Jättäminen/Pettäminen- Ulkonäkö

[Mämmi]

Eilen Sanna Mämminkin haastattelussa nousi yksi teema esille petetyksi tulleen sielunmaailmassa; naiseuden kyseenalaistaminen.

Sanna Mämmi kertoi että se sai hänet kyseenalaistamaan omaa kelpaavuuttaan naisena tyyliin "olen ruma". Ts. miehen petti ja jätti minut koska en ole tarpeeksi kaunis hänelle.

Ensinnäkin on todella inhimillistä ja ymmärrettävää, että tällaisia tunteita herää. Mutta minusta tämä on aivan kammottava ajatusrakennlma, joka tekee naiset vain objekteiksi miehelle, ja että mies valitsisi, rakastaisi ja sitoutuisi naiseen ensisijaisesti naisen kauneuskertoimensa perusteella. Eli mitä kauniimpi nainen on suhteessa muihin naisiin sitä pienempi on pettämis- ja jättämisriski. Tämä myös ajaa seurustelevan naisen sotaan, tai vähintäänkin kilpajuoksuun muiden naisten kanssa.

Mehän kaikki tiedämme että miehelle biologisesti naisen ulkonäkö on tärkeä asia, ja asia jolla on valtaa ja voimaa miehen parinvalinnassa. Mutta mitä sieluttomia petoja he olisivat, jos yhdenkään naisen tulisi edes saada päähänsä että sellaisessa syvällisessä instanssissa kuin parisuhde (missä on kaksi IHMISTÄ, rakkautta, ystävyyttä, henkistä yhteensopivuutta jne) olisi tullut jätetyksi koska "ei ole tarpeeksi kaunis"? Ei se, että suhde ei toimi, kemiat ei toimi, kasvettiin erilleen, tms tms, vaan että oli liian "ruma"!!!

Tämä on mielestäni aivan hirvoittävä ajatus, ja jos naisille syntyy tällaisia eron jälkeen, meidän TÄYTYY miettiä mikä meidän yhteiskunnassa, naiseuden- ja parisuhteen kuvassa on vialla, jos ihmisen täytyy erossa kokea ettei hän ole tarpeeksi kaunis naisena.

Onko tällaiset naiset niitä, jotka ovat saaneet miehensä alunperin pauloihinsa nimenomaan ulkonäköään hyväksikäyttäen, ja näin kokevat että sen tuoma ote on lipsunut myös miehen jättäessä? Ja samaan aikaa ovat siis myös houkutelleet juuri niitä miehiä, jotka eniten on "vedätettävissä" juuri ulkonäön avuin? Eli miehiä joilla on suurin vietti ja silmää naiskauneudelle?

Mutta mieshän siinä on se idiootti, jos pettää. Ei pettämiseen mikään oikeita, eikä s etarkoita että petetty on "huono". Jättämisen tematiikka taas on ongelmallisempi.

 

[Mämmi]

Pyydän anteeksi lukuisia kirjoitusvirheitä tekstissäni. Toivottavasti viesti välittyi kuitenkin.

 

[Ankelika]

Pyydän anteeksi lukuisia kirjoitusvirheitä tekstissäni. Toivottavasti viesti välittyi kuitenkin.

Minäkin teen uskomattoman paljon kirjoitusvirheitä. Tosin niistähän näkee, että elli kirjoittaa sydänverellään.

Ko. tv-kokki ei kuulu fanilistaani. Katsoin telkkarin omistajana sarjaa ihan muista syistä kuin miehen karismaattisuuden takia. Hän päästeli ohjelmassa suustaan sammakoita ja luultavasti myös yksityiselämässään. Joten ei tuon miehen puheista kannata mieltään pahoittaa.

Naisetkin ovat toisilleen susia. Muistan vuosien takaisen puhelinkeskustelun. Sukulaiseni arvosteli raskain sanoin puheeksi ottamaani julkisuuden naishenkilöä. Katsoin netistä lähiaikoina kokkiohjelman, jossa kyseinen nainen esitteli esiintyi. Hän on erittäin viehättävä henkilö ja paranee vain ikääntyessään.

Kauneus on katsojan silmässä. Jos ei osaa antaa arvoa toiselle ei anna sitä itselleenkään.

