Voi kun täällä joku voisi auttaa. Olen ihan sekaisin, selostanpa tilanteen:
Ollaan oltu naimisissa mieheni kanssa vähän yli 3 vuotta. Alkusuhde oli kaukosuhdetta mutta mentiin naimisiin kun haluttiin kovasti olla yhdessä, rakastettiin syvästi toisiamme jne.
Noh, alamäkiä on aina ollut, niin kuin suhteissa yleensä, hassuja riitoja, välillä otettu esiin sana avioero riidan aikana jolle ollaan myöhemmin naurettu. Tänään sitten mieheni sanoi, että haluaisi olla kanssani ystäviä mutta...
Hän sanoi, että on flirttaillut tytön kanssa, jota näkee koulussa (opiskelemme molemmat). Sanoin ettei siinä mitään, flirttailen minäkin kaikenlaisten poikien kanssa, olen itseasiassa jokapaikan flirtti (mistä en ole ylpeä). Hän sanoi että hänestä tuntuu pahalta, koska tytön kanssa puhuessaan hän tuntee samantyyppistä kipinöintiä kuin silloin kuin meidän suhteemme alkoi. Hän sanoi, että on alkanut pohtia, onko tällä hetkellä oikean tytön kanssa, koska eihän hänen silloin kuuluisi "kipinöidä" muiden kanssa. He eivät juuri edes puhu, ja kun puhuvat, se on vaikeaa, tyypillistä ihastuneiden mongerrusta. Hän kertoi tämän minulle, koska asia vaivasi häntä suuresti.
Tietenkin hymyilin ja sanoin että ihastumiset on normaaleja, itsellänikin on niitä ollut, mutta koskaan en ole epäröinyt ettenkö olisi oikean miehen kanssa. Siispä mieheni epäröinti loukkaa minua suuresti. Hän ehdotti jopa eroa, koska ei halua satuttaa minua. Hän sanoi ettei sinkkunakaan varmaan lähestyisi ko. tyttöä mutta ei halua olla millään tavalla "vanki", edes seksuaalisesti, mikä on tilanne hänen mielestään avioliitossa.
Osaako kukaan kommentoida tätä mitenkään? Meinaan, että eikös tällaiset tunteet ole molemmin puolin ihan normaaleja? Mies haluaa katsella ja haaveilla muista naisista siinä missä nainenkin, mutta flirtistä ei mennä pidemmälle. Mutta jos hän jatkaa epäröintiään, tai ahdistuu "vankeudestaan", mitä voin tehdä? Onko suhteemme tuhoon tuomittu kun tällaisia ajatuksia viljellään vai onko tällainen ihan luonnollista? Pitäisikö minun olla loukkaantunut ja huolissani? Kertoohan mieheni minulle kaiken , juuri tällaiset loukkaavatkin asiat, koska olemme hyvin avoimia. Kertokaa mitä ajattelette, olen aivan sekaisin!! Arvostaisin kaikkia asiallisia kommentteja!
Ollaan oltu naimisissa mieheni kanssa vähän yli 3 vuotta. Alkusuhde oli kaukosuhdetta mutta mentiin naimisiin kun haluttiin kovasti olla yhdessä, rakastettiin syvästi toisiamme jne.
Noh, alamäkiä on aina ollut, niin kuin suhteissa yleensä, hassuja riitoja, välillä otettu esiin sana avioero riidan aikana jolle ollaan myöhemmin naurettu. Tänään sitten mieheni sanoi, että haluaisi olla kanssani ystäviä mutta...
Hän sanoi, että on flirttaillut tytön kanssa, jota näkee koulussa (opiskelemme molemmat). Sanoin ettei siinä mitään, flirttailen minäkin kaikenlaisten poikien kanssa, olen itseasiassa jokapaikan flirtti (mistä en ole ylpeä). Hän sanoi että hänestä tuntuu pahalta, koska tytön kanssa puhuessaan hän tuntee samantyyppistä kipinöintiä kuin silloin kuin meidän suhteemme alkoi. Hän sanoi, että on alkanut pohtia, onko tällä hetkellä oikean tytön kanssa, koska eihän hänen silloin kuuluisi "kipinöidä" muiden kanssa. He eivät juuri edes puhu, ja kun puhuvat, se on vaikeaa, tyypillistä ihastuneiden mongerrusta. Hän kertoi tämän minulle, koska asia vaivasi häntä suuresti.
Tietenkin hymyilin ja sanoin että ihastumiset on normaaleja, itsellänikin on niitä ollut, mutta koskaan en ole epäröinyt ettenkö olisi oikean miehen kanssa. Siispä mieheni epäröinti loukkaa minua suuresti. Hän ehdotti jopa eroa, koska ei halua satuttaa minua. Hän sanoi ettei sinkkunakaan varmaan lähestyisi ko. tyttöä mutta ei halua olla millään tavalla "vanki", edes seksuaalisesti, mikä on tilanne hänen mielestään avioliitossa.
Osaako kukaan kommentoida tätä mitenkään? Meinaan, että eikös tällaiset tunteet ole molemmin puolin ihan normaaleja? Mies haluaa katsella ja haaveilla muista naisista siinä missä nainenkin, mutta flirtistä ei mennä pidemmälle. Mutta jos hän jatkaa epäröintiään, tai ahdistuu "vankeudestaan", mitä voin tehdä? Onko suhteemme tuhoon tuomittu kun tällaisia ajatuksia viljellään vai onko tällainen ihan luonnollista? Pitäisikö minun olla loukkaantunut ja huolissani? Kertoohan mieheni minulle kaiken , juuri tällaiset loukkaavatkin asiat, koska olemme hyvin avoimia. Kertokaa mitä ajattelette, olen aivan sekaisin!! Arvostaisin kaikkia asiallisia kommentteja!