Jesus <3 U <3

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja armo kuuluu sinullekin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Koodi:
Tämä vaatii lisäselvennystä. Onko samoin uskovien joukko kuinka tarkasti rajattu? (koska kyllä kristityistäkin löytyy pienpiirejä, jotka ovat hyvin samoilla linjoilla)
Rajattuna on ainoastaan uskon peruslähtökohta joka siis meillä on suomenuskoisuus. Tosin on ehkä huomattava sekin, että meissä ei juurikaan ilmene fundamentalismia.

Suomenuskoisuus tuntuisi viittaavan vanhoihin suomalaisiin jumaliin, joista on varsin vähän kirjallista tietoa. Oman maailmankatsomuksellisen etsintäni kuluessa kiinnostuin myös esi-isiemme uskosta, mutta tunsin, ettei sillä ole mitään annettavaa nykyihmiselle. Puukko kädessä pellon pientareella hyppiminen ukkospilviä "hajottaen" oli parasta jättää muinaishistoriaan.

Tunnetko asatrun harjoittajia? Haluaisin joskus keskustella heidän kanssaan Korkean runosta, sillä se on minulle Raamattuakin tärkeämpi viisaudenlähde.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Koodi:
Alkuperäinen kirjoittaja kooditon:
Tähän voisin sanoa, että eihän sillä ole väliä miten uskoo vaan se, mihin uskoo. Kaikki tiet vie Roomaan. Myös tässä asiassa. Näkemyksiä ja tulkintoja on niin paljon kuin on ihmisiä. Ei ole olemassa oikeata tai väärää tapaa uskoa Jumalaan/Jeesukseen, on vain erilaisia tapoja. Koska ihminen sen oikein tajuaa!

Esität, että kaikki tiet vievät Jumalan luokse. Suhtaudun tähän skeptisesti, koska tosiaan maailmassa näkee niin paljon pahuutta. Ja kaikki tiet vievät Jeesuksen luokse on sikäli myös ongelmallinen väite, että Jeesus itse oli aika jyrkkä siinä, että muitten perään ei saa lähteä. Joten väitteesi olisi perusteltuna parempi.

Tämä vaatii tietysti tietoisuutta. Tietoisuutta omista teoista ja niiden vaikutuksesta ympäristöön. Enemmän kuin uskontoja, ihmiset tarvitsisivat henkisyyden heräämistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kooditon:
Tämä vaatii tietysti tietoisuutta. Tietoisuutta omista teoista ja niiden vaikutuksesta ympäristöön. Enemmän kuin uskontoja, ihmiset tarvitsisivat henkisyyden heräämistä.

Uskonnollinen herääminen usein myös herättää välittämistä muista. Mutta mitä tämä messuillakin markkinoitu henkisyys on? Onko se henkinen jatkopala evoluutioteoriaan vai liittyykö siihen jokin käsitys aina olleista hengistä, vai miten maailma siinä jäsennetään?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Koodi:
Alkuperäinen kirjoittaja kooditon:
Tämä vaatii tietysti tietoisuutta. Tietoisuutta omista teoista ja niiden vaikutuksesta ympäristöön. Enemmän kuin uskontoja, ihmiset tarvitsisivat henkisyyden heräämistä.

Uskonnollinen herääminen usein myös herättää välittämistä muista. Mutta mitä tämä messuillakin markkinoitu henkisyys on? Onko se henkinen jatkopala evoluutioteoriaan vai liittyykö siihen jokin käsitys aina olleista hengistä, vai miten maailma siinä jäsennetään?

Uskontojen perusta on dogmeissa. Henkisyys on oman itsen alkuperän ymmärtämistä ja kokemista. Uskonnollisuus toden totta voi herättää välittämään muista, mutta siihen heräämiseen ei välttämättä tarvitse uskontoa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja kooditon:
Uskontojen perusta on dogmeissa. Henkisyys on oman itsen alkuperän ymmärtämistä ja kokemista. Uskonnollisuus toden totta voi herättää välittämään muista, mutta siihen heräämiseen ei välttämättä tarvitse uskontoa...

Yksikään perinteisten uskontojen kannattaja, jonka olen tavannut, ei rajoita uskonnollisuuttaan dogmeihin, vaan kaikilla on myös jotain henkilökohtaisia uskonnollisia kokemuksia. Mutta pidemmän päälle minusta uskonnon täytyy ankkuroitua johonkin maailmankuvaan jollain tavalla. Enkä ole tähän messuhenkisyyteen kovin pitkälle tutustunut (enkä tiedä edustatko juuri sitä), enkä ole koskaan saanut selväksi sen maailmankuvaa. Mikä sitten mielestäsi on ihmisen alkuperä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Koodi:
Alkuperäinen kirjoittaja kooditon:
Uskontojen perusta on dogmeissa. Henkisyys on oman itsen alkuperän ymmärtämistä ja kokemista. Uskonnollisuus toden totta voi herättää välittämään muista, mutta siihen heräämiseen ei välttämättä tarvitse uskontoa...