 

[Wiltsu]

...nousi yksi teema esille petetyksi tulleen sielunmaailmassa; naiseuden kyseenalaistaminen.

Syvällisemmin tähän aiheeseen(kaan) ainakaan vielä paneutumatta (loppua en edes jaksanut lukea, tämä lause vain sai minut vastaamaan) minua ihmetyttää, miksi petetty kokee naiseutensa/mieheytensä uhatuksi.

Minua ei ole tietääkseni koskaan petetty, mutta minua ei hiukkaakaan pelota petetyksi tuleminen. Jos mieheni haluaa "pettää" (ja mitä se pettäminen sitten lopulta on? Sitäkö, että kulli ohittaa juuri ja juuri emättimen aukon vai pitääkö mennä syvemmälle emättimeen? Vai sieluun? Vai päähän? Vai ajatuksiin? Mikä on "vaarallisinta"?), sitten hänen on se tehtävä. Jos perinteisesti pettämistä ajattelen (sitä kullin kulkemista emättimen aukon sisäpuolelle), mulle ainakin on yks hailee vaikka mieheni niin tekisikin. Sitten heti, jos huomaan mieheni sydämen kulkeutuvan jonkun toisen sydämen sisäpuolelle, tai edes hipaisevan sitä, alkaisin huolestua tosissani.

 

[(::::)]

Tunne-elämältään aikuiselle miehelle ei naisen ulkonäöllä ole väliä. Tunne-elämän lapsi tai teini valitsee partnerinsa ulkonäön perusteella koska ei näe pintaa syvemmälle, jolloin pelkkä miellyttävä paketti riittää.

Koska me kaikki valitsemme partnerin joka on tunne-elämän kehityksessä samalla tasolla, niin ainut tapa välttyä pinnallisilta miehiltä, jotka valitsevat naisensa ulkonäön perusteella, on kasvaa itse tunne-elämän aikuiseksi.

 

[Pettäminen on]

Syvällisemmin tähän aiheeseen(kaan) ainakaan vielä paneutumatta (loppua en edes jaksanut lukea, tämä lause vain sai minut vastaamaan) minua ihmetyttää, miksi petetty kokee naiseutensa/mieheytensä uhatuksi.

Minua ei ole tietääkseni koskaan petetty, mutta minua ei hiukkaakaan pelota petetyksi tuleminen. Jos mieheni haluaa "pettää" (ja mitä se pettäminen sitten lopulta on? Sitäkö, että kulli ohittaa juuri ja juuri emättimen aukon vai pitääkö mennä syvemmälle emättimeen? Vai sieluun? Vai päähän? Vai ajatuksiin? Mikä on "vaarallisinta"?), sitten hänen on se tehtävä. Jos perinteisesti pettämistä ajattelen (sitä kullin kulkemista emättimen aukon sisäpuolelle), mulle ainakin on yks hailee vaikka mieheni niin tekisikin. Sitten heti, jos huomaan mieheni sydämen kulkeutuvan jonkun toisen sydämen sisäpuolelle, tai edes hipaisevan sitä, alkaisin huolestua tosissani.

Kun kulli tulee piparista pois ja rako painuu hitaasti umpeen.

 

[Wiltsu]

Tunne-elämältään aikuiselle miehelle ei naisen ulkonäöllä ole väliä. Tunne-elämän lapsi tai teini valitsee partnerinsa ulkonäön perusteella koska ei näe pintaa syvemmälle, jolloin pelkkä miellyttävä paketti riittää.

Koska me kaikki valitsemme partnerin joka on tunne-elämän kehityksessä samalla tasolla, niin ainut tapa välttyä pinnallisilta miehiltä, jotka valitsevat naisensa ulkonäön perusteella, on kasvaa itse tunne-elämän aikuiseksi.

Sait noi sanat lauseisiin aseteltua hyvin. Mutta kyllä minussa vieläkin on hiukan sitä pinnallista vikaa, että miehen pitää olla minulle se jonnydep. Luulen, että miehessänikin on sitä vikaa, että mun pitää olla se kaunokainen hänelle. Kyllä me ollaan valittu toisemme ulkonäönkin perusteella. Olemme molemmat visualisteja, siitä ei pääse mihinkään. Mutta ihmiset on erilaisia. Se on tärkeintä. Ja sitoutuminen siihen, mihin ryhtyy.

