jokin on pielessä mutta mikä?

[hukkapiilo]

Aivan, ikäänkuin ongelmaa ei olisi olemassakaan ja se on vain minun päässäni. Kumminkin elän tätä elämää ja minulle se on ihan täyttä totta. Voisinhan tietysti jättää käyttää tuota, "hyvä on, ei tehdä sitten"-lähestymistä, mutta se ei hyödytä mitään. Avomieheni on periksiantamaton, saan odottaa sitten hamaan hautaan, jotta asiat saataisiin tehtyä. Kiristämistä (jos se nyt on sitä) saattaa olla esim. siinä muodossa, että olemme lähdössä johonkin ja jos en ole hänelle sopivalla tuulella (iloinen, pirteä tms.) niin hän ei ota minua mukaan. Yleensä ottaen se liittyy aina jotenkin minun osaamiseen. Pitäisi osata olla hänen mielensä mukainen (esim. laudehommassa en osannut käyttää porakonetta ja se pitäisi opetella heti) tai käyttäytyä hänen mielensä mukaan. "En kyllä ota sinua mukaan lomamatkalle, jos et osaa käyttäytyä kunnolla" ja kyseessä saattaa olla tilanne, jolloin olen suutuspäissään esim. huutanut. Uhkailua, kiristämistä? Tai olen koeajalla suhteessa, jossa olemme puhuneet perheen perustamisesta, naimisiinmenosta ja talon ostamisesta, kun satun jonkun riidan yhteydessä alkaa itkemään ja avaudun pahasta olosta.

En tiedä, kontrasti on niin suuri siihen tasaiseen, turvalliseen ihmiseen, joka kuitenkin erimielisyyksien tms. yhteydessä muuttuu tuoksi kylmäksi tyranniksi, joka minun mielestä kiristää ja hallitsee.

 

[styrängi]

Mahdollistat itse tuon kiristämisen. Olet liian alistuva. Mutta vakka kantensa valitsee.

Omassa parisuhteessa ei varmasti kumppani voisi kiristää yhtään mitenkään. Edelleen noissa matkoissakin käyttäisin itse tuota taktiikkaa, jossa toteaisin: ok, eipä lähdetä sitten. Ja painelisin touhuilemaan ihan muita juttuja. Vaikka se harmittais ihan perhanasti, niin esittäisin, että mulle on ihan sama ja olisin oikein hyvällä tuulella, kun ei "tarvitsekaan" lähteä. Sitten jos ukko sanoisi, että no lähdetään nyt kun olet noin hyvällä tuulella, niin sanoisin siihen, ettei mua enää huvitakaan lähteä. Enkä lähde. Heippa!

Olet itsenäinen ihminen, olethan? Voit lähteä matkalle itseksesikin. Jos mies kiristää matkalla, niin huikkaa heipat ja sano lähteväsi omalle matkalle.

 

[ei hyvä seuraa]

Onko miehesi kasvatettu noin? Onko häntä uhkailtu, kiristetty, evätty etuja, jos hän ei sitä, tätä ja tuota? Ja nyt hän jatkaa käytöskuviota parisuhteessaan? Olen todella sitä mieltä, että kovin vakaalla pohjalla hänen psyykensä ei tunnu olevan, sanoivat keskustelijat tässä ketjussa mitä tahansa kyökkipsykologiasta.

 

[Vanha Noita]

Mahdollistat itse tuon kiristämisen. Olet liian alistuva. Mutta vakka kantensa valitsee.

Omassa parisuhteessa ei varmasti kumppani voisi kiristää yhtään mitenkään. Edelleen noissa matkoissakin käyttäisin itse tuota taktiikkaa, jossa toteaisin: ok, eipä lähdetä sitten. Ja painelisin touhuilemaan ihan muita juttuja. Vaikka se harmittais ihan perhanasti, niin esittäisin, että mulle on ihan sama ja olisin oikein hyvällä tuulella, kun ei "tarvitsekaan" lähteä. Sitten jos ukko sanoisi, että no lähdetään nyt kun olet noin hyvällä tuulella, niin sanoisin siihen, ettei mua enää huvitakaan lähteä. Enkä lähde. Heippa!

Olet itsenäinen ihminen, olethan? Voit lähteä matkalle itseksesikin. Jos mies kiristää matkalla, niin huikkaa heipat ja sano lähteväsi omalle matkalle.

hukkapiilolle jo sanoinkin, mitä mulla oli hänelle sanottavaa, mutta tämä kommentti suorastaan huutaa minua...