Yksikään perinteisten uskontojen kannattaja, jonka olen tavannut, ei rajoita uskonnollisuuttaan dogmeihin, vaan kaikilla on myös jotain henkilökohtaisia uskonnollisia kokemuksia. Mutta pidemmän päälle minusta uskonnon täytyy ankkuroitua johonkin maailmankuvaan jollain tavalla. Enkä ole tähän messuhenkisyyteen kovin pitkälle tutustunut (enkä tiedä edustatko juuri sitä), enkä ole koskaan saanut selväksi sen maailmankuvaa. Mikä sitten mielestäsi on ihmisen alkuperä?


Yksinkertaisesti Jumalayhteys.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kooditon:
Yksinkertaisesti Jumalayhteys.

Olen lähdössä joten en kerkeä ainakaan heti vastauksia lukemaan, mutta millä tavalla? Henkisesti? Fyysisesti? Onko Jumala persoona vai ei persoona? Jos jumala on panteistinen, onko kuitenkin alkuräjähdys vai kielletäänkö fysiikka? Jne. Minusta uskonnon/maailmankuvan pitäisi jollakin tapaa pystyä vastaamaan näihin kysymyksiin.
 
Huomenta päivää.

Toki olen samaa mieltä Koodin kanssa siitä että jos ihminen on täysin viettien vietävissä niin ei se tarkoita sitä että voimme vain määrittää rajat uudestaan "vahingon" sattuessa.

Tarkoitin sitä että emme voi määrittää sitä että mikä on esimerkiksi sopiva "rakkauden määrä" tai että ihmisen on suhteessa kestettävä loppuun asti.

Avioliiton perusideasta olen samaa mieltä mutta instituutiona/rituaalina se on merkityksetön, naimisiinmeno, esimerkiksi tai se kuuluisa papin aamen.
Esiaviollinen seksi ei siis minusta ole mikään synti välttämättä. Se voisi olla sitä mutta ei välttämättä.

Samalla tavalla homoseksuaalisuus voisi olla synti mutta ei ole sitä välttämättä.
Kuten alkoholin juonnista voi tulla syntiä mutta ei välttämättä.

Dogmaattisuus tappaa uskonnosta/uskosta ymmärryksen.

Mitä tieteeseen tulee: Jos uskonnollisen ihmisen on kiellettävä tieteelliset tosiasiat jotta voi pitää oman uskonnon tulkintansa niin kyllä sellainen ihminen tarvitsee konsultointia joko psykiatrilta tai papilta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Koodi:
Alkuperäinen kirjoittaja kooditon:
Yksinkertaisesti Jumalayhteys.

Olen lähdössä joten en kerkeä ainakaan heti vastauksia lukemaan, mutta millä tavalla? Henkisesti? Fyysisesti? Onko Jumala persoona vai ei persoona? Jos jumala on panteistinen, onko kuitenkin alkuräjähdys vai kielletäänkö fysiikka? Jne. Minusta uskonnon/maailmankuvan pitäisi jollakin tapaa pystyä vastaamaan näihin kysymyksiin.

Kuka sen voi tietää onko Jumala persoona vai ei persoona, voimme vain arvailla. Tässähän tämän elämän viehätys osaltaan onkin, emme tiedä, voimme vain arvailla. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja kooditon:
Kuka sen voi tietää onko Jumala persoona vai ei persoona, voimme vain arvailla. Tässähän tämän elämän viehätys osaltaan onkin, emme tiedä, voimme vain arvailla. :)

Jos voimme vain arvailla, niin miksi arvaat, että valmiit uskonnot ovat väärässä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Koodi:
Alkuperäinen kirjoittaja kooditon:
Kuka sen voi tietää onko Jumala persoona vai ei persoona, voimme vain arvailla. Tässähän tämän elämän viehätys osaltaan onkin, emme tiedä, voimme vain arvailla. :)

Jos voimme vain arvailla, niin miksi arvaat, että valmiit uskonnot ovat väärässä?

En ole sitämieltä lainkaan. Minun maailmassani ei ole oikeaa eikä väärää, on vain erilaisia tapoja. Kukaan ei tee asioita "väärin" oman elämänkatsomuksensa puitteissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kooditon:
Kritisoin vain sitä, että jotkut ihmiset hyväksyvät asiat valmiiksi pureskeltuina. Aina kannattaa kyseenalaistaa.

Totta kai kannattaa ja pitää kyseenalaistaa. Mutta uskon asioissa kannattaa keskittyä henkilökohtaisen uskon löytämiseen, ei niinkään muiden kritisoimiseen, koska se ei johda mihinkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Koodi:
Alkuperäinen kirjoittaja Orion:
Avioliitosta ajattelisin, että se säädettiin ihan vain suojelutoimenpiteenä. Perheen (erityisesti lapsen) parhaaksi ja turvaksi. Ehkäpä siten saatiin mies ja nainen paremmin sitoutumaan toisiinsa ja kun vielä esiaviollinen seksikin kielletään, niin eipähän tule niin paljo isättömiä lapsiakaan. :) Tämän asian (perheen/lapsen paras) suhteen varmastiki ollaan nykyään ymmärtäväisempiä, joten avioliitto on siinä mielessä vähän menettäny merkitystään..