 

[johnny depp]

Eihän Vannessa Paradiskään jaksanut elää ihanan miehensä kanssa.
Ihminen muuttuu ja suhteet vaihtuvat. Ihana mies. Antaa Vanessan elää yhteisessä talossa.
Tärkeintä kuulema on, että Vanessa on onnellinen.

 

[hmmmmmmmmm]

Sait noi sanat lauseisiin aseteltua hyvin. Mutta kyllä minussa vieläkin on hiukan sitä pinnallista vikaa, että miehen pitää olla minulle se jonnydep. Luulen, että miehessänikin on sitä vikaa, että mun pitää olla se kaunokainen hänelle. Kyllä me ollaan valittu toisemme ulkonäönkin perusteella. Olemme molemmat visualisteja, siitä ei pääse mihinkään. Mutta ihmiset on erilaisia. Se on tärkeintä. Ja sitoutuminen siihen, mihin ryhtyy.

Ei kai kukaan ole väittänytkään että te olisitte tunne-elämän aikuisia! Voihan sen epäkypsyyden pistää visualistin piikkiin jos ei omaa kypsymättömyyttään halua nähdä.

 

[satunnainen]

Tunne-elämältään aikuiselle miehelle ei naisen ulkonäöllä ole väliä. Tunne-elämän lapsi tai teini valitsee partnerinsa ulkonäön perusteella koska ei näe pintaa syvemmälle, jolloin pelkkä miellyttävä paketti riittää.

Koska me kaikki valitsemme partnerin joka on tunne-elämän kehityksessä samalla tasolla, niin ainut tapa välttyä pinnallisilta miehiltä, jotka valitsevat naisensa ulkonäön perusteella, on kasvaa itse tunne-elämän aikuiseksi.

Minusta tämä on kaunis ajatus, mutta lähinnä toiveajattelua.

Minulle ainakin mieheni ulkonäöllä on väliä ja uskoisin tunteen olevan molemminpuolinen. Olemme olleet yksissä jo kahdeksan vuotta ja kyllä se ulkonäkörima pitää edelleen mennä yli, ellei asiaan ole perusteltua syytä. Se että näkee ulkonäön ei mitenkään sulje pois sitä ettei näkisi pintaa syvemmälle. Eikä se että näkee ulkonäön tarkoita sitä että tekee valinnan ulkonäön perusteella, vaan valitsee itselleen mieluisan näköisten henkilöiden joukosta sen, joka on myös luonteeltaan sopivin.

Yleensä on myös niin, kun pariskuntia katselee, että elämänarvot, luonne ja tavat näkyvät myös ulkonäössä ja puolisot ovat keskenään usein samanoloisia ja samantasoisia, jos nyt näin osoittelevaa termiä haluaa käyttää. Ulkonäkö on osa persoonaa. Silti oman puolison ulkonäön haukkuminen ei ole minusta asiallista, itsehän sitä on puolisonsa valinnut.

Minun tietämistäni pettämistapauksissa ei todellakaan ole kaikissa ollut niin, että vaimo on ollut ruma ja mies pettänyt häntä kauniin naisen kanssa tai jättänyt kauniimman vuoksi, vaan usein myös päinvastoin. Voi siis olla ihan vaimon omaakin tulkintaa että mies petti/jätti kun vaimo ei ollut riittävän kaunis. Suinkaan kaikki petetyt ja jätetyt naiset eivät näin ajatelleet, tuo Sanna Mämmin tapaus nyt oli tuollainen yksittäinen eikä siitäkään tiedä, miten toimittaja on sanomisia väännellyt kun juttua on kirjoittanut.

 

[mämmi]

Minusta tämä on kaunis ajatus, mutta lähinnä toiveajattelua.

Minulle ainakin mieheni ulkonäöllä on väliä ja uskoisin tunteen olevan molemminpuolinen. Olemme olleet yksissä jo kahdeksan vuotta ja kyllä se ulkonäkörima pitää edelleen mennä yli, ellei asiaan ole perusteltua syytä. Se että näkee ulkonäön ei mitenkään sulje pois sitä ettei näkisi pintaa syvemmälle. Eikä se että näkee ulkonäön tarkoita sitä että tekee valinnan ulkonäön perusteella, vaan valitsee itselleen mieluisan näköisten henkilöiden joukosta sen, joka on myös luonteeltaan sopivin.