Miksi ihmeessä ihmisten pitää pelata pelejä "Vaikka se harmittais ihan perhanasti..."? Häh? Ensin siis pelaa jotain omituista peliä läheisimmän ihmisen kanssa ja sitten vituttaa saatanasti ja sitten taas pelataan peliä ja ollaan muka hyvällä tuulella, vaikka vituttaakin eikä lähdetä minnekään. Häh?

Onko tämä paslta täynnä ihan pelkkiä kakaroita?

 

[ei hyvä seuraa]

Mahdollistat itse tuon kiristämisen. Olet liian alistuva.

Nykyajan ilmiö: uhri on syyllinen, tavallaan ansaitsee tulla laiminlyödyksi, raiskatuksi, alistetuksi jne. mitä se nyt milloinkin on. Mutta: normaali, terve ihminen ei ala valtapeleihin parisuhteessaan.

 

[Vanha Noita]

Mahdollistat itse tuon kiristämisen. Olet liian alistuva.

Nykyajan ilmiö: uhri on syyllinen, tavallaan ansaitsee tulla laiminlyödyksi, raiskatuksi, alistetuksi jne. mitä se nyt milloinkin on. Mutta: normaali, terve ihminen ei ala valtapeleihin parisuhteessaan.

Nimenomaan ei - ja tuohon aiempaan tekstiini viitaten- ei myöskään teeskentele eikä pelaa pelejä.

 

[Pilviki]

Mahdollistat itse tuon kiristämisen. Olet liian alistuva.

Nykyajan ilmiö: uhri on syyllinen, tavallaan ansaitsee tulla laiminlyödyksi, raiskatuksi, alistetuksi jne. mitä se nyt milloinkin on. Mutta: normaali, terve ihminen ei ala valtapeleihin parisuhteessaan.

Nimenomaan ei - ja tuohon aiempaan tekstiini viitaten- ei myöskään teeskentele eikä pelaa pelejä.

Joskus teeskentely on ainoa keino selvitä tilanteesta sellaisen lähimmäisen kanssa, jonka tietää räjähtävän, jankuttavan, järjestävän kohtauksen, puhuvan asiasta päiväkausia jne. antamalla hetken rauhaa. Mutta sen, joka TEKEE edellämainittuja asioita, olisi todella haettava apua itselleen. Piste.

 

[Pilviki]

Siis "antamatta hetken rauhaa".

 

[Vanha Noita]

Mahdollistat itse tuon kiristämisen. Olet liian alistuva.

Nykyajan ilmiö: uhri on syyllinen, tavallaan ansaitsee tulla laiminlyödyksi, raiskatuksi, alistetuksi jne. mitä se nyt milloinkin on. Mutta: normaali, terve ihminen ei ala valtapeleihin parisuhteessaan.

Nimenomaan ei - ja tuohon aiempaan tekstiini viitaten- ei myöskään teeskentele eikä pelaa pelejä.

Joskus teeskentely on ainoa keino selvitä tilanteesta sellaisen lähimmäisen kanssa, jonka tietää räjähtävän, jankuttavan, järjestävän kohtauksen, puhuvan asiasta päiväkausia jne. antamalla hetken rauhaa. Mutta sen, joka TEKEE edellämainittuja asioita, olisi todella haettava apua itselleen. Piste.

Edellämainittu asia on myös teeskentelyn tarve, johon olisi todella haettava apua itselleen. Piste.

 

[hukkapiilo]

Saatan tosiaan olla liian alistuva ja mahdollistaa tuon kiristämisen. Mutta jos sanon miehelleni, että selvä, ei sitten lähdetä, hän lähtee ihan varmasti yksin. Jos tosiaan sanon, että selvä, ei sitten niin hän taitaa ottaa sen uhmaamisena ja sen myötä saa uutta pontta toteuttaa "uhkailunsa" - tyyliin nyt ei sit ainakaan!