Onko tämä nykyinen malli, jossa monesti (ei toki kaikki) erotaan lasten ollessa pieniä sinusta oikeasti askel parempaan suuntaan perheen ja lasten kannalta? Vaikka psykologian tutkimus olisi edennyt kuinka?

Ei se ole hyvä juttu että vanhemmat eroaa kun lapsi on pieni. Ei ollenkaan. Siihen ei kuitenkaan vaikuta se, onko ne vanhemmat avioliitossa vai ei.

 
Alkuperäinen kirjoittaja mm:
Alkuperäinen kirjoittaja kooditon:
Kritisoin vain sitä, että jotkut ihmiset hyväksyvät asiat valmiiksi pureskeltuina. Aina kannattaa kyseenalaistaa.

Totta kai kannattaa ja pitää kyseenalaistaa. Mutta uskon asioissa kannattaa keskittyä henkilökohtaisen uskon löytämiseen, ei niinkään muiden kritisoimiseen, koska se ei johda mihinkään.

Naulan kantaan! Uskokoon jokainen niinkuin haluaa. Hyväksykäämme kaikki.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Orion:
Ei se ole hyvä juttu että vanhemmat eroaa kun lapsi on pieni. Ei ollenkaan. Siihen ei kuitenkaan vaikuta se, onko ne vanhemmat avioliitossa vai ei.

Ei, mutta erot ylipäätään ovat nykyaikana lisääntyneet, oli sitten puhe avo- tai avioeroista. Se ei ihan sovi yhteen väittesi kanssa, että ihmiset muuttuvat paremmiksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Koodi:
Alkuperäinen kirjoittaja Orion:
Ei se ole hyvä juttu että vanhemmat eroaa kun lapsi on pieni. Ei ollenkaan. Siihen ei kuitenkaan vaikuta se, onko ne vanhemmat avioliitossa vai ei.

Ei, mutta erot ylipäätään ovat nykyaikana lisääntyneet, oli sitten puhe avo- tai avioeroista. Se ei ihan sovi yhteen väittesi kanssa, että ihmiset muuttuvat paremmiksi.

Suhteissa pysyminenkö sen kertoo ovatko ihmiset muuttuneet paremmiksi vai ei? :) En nyt oikein ymmärrä mitä tarkoitat...

Lasten kannalta voi olla ikävä juttu että vanhemmat eroavat, mutta toisaalta on hyvä että itsearvostusta on niin paljo, ettei jää huonoon suhteeseen jossa itse vain kärsii. SE on jo parempaan muuttumista. Täytyy oppia tuntemaan oma arvonsa. :) Ja myös pitää huolta muista, mutta kaikkea negatiivista ei välttämättä tarvi eikä voi estää. Negatiivisissakin kokemuksissa on oma tarkoituksensa joka on lopulta positiivinen ja kasvattava. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...käymme parempaan. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Orion:
Suhteissa pysyminenkö sen kertoo ovatko ihmiset muuttuneet paremmiksi vai ei? :) En nyt oikein ymmärrä mitä tarkoitat...

Lasten kannalta voi olla ikävä juttu että vanhemmat eroavat, mutta toisaalta on hyvä että itsearvostusta on niin paljo, ettei jää huonoon suhteeseen jossa itse vain kärsii. SE on jo parempaan muuttumista. Täytyy oppia tuntemaan oma arvonsa. :) Ja myös pitää huolta muista, mutta kaikkea negatiivista ei välttämättä tarvi eikä voi estää. Negatiivisissakin kokemuksissa on oma tarkoituksensa joka on lopulta positiivinen ja kasvattava. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...käymme parempaan. :)

Perheiden pysymättömyys ei toki ole ainoa asia, mutta se on yksi, joka mielestäni ei ollenkaan puhu sen puolesta, että ihmiset muuttuisivat paremmiksi. Kaikkea negatiivista ei toki voi estää, mutta on myös itsekkyyttä jättää suhde silloin, jos siinä pysyminen ei tuo itselle parasta mahdollista mielihyvää (jos siis mitään suurta ongelmaa ei ole). Itsekkyyttä on myös päästää suhde siihen pisteeseen. Huoltoa se vaatii, ja siinä joutuu joskus tinkimään omasta mukavuudestaan.
 

Similar threads

L
Viestiä
0
Luettu
425
Aihe vapaa
Liinuska74
L
Y
Viestiä
1
Luettu
400
Aihe vapaa
oletko nainen?
O
R
Viestiä
0
Luettu
198
Aihe vapaa
RakastunutLove
R

Yhteistyössä