Yleensä on myös niin, kun pariskuntia katselee, että elämänarvot, luonne ja tavat näkyvät myös ulkonäössä ja puolisot ovat keskenään usein samanoloisia ja samantasoisia, jos nyt näin osoittelevaa termiä haluaa käyttää. Ulkonäkö on osa persoonaa. Silti oman puolison ulkonäön haukkuminen ei ole minusta asiallista, itsehän sitä on puolisonsa valinnut.

Minun tietämistäni pettämistapauksissa ei todellakaan ole kaikissa ollut niin, että vaimo on ollut ruma ja mies pettänyt häntä kauniin naisen kanssa tai jättänyt kauniimman vuoksi, vaan usein myös päinvastoin. Voi siis olla ihan vaimon omaakin tulkintaa että mies petti/jätti kun vaimo ei ollut riittävän kaunis. Suinkaan kaikki petetyt ja jätetyt naiset eivät näin ajatelleet, tuo Sanna Mämmin tapaus nyt oli tuollainen yksittäinen eikä siitäkään tiedä, miten toimittaja on sanomisia väännellyt kun juttua on kirjoittanut.

Muuten olen kanssasi samoilla linjoilla, mutta sanna Mämmi siis itse sanoi TV- haastattelussa, että kyseenalaisti oman kauneutensa kun tuli petetyksi ja jätetyksi.

 

[Cattino]

Tunne-elämältään aikuiselle miehelle ei naisen ulkonäöllä ole väliä. Tunne-elämän lapsi tai teini valitsee partnerinsa ulkonäön perusteella koska ei näe pintaa syvemmälle, jolloin pelkkä miellyttävä paketti riittää.

Koska me kaikki valitsemme partnerin joka on tunne-elämän kehityksessä samalla tasolla, niin ainut tapa välttyä pinnallisilta miehiltä, jotka valitsevat naisensa ulkonäön perusteella, on kasvaa itse tunne-elämän aikuiseksi.

Sääli vain että helpon elämän maissa, kuten länsimaissa, tunne-elämän kypsyys/aikuisuus on niin harvinaista. Oma kokemukseni on se, että tunne-elämän aikuisia tuntuu löytyvän helpommin Afrikan ja Aasian maista, Intiasta ja muista maista, jossa elämä ei aina ole helppoa.

Luulen että ihminen on liian laiska ja mukavuudenhaluinen jotta haluaisi oppia tuntemaan omat kellarihuoneensa ja syventämään itsetuntemustaan sitä kautta, jos ei ole pakko. On paljon helpompaa elää idealisoidun omankuvan kanssa kuin hankkia realistisempi kuva itsestään. Lähes kaikki väittävät osaavansa arvostaa ihmisen syvimpiä ominaisuuksia ja he luulevat ymmärtävänsä niiden päälle, mutta partnerin valinassa kummittelevat kuitenkin tosi paljon pinnallistet ominaisuudet kuten ikä, ulkonäkö, ammatti, koulutus, asuinpaikka, kansalaisuus jne.

Vammaisten tai vaikean sairauden läpikäyneiden joukosta voi löytyä tavallista helpommin tunne-elämän aikuisia. Helpon elämän eläneiden joukosta löytää varmimmin henkilön, jolla on idealisoitu, ei realistinen kuva itsestään. Näyttää siltä että ihminen kypsyy ja kehittyy useimmiten vain silloin kun on pakko, koska me mennään mieluiten sieltä missä aita on matalin.

 

[Realisti]

Muuten olen kanssasi samoilla linjoilla, mutta sanna Mämmi siis itse sanoi TV- haastattelussa, että kyseenalaisti oman kauneutensa kun tuli petetyksi ja jätetyksi.

Ulkonäkö on osa naiseutta ja mieheyttä. Totta kai petetyksi tai jätetyksi tulleena petetty/jätetty
ajattelee myös ulkonäköään ja omaa viehätysvoimaansa naisena/miehenä.

En usko, että maailmassa on yhtäkään ihmistä, joka ei jätettynä miettisi ulkonäkönsä roolia jätettynä. Tässä ei ole mitään pinnallista. Eroottinen vetovoima perustuu ainakin osittain fyysisiin ominaisuuksiin. On täyttä potaskaa väittää, ettei muka ulkonäkö vaikuta eroottisen suhteen syntymiseen ja suhteen pysymiseen tyydyttävänä.

