen, joka arvostaa. Kaikki ihmiset eivät pysty toista ihmistä rakastamaan sellaisena kuin hän on vikoineenkin, aidosti. Arvosta itse itseäsi, niin toisetkin arvostavat. Älä anna kohdella itseäsi tavalla, joka ei sinua miellytä. Itsekin olen tehnyt saman virheen. Kenenkään perään ei kannata jäädä roikkumaan, arvosta itseäsi niin paljon.
 
Kuulostaa siltä, että loppupeleissä olette ihan erilaisia ihmisiä. Hyvä ihmisuhde on sellainen, jossa toisen ei tarvitse muuttua toisen takia, kompromissejä on toisinaan tietysti pakko tehdä, mutta ei oman identiteetin ja persoonan uhraukseksi.

Minäkin olen ollut suhteessa, jossa muutin itseäni koko ajan, että olisin ollut sille toiselle mieluinen. Ja että saisin suhteen toimimaan. Ja että olisimme kaikki onnellisia. Mutta minä aloin vihata itseäni, en enää tiennyt kuka olen. Ystävät kysyivät, miksi en enää naura yhtä paljon..Läksy opittu kalliisti ja kantapään kautta.

Minä olen minä, pienine vikoineni. Ja minun kumppanini rakastaa minun pieniä vikojani. Hän sanoo, että minä en olisi minä, ellei niitä minulla olisi. Ja miten oikeassa hän onkaan :)
 
Yhteenveto näin lyhyesti ellejä lukemalla.Fiksuja ihmisiä ylivoimainen enemmistö kirjoitusten perusteella.Sitä ihmettelen,miksi kuitenkin ihmisillä tuntuu olevan todella paljon parisuhde,seksiongelmia,monia miehen ja naisen väliseen yhteiseloon liittyviä skismoja.Ne sitten heijastuvat lapsiperheissä lapsiin,kavereihin.Mistä on oikein kysymys,mies vastaan nainen,valtataisteluko?Alistettu suomalainen nainen haluaa näyttää,minua ei miehet komenna.Tällaiselta haiskahtaa.Miehet näyttä,minuahan ei naiset komentele.Ei kai se näin ole?
 
Kyse ei ainakaan mun kohdalla ole tuosta. Hän siis on Elämäni Rakkaus - minä ilmeisesti en hänen. Jos hän nyt mut jättää, ketään toista ei ikinä tule. En ole ripustautunut, vaan olen antanut hänelle vapauden. Luulin oikeasti, että Hän oli Se minulle, mutta jokin muuttui....? Ja ilmeisesti minä en ole Se hänelle - enkä koskaan saa tietää syytä. Se jättää sieluun sellaisen haavan, mikä ei koskaan parane.
 
lääkkeet. Ne voivat olla yksi syy haluttomuuteen, useilla noilla lääkkeillä on sellainen sivuvaikutus. Ne voivat muutoinkin tehdä ihmisen flegmaattiseksi, mutta kunhan parantuminen on tapahtunut ja lääkkeitä ei enää tarvita, ihminen palautuu omaksi itsekseen.

Väkisellä ei sinun kuitenkaan kannata nyt roikkua, vaan antaa kaverille vapaus hoitaa itsensä kuntoon. Jos tunteet myös hänen puoleltaan ovat ollet oikeat ja vahvat, hän ottaa kyllä sinuun yhteyttä aikanaan.

Elä sillä aikaa normaalisti ja itsellesi, itseäsi vahvistaen riippumattomaksi ja itsenäiseksi. Kävi tässä seurustelussa jatkossa ihan miten tahansa, itsenäisyydestäsi on sinulle hyötyä. Omiin voimiinsa ja terveesti itseensä luottava ihminen pärjää parhaiten myös läheisissä suhteissaan.

"Ketään toista ei ikinä tule" - se ei kenenkään kohdalla ole noin, sillä meille jokaiselle on olemassa useita sopivia ihmisiä myös suureksi rakkaudeksi. Sen näyttää sinulle elämä.

Anna sielullesi aikaa parantua, suuretkin haavat arpeutuvat ja haihtuvat vähitellen pois. Suret aikasi ja alat sitten elämään. Suru pitää surra silloin kun sen aika on, jotta toipuminen voi alkaa.
 

Similar threads

Yhteistyössä