Luulenpa, 'että ei hyvää seuraa' osui asian ytimeen, sillä epäilen että tämä saattaisi olla jonkinlaista kasvatuksen tulosta, jota hän siis nyt siirtää minuun, kasvattaa minua. Tai niin sen ajoittain koen. Hän on kertonut erään tapauksen nuoruudestaan, kun hänen isänsä luuli hänen tehneen jotain väärin (jota hän ei ollut tehnyt) ja sen myötä häneltä evättiin eräs iso projekti, joka hänen olisi pitänyt tehdä yhdessä isänsä kanssa. Loppujen lopuksi hän sai projektin päätökseen usean vuoden myöhemmin omin neuvoinensa. Mutta hän selkeästi kertoessaan piti isänsä käytöstä huonona ja koki että häntä oli kohdeltu väärin. Olemme myös keskutelleet, saattaisiko esim. tuollainen kasvatus vaikuttaa hänen käytökseensä ja hän jopa piti sitä mahdollisena mutta silti hän ei tunne näkevän sitä todellisessa elämässä.

 

[Pilviki]

Mahdollistat itse tuon kiristämisen. Olet liian alistuva.

Nykyajan ilmiö: uhri on syyllinen, tavallaan ansaitsee tulla laiminlyödyksi, raiskatuksi, alistetuksi jne. mitä se nyt milloinkin on. Mutta: normaali, terve ihminen ei ala valtapeleihin parisuhteessaan.

Nimenomaan ei - ja tuohon aiempaan tekstiini viitaten- ei myöskään teeskentele eikä pelaa pelejä.

Joskus teeskentely on ainoa keino selvitä tilanteesta sellaisen lähimmäisen kanssa, jonka tietää räjähtävän, jankuttavan, järjestävän kohtauksen, puhuvan asiasta päiväkausia jne. antamalla hetken rauhaa. Mutta sen, joka TEKEE edellämainittuja asioita, olisi todella haettava apua itselleen. Piste.

Edellämainittu asia on myös teeskentelyn tarve, johon olisi todella haettava apua itselleen. Piste.

Puhutko kokemuksesta vai keksitkö tällaisia teorioita täällä lämpimiksesi? Nimittäin tuollaisen tyrannin kanssa eläminen on eri asia kuin siitä puhuminen teoriassa.

 

[Vanha Noita]

Saatan tosiaan olla liian alistuva ja mahdollistaa tuon kiristämisen. Mutta jos sanon miehelleni, että selvä, ei sitten lähdetä, hän lähtee ihan varmasti yksin. Jos tosiaan sanon, että selvä, ei sitten niin hän taitaa ottaa sen uhmaamisena ja sen myötä saa uutta pontta toteuttaa "uhkailunsa" - tyyliin nyt ei sit ainakaan!

Luulenpa, 'että ei hyvää seuraa' osui asian ytimeen, sillä epäilen että tämä saattaisi olla jonkinlaista kasvatuksen tulosta, jota hän siis nyt siirtää minuun, kasvattaa minua. Tai niin sen ajoittain koen. Hän on kertonut erään tapauksen nuoruudestaan, kun hänen isänsä luuli hänen tehneen jotain väärin (jota hän ei ollut tehnyt) ja sen myötä häneltä evättiin eräs iso projekti, joka hänen olisi pitänyt tehdä yhdessä isänsä kanssa. Loppujen lopuksi hän sai projektin päätökseen usean vuoden myöhemmin omin neuvoinensa. Mutta hän selkeästi kertoessaan piti isänsä käytöstä huonona ja koki että häntä oli kohdeltu väärin. Olemme myös keskutelleet, saattaisiko esim. tuollainen kasvatus vaikuttaa hänen käytökseensä ja hän jopa piti sitä mahdollisena mutta silti hän ei tunne näkevän sitä todellisessa elämässä.

Onkos teillä tullut mieleen, että teidän ei tarvi ymmärtää puolisoidenne typerää, väärää, alhaista, inhottavaa, kusipäistä....... toimintaa mitenkään? Te voitte valita toisin.

 

[Vanha Noita]

Mahdollistat itse tuon kiristämisen. Olet liian alistuva.

Nykyajan ilmiö: uhri on syyllinen, tavallaan ansaitsee tulla laiminlyödyksi, raiskatuksi, alistetuksi jne. mitä se nyt milloinkin on. Mutta: normaali, terve ihminen ei ala valtapeleihin parisuhteessaan.

Nimenomaan ei - ja tuohon aiempaan tekstiini viitaten- ei myöskään teeskentele eikä pelaa pelejä.