 

[Wiltsu]

Minusta tämä on kaunis ajatus.

Mikä on kaunis ajatus?

Olemme olleet yksissä jo kahdeksan vuotta ja kyllä se ulkonäkörima pitää edelleen mennä yli, ellei asiaan ole perusteltua syytä.

Minkä ulkonäköriman pitää mennä yli ja mikä on se syy, joka perustelee sen, ettei ulkonäkörima (mikä lienee) mene yli?

...se että näkee ulkonäön tarkoita sitä että tekee valinnan ulkonäön perusteella, vaan valitsee itselleen mieluisan näköisten henkilöiden joukosta sen, joka on myös luonteeltaan sopivin.

Täh?

 

[rumuus pettäjän silmissä]

Mies, joka pettää ja haluaa tarkoituksellisesti LOUKATA naista vielä erityisesti, perustelee tekoaan, että nainen on ruma, ei ole riitävän kaunis. "Toinen nainen on paljon kauniimpi" -sanat kyllä uppoavat jokaisen petetyn naisen sieluun. Pettäjä tietää sen.

Tällä sanomisella ei edes tarvitse olla mitään pohjaa tai perustetta. Se on osa pettäjän törkeää käytöstä ja halua vahingoittaa naista. Pettäminen, valehtelu ja aliarviointi loukkaavat aina itsetuntoa ja vaikuttavat perusluottamukseen (itseen ja muihin).

 

[Aikuinen nainen]

Mies, joka pettää ja haluaa tarkoituksellisesti LOUKATA naista vielä erityisesti, perustelee tekoaan, että nainen on ruma, ei ole riitävän kaunis. "Toinen nainen on paljon kauniimpi" -sanat kyllä uppoavat jokaisen petetyn naisen sieluun. Pettäjä tietää sen.

Tällä sanomisella ei edes tarvitse olla mitään pohjaa tai perustetta. Se on osa pettäjän törkeää käytöstä ja halua vahingoittaa naista. Pettäminen, valehtelu ja aliarviointi loukkaavat aina itsetuntoa ja vaikuttavat perusluottamukseen (itseen ja muihin).

Ihminen kyllä muistaa oman ulkonäkönsä arvostelun vanhuuteen saakka. Kai kaikki ne, joiden ulkonäköä on haukuttu teininä tai lapsuudessaan kantaa sitä mukanaan, tietysti ne, joiden ulkonäköä ei ole koskaan haukuttu tai kritisoitu eivät voi ymmärtää mitä se merkitsee, vaikka olisi kuinka aikuinen ihminen tahansa. Halonenkin sanoi jossain haastattelussa kuinka ei koskaan ollut mikään kaunein kukkanen rivissä, vaan sai kovaa kritiikkiä nenästään.

 

[Lapsi tunne-elämältäänkö?]

Minua kiusaa koko jutussa se, että itsetunto ei lähde itsestä, omasta sisäisestä maailmasta ja tekemisestä vaan toisen sanoista. Vieläpä eron hetkellä sanotusta loukkauksesta. Kovin on ihminen silloin muiden mielipiteiden armoilla.

Toisekseen tuosta ulkonäön ja luonteen erottelusta: Minusta ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Vieraasta ihmisestä näkee usein ensin ulkonäön joka herättää kiinnostuksen. Sitten ihastutaan supliikkiin ja lopulta rakastutaan pikkuhiljaa paljastuneeseen, epätäydelliseen, mutta juuri minulle oikeaan kokonaisuuteen.

Kuten olen joskus ennenkin todennut, että en ole koskaan ihastunut ihmiseen, joka ei myös fyysisesti vedä puoleensa. Mutta vaimoni olisi minulle aivan yhtä rakas, vaikka esimerkiksi auto-onnettomuudessa halvaantuisi ja polttaisi kasvonsa tunnistamattomiksi. Eikä kyse mielestäni ole henkisestä kasvustani vaan aikaa myöten tapahtuneesta suhteemme kasvusta.

 

[Wiltsu]

Sitten ihastutaan supliikkiin ja lopulta rakastutaan pikkuhiljaa paljastuneeseen, epätäydelliseen, mutta juuri minulle oikeaan kokonaisuuteen.

Eikä kyse mielestäni ole henkisestä kasvustani vaan aikaa myöten tapahtuneesta suhteemme kasvusta.

Kirjoituksesi on minusta kokonaisuudessaan hyvä. Olen siitä samaa mieltä pääosin.

"Rakastutaan....juuri minulle oikeaan kokonaisuuteen." Tässä välissä monelle tapahtuu jotain. Ulkonäkö vie mennessään, hyvä ilmaisutaito (se supliikki) vie mennessään. Ei malteta odottaa sitä epätäydellisen ilmestymistä - saati jakseta hyväksyä se epätäydellisyys.

Minulla on ollut vaikeuksia. Mieheni on komea, erittäin hyvin kommunikoiva ja melko puoleensavetävä. Niihin ihastuin ja rakastuin. Sitten piti vielä hyväksyä ne epätäydellisyydet.
Ja huomata, että minun epätäydellisyyteni natsaa mieheni täydellisyyteen ja mieheni epätäydellisyydet natsaa minun täydellisyyteeni.

Mutta kyllä minusta on kyse minun henkisestä kasvustani eikä suhteemme kasvusta. Suhteemme ei kasvaisi mihinkään, vaikka mieheni halvaantuisi ja polttaisi kasvonsa. Minä olen jo kasvanut. Miehestäni enkä suhteestani tiedä. Enkä välitä. Omasta kasvustani olen kiinnostunut.

 

[Ei sulla Wiltsu]

Kirjoituksesi on minusta kokonaisuudessaan hyvä. Olen siitä samaa mieltä pääosin.

"Rakastutaan....juuri minulle oikeaan kokonaisuuteen." Tässä välissä monelle tapahtuu jotain. Ulkonäkö vie mennessään, hyvä ilmaisutaito (se supliikki) vie mennessään. Ei malteta odottaa sitä epätäydellisen ilmestymistä - saati jakseta hyväksyä se epätäydellisyys.

Minulla on ollut vaikeuksia. Mieheni on komea, erittäin hyvin kommunikoiva ja melko puoleensavetävä. Niihin ihastuin ja rakastuin. Sitten piti vielä hyväksyä ne epätäydellisyydet.
Ja huomata, että minun epätäydellisyyteni natsaa mieheni täydellisyyteen ja mieheni epätäydellisyydet natsaa minun täydellisyyteeni.

Mutta kyllä minusta on kyse minun henkisestä kasvustani eikä suhteemme kasvusta. Suhteemme ei kasvaisi mihinkään, vaikka mieheni halvaantuisi ja polttaisi kasvonsa. Minä olen jo kasvanut. Miehestäni enkä suhteestani tiedä. Enkä välitä. Omasta kasvustani olen kiinnostunut.

Kuin maha ja peräpukamat..

 

[Wiltsu]

Ei sulla Wiltsu kasva muu kuin maha ja peräpukamat..

Miten mun maha ja peräpukamat liittyi tähän keskusteluun?

Aaaaaa, nyt tajusin. Vaikka maha ja peräpukamat kasvaa, mieheni rakastaa minua. Ja minä häntä.

 

[Realisti]

Minua kiusaa koko jutussa se, että itsetunto ei lähde itsestä, omasta sisäisestä maailmasta ja tekemisestä vaan toisen sanoista. Vieläpä eron hetkellä sanotusta loukkauksesta. Kovin on ihminen silloin muiden mielipiteiden armoilla.

Jos rakastamasi ihminen morkkaa ulkonäköäsi, niin se ei voi olla vaikuttamatta itsetuntoon oli kuinka vahva ihminen tahansa. Tietysti pitäisi pystyä ajattelemaan, että se on petturin viimeinen keino käyttää valtaa parisuhteessa, mutta ihminen ei ole pelkästään rationaalinen olento.

Ei kukaan ole täysin riippumaton ympäristöstään. Kyllä itsetuntoon vaikuttaa se miten ihmiset ympärilläsi suhtautuvat sinuun, miten puolisosi sinua kohtelee, miten vanhemmat ovat lapsena kohdelleet.

 

[Xy1]

Tunne-elämältään aikuiselle miehelle ei naisen ulkonäöllä ole väliä. Tunne-elämän lapsi tai teini valitsee partnerinsa ulkonäön perusteella koska ei näe pintaa syvemmälle, jolloin pelkkä miellyttävä paketti riittää.