Joskus teeskentely on ainoa keino selvitä tilanteesta sellaisen lähimmäisen kanssa, jonka tietää räjähtävän, jankuttavan, järjestävän kohtauksen, puhuvan asiasta päiväkausia jne. antamalla hetken rauhaa. Mutta sen, joka TEKEE edellämainittuja asioita, olisi todella haettava apua itselleen. Piste.

Edellämainittu asia on myös teeskentelyn tarve, johon olisi todella haettava apua itselleen. Piste.

Puhutko kokemuksesta vai keksitkö tällaisia teorioita täällä lämpimiksesi? Nimittäin tuollaisen tyrannin kanssa eläminen on eri asia kuin siitä puhuminen teoriassa.

Mikä teoria? Minulla on kokemusta siitä, ettei kannata teeskennellä läheisimmän ihmisen seurassa, vaan kannattaa olla rehellinen ja aito. Minulla on kokemusta siitä, että sillä keinolla on oman elämänsä herra.

 

[Pilviki]

Onneksi en tunne tätä Elämänsä Herraa lähemmin, aika kalsea tapaus (jo monen viestiketjun kautta tutustuneena), taitaa näpäyttää oppilasta vasaralla sormille jos naula menee vinoon? No, luonne nimimerkkiä myöten.

 

[Vanha Noita]

Onneksi en tunne tätä Elämänsä Herraa lähemmin, aika kalsea tapaus (jo monen viestiketjun kautta tutustuneena), taitaa näpäyttää oppilasta vasaralla sormille jos naula menee vinoon? No, luonne nimimerkkiä myöten.

Tässä ketjussa ei liene ainakaan muita lapsia kuin sinä nyt. En näpäytä sinuakaan - vai koitko sen niin? - vaan osallistuin keskusteluun ja vastasin sinulle.

 

[Pilviki]

Ja viimeinen sana pitää aina saada, eikö?

 

[styrängi]

Pelejä pelataan pelaajien kanssa. Onneksi omassa parisuhteessani ei tarvitse pelata pelejä kummankaan. Mutta tuollaisessa suhteessa, missä hukkapiilo on, se vaikuttaisi olevan ainoa keino yrittää saada toinen ymmärtämään käytöksensä. Jos silloinkaan.

En minä hukkapiiloa syyllistä (aivan omituinen tulkinta). Mistä ihmeestä häntä pitäisi syyllistää? Mutta siltä se vaikuttaa, että hän itse vapaaehtoisesti alistuu kerta toisensa jälkeen toisen tyranniuteen. Siitäkin huolimatta, että tulee huono olo.

Mitä sitten pitäisi tehdä: taputtaa selkään? Hyvä tyttö, kiltti tyttö. Oivoi, voi voi. Kuinka se nyt noin? Kyllä se siitä. Älä välitä.

Niin julmaa kuin se tässä maailmassa onkin, niin ihmistä usein kohdellaan tasan niin, miten hän antaa itse itseään kohdella. Joskus lattiarättinäkin on ihan kivaa varmaan olla, mutta jos voi huonosti, pitää osata pitää puolensa, ainakin yrittää. Ei sitä kukaan muu tee sun puolesta.

 

[styrängi]

Se vielä, että itse en tuollaiseen suhteeseen edes jäisi. Mutta aina ei jaksa jauhaa sitä "Jätä se sika"-mantraa.

 

[Vanha Noita]

Pelejä pelataan pelaajien kanssa. Onneksi omassa parisuhteessani ei tarvitse pelata pelejä kummankaan. Mutta tuollaisessa suhteessa, missä hukkapiilo on, se vaikuttaisi olevan ainoa keino yrittää saada toinen ymmärtämään käytöksensä. Jos silloinkaan.

En minä hukkapiiloa syyllistä (aivan omituinen tulkinta). Mistä ihmeestä häntä pitäisi syyllistää? Mutta siltä se vaikuttaa, että hän itse vapaaehtoisesti alistuu kerta toisensa jälkeen toisen tyranniuteen. Siitäkin huolimatta, että tulee huono olo.

Mitä sitten pitäisi tehdä: taputtaa selkään? Hyvä tyttö, kiltti tyttö. Oivoi, voi voi. Kuinka se nyt noin? Kyllä se siitä. Älä välitä.

Niin julmaa kuin se tässä maailmassa onkin, niin ihmistä usein kohdellaan tasan niin, miten hän antaa itse itseään kohdella. Joskus lattiarättinäkin on ihan kivaa varmaan olla, mutta jos voi huonosti, pitää osata pitää puolensa, ainakin yrittää. Ei sitä kukaan muu tee sun puolesta.

Alat olla jäljillä. Pelaaminen ei vaan ole koskaan mikään keino. Eikä "toista" tarvi saada ymmärtämään hänen omaa käytöstään, ainakaan puolison. Psykiatri ja psykologi on sitä varten ja nekin vasta siinä vaiheessa, kun "toinen" haluaa apua. Siihen asti pitää puolison kantaa vastuu omasta elämästään.

 

[Meluuna]

Tässä oli kaksi selkeätä esimerkkiä, saunanlauteet ja matkalle lähtö. Ei ole minusta minkäänlaista pelaamista, jos lauteita laitettaessa sanoo, että opettelee poraamishomman mielellään ajan kanssa tai ei opettele ollenkaan, mutta on nyt valmis tekemään työn jos uhkailu ja kiristäminen loppuu. Että muussa tapauksessa täytyy antaa sitten homman viivästyä.
Tai että olisi tosi kiva lähteä matkalle, muttei voi suostua siihen että toinen sanelee käytöksen yksityiskohdat. Ja jos se siitä on kiinni täytyy valittaen todeta ettei matkasta tosiaan tule mitään.
Minusta se on jämäkkyyttä ja itsensä kunnioittamista eikä mitään peliä. Olen minäkin joutunut omassa parisuhteessa jättämään kivoja asioita väliin, kun ei ole päästy yhteisymmärrykseen. Seuraavassa neuvottelussa on sitten uudet mahdollisuudet. Pikkuasioista ei kannata lyödä kantapäitä maahan, mutta isoissa asioissa pitää olla itselleen uskollinen.
Sen sijaan jos sanoo: lähden sitten jonkun toisen kanssa, siinä on minusta vähän pelaamisen makua. Mutta tietenkään koko onneaan ja hyvinvointiaan ei voi toisen varaan rakentaa. Kun kaksi ihmistä yrittää keskenään tulla toimeen niin välillä piikit hankaa. Se ei ole mikään maailmanloppu. Välillä huumorikin pelastaa.

 

[Ellosta]

Jos uhkailee ettei ota sinua matkalle mukaan, älä lähde, anna hänen lähteä yksin! Kun tulee matkoilta takaisin, ole kuin ei mitään olisi tapahtunut! Ala käydä matkoilla yksin, opettele elämään myös yksin, sillä luulen että tulevaisuudessa joudut matkustamaan ja olemaan paljon yksin, jos jaksat tuota ääliötä vanhaksi katsella.

Vanhempana ei enää siedä sitä mitä nuorena, joten luulen, että sinullekin kasvaa sisua vastustaa häntä. Kokemuksesta tiedän, sillä mieheni kohteli minua nuorena kuin kynnysmattoa, vanhempana kostin käymällä vieraissa ja opettelin kovemmaksi luonteeksi muutenkin. Tajusin myös että hän on päästään sairas, mutta se on taas eri juttu.

 

[juokse jo]

Jos uhkailee ettei ota sinua matkalle mukaan, älä lähde, anna hänen lähteä yksin! Kun tulee matkoilta takaisin, ole kuin ei mitään olisi tapahtunut! Ala käydä matkoilla yksin, opettele elämään myös yksin, sillä luulen että tulevaisuudessa joudut matkustamaan ja olemaan paljon yksin, jos jaksat tuota ääliötä vanhaksi katsella.

Vanhempana ei enää siedä sitä mitä nuorena, joten luulen, että sinullekin kasvaa sisua vastustaa häntä. Kokemuksesta tiedän, sillä mieheni kohteli minua nuorena kuin kynnysmattoa, vanhempana kostin käymällä vieraissa ja opettelin kovemmaksi luonteeksi muutenkin. Tajusin myös että hän on päästään sairas, mutta se on taas eri juttu.

Em. neuvoista ei ole hyvän parisuhteen opiksi. Jos koko liitto on kiristämistä, uhmaa, uhkailua ja kilpailua, niin itseään siinä vain kiduttaa. Luultavasti ei löydy ihmistä, joka sellaisessa suhteessa voi hyvin, vaikka yrittäisi olla joustava, huumorintajuinen tai alistuva.