Koska me kaikki valitsemme partnerin joka on tunne-elämän kehityksessä samalla tasolla, niin ainut tapa välttyä pinnallisilta miehiltä, jotka valitsevat naisensa ulkonäön perusteella, on kasvaa itse tunne-elämän aikuiseksi.

Harvinaisen hyvin sanottu. Olenkin aina aprikoinut, miksi pariuduin aikaisessa vaiheessa tyttöön, joka ei vastannut varsinaisesti kauneusihanteitani. Nyt 35v myöhemmin ei varmaan vastaa kummankaan ulkonäkö mitään kauneusihannetta, mutta siitä huolimatta olemme erityisen tyytyväisiä yhdessä. Syy parinvalintaani oli ja on kyllä vaimon viisaus, itsenäisyys ja tarjoama älyllinen haaste. Akateemisella koulutuksella ei sitten ole mitään tekemistä tämän kanssa. Se toinen syy oli tietysti siinä, että vaimo koukutti minut.

 

[sjhdhhc]

Tuota eikös kaikki ihmiset valitse kumppaninsa kuitenkin ulkomuodon perusteella. Yleensä vaimo muistuttaa äitiä, entistä tyttöystävää (kopiota), lähisukulaista tms. Naisilla mies taas omaa faijaa. On aika naiivia väittää, ettei ulkonäkö vaikuttaisi parinvalintaan, kyllä se vaikuttaa, mutta ei välttämättä siten, mitä ajatellaan pinnalliseksi.

 

[Lapsi tunne-elämältäänkö?]

Kirjoituksesi on minusta kokonaisuudessaan hyvä. Olen siitä samaa mieltä pääosin.

"Rakastutaan....juuri minulle oikeaan kokonaisuuteen." Tässä välissä monelle tapahtuu jotain. Ulkonäkö vie mennessään, hyvä ilmaisutaito (se supliikki) vie mennessään. Ei malteta odottaa sitä epätäydellisen ilmestymistä - saati jakseta hyväksyä se epätäydellisyys.

Minulla on ollut vaikeuksia. Mieheni on komea, erittäin hyvin kommunikoiva ja melko puoleensavetävä. Niihin ihastuin ja rakastuin. Sitten piti vielä hyväksyä ne epätäydellisyydet.
Ja huomata, että minun epätäydellisyyteni natsaa mieheni täydellisyyteen ja mieheni epätäydellisyydet natsaa minun täydellisyyteeni.

Mutta kyllä minusta on kyse minun henkisestä kasvustani eikä suhteemme kasvusta. Suhteemme ei kasvaisi mihinkään, vaikka mieheni halvaantuisi ja polttaisi kasvonsa. Minä olen jo kasvanut. Miehestäni enkä suhteestani tiedä. Enkä välitä. Omasta kasvustani olen kiinnostunut.

No minä olen aina ollut vähän skeptinen tuon henkisen kasvun suhteen, olenpä sitten kyseessä minä itse tai kanssaihmiseni. Elämänkokemusta on keski-ikään mennessä kertynyt runsaasti elämän valintojeni tueksi, mutta en minä oikein tunne miksikään henkisesti kasvaneeni.

 

[Lapsi tunne-elämältäänkö?]

Jos rakastamasi ihminen morkkaa ulkonäköäsi, niin se ei voi olla vaikuttamatta itsetuntoon oli kuinka vahva ihminen tahansa. Tietysti pitäisi pystyä ajattelemaan, että se on petturin viimeinen keino käyttää valtaa parisuhteessa, mutta ihminen ei ole pelkästään rationaalinen olento.

Ei kukaan ole täysin riippumaton ympäristöstään. Kyllä itsetuntoon vaikuttaa se miten ihmiset ympärilläsi suhtautuvat sinuun, miten puolisosi sinua kohtelee, miten vanhemmat ovat lapsena kohdelleet.

Kyllä minä ymmärrän, että suhteen aikana kuullut loukkaukset satuttavat. Mutta miksi vielä erovaiheessa ihmisen suutuspäissään sanotut tarkoitukselliset loukkauksetkin jäävät muistiin niin hyvin? Onko se toinen ihminen edes tosissaan tarkoittanut niitä vai onko tarkoituskin ollut vain loukata?