 

[minävain42]

on suuri myös minun miesystäväni käytöksessä.Hän on mitä ihanin, suloisin,huomaavaisin kumppani - ja seuraavassa hetkessä esiin astuu superkylmä mies!!Se on melkein pelottavaa , ja sydän alkaa pamppailla tiiviiseen tahtiin kun huomaa että miehen äänenpaino muuttuu.En pelkää hänen käyvän minuun käsiksi mutta henkinen kiusaaminen on lähes yhtä paha.
Oman aikuisen lapsensa suhteen hän on ylisuojeleva ja minun pitää järjestää viikonloppuohjelma sen mukaan miten tytär tulee käymään.Siis minun pitää olla aina paikalla koska tytär sitä haluaa.Jos tulisi muutoksia eli joutuisinkin johonkin muualle niin olisin hänen mielestään maailman halpamaisin ihminen ja haluan vain pahaa hänelle ja lapselleen.Kun minä haluan tavata omia lapsiani (nuoria aikuisia) niin saan kuulla miten ripustaudun heihin - minun pitäisi hänen mielestään pystyä päästämään irti!Tottakai tapaan lapsiani , haluan heitä nähdä koska he ovat minulle tärkeitä.Ei siinä ole mitään ripustautumista - kukaan muu ei näe asiaa kuten hän.
Lisäksi jos puhelinyhteydet pätkivät - hän syyttää että puhelimeni on ollut kiinni (vaikka en ikinä sulje puhelinta)- ja että hän on tarkistanut että soneralla ei ole ollut häiriöitä.En ymmärrä miksi hän haluaa tuottaa minulle pahaa oloa.Olen selkeästi sanonut että sydämestäni lähtee joka kerta pieni pala ja pelkään että Rakkaus vähenee - sitä kautta hän on parantanut tapojaan mutta negatiiviset asiat nousevat silti pintaan ilkeällä tavalla turhan usein.Tiedän, aina sanotaan että yksin ei voi riidellä.Se on vaan niin että en joka kerta halua niellä hänen sanomisiaan , onhan jokaisella oikeus puolustaa itseään jos syytetään ihan päättömistä asioista.
Hänen hyvä puolensa on niin valloittava että haluaisin hänet pitää mutta huonot hetket laittavat miettimään miten olisi parempi olla sinkkuna.Siksi välillä toivon että hän löytäisi toisen ja jättäisi minut.Tiedän että surisin sitä mutta siinä olisi hyvätkin puolensa.Elämän ei kuulu olla näin raskasta.

 

[Yönvirkku]

Laittakaahan googleen hakusanaksi narsistien ominaisuuksia ja miettikää oman miehenne/vaimonne käyttäytymistä.Surukseni huomaan että oma rakkaani on aika vahvasti narsistisen luonteen omaava.No eihän se diagnoosin teko luonnetta muuta tai paranna - ehkä opettaa ymmärtämään.Omassa parisuhteessani joudun painimaan vaikeiden asioiden kanssa.Onnesta on jo puolet pois eikä seurustelua takana kuin puolitoistavuotta!!!Samojen ongelmien kanssa painitaan kuukausi toisensa jälkeen.Molemminpuoliset pelisäännöt pitäisi tehdä.Omat , vain kaksi ainoaa vaatimusta olen sanonut useasti sekä kirjoittanut ja hän on ollut yhteistyöhaluinen mutta muutaman viikon jälkeen asia taas unohtuu.SIKA - ei voi muuta sanoa.No minua tuntematta voitte sanoa että oon emakko.Siltikin kaikki muut siis tuntemani ihmiset pitävät minua kilttinä ja hyvin normaalina.Minulla ei heru enää myötätuntoa paskiaiselle joka yrittää pilata elämäni.

 

[?]

Jos TE olette päättäneet vaihtaa saunanlauteet, lie ihan sopivaa että myös sinä teet osan siitä duunista. Olisiko jopa niin, että sinä olet päättänyt, että miehesi vaihtaa saunanlauteet, mutta käytät vaan termejä "vaihdetaan" käskyn pehmentämiseen.

Porakone käteen ja työn pariin, jos kerran olette sopineet yhdessä tekevänne.

Ei mieskään tykkää jos nakitetaan johonkin, saattaa viestittää tuolla että kanna vastuu päätöksistäsi.